Muistammeko pelastumattomat lähimmäisemme vielä taivaassa?

 

Taivas on jotain niin käsittämättömän suurta, ettei ihmisen maallinen ajattelukyky riitä ymmärtämään sitä kaikkea eikä ole varmasti tarkoituskaan. Uskoon tulemisen jälkeen ihmiselle käy selväksi, että taivas on totta ja myös helvetti on totta. Joko uskot Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanasi ja pelastut. Sen sijaan jos kiellät Kristuksen, olet matkalla helvettiin. Aikaisemmin en kantanut tästä asiasta juuri huolta. Ajattelin, että on vain tämä elämä tässä ja nyt, mitä sen jälkeen, selviäisi kyllä sitten aikanaan. Uskoon tultua näkökanta muuttuu ja asioita alkaa tutkiskella ikuisuusnäkökulmasta. Mielen täyttää ajatus siitä, kuinka tämä maallinen vaellus onkin vain lyhykäinen hetki kohti ikuisuutta. Siinä valkenee, että on oltava valmistautunut jo tässä ajassa päästäkseen Jumalan valtakuntaan sekä pitää huoli, että mahdollisimman moni muukin pääsisi. Siksi minäkin muun muassa kirjoitan tätä blogia, koska toivon sydämestäni tämän puhuttelevan sinua rakas ystäväni, joka tätä nyt luet. Minullakin heräsi valtava huoli ja ahdistus pelastumattomien läheisteni ikuisista kohtaloista. Miten näiden rakkaiden käy, jos he eivät ehdi tehdä samaa ratkaisua tässä ajassa? Miten ikinä voisin olla onnellinen taivaassa tietoisena siitä, jos rakkaani joutuivat menemään kadotukseen? Raamatusta löytyy onneksi selkeä vastaus tähän huoleen. Paavali on viitannut Roomalaiskirjeessä seuraavasti;

”Luomakunnalla on toivo päästä kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:21).

Sen vuoksi on lohdullista ajatella, ettei yksikään taivaaseen päässyt ihmissielu sure siellä pelastumatonta omaistaan tai menetettyä lemmikkieläintään. Taivaaseen päässeet ihmiset nauttivat taivaan kirkkaudesta ja siellä on kaikille mielekästä tekemistä. Siellä ei murehdita enää maallisista, vaan ollaan kiinnostuneita täysin muista asioista ja ennen kaikkea  palvotaan Jumalaa.

”Katso, minä teen uuden taivaan ja uuden maan. Aikaisempia asioita ei muisteta, eivätkä ne tule mieleen…” ( Jesaja 65:17 ).

En kuitenkaan voi mitään sille, että minua on usein vaivannut ajatus niiden ihmisten kohtaloista, jotka eivät vastaanota Jeesusta maallisen vaelluksensa aikana. Tiedostammeko taivaassa heidän olemassaolonsa jätettyämme tämän maailman? Ja mitä me voisimme uskovina maallisen vaelluksemme aikana tehdä, että saisimme johdatettua heidätkin Kristuksen luo?

Nämä ovat erittäin hankalia kysymyksiä. Raamattukaan ei niihin täysin yksiselitteistä vastausta anna, mutta selkeitä viitteitä kylläkin. Tätä asiaa on tutkinut minua huomattavasti perusteellisemmin amerikkalainen pastori ja raamatunopettaja Roger Barrier, jonka opetusta olen osittain käyttänyt tässä kirjoituksessani lähteenä. Hän sanoo uskovansa, että ne kristityt, jotka ovat taivaassa ennen uuden maan ja uuden taivaan luomista, olisivat myös tietoisia pelastumattomien perheenjäsentensä ja ystäviensä tilanteesta. Sen sijaan Barrier olettaa, että uuden taivaan ja maan valmistumisen jälkeen heitä ei enää muistettaisi.

Yleinen olettamus on, että muistaisimme myös nämä elämässämme vaikuttaneet ihmiset, jotka kuolivat ilman Jeesusta. Sydämemme särkyy jo ajatuksesta joutua näkemään rakkaidemme riutuvan kadotuksessa. Mutta muistammeko edes, että meillä oli ystäviä ja perhettä? Voiko olla, ettemme muistaisi heitä koskaan olleenkaan? Tarkastellaan joitain ajatuksia ja Raamatun paikkoja, jotka saattavat antaa tähän vastauksia. Raamattu ei varsinaisesti kiellä, etteikö ihmiset taivaassa voisi nähdä kadotukseen joutuneita rakkaitaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että heidät voisi nähdä.

Tähän asiaan viitataan myös Ilmestyskirjan luvussa 21;

”Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään; eikä kuolemaa enää ole; ei enää tule surua ja ahdistusta, itkemistä tai kipua; sillä ensimmäiset asiat ovat kadonneet. " (Ilmestys 21: 4)

Ennen uuden taivaan ja uuden maan luomista saatamme siis olla tietoisia pelastumattomien ystäviemme olemassaolosta helvetissä. Mutta uuden taivaan ja uuden maan luomisen jälkeen kaikki muistot heistä katoavat emmekä tiedä niitä olleenkaan. Mitään ollutta ja mennyttä ennen uuden taivaan ja uuden maan luomista ei enää muisteta sen jälkeen, kun Jumala on luonut kaiken uudeksi.  

Silti sama Raamatun paikka raottaa, että saattaisimme nähdä pelastumattomat rakkaamme helvetissä:

” Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilmestys 21:3-4)

Tämä Raamatun paikka saattaa kertoa siitä, että kaikkien uskossa Kristukseen kuolleiden kyyneleet pyyhitään pois, koska he muistavat heidät, jotka eivät vastaanottaneet Kristusta. Tämän Raamatun paikan mukaan me todennäköisesti voimme nähdä pelastumattomat rakkaamme, kunnes Jumala pyyhkii kaikki kyyneleemme. Kun kyyneleemme on kuivattu, ei ole enää itkua eikä tuskaa, mikä voi johtua siitä, että Jumala pyyhkii samalla kaikki muistot pelastumattomista läheisistämme.

Toiset ihmiset ovat muistuttaneet rikkaan miehen ja Lasaruksen tarinasta vahvistukseksi siitä, että voimme nähdä taivaassa pelastumattomia rakkaitamme. Tämän Luukkaan 16: 19-31 -kohdan ongelmana on, että siinä todetaan, että rikas mies voi nähdä Lasaruksen, mutta tarina ei missään vaiheessa mainitse, että Lasarus näkisi hänet.

