Mitä ihmettä tapahtui Jim Carreylle?

  

Jim Carrey on kanadalainen koomikko, joka tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi rooleistaan menestyselokuvissa kuten "The Truman Show", "The Mask", "Ace Ventura" sekä "Nuija ja tosinuija." Jim ei kuitenkaan heitellyt vitsejä ja viihdyttänyt ihmisiä pelkästään kameroiden edessä, vaan harjoitti sitä kaiken aikaa myös haastatteluissa televisiossa, palkintojenjakotilaisuuksissa ja suurissa elokuvatapahtumissa. Hänet nähtiin aina lähes pakonomaisesti vitsailemassa ja vääntelemässä naamaansa, jolla hän sai kaikki nauramaan. 

Mutta miksi Jim oli tällainen? Miksi hänet nähtiin aina hauskana? Yrittikö hän ehkä välittää jonkin viestin tai jopa vetämänsä roolin suojassa piilottaa jotain ihmisiltä? Ymmärtääksemme, miksi Jim Carrey pyrki aina olemaan niin hauska, on palattava ajassa taaksepäin. 

Jim Carrey varttui vaatimattomissa oloissa ja työväenluokkaisessa perheessä. Hän syntyi Newmarketissa, pienessä kaupungissa Kanadassa, tammikuussa 1962. Jim oli neljän lapsen perheen nuorin. Hänen isänsä, Percy Carrey, oli lahjakas muusikko ja laulaja, joka ei kuitenkaan koskaan saavuttanut toivomaansa menestystä musiikkiurallaan. Sen sijaan Percy joutui luopumaan haaveistaan ja työskentelemään kirjanpitäjänä elättääkseen perheensä. 

Jimin äiti, Kathleen Carrey, kärsi kroonisista terveysongelmista ja tuli riippuvaiseksi kipulääkkeistä. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, jotka saivat hänet uskomaan, että hän voisi kuolla milloin tahansa. Nämä olosuhteet vaikuttivat syvästi Jimin lapsuuteen tehden siitä vaikean ja haasteellisen. Äitinsä menettämisen pelko sai pikku-Jimin turvautumaan komediaan piristääkseen äitiään. Hän omistautui kokonaan äitinsä naurattamiseen ja tämän elämän helpottamiseen. Näistä pyrkimyksistä syntyivät Jim Carreyn ensimmäiset stand up-esitykset. Suljettu ja yksinäinen lapsuus teki luovuudesta Jimille elintärkeän pakopaikan todellisuudesta. Hän maalasi, kirjoitti runoja ja harjoitteli ilmeitään peilin edessä. Haastatteluissaan hän onkin myöntänyt peilin olleen hänen ainoa ystävänsä. Pian Jim huomasi, että hänen kykynsä naurattaa ulottui myös perheenjäseniin ja koulukavereihin. Hänen tulkintansa, vitsinsä ja ilmeensä saivat muut viihtymään niin hyvin, että koulu antoi hänelle luvan pitää 15 minuutin esityksen luokassa joka päivä.

 

Perheen taloudellinen tilanne oli usein heikko, ja heidän elämänsä kävi entistä vaikeammaksi, kun Jimin isä menetti työnsä. Perhe joutui jopa asumaan pakettiautossa jonkin aikaa ennen kuin he löysivät uuden kodin Yhdysvalloista. 

Jimin tie Hollywoodiin oli täynnä esteitä, mutta hänen omistautumisensa ja lahjakkuutensa auttoivat häntä voittamaan ne. Hän aloitti komediauransa teini-ikäisenä Torontossa, Kanadassa, esiintyen paikallisissa komediaklubeissa kuten Yuk Yuk’sissa. Näin Jim kehitti vähitellen omaa tyyliään ja sai kokemusta lavalla esiintymisestä. 

Vuonna 1979, ollessaan 17-vuotias, Jim päätti muuttaa Los Angelesiin toteuttaakseen unelmansa. Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, ja hän kamppaili taloudellisten ongelmien kanssa, mutta jatkoi sinnikkäästi esiintymistä ja verkostoitumista. 1980-luvun alussa hän alkoi saada pieniä rooleja televisiosarjoissa ja elokuvissa. Hänen suuri läpimurtonsa tuli, kun hän liittyi sketsikomediashow'n "In Living Color" näyttelijäkaartiin vuonna 1990. Show'n menestyksen myötä Jim tuli tunnetuksi laajemmalle yleisölle. 

The Mask oli Jim Carreyn ensimmäisiä menestyksiä

Vuosi 1994 oli Carreyn uran käännekohta. Hän esiintyi kolmessa menestyselokuvassa: "Ace Ventura", "The Mask" sekä "Nuija ja tosinuija." Nämä elokuvat vakiinnuttivat hänen asemansa Hollywood-tähtenä ja nostivat hänet kansainväliseen maineeseen. Vaikka Jim oli tunnettu komediarooleistaan, hän halusi osoittaa kykynsä myös draamanäyttelijänä. Kriitikoilta hän saikin kiitosta rooleistaan erityisesti elokuvista "The Truman Show" (1998) ja "Man on the Moon" (1999). Jim Carreyn ainutlaatuinen yhdistelmä fyysistä komediaa, karismaa ja kykyä esittää syvällisiä draamarooleja teki hänestä yhden Hollywoodin monipuolisimmista ja suosituimmista näyttelijöistä. 