On selvää, että taivaassa saamme takuuvarmasti uuden näkökyvyn kaikkeen. Tulemme tahrattomiksi synneistämme. Syvempi suhteemme Jumalaan tulee korvaamaan sen, mihin olimme kiintyneitä maan päällä.

”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." (1.Kor.13: 12)

Ennen kaikkea meidän tulee luottaa Jumalan luonteeseen ja oikeudenmukaisuuteen. Meidän tulee uskomme kautta tuudittautua Hänen äärettömään hyvyyteensä, myötätuntoonsa ja armoonsa.

”Voi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?" ( Room.11: 33-34 )

Tärkeintä olisi nyt maallisen vaelluksemme aikana pyrkiä ohjaamaan rakkaamme Kristuksen luo. Meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä siihen, kuinka voisimme johtaa rakkaamme uskomaan Kristukseen niin, että saisimme iloita yhdessä heidän kanssaan taivaassa. Ystävien ja läheisten ohjaaminen uskomaan Kristukseen voi olla herkkä asia. Pietari neuvoi ensinnäkin varmistamaan, että itse eläisimme sellaista jumalista elämää, joka olisi esimerkiksi pelastumattomille perheenjäsenillemme, ystävillemme ja naapureillemme. Seuraavassa Raamatun paikassa Pietari puhuu niin miehille kuin vaimoille, mutta sama periaate toimii molempiin suuntiin.

"Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. (1.Pietarin kirje 3: 1-2)

Itseäni lohduttaa suunnattomasti ajatus tästä; sanoittakin voitetaan! On siis mahdollista, että rukoillessasi anoen läheisen rakkaasi pelastumisen puolesta, niin Jumala voi heltyä. Eihän Hänkään halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Voi tuntua toivottomalta esimerkiksi saada jotain läheistä ihmistä tulemaan uskoon. Käännyttämisellä voi aiheuttaa vain päinvastaisen reaktion, että läheisesi hermostuu, jos yrität väkisin häntä käännyttää. Me emme voi käännyttää ketään, ellei Jumala itse tätä ihmistä vedä. Yleensä uskon asioista keskustelu ajautuu väittelyksi tai teologiseksi kädenväännöksi, joka voi johtaa erimielisyyksiin, ärsyyntymiseen, loukkaantumiseen sekä vihaan ja tuskaan. Näitä ohjeita on siis hyvä noudattaa:

- Älä kinastele.

- Älä ole luotasi työntävä.

- Kuuntele heidän sanojaan, ja vastaa heille nöyrästi.

- Lohduta heitä!

Kun elää läheistensä kanssa mahdollisimman rakkaudellista ja myötätuntoista elämää, niin heidänkin sydämensä saattavat avautua ja he voivat alkaa kuunnella sinua. Olemalla heille mahdollisimman hyviä, voimme näin yrittää rakastaa heitä sisälle. 

Kun annat heijastua itsestäsi, miten hyvä on elää Jumalan tahdon mukaisesti, voi saada luoduksi kestäviä rakkauden ja avoimuuden siteitä. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin luvussa 5: 3-9 seuraavasti:

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman." 

On hyvä antaa uskonsa näkyä, vaikka ei pidä tietenkään vajota ulkokultaisuuteen esittämään jotain pyhää vain näyttämisen vuoksi. Pelon ei pidä myöskään antaa olla esteenä puhumasta Jeesuksesta. On hyvä muistaa, että Jeesus kohteli hyvin hellästi ja rakastavasti ihmisiä, jotka Hän pyrki tavoittamaan. Hän ei paasannut heille eikä viettänyt aikaa tuomitsemalla heitä, sen sijaan hän rakasti ja palveli heitä. Itse asiassa Raamatussa on vain yksi paikka, jossa Jeesus jakaa vilpittömästi hahmonsa ja persoonallisuutensa;

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." (Matteus 11:29)

Sitä paitsi on hyvä muistaa, että emme todellakaan tiedä, mitä ihmisen sydämessä tapahtuu hetkeä juuri ennen kuolemaansa. Ainoastaan Jumala tietää sen. Ehkä Pyhä Henki on tehnyt armon työn jonkun sielussa viime hetkellä juuri ennen hänen kuolemaansa. He ovat saattaneet olla tietoisia kuolemaansa edeltävistä tunneista ja huutaneet vielä Jumalaa pelastukseksi. Yksi hyvä esimerkki on Jeesuksen vierellä ristillä riippunut ryöväri. Hänen pelastumisensa viime hetkellä on osoitus siitä, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Saihan Hän myös kääntymään jyrkän ateistin nimeltä Saul Tarsolainen, josta tuli sittemmin Jumalan Sanaa palavasti julistanut apostoli Paavali. Jos joku ihminen ei kykene kuolemansa hetkellä enää puhumaan tai on liian heikko vastaamaan, voi hänen läheisilleen jäädä käsitys, ettei heidän rakkaansa ehtinyt enää pelastua. Siitä huolimatta saatamme olla iloisesti yllättyneitä nähdessämme heidät jonain päivänä Kristuksen läsnäolossa. Luin hiljattain norjalaisen papin Fredrik Wislöfin kirjan Taivas, joka oli erityisen lohdullinen meille, jotka olemme huolissamme uskosta osattomien rakkaidemme iäisistä kohtaloista. Tuossa kirjassa tämä norjalaispappi kirjoitti näin;

”Jos kierrät epätoivoisena kysymystä, mikä on rakkaasi kohtalo, niin jätä se Jumalalle. Tuo epätoivoinen kiertokulku voi tehdä sinut itsesi sairaaksi, etkä sinä voi muuttaa hänen osaansa. Sinun tulee tietää, että Jumala rakastaa tuota ihmistä vielä enemmän kuin sinä. Jumala voi pelastaa äärimmäisessäkin. Vaikka valmistumaton ihminen kokisi äkkikuoleman, emme saa heittää kokonaan pelastumisen toivoa. Sielu voi ennen äkkikuolemaa nähdä koko menneen elämänsä ja armontäyteisenä hetkenä tarttua iankaikkiseen elämään. Tällainen mahdollisuus on juuri sen ihmisen kohdalla, joka lapsesta saakka tunsi elämän tien - ja oli sittemmin jatkuvan esirukouksen ympäröimänä. Ja vaikka ihminen makaisi tajuttomana, emme saa päästää irti siitä mahdollisuudesta, että Jumala pääsee sieluun käsiksi. Kuka rohkenee panna rajat Jumalan mahdollisuuksille? Raamattu sanoo Jumalan teitä käsittämättömiksi ja Hänen tuomionsa ovat tutkimattomat.

Yllä olevat sanat antavat minulle suuresti lohtua. Haluan tuudittautua siihen, että Jumalalla todella on olemassa sieluun tällaisia varaovia, joita me emme tunne. Jumala ei jätä mitään keinoa käyttämättä ennen kuin Hän ottaa meidät tästä elämästä. Jeesus on ovi iankaikkiseen elämään. Meidän tulee siis olla Kristuksessa ja rukoilla vain lakkaamatta näiden läheistemme puolesta. Sillä kun Jeesus tulee voimassaan ja kirkkaudessaan, pitää koko helvetin Häntä kumartaman, sillä Hänen on valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Iloitse! On hyvin mahdollista, että ystävämme, naapurimme ja rakkaamme pelastuvat ja ovat vielä kanssamme taivaassa. Siellä olemme turvassa ja silloin ainakin näemme heidät kaikki ja tunnistamme siellä toisemme!

Lähteet:

Amerikkalaisen pastori ja raamatunopettaja Roger Barrierin opetus

Jumalan lapset löytävät aina toisensa!

                  

Tutustuin vuonna 2008 paremmin laulaja Helinä Ilkan kanssa. Hän on Alajärveltä kotoisin oleva kaunis laulaja, joka vaikutti 1980-90-luvuilla iskelmämaailmassa. Hänestä oli näihin aikoihiin paljon juttuja Hymy ja SE-lehden kaltaisissa hömppäviihdelehdissä. Helinä oli tullut uskoon noin pari vuotta ennen tuota tapaamistame sekä jättänyt siinä vaiheessa kaiken tuon viihdemaailmaan liittyvän humpuukin elämästään. Helinä kyllä tiesi minutkin jo entuudestaan. Olin nimittäin lähettänyt hänelle fanipostia vuonna 1985, kun hän esiintyi MTV:n Levyraadissa esittämässä ensisinglensä Tahdon lempeän nallekarhun. 

Helinän pitkäsoitto "Jää vielä aamuun"

Nyt tapasimme henkilökohtaisesti otettuani häneen uudestaan yhteyttä. Tuoreena uskovaisena Helinä saarnasi ja julisti palavasti Jumalan sanaa. Minä arvostin suuresti hänen vakaumustaan. Olihan siinä jotain samaa paloa, mitä olin nähnyt mummossani. Helinä luki minulle joitain otteita Jumala puhuu -nimisestä kirjasta, josta itsekin suuresti innostuin. Pyysin tuon hartauskirjan häneltä lainaksi ja luin sen antaumuksella läpi. Koin tämän tosi puhdistavana lukukokemuksena. Kutsuiko Jumala nyt minuakin? Olinko tulossa itsekin uskoon vai peräti jo tullut? Ainakin halusin uskoa niin. Innostuin Jumala puhuu -kirjasta niin suuresti, että perustin sille oman sivuston Facebookiin. Siitä tulikin pitkä saarna, sillä ylläpidin ja päivitin tuota sivua noin kymmenen vuoden ajan. Näin tunsin Sanan ainakin tulevan lähelle päivittäisellä hiljentymisellä tämän kirjan äärellä. Itse Raamattu tuntui sen sijaan vielä vieraalta. Se sai jatkaa pölyttymistään yöpöytäni laatikossa. Olihan sitä paitsi Jumala puhuu -kirjassa useita säkeitä Raamatusta. Ei tuo kirja kuitenkaan saanut minua tulemaan vielä elävään uskoon. Sen sijaan kiinnostuinkin eri harhaopeista...eli jos totuutta etsii, ei kannata jäädä pelkän hartauskirjan varaan, vaan tarttua Raamattuun! 

Helinän kanssa olemme yhdistäneet voimiamme myös musiikillisesti. Hän on esiintynyt eri hengellisissä konserteissa, joita olen ollut järjestämässä. Olen myös tuottanut Helinälle muutaman singlen. Erityisen kaunis on laulu On tänään sunnuntai, jonka saimme jo edesmenneeltä ystävältämme Kari Kuuvalta. Helinä on levyttänyt myös yhden oman sävellykseni Ettei yksikään hukkuisi, jonka tiimoilta meistä tehtiin yhteishaastattelu YLE:n Radio Keski-Suomeen. Siellä tämä haastattelu on edelleen Areenassa kuunneltavissa. 

Kun minua pyydettiin kevättalvella 2020 IRR-TV:n tuottajan Mikko Peipon taholta haastateltavaksi Astu tarinaan -ohjelmaan, niin ehdotin, että he pyytäisivät ohjelmaan vierailijaksi myös uskon sisartani Helinää. Ajattelin, että olisi mukavampi tehdä tämä reissu jonkun uskovan ystävän kanssa yhdessä. He varasivat oitis ohjelmasta oman jakson myös Helinälle ja pääsimme yhdessä matkaan. Uudenmaan lääni oli näihin aikoihin pandemian takia suljettuna, mutta rajat avattiin juuri niihin aikoihin, kun olimme menossa Keravalle AlfaTV:n studioille. Korona oli vielä niin uusi asia, että senkin takia meno Keravalle hirvitti. Uudenmaan lääni oli sitä paitsi tähän aikaan suljettuna, mutta sulku purettiin muutamaa päivää ennen kuin meidän ohjelmien nauhoitukset olisi. Silti huoletti, että uskaltaako tuonne ihmisten keskelle kuitenkaan mennä. Silloin eräs uskova ystäväni rohkaisi minua muistuttamalla Psalmin 84 sanoista; ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat.” Juuri niinhän se on! Kaikki sujui lopulta hienosti. Sekä minun että Helinän osuudet tässä ohjelmassa sujuivat loistavasti. Hän sai kuulla ohjelman kuvaajalta hänen todistuksensa olleen yksi parhaista mitä tuossa ohjelmassa oli nähty ikinä. Ohjelmaa oli kuvattu kuitenkin jo pitkästi kolmatta sataa jaksoa. Helinän haastattelu Alfa-TV:llä kesäkuussa 2020 esitetystä Astu tarinaan jaksosta on nähtävissä täältä.