Kaikesta rahasta, menestyksestä, palkinnoista ja maineesta huolimatta Jim ymmärsi, että pysyäkseen huipulla hänen täytyi jatkuvasti pitää yllä tätä rooliaan viihdyttämällä ja hauskuuttamalla ihmisiä. Ala oli täysin riippuvainen muiden mielipiteistä – hänen työnsä perustui kokonaan toisten ihmisten hyväksyntään. Tämän paineen alla Jimistä tuli mies, joka aina vitsaili ollessaan ihmisten seurassa, muuttuen heijastukseksi siitä, mitä yhteiskunta häneltä halusi ja odotti.

Komedia "Valehtelija, valehtelija" (1997) oli yksi menestyksistä

Kuka voisi jaksaa tällaista loputtomiin? Ajan myötä Jim ajautui sisäiseen taisteluun itsensä kanssa. Hän päätti lopettaa pelleilyn, jota kaikki olivat tottuneet häneltä näkemään. Tämän seurauksena hän kävi läpi hyvin syvällisen muutoksen. Hän vajosi masennukseen, mikä vaikutti myös hänen työhönsä. Hänen aiemmin esittämänsä hauskat hahmot vaihtuivat vakavampiin ja syvällisempiin tarinoihin, jotka panivat katsojat pohtimaan elämää. 

Elokuva "Tahraton mieli"(2004) kertoo rakkauselämästään turhautuneen ja masennuksesta kärsivän miehen tarinan. Jim eli vastaavassa tilanteessa tuolla hetkellä myös itse. Hänen suorituksensa tämän elokuvan kuvauksissa oli niin todentuntuinen, että elokuvan ohjaaja Michel Gondry pyysi Jimiä olemaan hoitamatta psykologisia ongelmiaan ennen kuvausten päättymistä. 

"Tahraton mieli"-elokuvan jälkeen Jim Carrey alkoi esiintyä kaiken aikaa vähemmän julkisuudessa. Hän päätti keskittyä etsimään omaa todellista identiteettiään. Tänä aikana hänen elämässään tapahtui hirvittävä tragedia hänen menetettyään entisen tyttöystävänsä Kathryona Whiten, joka päätyi tekemään itsemurhan vain viisi päivää suhteen päättymisen jälkeen. Tämä kaikki sai Jimin etsimään entistä epätoivoisemmin vastauksia elämältä. Hän kohtasi suuria haasteita näinä hiljaisina vuosina. Hän myönsi esimerkiksi käyttäneensä Prozac-nimistä lääkettä masennuksen hoitoon, kuten hän kertoi 60 Minutes -ohjelman haastattelussa vuonna 2014. "Käytin Prozacia pitkään, enkä ole varma, se saattoi auttaa minua jonkin aikaa, mutta ihmisten ei pitäisi käyttää sitä ikuisesti. Minun piti lopettaa, koska tajusin, että kaikki on hyvin." 

Jim Carreyn todistus THE GOSPEL TRUTH-lehdessä

Syvimmän tuskan ja ahdistuksensa keskellä Jim Carrey löysi Jeesuksen. Hän ymmärsi, että Jeesus on ainoa totuus, joka hänen mielestään pystyy vapauttamaan ihmiset maailman asettamista rajoituksista ja orjuudesta, jota yhteiskunta meille asettaa tullaksemme hyväksytyiksi. Mies, joka oli omistanut oman elämänsä kaikkien miellyttämiseen, alkoi nyt puhua maailmalle siitä, minkä hän uskoi olevan totuus. 

Lopulta Jim päätti uhrata koko uransa Hollywoodissa paljastaakseen samalla viihdeteollisuuden synkät salaisuudet, kuten Illuminatin vaikutusvallan. Jim alkoi tulla tunnetuksi hyvin epätavallisista ja provokatiivisista kommenteistaan, jotka ovat herättäneet huomiota ja spekulaatiota. Eräässä merkittävässä esiintymisessä Jimmy Kimmel Live -ohjelmassa vuonna 2014 Jim teki "Illuminati-symbolin" käsillään vitsaillen Illuminatista sekä siitä, miten viihdeteollisuus on mukana salaliitoissa. Hän sanoi muun muassa: "Kaikki tietävät tämän symbolin, ja kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, eikö niin? Se tarkoittaa, että olet hallituksen orja, ja he yrittävät kontrolloida sinua ja kaikkia muita." Hän sanoi, että hallitus on palkannut monia viihdemaailman ihmisiä varta vasten hämmentämään ja manipuloimaan yleisöä. Hän myös uskalsi sanoa, että nämä päätökset tehtiin salaisissa kokouksissa, joita hallitsevat piilotetut voimat.  

Suurta huomiota herätti myös Jimin mukana olo NYWF-muotigaalassa vuonna 2017. Tässä paljon huomiota herättäneessä haastattelussa Jim kritisoi viihdeteollisuutta tavalla, joka kiinnitti monien huomion. Hän viittasi haastattelussa muun muassa viihdeteollisuuden turhuuteen ja ihmisten tarpeeseen löytää merkitystä ja arvoa palkintojen ja ikonien kautta. Hän kommentoi humoristisesti, mutta terävästi viihdeteollisuuden taipumusta antaa liikaa painoarvoa palkinnoille ja julkkisten ikonimaisuudelle, mikä herätti ajatuksia ja keskustelua gaalan jälkeen. 