Helinän kanssa tämä yhteinen uskon matkamme on ollut siitä erityinen, että sen varrella on usein sattunut ja tapahtunut. Tämä nainen kun ei satu olemaan mikään "jäyhä pohojalaanen," vaan erittäin sosiaalinen, suulas ja hauska ihminen, jolla on tilanteessa kuin tilanteessa tilannekomiikka erinomaisesti hallussa. Pelkkä kaupalla käynti hänen kanssa on jo seikkailu itsessään. Minua on myös ihastuttanut hänen epäsuomalainen tapansa jututtaa lähes jokaista vastaantulijaa ja kertoa heille elämäkertansa. Perusteluksi tähän hän on sanonut sen, että eipähän tarvitse ainakaan psykiatrilla laukata. Ystävyyttämme onkin aina leimannut hersyvä huumori, vaikka monet surutkin on jaettu. 

Mutta vielä siitä meidän Keravan reissusta. Olimme saaneet vaimoltani toimeksiannon vierailla matkan varrella Finmarin tehtaanmyymälässä. Vaimoni sattuu pitämään kovasti sisustamisesta. Finmarin tehtaanmyymälä on E75-tien varressa Hollolassa. Kun lähestyimme tätä, puhelimeni navigaattori käski meidän kääntyä yhtäkkiä oikealle viettävälle sivutielle. Tie oli hiekkainen ja vei koko ajan syvemmälle alaville peltomaisemille, joita oli silmänkantamattomiin. Joka puolella oli kohta valtavan paljon lehmiä. "Hei, ollaanks me edes oikealla reitillä? Miks ihmeessä täällä on sitten niin kauheesti noita lehemiä...?", Helinä paasasi. Joku maanviljelijä puksutti vastaan traktorillaan lierihatussaan. Lopulta pysäytimme auton tien sivuun ja päädyimme vesilammikon äärelle. Helinä pysäytti vastaan tulleen lenkkeilijän, jolle kerroimme olevamme eksyksissä. Lenkkeilijä oli tikahtua nauruun ja ohjasi meidät oikeaan suuntaan.

Eksyksissä keväällä 2020...

Tähän ei harhailumme kuitenkaan vielä loppunut, sillä päätimme olla aikamme kuluksi matkalla sana-assosisaatioleikkiä. Olin sitten niin keskittynyt tähän, etten ollut huomannut kääntyä ajoissa Jyväskylään menevälle tielle, vaan olimme jo lähellä Mikkeliä. Käännyimme takaisin ajellen kymmeniä kilometrejä loputtomia syrjäteitä takaisin Joutsaan, mistä lopulta tupsahdimme lopulta takaisin päätielle. Vaimoni jo odotteli minua kovasti kotiin, koska meillä oli muutakin menoa illaksi. Helinä kehotti minua menemään kotiovelle kuten Pekka Puupää palatessaan Justiinansa luo, että laittaisin ensin vain takkini ja hattuni luudan varteen kiinni ja asettaisin ne oven eteen vastaanottamaan ne lyönnit. Kyllä huumori ja niiden hyvien ystävien löytäminen on vain tärkeä osa elämää.

Aina Helinän kanssa tavatessamme, meillä on tapana rukoilla yhdessä. Rukoilemme ensisijaisesti läheisten rakkaidemme puolesta, kuin muidenkin ihmisten ja asioiden puolesta, minkä milloinkin koemme tärkeäksi. Helinä on hyvä esirukoilija ja yleensä hän on meistä äänessä. Vasta viime vuosina olen rohkaistunut enemmän rukoilemaan itsekin ääneen. Kaksi tapausta näistä hetkistä on jäänyt erityisen vahvasti mieleeni. Ihan ystävyytemme alkuvaiheessa olimme juuri hiljentymässä rukoukseen Helinän keittiön pöydän ääressä. Silloin näin katonrajassa vilahtavan jotain, joka ei voinut olla tästä maailmasta. Se oli kuin valkoinen enkelin siiven välähdys. Voin yhä nähdä sen mielessäni eikä se pystynyt olemaan mikään valon heijastuma ulkoa. Olemme muistelleet tätä aina joskus. Kerran Helinä päätti rukouksensa siihen, että hän pyysi Jumalaa siunaamaan minun autoani, ettei sillä kolareita ajettaisi. Seuraavana aamuna menin autolleni ja hätkähdin silmieni edessä olevaa näkyä. Toyotani peräkontin pintaan oli piirtynyt täydellisen selkeä kuvio enkelinsiivistä. Alla tästä ottamani valokuva. Eikä sillä autolla kolareita koskaan minun omistukseni aikana ajettu. Tällaiset ovat ihmeellisiä merkkejä taivaasta ja siitä, että rukouksemme kuullaan aivan varmasti!  

Enkelin siipien kuviot piirtyneenä autoni pintaan

Kuusi raamatullista totuutta voimarunoja vastaan

 

Nykyaika pursuaa yltiöpositiivista hyvän olon viisautta. Kirjakaupat ja kirjastot ovat tulvillaan itseapuoppaita. Kauppojen lehtihyllyt pursuavat ohjenuoria parempaan elämään ja parempaan henkiseen hyvinvointiin. Sama ideologia tulee korvillemme yhtä lailla valtavirran musiikin lyriikoissa sekä ennen kaikkea sosiaalisen median uutisvirrassa vilisevissä voimarunoissa. Näitä yhdistää selvästi se, että ne lupaavat kaikenlaista voimaantumista sekä pienempää tai isompaa apua jollekin tietylle elämän osa-alueelle. Tällaisessa pakkosyötössä alkaa helposti uskoa, että koko elomme päämäärä olisi vain onnellisuuden, henkisen hyvinvoinnin ja menestyksen saavuttaminen. Ikuisuusnäkökulma sen sijaan unohtuu tyystin. Yhdessä elämänvaiheessa yritin itsekin ottaa koppia tällaisista yksinomaan positiiviseen ajatteluun pohjautuvista kohti parempaa elämää lupaavista neuvoista. Nyttemmin olen alkanut suhtautua hieman kriittisemmin tähän sanahelinän omaiseen hyvän kylvämiseen, joka tuntuu jäävän vaille sen kummempia perusteluita.

Positiivisella ajattelulla voi toki saada myönteisiä vaikutuksia asenteeseen, kuinka suhtautua eri ärsykkeisiin. Mielestäni pelkkä positiivinen ajattelu ei kuitenkaan riitä. Ainakaan itse en mitään konkreettista tai toteutettavissa olevaa pelkästä positiivisesta ajattelusta löytänyt. Luin esimerkiksi useita menestysteologi Norman Vincent Pealen myönteisen ajattelun voiman oppaista. Niistä saattoi saada hetkellistä rohkaisua, mutta loppupelissä nuo opukset tuntuivat toistavan sitä samaa mantraa, kuinka täytyy jaksaa uskoa itseensä ja unelmiinsa. Siihen, että aivan kaikki on toteutettavissa, kunhan vain jaksaa sitkeästi uskoa ja käyttää kyynärpäitään. Esimerkkinä saatettiin käyttää vaikka köyhistä oloista ponnistaneen Walt Disneyn tarinaa, joka sitkeydellään onnistui toteuttamaan suuret unelmansa. Ja että sinäkin voit olla oman elämäsi Walt Disney, jos vain haluat! Maailma yrittää uskotella meille, kuinka nopeat syövät hitaat. Halutessamme edetä meidän tulisi taistella sitkeästi oikeuksistamme, osoittaa vahvuutemme ja kukistaa kilpailijat tarpeen vaatiessa. Onkohan ihan näin?

Otin nyt tähän kuusi usein kuulemaani lausetta tarkasteluun Raamatun sanan valossa. Pistää miettimään, ovatko kaikki voimalauseet sittenkään se oikotie onneen? Vai saavatko ne vain kurkottamaan kuuseen, mutta kapsahtamaankin katajaan?

1.     Sinä olet oman kohtalosi herra

 

Tämä on mielestäni yksi harhaanjohtavimmista voimalauseista, sillä elämä ei ole omissa käsissämme. Voimme toki vaeltaa sen läpi oman ymmärryksemme varassa ja päättää olla tarvitsematta Jumalaa. Jumala on kuitenkin loppupelissä se, joka tätä maailmaa ohjaa ja hallitsee kaikkea. Hän, joka säät ja ilmat säätää, määrää myös viime kädessä ihmisen kohtalosta; "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät." (Joh. 15:16) Raamatussa puhutaan asioista myös Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan.

 

2.     Elämä kantaa

 

Tämä on yksi paljon käytetyistä lohtulauseista etenkin vaikeampien aikojen keskellä. Tuntuu niin helpolta sanoa näin lähimmäiselleen ja kehottaa vaikeuksien keskellä selkääntaputuksen kera tuudittautumaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Mielestäni loppujen lopuksi hyvin laiha lohtu. Miten määritellä tuo kaiken yli kantava elämä? Jos se kantaa, niin miksi se sitten kiskaisee aina uudestaan maton  jalkojen alta? Onko turvallista heittäytyä yksinomaan tällaisen epämääräisen käsitteen varaan, kun on niin paljon heitä, joita elämä ei kantanut? On vain yksi, joka on sanonut; ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33). Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänessä on se voima ja turva, joka oikeasti kantaa läpi elämän aina iankaikkiselle tielle saakka!

 

3.     Seuraa sydämesi ääntä

 

Tämä romanttisista amerikkalaisista elokuvistakin tuttu klisee kipuaa kaikkien voimarunojen kärkikastiin. Samaan yhteyteen voisi niputtaa toisen paljon käytetyn carpe diem-teeman eli tartu hetkeen. Sydämensä äänen kuuleminen tarkoittaa lähinnä tunteidensa varaan heittäytymistä. Ihminen saattaa hullaantua esimerkiksi jostain ihmisestä romanttisessa mielessä, kuunnella sydämensä ääntä ja heittäytyä tunteidensa ja vaistojensa vietäväksi. Eteen voi tulla myös houkutteleva työtarjous, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Omakohtaisesti muistuu mieleeni tilanne, jolloin minua houkuteltiin mukaan verkostomarkkinointiin ja lupailtìn 5.000 euron kuukausiansioita. Päätös olisi pitänyt tehdä mielellään heti ja laittaa nimi alle. Tällaiseen saattaisi heittäytyä hetken mielijohteesta, mutta katumus voi seurata hyvinkin nopeasti. Sydän kehotti lähtemään mukaan, mutta onneksi odottelin pari päivää, koska järjen ääni puski pintaan. Tunteet ovat ailahtelevia, joten sydämen ja järjen ääni voivat olla ennen pitkää pahassa ristiriidassa keskenään. 

Eikä Raamattu suinkaan esitä sydämen äänen kuulemista luotettavana elämänohjeena, vaan päinvastoin; ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa. Kuka sen tuntee. (Jer. 17:9) Sydämen ääni saattaa siis johtaa täysin harhaan. Tunteiden varaan heittäytyminen on valintojen tekemistä huolimatta seurauksista. ”Päätin seurata sydämeni ääntä, kun se sillä hetkellä tuntui niin hyvältä.” Jumalalla on meille kaikille hyvä suunnitelma. Hän on se taho, johon kannattaa turvata rukouksessa miettiessä jotain uutta siirtoa. Että kannattaako esimerkiksi jättää turvallinen työpaikka tai vaihtaa aviopuolisoa. Isompia päätöksiä ei tulisi koskaan tehdä tunteiden varassa hetken mielijohteesta, vaan rauhasta käsin.  

 

4.     Sinä riität!

 

Tämä voimalause on kenties ykkössijalla, mitä olen viime vuosina kuullut. Kysymys on tietysti siitä, miten tämän tulkitsee. Me kaikki riitämme sellaisenaan tulemaan nöyränä Jumalan kasvojen eteen. Pahimman haasteen Sinä riität -toteamukselle saa aikaan se, jos tulkitsee sen niin, ettei sen mukaan tarvitse vaivautua mitenkään. Voi siis jatkaa hyvällä omallatunnolla sohvalla lorvimista. Ei tarvitse nähdä vaivaa mihinkään, koska olet ihana ja riittävä sellaisenaan. Mutta entä jos se tämänhetkinen minä onkin muiden mielestä ikävä ihminen? Entä jos hän onkin laiska ja itsekäs paska? Tästä tunnistan esimerkiksi sen, mitä itse olin noin 30-vuotiaana. (enkä tarkoita, että olisin lähelläkään täydellistä vieläkään.) Mielestäni tärkeintä elämässä on kasvaa hengellisesti. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että elää vain toisten ihmisten odotusten mukaisesti. Sen sijaan pitäisi kasvaa ihmiseksi, joka pystyisi olemaan mahdollisimman paljon siunaukseksi muille. Hyvä lähtökohta on yrittää olla sellainen ihminen, joka miellyttää Jumalaa. Me kelpaamme kyllä Jumalan kasvojen eteen sellaisenaan, mitä olemme. Matteuksen evankeliumin luvussa 4:17 Jeesus kehottaa meitä tekemään parannuksen, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Jeesus hyväksyy syntiset seuraansa ja aterioi heidän kanssaan, mutta Messiaan kohtaaminen merkitsee aina sitä, että on tarpeen tehdä parannus. On syytä olla huolissaan, että sinä riität, kun Jeesus tulee takaisin, mikä on raamatullinen tosiasia. ”Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen. (Luuk 5:30-32) 

Jeesus myös sanoo ” Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt. 16:24-27) Jeesuksen seuraamisella luovutamme siis elämämme Hänelle. Hän antaa meille uuden elämän sekä Pyhän Hengen voiman kääntyä pois synneistämme. 