Toimittaja Katie Krause, joka haastatteli Jim Carreyta tässä gaalassa, suhtautui hänen kommentteihinsa hyvin hämmentyneenä. Haastattelun aikana Krause yritti pitää keskustelun kevyenä ja eteni Carreyn kommenttien mukana, vaikka ne olivat odottamattomia ja poikkesivat tavanomaisista haastatteluista. Toimittajan reaktio tässä haastattelussa oli paljon puhuva; hän katsoi kameraan hämmästyneenä ja paheksuvasti ikään kuin haluten sanoa katsojille: "Katsokaa ihmiset. Tuo mieshän on tullut ihan hulluksi, mutta minä en ole hänen kaltaisensa. En kuulu tähän hulluuteen, olen kuin te." 

Tämän asenteen vuoksi monet ihmiset alkoivat uskoa, että Jim oli tullut hulluksi ja että hänessä oli jotain vikaa. Totuus oli kuitenkin se, että Jim Carrey tunsi jotain sydämessään. Hän tajusi, että hänen täytyi luopua imagostaan ja roolistaan täyttääkseen todellisen tehtävänsä. Niinpä hän alkoi vapauttaa itseään uransa aikana häneen liitetyistä leimoista. "Pidän todella hiljaisesta elämästäni ja maalaamisesta kankaalle sekä henkisestä elämästäni. Minusta tuntuu, että olen tehnyt tarpeeksi," Jim on tänä päivänä todennut. 

Jim Carreyn hengellinen matka on näkynyt myös hänen toiminnassaan. Hän on osallistunut hyväntekeväisyystyöhön ja auttanut vähäosaisia, ja hän on kertonut, että usko on ollut merkittävä tekijä näissä päätöksissä. Hän on myös puhunut julkisesti Jumalan sanan merkityksestä elämässään ja siitä, kuinka hän pyrkii elämään arvojensa mukaisesti. Samalla hän on toki käynyt läpi kamppailuja, joita jokainen kääntymyksen tehnyt uskovainen joutuu kohtaamaan. Sillä sielunvihollinen eli paholainen tietää, kuinka arvokas Jim Carreyn kaltainen koko maailman tuntema ihminen on Jumalalle ja kuinka suuren vaikutuksen tällaisen ihmisen julkisesti lausuma todistus voi vaikuttaa hänen päättäessään puhua Kristuksen rakkaudesta muille ihmisille. 

Tänä päivänä Jim puhuu Jeesuksesta

Jim Carreyn todistus ei kosketa meitä ainoastaan hänen elämänsä ja kohtaamiensa vaikeuksien vuoksi. Se muistuttaa meitä myös Raamatun kohdasta 1. Korinttilaiskirjeessä 1:27-29. Paavali käsittelee tässä siis Jumalan valintaa käyttää sitä, mitä maailma pitää hulluna ja heikkona, saattaakseen viisaat ja voimakkaat häpeään. Jakeet voidaan jakaa kolmeen osaan: 

1. Jumalan valinta (jae 27): 

Paavali aloittaa toteamalla, että Jumala on valinnut "hullut" ja "heikot" maailmassa. Nämä sanat viittaavat todennäköisesti kristittyihin, joita usein pidettiin yhteiskunnassa alhaisina ja merkityksettöminä.

Jumalan valinta on tarkoituksellinen ja haastava maailman viisaudelle ja voimalle.

 2. Maailman viisaus ja voima paljastetaan hulluudeksi ja heikkoudeksi (jakeet 28-29): 

Jumala on valinnut sen, mitä maailma pitää hulluutena ja heikkoutena, paljastaakseen maailman oman viisauden ja voiman hulluuden ja heikkouden.

Maailmallinen viisaus ja voima eivät pysty pelastamaan ihmisiä, vaan ne johtavat lopulta tuhoon. 

3. Jumalan voima ja viisaus Kristuksessa (jae 29): 

Jumalan todellinen voima ja viisaus ilmenevät Jeesuksessa Kristuksessa, ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Herrassa.

Kristuksen kautta Jumala tarjoaa pelastusta kaikille, jotka uskovat häneen, riippumatta heidän asemastaan tai maineestaan maailmassa. 

Paavalin sanoma on rohkaiseva niille, joita pidetään maailman silmissä alhaisina ja merkityksettöminä. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumalan valtakunta toimii päinvastaisilla periaatteilla kuin maailma. Se, mitä maailma pitää hulluna ja heikkona, on Jumalan silmissä arvokasta ja voimakasta. 

Jim Carrey on esimerkki ihmisestä, joka vietti vuosikymmeniä yrittäen miellyttää muita tullakseen hyväksytyksi tässä epäreilussa ja julmassa maailmassa. Ehkä sinäkin ylläpidät sosiaalista naamiota välttääksesi hylkäämisen, vaikka sisältäsi olisitkin tyhjä. Jim Carreyn elämäntarina on kuin Jumalan kutsu sinulle tänään: luovu siitä maskista ja roolista, jota olet esittänyt, ja ota vastaan Jumalan suunnitelma elämällesi. 

Kaikki varjot, jotka ovat tähän asti seuranneet sinua, hälvenevät Pyhän Hengen valossa. Ei ole väliä, kuinka vaikea matkasi on, sillä Jeesus itse johdattaa askeleitasi. Tee siis parannus synneistäsi, luovuta sydämesi, elämäsi ja tulevaisuutesi Herralle, jolloin hän pitää sinusta huolen.

Lähteet: YouTube, CBS News 18.11.2004, Personal Spirituality 29.1.2010. 

Robin Williams ja taikavoima

Elokuvateollisuus kätkee sisälleen monia sydäntä särkeviä tarinoita. Yksi tunnetuimmista on Robin Williams (1951–2014), huikean lahjakas koomikkonäyttelijä, joka tuli laajalti tunnetuksi humoristisesta scifi-sarjasta "Ystäväni avaruudesta" vuosina 1978–1982. Vaikka Williams nähtiin myös vakavampien elokuvien tähtenä, kuten "Kuolleiden runoilijoiden seura" ja "Will Hunting", niin hän oli ensisijaisesti tunnettu hulvattomasta huumoristaan ja kyvystään saada ihmiset nauramaan mistä tahansa. Vaikka hänet palkittiin Oscarilla parhaasta miessivuosasta elokuvasta "Will Hunting", niin Williamsin nauruunsa hukkumaisillaan oleva koomikon maine oli niin vahva, että ihmiset olivat valmiita nauramaan pelkästään nähdessään hänet. Monet kertovat, että Williams oli lämmin ja antelias ihminen, joka välitti lähimmäisistään. Tämän kerrotaan heijastuneen hänen olemuksestaan.

Hieno esimerkki Williamsin luonteesta ilmenee tapauksessa, jossa hänen yliopistoaikainen opiskelukaverinsa Christopher Reeve, paremmin tunnettu Teräsmiehenä, joutui vuonna 1995 onnettomuuteen, joka aiheutti hänelle selkäydinvamman. Williams oli ensimmäinen, joka saapui silloin Reeven luokse. Kun Reeve istui sairaalassa pyörätuolissa ja toivoi kuolevansa, Williams ilmestyi paikalle lääkärin asussa. Reeve kertoi haastattelussa vuonna 2004 ennen kuolemaansa: "Robin oli ensimmäinen henkilö, joka saapui, kun olin todella pulassa. Eräänä iltapäivänä hän tuli tänne, ja Luojan kiitos, että tuolissa oli turvavyö, sillä muuten olisin tipahtanut lattialle naurusta. Silloin ymmärsin, että voin vielä nauraa ja voin vielä elää."

Robin Williamsin monipuolinen ura sisälsi rooleja, jotka rikkoivat perinteisiä normeja. Sellaisia olivat esimerkiksi hänen elokuvissaan esittämänsä transvestiittihahmot. Vuonna 1996 valmistuneessa provosoivassa elokuvassa "Lainahöyhenissä" Williams esitti homopariskunnan toista osapuolta, joiden poika on aikeissa avioitua äärikonservatiivisen senaattorin tyttären kanssa. Toinen ikoninen transvestiittirooli hänellä oli elokuvassa "Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä" vuodelta 1993. Komedia kertoo miehestä, joka saa tavata lapsiaan vain kerran viikossa avioeron takia. Niinpä hän pukeutuu sisäköksi nimeltä Mrs. Doubtfire, joka ryhtyy ex-vaimon perheen kodinhoitajaksi ja saa näin mahdollisuuden olla lastensa kanssa.

Williams kamppaili päihdeongelmien kanssa koko uransa ajan, ja tämä ongelma oli tiedossa esimerkiksi "Mrs. Doubtfiren" kuvausten aikana. Vaikka päihteidenkäytöllä oli negatiivisia vaikutuksia, siitä seurasi myös positiivinen sivujuonne. Elokuvassa perheen nuorta poikaa näytellyt Matthew Lawrence kertoi Variety-lehden haastattelussa saaneensa arvokkaita neuvoja nimenomaan Robin Williamsilta. Hän kertoi Williamsin olevan syy siihen, että hän on itse pysytellyt erossa päihteistä. ”Hän oli ensimmäinen aikuinen, joka päästi minut pukuhuoneeseensa sisään. Niin eloisa kuin hän olikin kameran edessä, vierailin usein hänen pukuhuoneessaan juttelemassa hänen kanssaan, ja se oli todellisuudessa tuskaa hänelle. Todella tuskallista hänelle, eikä hän piilotellut sitä. Hän puhui minulle siitä”, Lawrence kertoo. Williams oli sanonut hänelle hyvin vakavana: ”Älä koskaan käytä huumeita. Varsinkaan kokaiinia. Näetkö, missä kunnossa minä nyt olen? Se on syy siihen. Nyt kamppailen koko loppu elämäni, koska käytin kymmenen vuotta elämästäni tekemällä jotain todella typerää joka päivä. Älä tee sitä.”