 

5.     Kerran täällä vain eletään

 

Siis tämähän on itse asiassa totta! Kerran täällä maan päällä vain eletään. Kuitenkaan monet eivät usko tai edes ajattele asiaa sen pidemmälle, että elämä myös jatkuu tämän maallisen vaelluksen jälkeen taivaassa tai helvetissä. Monet ajattelevat, että koska elämme vain kerran, niin tulisi elää tämä elämä niin täysillä kuin mahdollista, ettei vain jäisi mitään näkemättä ja kokematta tarvitsematta kuolinvuoteellaan mitään katua. Ikuisuusnäkökulmasta katsottuna olisi kuitenkin pystyttävä katsomaan tämän ajallisen elämän yli, mitä tämän jälkeen on luvassa. ”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:18) Jeesuksen lupaus on siis se, että emme elä vain kerran, sillä sielumme on kuolematon ja elää ikuisesti. Kaikki Häneen uskovat saavat elää ikuisesti Hänen valtakunnassaan. 

Tähän kohtaan liittyy olennaisesti myös ajatus elää sitku-elämästä. Liika nykyhetkeen keskittyminen voi saada pitkän tähtäimen suunnitelmat lopulta tyhjiksi. Esimerkiksi sitku jään eläkkeelle, teen sitä ja tätä. Huomista ei ole kuitenkaan meille luvattu, joten ei voi tietää, ehtiikö nuo jossain kaukaisuudessa siintävät eläkepäivät koskaan edes koittaa. Elämä todella on tässä ja nyt, joten sitku-eläjälle voi käydä niin, että viimeinen juna ehtikin jo mennä. Kaikkein kohtalokkain sitku-ajattelumalli on se, että torjuu Jumalan kutsun tai päättää lykätä siihen vastaamista sopivampaan aikaan seuratakseen ennemmin omia mielihalujaan ja nauttia syntisestä elämäntavasta.

 

6.     Tavoittele unelmiasi

 

Tämä kiperä lause tupsahtaa miltei päivittäin vastaan sosiaalisessa mediassa. Tätä on vaikea mitätöidä, sillä tokihan elämässä kuuluu olla näitä hyviä tavoittelemisen arvoisia asioita. On tavoittelemisen arvoista perustaa perhe, luoda ura, hankkia oma koti, kerryttää varallisuutta, löytää mielekäs asuinpaikka tai panostaa henkiseen hyvinvointiin. Nämä eivät saisi kuitenkaan nousta huomion ykköskohteiksi. Uskonpa silti unelmien tavoittelun ja menestymisen pakon tehneen monet ihmiset onnettomiksi. Ihminen saattaa jahdata pitkään unelmiaan, jotka aina vain karkaavat käsistä ja päätyvätkin jollekin toiselle. Huomaamatta elämä lipuu ohi omaa unelmaa tavoitellessa. Jos ihminen on sisäistänyt ajatuksen, että hänet luotu tähän maailmaan laulajaksi tai filmitähdeksi, niin tasaisempi tavallinen työ voi tuntua väärältä. Tänään voi tuntua hyvältä idealta päästä menestyneeksi laulajaksi, voittaa laulukilpailut ja saada nimeä viihdemaailmassa. Myöhemmin saattaisi kaivata turvallisen työn vakautta, jolla elättää itsensä ja perheensä. Aina eivät myöskään oma intohimo ja taidot kulje käsi kädessä. Voimme olla lähipiirimme mielestä huippuhyviä laulajia, mutta oma henkinen kantti ei saattaisi kestääkään julkisuutta, menestystä ja alan suurta epävarmuutta. On järkevää vaalia unelmiaan, mutta tiedostaa oma rajallisuutensa ja rakentaa elämänsä varmalle pohjalle. 

Yleensä olemme kaiken aikaa tyytymättömiä siihen, mitä meillä jo on. Nuristaan esimerkiksi siitä, että emme ole onnellisia tämänhetkisessä työssä tai parisuhteessa. Mielessä on kaiken aikaa halu tehdä joitakin mielitekoja saadakseen esimerkiksi enemmän varallisuutta. Tällainen oman tahdon pakonomainen täyttyminen ei kuitenkaan tuo onnea. On ilmiselvää, että sinusta ei tule onnellista, vaikka saisit mitä tahansa! Vaikka saisimme kaiken mikä silmää miellyttää ja paljon rahaa sen toteuttamiseen, niin aina on olemassa jotain, mitä ei vielä ole. "He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden." (Juudas 1:16). 

Saavuttamattomien unelmien eteen ponnistelu uuvuttaa lopulta mielen. Pahoin pelkään miljoonien unelmien jääneen toteutumatta positiivisesta ajattelusta huolimatta. Kaikki tällaiseen kannustavat itseapuoppaiden kirjoittajat ovat mielestäni ns. vääriä profeettoja. Heidän sanansa voivat kuulostaa kovin suloisilta. Tuntuu kuin hän puhuisi juuri sinusta ja mahdollisuuksistasi hyvin positiiviseen sävyyn. Väärä profeetta lupaa, kuinka voit päästä eroon heikkouksistasi, joihin yhä uudelleen kompastut. Heidän puheistaan voi saada kuvan, että kaikki haluamasi on saavutettavissa, koska sinussa on itsessäsi voimavarat siihen kaikkeen. Jos on kipuillut ja kompastellut uskossaan ja kyllästynyt jatkuvaan lankeilemiseen, niin itseapu voi kuulostaa hyvin rohkaisevalta. Siihen on verrattavissa jo Aatamin ja Eevan aikoihin ilmaantuneen käärmeen todistelu hyvän ja pahan tiedon puun erinomaisuudesta. Ihmisen on kovin helppo langeta tällaiseen. 