“Mrs. Doubtfire” -elokuvassa puolestaan Williamsin tytärtä näytellyt Lisa Jakub kirjoitti Williamsin kuolinpäivänä koskettavan muistokirjoituksen blogiinsa; ”Kaikki twiittaavat, kirjoittavat Facebookiin ja soittavat radio-ohjelmiin kertoakseen, kuinka suuri talentti Robin oli. Kyllä. Hän oli. Mutta se ei ollut syy siihen, miksi jumaloin häntä. Syy oli se, että hän oli uskomattoman kiltti ihminen. Sain aikoinaan potkut koulusta, koska käytin liikaa aikaani “Mrs. Doubtfire” -elokuvan kuvauksiin. Kun Robin kuuli asiasta, hän kirjoitti kirjeen koululleni. Rehtori kehysti kirjeen, vaikka ei siltikään kutsunut minua takaisin oppilaitokseen. Mutta mikä kertomassani merkitsee, on se, että Robin puolusti minua. Hän oli minun puolellani. Olin vasta 14-vuotias, mutta olin jo huomannut olevani alalla, joka on täynnä selkään puukottajia. Ja oli erittäin selvää, että Robin piti minun puoliani,” Jakub kiitti tekstissään.

Robin Williamsissa ilmeni hyvin sydämellinen ja välittävä puoli, mutta valitettavasti hänen uraansa mahtui myös paljon jumalanpilkkaa. Hänet tunnettiin erityisesti stand-up-komiikastaan, jossa hän lavalla pursui hyperenergiaa ja nauratti yleisöään. Ikävä kyllä näissä esityksissä hän avoimesti pilkkasi Jeesusta Kristusta ja laski leikkiä esimerkiksi ylösnousemuksesta tai taivaan porteista sisään pääsemisestä. Robin Williamsin henkilökohtainen suhde Jumalaan oli monimutkainen. Uskonto oli osa hänen lapsuuttaan, koska hänen molemmat vanhemmat olivat episkopaaleja sekä ”kristittyjä tiedemiehiä.” Williams on tunnustanut jossain haastatteluissa olevana itsekin episkopaali. 

Siinä missä Williams oli kaikella tapaa hyvin avoin haastatteluissaan, niin hengellistä vakaumustaan hän ei oikeastaan koskaan julkisesti avannut. Osasyynä tähän on pidetty hänen etäistä isäsuhdettansa ja kireitä välejä isään. Williamsin isä oli ollut poissa suuren osan hänen elämästään sekä kyvytön antamaan pojalleen sellaista emotionaalista tukea, mitä tämä olisi kaivannut. Vaikka Williams väitti olevansa episkopaali, niin jotkut hänen koomikkoystävänsä väittivät hänen olevan ennemminkin täysin ateisti. He huomauttelivat Williamsin komediarutiineista, joihin kuului suuressa määrin yleisön naurattaminen uskon asioiden kustannuksella. Vaikka Williams sanoi usein arvostavansa saamaansa hengellistä kasvatusta, niin hänen ystäviensä sanojen mukaan, hän ei todellakaan noudattanut mitään järjestäytynyttä uskontoa. Ehkä siksi Williams kutsui itseään "kunniajuutalaiseksi" ja sanoi kannattavansa Israelia.

Vuonna 1998 Williams esiintyi elokuvassa nimeltä "What Dreams May Come" tekoon, jossa hän kuvaa matkaa kirjaimellisen taivaan ja helvetin läpi löytääkseen yhteyden vaimoonsa. Tämän elokuvan tuotannon aikana Williams avasi hieman omia ajatuksiaan kuolemanjälkeisestä elämästä. "Uskon taivaaseen ja helvettiin. Olen nähnyt niistä tulevia heijastuksia unissani", hän kertoi eräälle haastattelijalle. Lisäksi hän ilmaisi uskovansa reinkarnaatioon eli jälleensyntymiseen: "Joskus minusta tuntuu, että olen reinkarnoitunut, mutta en ole kuten ne ihmiset, jotka väittävät muistavansa entisen elämänsä."

Toiset ovat viitanneet Robin Williamsin elämän loppupuolen haastatteluihin osoittaakseen, että hänen käsityksensä Jumalasta oli kasvanut. Williams kamppaili jatkuvasti alkoholi- ja huumeriippuvuuden kanssa, ja tämän vuoksi hän osallistui kuntoutukseen useita kertoja elämänsä aikana. Kuntoutusohjelmat yleensä sisältävät uskon korkeampaan voimaan, mikä auttaa addikteja voimaantumaan ja luottamaan kykyynsä pysyä raittiina. Viikkoja ennen kuolemaansa Williams puhui avoimesti tästä kokemuksestaan: "Saat todella vahvan tunteen Jumalasta, kun käyt läpi kuntoutuksen. Ajatus todella rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta auttaa, jos olet alkoholisti – joku sanoo: 'Se on OK. Muista, että viimeisellä ehtoollisella oli viiniä.'"

Osa Williamsin vaikeudesta tunnistaa uskonsa juontui toisten mukaan siitä, että hän oli mies, joka pyrki aina viihdyttämään. Monet hänen työtoverinsa, ystävänsä ja perheenjäsenensä mainitsevat, että nauru oli koomikon suurin riippuvuus. Siksi saattoi olla vaikeaa erottaa, milloin Williams heitti vitsin ja milloin hän esitti vakavan lausahduksen. Tämä teki hänen kuolemastaan erityisen traagisen, sillä hyvin harvat näkivät sen lähestyvän.