On niin paljon helpompaa kulkea tässä maailmassa Kristuksen ohi. Voi tuntua nöyryyttävältä tajuta aina uudelleen, ettei ihminen voi elää päivääkään ilman anteeksiantoa ja armahdusta Jeesukselta. Tätä Jeesus kuitenkin tarjoaa iloisesti ja runsaan avokätisesti koskaan moittimatta. Kuten Raamatussakin sanotaan, niin hedelmistään puu tunnetaan. Siitä tunnistaa myös väärän profeetan. Vääriä profeettoja kuuntelemalla ihminen ajautuu valitettavasti aina kauemmaksi syntiensä sovittajasta ja ainoasta turvastaan Jeesuksesta. Maalliset asiat eivät siis ikinä tule tuomaan lopullista tyydytystä, joten kannattaa lopettaa niiden hamuaminen ja alkaa elää tarkoitustamme Jumalan kunniaksi. Kaikki nämä asiat järjestyvät ja meille annetaan, kun vain maltamme pitää Jumalan valtakunnan ensisijaisena kiinnostuksen kohteenamme. 

Kun asettaa Jumalan valtakunnan elämässä ykkössijalle, niin sen jälkeen kyllä kaikki muu tarvittava löytyy automaattisesti. Tähän sopii hyvin Jeesuksen opetus: ”Älkää huolehtiko siitä, mitä söisitte tai pukisitte päällenne. Teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä asioita ja Hän pitää teistä huolen. Etsikää sen sijaan Jumalan valtakuntaa, ja nämä kaikki teille annetaan” (Matt. 6:25 – 33). Jeesus sanoi myös: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”

Ahdas portti

 

Olin kuullut useasti termin, jossa Jeesus puhuu ns. ahtaasta portista, jota ei ole helppo löytää. Tie ikuiseen elämään ja taivasten valtakuntaan käy siis ahtaan portin läpi, josta Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa (7: 13-14) seuraavasti;

”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Minulla vei aikansa ymmärtää, mitä tuolla ahtaalla portilla tarkoitetaan, jonka kautta taivaaseen mennään. Ahtaan portin läpi ei siis kuljeta vahingossa tai sujahdeta siitä vaivihkaa sisään. Miksi siitä on niin vaikea päästä sisään? Jeesus kehottaa meitä kilvoittelemaan päästäksemme sisään ahtaasta ovesta. Hän sanoi monien yrittävän päästä sisälle, mutta eivät voi. Miksi? Ensinnäkään Jeesukseen uskominen ei ole ikinä ollut tässä maailmassa erityisen suosittua. Toisekseen ihmisillä on hirveästi asioita, mistä he eivät halua luopua. Yksi niistä on ylpeys; ihminen vaeltaa mieluummin oman ymmärryksensä varassa. Hän ei halua nöyrtyä, pyytää anteeksi syntejään eikä myöntää tarvitsevansa Jeesusta. Ihminen myös mieluusti sivuuttaa sen totuuden, että Jeesus olisi ainut ovi pelastukseen. Nämä tekevät tien ahtaan portin läpi kapeaksi ja vaikeaksi kulkea. Tälle tielle meitä kaikkia kuitenkin kutsutaan. 

Avarasta portista ja laveaa tietä kulkeminen tarkoittaa puolestaan helppokulkuista tietä, mutta se ei ole suinkaan paras tie. Rovasti Jukka Pohjolan-Pirhonen Keravan seurakunnasta on avannut tätä aihetta seuraavasti 6.8.2017 pitämässään saarnapuheessa:

Vain harvat löytävät elämään vievän tien ja käyvät ahtaan portin läpi. Vain harvat osaavat nöyrtyä ja ilmaista avuttomuutensa. Vain harvat näyttävät pelkonsa ja etsivät turvaa Jumalasta. Luukkaan evankeliumissa Jeesukselta kysytään, onko todella niin, että vain harvat pelastuvat? Jeesus kehottaa kilvoittelemaan, sillä ahdas ovi on juuri pelastukseen vievä ovi, josta monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät kykene. Ne, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia tai etuoikeutettuja Jumalan valittuja, jäävät sittenkin osattomiksi, ulkopuolisiksi. He ovat itseriittoisia, sellaisia, jotka eivät omassa elämässään tunne tarvetta nöyrtymiseen tai anteeksipyyntöön. Sen sijaan ihmiselle, joka tunnustaa syntinsä ja kykenemättömyytensä hyvään, on ovi auki. Koko elämämme on kilvoittelua, kamppailua oikean ja väärän, totuuden ja valheen, Jumalan tahdon ja oman tahdon välillä. Oikeansuuntainen elämänasenne asettaa lähimmäisen tarpeet omien tarpeiden edelle, omastaan luopumisen omistamisen edelle. Ahdas tie on vaikeakulkuinen, koettelemusten tie, jonka vain harvat löytävät. Syynä siihen ovat ihmisen itsekkäät halut ja elämän ylivarmistaminen, helpon tien kutsu.

Meitä kehotetaan tunnistamaan asiat, jotka ovat meitä vahingoittavia, vaarallisia ja valheellisia. Etsimmekö onnea tai elämän tarkoitusta väärästä suunnasta, asioista, jotka ovat vain pinnallisia ja katoavia? Totuuden näkeminen oman elämän harhapoluista on sekä tuskallista, että vapauttavaa. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:32) Jeesus on tie, totuus ja elämä. Mutta entäpä, jos Jeesuksen seuraaja väittää omistavansa totuuden, vain yhdenlaisen totuuden, itselleen sopivan totuuden. Silloin elämästä tulee helposti ahdasta, tuomitsevaa ja mustavalkoista. Totuuden omistajan ja kaiken tietävän seurassa on monesti paha olla. On ymmärrettävää, jos elämään etsii ja tarvitsee voimakkaita auktoriteetteja, sääntöjä ja rajoituksia. Elämä voi tuntua hetken selkeältä ja seesteiseltä. Totuuden etsijät voivat toki iloita löydöistään, mutta yhden totuuden julistajia tulee silti varoa, vaikka vetoavatkin itse Jumalaan tai Raamatun sanaan. Raamattuun vetoaminen on kuitenkin aina valintaa ja tulkintaa. Vain Jumalassa on totuus ja meidän on nöyrryttävä kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa seurakunnalleen sanoa. On suurta rikkautta, että Kristuksen kirkossa on pitkä perinne jumalanpalvelustekstien moninaisuudessa ja eri näkökulmien ja aiheiden esillä pitämisessä. Se pakottaa niin saarnaajan kuin seurakunnankin asettumaan Jumalan sanan alle, Jumalan silmien alle. Usein se edellyttää meiltä mielenmuutosta, kurssin korjaamista ja myös alusta aloittamista. Miten Jumala sitten katsoo meitä? Hän katsoo meitä Kristuksen silmillä, sillä hyväksyvällä katseella, joka ei syytä vaan kutsuu seuraamaan. Hän ei kehota meitä tuomitsemaan muita vaan armahtamaan toisiamme. Hän kutsuu meitä elämään johtavalle tielle.