Kun Robin Williamsilta kerran kysyttiin, että mistä hän ammensi voimansa ja sen valtavan hyperenergian lavalla – mikä oli tämä Hollywoodin taika – Williams ymmärsi jo itsekin, miten nämä voimat olivat aiheuttaneet erittäin haitallista vaikutusta lavalla, ja mistä voi joutua maksamaan kovan hinnan. Näin voi päätellä esimerkiksi hänen tästä kommentistaan: 

”Kyllä! Kirjaimellisesti, se on riivatuksi tulo – yhtäkkiä olet sisällä, ja koska live-yleisö on edessä, saat vain tämän energian, joka alkaa tulla…Ennen vanhaan sinut olisi poltettu roviolla siitä. Mutta siinä on jotakin voimaannuttavaa. Tarkoitan, se on tila, jossa olet totaalisesti tri Jekyll ja Herra Hyde, jossa voit todella tulla tuoksi toiseksi voimavaikutukseksi. ” (lainaus teoksesta ”Robin Williams”, James Kaplan, US Weekly, tammikuu 1999, s. 53).

Hänen kuvaamansa tila kertoo, kuinka mennessään lavalle tai kameran eteen hän sai siitä voiman, mutta loppujen lopuksi tuo voima ei enää tehonnut, vaan petti totaalisesti hänet. Samalla Williamsin lausunto vastaa kysymykseen, miksi demoniset voimat käyttävät viihdyttäjiä. Niiden tavoitteena on edistää pahuutta ja pimeyttä sekä lisätä ihmiskunnan kapinaa Jumalaa vastaan. Williams lausui edellisen tunnustuksen jälkeen:

"Ihmiset, joita olen ihaillut – Jonathan Winters parhaimpina päivinä, oli poissa. Mennyt. Mutta hinta, jonka hän maksoi siitä, oli kova."

Jonathan Winters, yhdysvaltalainen koomikko ja näyttelijä, kuoli huhtikuussa 2013, noin vuosi ennen Williamsia. Valitettavasti näyttää siltä, että Robin Williams maksoi itse yhtä kovan hinnan kuin hänen idolinsa. Samassa US Weekly -haastattelussa James Kaplan toteaa:
”Jos Williamsilla on lahja mimiikkaan ja improvisaatioon, joka lähestyi demonista valtaa, hän saattoi jopa lähestyä idolinsa Jonathan Wintersin taiteellisuutta – miestä, jonka nerokkuus vei hänet kerran tai kaksi mielenterveysongelmiin.

Robin Williamsin tavoin Jonathan Winters joutui kamppailemaan häntä kiusaavien demonisten voimien kanssa, joita hän käytti mainetta ja omaisuutta varten. "Nämä äänet huutavat aina päästäkseen ulos", Winters kertoi Fort Worth Star-Telegramille ja myönsi edelleen: "Ne seuraavat ja vainoavat minua kaikkialle melkein koko päivän ja yön."
Wintersin ollessa menestyksensä huipulla hän kirjautui vapaaehtoisesti psykiatriseen sairaalaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Winters, samoin kuin Williams, vaipui usein syvään masennukseen ja kamppaili kovan juomisen kanssa.

Vaikka Robin Williamsin elämä näytti ulkopuolisen silmin uskomattomalta menestystarinalta, hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat täynnä hirvittävää ahdistusta ja masennusta. Williamsin leski, Susan Schneider Williams, paljasti miehestään tehdyssä dokumentissa "Robin’s Wish" (Robinin toive), että Williams oli tiedostanut ennen kuolemaansa, ettei kaikki ollut kunnossa. "Robin sanoi minulle haluavansa käynnistää aivonsa uudestaan. Hän kertoi vain vähän ennen kuolemaansa näkymättömästä hirviöstä, joka jahtasi häntä", Susan Schneider Williams kertoo dokumentissa.

Williams kärsi suoranaisista paniikkikohtauksista, kun hän tajusi, ettei muistanut vuorosanojaan. Muistiongelmat vaivasivat näyttelijää, ja hän pelkäsi sairastavansa dementiaa tai skitsofreniaa. Tämän pelon myötä hänestä tuli erittäin vainoharhainen. "En tiedä, mitä tapahtuu. En ole enää minä", Williams kertoi ohjaaja Shawn Levylle "Night at the Museum" -elokuvan kuvauksissa. Levykin oli huomannut, ettei Williamsin mieli enää toiminut kuten ennen – kaikki oli heikompaa, Hollywoodin taika ei enää toiminut.

Toukokuussa 2014 Williams ja hänen läheisensä luulivat löytäneensä syyn kaikkiin ongelmiin, kun hänelle diagnosoitiin Parkinsonin tauti. Kuitenkin Williamsin omasta mielestä taudinkuvaus ei täsmännyt hänen oireisiinsa. Hän kärsi vakavista fyysisistä vaivoista, kuten kovista vatsakivuista, ummetuksesta, uniongelmista, vapinasta ja nivelten jäykistymisestä. Williams saattoi kesken kävelynsä jäykistyä paikoilleen. Oireet syvensivät entisestään hänen masennustaan, ja hänen käytöksensä muuttui niin, että pariskunta päätyi nukkumaan eri huoneissa. Hänen leskensä muistelee Williamsin kyselleen häneltä, että ovatko he nyt eronneet. Hän muistelee sen olleen kammottava hetki. Williamsin masennuksen ja fyysisten vaivojen synnyttämä kuilu. Williams päätti päivänsä itsemurhalla toukokuussa 2014, 63-vuotiaana, hirttäytymällä kattoon omalla vyöllään. Ennen tätä hän oli yrittänyt viiltää linkkuveitsellä ranteensa auki.