Ykkösasiaksi omassa vaelluksessani olen päättänyt pyrkiä kohti ahdasta porttia. Mikään ei voi olla sen tärkeämpää, kuin mennä ahtaasta ovesta ikuiseen elämään. Sen hintana on ollut antaa oma entinen minä kuolemaan, mutta samalla tämä on ollut järkevin päätös koko elämäni aikana. Kukaan ihminen ei varsinaisesti rohkaissut minua tämän päätöksen tekoon. Kaksi vuotta sitten sain kokea suunnattoman onnen tunteen ja Pyhän Hengen läsnäolon järjestämässämme hengellisessä tapahtumassa. Olin ollut siihen asti täynnä pettymyksiä, mitä kaikkea olin odottanut ihmisiltä ja viihdemaailmalta. Olin yhtälailla pettynyt itseeni. Olin yrittänyt epätoivoisesti pyristellä eteenpäin oman tahtoni varassa. Nyt Jumala oli avannut uusia ovia ja antanut uusia tilaisuuksia nauttia esimerkiksi musiikin tekemisestä. Omien mielihalujeni sijaan aloin tuntea suurta halua tehdä parannus ja ryhtyä seuraamaan Jumalan tahtoa. Jumala nimenomaan kehotti tämän päätöksen tekoon sisimmässäni. Kyseessä ei ollut mikään tunne, vaan päätös, jossa halusin muuttaa elämäntapani. En halunnut enää uhmata Jumalaa kulkemalla itsepintaisesti omaa tietäni. Sen sijaan oli aika sysätä sivuun suunnitelmani ja pyrkimykseni. Hyväksyin sen, että Jumalalla on ihan omat suunnitelmat minun varalleni. Lupasin Hänelle, että tulisin muuttumaan ja asettuisin mielelläni Hänen muokattavakseen; ”tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun.” Tuntui uskomattoman ihanalta löytää elävä usko. Elämässäni oli ollut tähän asti paljon väärää, kuten kiusauksia ja riippuvuuksia. Paljon sellaista, josta tunsin häpeää. Näistä sain nyt ihanan vapautuksen, kun Jumala alkoi tehdä työtään minussa. Minussa heräsi syvä tarve hankkiutua eroon kaikesta väärästä. Olin esimerkiksi pitkään etsinyt syvempää totuutta uushenkisyydestä. Mitä enemmän olin siihen maailmaan mennyt, sitä syvemmälle olin vajonnut eksytykseen. Mitään selkeitä vastauksia en ollut sieltä löytänyt. 

Olin kasannut itselleni suuren määrän uushenkistä kirjallisuutta. Yksi kirja esitti yhtä ja toinen toista. Olin yrittänyt koota siitä kaikesta kasaan selkeää kokonaisuutta kirjoittamalla muistikirjani täyteen eri oppeja, joiden mukaan olin yrittänyt elää. Kun nyt katselin uusin silmin, mitä olin kirjoittanut ylös, se ei tuntunut enää lainkaan oikealta. Uudestisyntyessään ihminen saa samalla Pyhän Hengen, jonka kautta evankeliumi kirkastuu. Minulle tuli voimakas tahto alkaa tehdä hengellistä suursiivousta elämässäni. Heitin siitä pois kaiken henkisyyden. Toteutin tämän niin hengessäni kuin konkreettisesti heittämällä pois new ageen liittyvät kirjat ja elokuvat. Katselin viimeisen kerran kaikkia noita kirjoja, joita olin jossain vaiheessa pitänyt itselleni NIIN tärkeinä ja tarpeellisina elämäni ohjenuorina. Niitä katsellessani en voinut kuin ihmetellä, miten olin voinutkin mennä tuohon harhaan uskomalla sen kaiken? New age on pelottavan lähellä kristinuskoa, mutta silti se eksyttää. Niin se vainnon, että jos lähtee mukaan näihin eri new age-juttuihin, kuten enkelikanavointeihin tai meedioiden puheille, niin samalla ihminen luopuu evankeliumista. Minäkään en ollut onnistunut pitämään sydäntäni puhtaana Herran edessä, joten paholainen oli osannut käyttää sitä minua sitä vastaan. On osattava rukoilla arvostelukykyä joka päivä Isä Meidän-rukouksen sanoin: Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Raamattu viittaa monessa kohtaa siihen, että todellisia pelastuneita on loppujen lopuksi vähän. Heitä, jotka luulevat, että taivaaseen vain mennään, on sen sijaan paljon. Pelkkä ihmisen hyvyys ja hyvät teot eivät kuitenkaan Raamatun mukaan riitä pelastukseen. Siihen ei riitä hyvä ammatti eikä esimerkiksi se, että tekisi paljon vapaaehtoistyötä. 

Tärkein askel pelastukseen on nöyrtyä ja myöntää olevansa syntinen. On myönnettävä todeksi, että "Tarvitsen Jeesusta elämääni ja siihen, että pelastun!" Lisäksi tulee rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi ja pelastajaksi. Monilta jää tämä ensimmäinen ja tärkein askel ottamatta, minkä vuoksi pelastuneiden määrä jää vähäiseksi. Jos haluat olla pelastuneiden joukossa, etkä vain siinä uskossa, että pelastut, niin rukoile Jeesusta elämäsi Herraksi ja pelastajaksi. Voit tehdä sen vaikka polvistumalla ja lukemalla alla olevan pelastusrukouksen:

Rakas Taivaallinen Isä! Tulen eteesi Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, lähimmäisiäni ja itseäni vastaan ja se on rikkonut yhteyteni Sinuun. Kadun sitä kaikkea ja tahdon pyytää tässä anteeksi syntejäni.

Anna minulle minun syntini anteeksi ja anna minun kääntyä pois synneistäni. Kiitos Jeesus, että kuolit syntieni tähden ja annat minulle synnit anteeksi. Kiitos Isä, että hyväksyt minut Jumalan lapseksi ja annat minulle uuden elämän.

Otan sinut, Jeesus, vastaan Pelastajanani, Vapahtajanani ja elämäni Herrana. 

Johdata minun elämääni tästä eteenpäin, niin että pääsen kerran luoksesi taivaaseen. Aamen.