Now The End Begins -nimisessä kristillisessä amerikkalaislehdessä oli elokuussa 2014 julkaistu Geoffrey Griderin kirjoittama artikkeli, jossa kerrottiin Robin Williamsin tunnustaneen kanavoivansa demonisia henkiä saadakseen komediallista voimaa. Hän myönsi avanneensa mielensä näille demonisille voimille, jotka auttoivat häntä lavalla. On hyvin mahdollista, että ilman tällaista apua emme olisi koskaan kuulleet Robin Williamsista tai monista muista julkkiksista. Artikkeli viittasi siihen, että Hollywoodin maineella on usein tuhoisia seurauksia.

"Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". Markus 5:9

Itsemurha ei ole anteeksiantamaton synti, eikä myöskään murha, avioero, haureus, homoseksuaalisuus, huumeriippuvuus tai mikään muu teko ole sellainen, mitä ei voisi saada Jumalalta anteeksi. Ainoa synti, jota Jumala ei voi antaa anteeksi, on se, että ihminen hylkää pelastuksen ilmaisen lahjan, joka löytyy ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Yleiset "korkeammat voimat", joita monet kohtaavat vieroitushoidossa, voivat toki auttaa ihmisen pysymään raittiina joksikin aikaa tai loppuelämäksi. Kuitenkaan tämä ei pelasta ihmisen ikuista sielua, jos ihminen kuolee ottamatta vastaan Jeesusta Kristusta. On tärkeää olla tekemättä kohtalokasta virhettä sekoittamalla raittiutta pelastukseen. Monet ihmiset ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen, päässeet eroon päihteistä ja saavuttaneet sisäisen rauhan Raamatun sanoman avulla.

Robin Williamsin kuolinuutisen jälkeen keskustelu keskittyi hänen traagiseen itsemurhaansa, joka jätti ihmiset hämmentyneiksi. Miten sellainen henkilö, joka oli aina naurattanut muita ja elättänyt itsensä huumorillaan, saattoi olla niin masentunut, että päätti päättää oman elämänsä näin järkyttävällä tavalla? Ihmiset eivät ehkä ymmärtäneet syvempää totuutta niistä salakavalista voimista, jotka kiusasivat Robin Williamsia ajaen hänet kohti tätä synkkää ratkaisua.

Vaikka monet tunsivat Robin Williamsin ystävällisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä, hän oli myös yksi menestyneimmistä stand-up-koomikoista, joka on koskaan astunut lavalle. Tämä näyttäytyi erityisesti hänen riehakkaissa stand-up-esityksissään, joissa hän hyödynsi parhaiten sitä, mitä hän kuvaa Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden tilanteeksi, jolloin joku toinen voima ottaa ihmisessä täyden hallinnan. Tämä tapahtui erityisesti Williamsin stand-up-esityksissä, joissa hän heittäytyi kuin maaniseen tilaan ja tajunnanvirtaukseen esittäen ajatuksiaan vulgaarilla kielellä, kieroutuneella seksuaalisuudella, jumalanpilkalla sekä laittomien huumeiden ja juopumuksen ylistämisellä. Vaikka monet ihmiset nauttivat näistä esityksistä, oli joukossa myös heitä, jotka kokivat Williamsin stand-upin aivan järkyttävänä ja kieroutuneena.

Valitettavasti Williamsin itsensä on täytynyt etenkin loppuvaiheissaan tuntea olevansa voimaton tilanteessaan. Hänen pyrkiessään kohti vapautta ja raittiutta ne demoniset äänet, joille hän myönsi avautuneensa, piinasivat häntä jatkuvasti. Pyrkiessään tukahduttamaan nämä huutavat äänet alkoholilla, hänen onnistui tällä tavalla paeta todellisuutta vain hetkeksi. Vaikka hän haki ammattiapua useita kertoja, niin demonista maailmaa ei ole mahdollista voittaa ilman Jeesusta Kristusta, olivatpa ammattiauttajien taidot tai aikeet kuinka hyvät tai jalot tahansa.

Robin Williams tuntui olevan alisteinen viihdealalle, jossa hyvin synkät voimat toivat hänelle kuitenkin mainetta. Hänen läheinen ystävänsä kertoi Telegraphille, että Williams työskenteli uusien projektien parissa, mutta häntä oli alkanut pelottaa tehdä enää lisää elokuvia. Tämä johtui siitä, että näytteleminen elokuvissa sai aina uudestaan esiin hänen demoninsa jättäen hänet tyhjäksi ja hyvin alttiiksi uusille masennusjaksoille. Hänen oli kuitenkin tehtävä elokuvia saadakseen maksetuksi laskunsa.

Seuraava loppuartikkeli on lainattu suoraan Good Fight Ministriesista:

“Demoninen sorto ja orjuuttaminen ovat todellisia, ja se, mitä tapahtui Robin Williamsille ja monille muille, on todiste siitä. Raamattu sanoo, että Jeesus tuli vapauttamaan "vangit". Yleinen usko omaan luomaasi yleisjumalaan, korkeampaan voimaan, ei ole koskaan eikä tule koskaan pelastamaan kenenkään sielua. Jos esimerkiksi vieroitushoidossa kohtaamasi jumala ei ole Herra Jeesus Kristus, olet tavannut voimattoman epäjumalan, joka ei voi lopullisesti auttaa tai pelastaa sinua. Älä koskaan tee sitä kohtalokasta virhettä, että sekoitat pelkän raittiuden pelastukseen. Usko sen sijaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja pyydä Häntä pesemään sinut puhtaaksi Golgatan ristillä vuodatetulla verellään, niin pelastut ikuisiksi ajoiksi.” 

Kirja-arvostelu: SIVURAITEILLA (TV7 Kustannus 2024)

 

 

Olen usein kuullut sanottavan, että Raamattu on ainoa kirja, joka puhuttelee ihmisen sielua suoraan. Jos Raamattu tuntuu kuitenkin joskus vaikeaselkoiselta, voi turvautua kirjoihin, jotka avaavat Pyhän kirjan syvällisiä merkityksiä ja auttavat soveltamaan niitä jokapäiväiseen elämäämme. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta kirjasta on Sointu Thakurin uusin teos Sivuraiteilla (TV7 Kustannus 2024). Tämä kirja johdattaa lukijan hengelliselle matkalle kiireisen arjen keskellä. Kirja on Nakkilasta kotoisin olevan, mutta jo vuosikymmeniä Englannissa asuneen evankelistan 13. teos. Se tarjoaa lohtua ja rohkaisua jokaiselle, joka kaipaa hengellistä virkistystä ja syvempää yhteyttä Jumalaan. 

"Sivuraiteilla" on tulvillaan Raamatusta kumpuavaa koskettavaa hengellistä viisautta, joka nivoutuu taitavasti tuokiokuvina kenen tahansa ihmisen jokapäiväiseen elämään. Thakurin kyky pukea hengelliset asiat kauniiksi, lukijaa siunaaviksi sanoiksi on hämmästyttävä. Tekstiä lukiessa tuleekin mieleen, että ei tällaista edes voi saada aikaan yksin ihminen, vaan Jumalan pyhä Henki, joka sanelee ja pukee asiat sanoiksi. 

Kirjan 230 sivua jakautuvat helposti luettaviin vajaan kahden sivun mittaisiin kappaleisiin, jotka sopivat täydellisesti vaikka vain lyhyisiin hengähdyshetkiin – oli kyseessä sitten aamuhetki, päivän vilske tai iltalevon aika. Tätä kirjaa ei edes kannata yrittää lukea kerralla läpi vaan ajatuksen kanssa ja rukouksen hengessä. Kirjaa lukiessani huomasin usein pysähtyväni pohtimaan omia arvojani ja uskoani. Thakurin kirjoitukset herättivät minussa taas syvemmän palon rukoilla. Kirja muistutti minua myös siitä, miten suuri siunaus on muistella näin aikuisena oman mummoni viisaita sanoja, jotka orastivat nuorena sydämessäni ja heräsivät eloon vasta keski-iässä elävän uskon myötä.

Kirjan luvut peilaavat paljolti Thakurin omaa elämää ja hänen näkemystään ympäröivästä maailmasta kristillisen vakaumuksensa kautta. Tuokiokuvien kautta hän ammentaa aiheita muun muassa luonnosta. Esimerkiksi kirsikkapuut, auringonkukat, istutukset, vesipurot ja kastepisarat löytävät kirjan sivuilta oman hengellisen vertauksensa. Kirjasta löytyy yhtä lailla esimerkiksi muistutuksia terveyden ja oikeanlaisen ravinnon tärkeydestä, kuinka Jumala loi meidät terveiksi ja antoi Sanassaan hyviä ohjeita maallisen kehomme ylläpitämiseksi. Kirja rohkaisee monella tapaa synnintuntoon ja parannuksen tekoon tuomitsematta silti lukijaansa. 

"Sivuraiteilla" on senkin takia äärimmäisen ajankohtainen teos, koska ihmisten arki on tänä päivänä tavallistakin kiireisempää. Kuinka tärkeää onkaan pysähtyä ja kuunnella Jumalan ääntä kaiken kiireen ja erilaisten tämän maailman ärsykkeiden keskellä. Siksi tämä kirja oli minulla kuin lämmin käsi olkapäällä, joka muistutti jälleen siitä, ettemme ole yksin – Jumala on aina kanssamme. Kirjan lohdullinen ja rohkaiseva sanoma jää sydämeen vaikuttaen elämään vielä pitkään lukemisen jälkeen. 

Suosittelen lämpimästi tätä koskettavaa kirjaa kaikille. "Sivuraiteilla" voi olla lukijalleen juuri tällainen sielua virvoittava keidas, joka tarjoaa hengellistä virkistystä ja voi herättää uudelleen kenties kadonneen yhteyden Jeesukseen. 

PETRI TUUNAINEN

Kirjaa Sivuraiteilla on myytävänä esimerkiksi TV7:lla ja Liekkustannuksella.