Ylösnousemus on totta!

 

Kirjoitin aiemmassa kirjoituksessani tempauksesta otsikolla Hän tulee pilvissä. Palaan tässä kirjoituksessa vielä muutamiin siihen liittyviin yksityiskohtiin sekä siihen, mitä kristitylle välittömästi tempauksen jälkeen tapahtuu. 

Tempausta sanotaan siis salaiseksi. Kovin salaisesta tapahtumasta ei voi kuitenkaan olla kysymys, kun valtava joukko uskovia katoaa kerralla. Tempauksen salaisuus tarkoittanee sitä, että vain Isä yksin tietää, milloin Jeesus tulee noutamaan omansa täältä taivaaseen. Niinhän Raamatussakin Herran päivän sanotaan tulevan kuin varas yöllä. Hetkellä, jota ei kukaan osaa odottaa. Varas tulee yöllä täysin odottamatta, jolloin vasta talon väki havahtuu. Jos varkaan tulo olisi ennalta tiedossa, sitä osattaisiin odottaa. Sama pätee tempaukseen. Suurimmalle osalle maailman ihmisistä tempaus on yllätys. Uskovat ovat puolestaan osanneet sitä odottaa, vaikka eivät tiedäkään ajankohtaa eikä hetkeä.

”Vanhurskas hukkuu, ja ei ajattele kenkään sitä sydämessänsä; pyhät miehet temmataan pois, ja ei siitä kenkään pidä vaaria; sillä vanhurskaat otetaan pois onnettomuudesta.” (Biblia 1776, Jes. 57:1).

Tuossa Jesajan kirjassa olevassa jakeessa todetaan, että vanhurskaat katoavat, eikä kukaan pane sitä sydämelleen. Mitä tästä voi päätellä? Eikö koko ajan harvalukuisemmiksi käyvien uskovien katoaminen edes hätkähdytä? Onko niin, että kun uskovat temmataan pois tästä maailmasta, niin siitä ollaan lähinnä helpottuneita? Koetaanhan kristityt tämän maailman silmissä muutenkin hulluiksi ja heikoiksi sekä suureksi , kauhistukseksi uskaltaessaan paljastaessaan vanhanaikaiset ajatuksensa. Erään luotettavan selityksen mukaan "kukaan ei pane tätä sydämelleen" tarkoittanee sitä, etteivät tänne jäljelle jääneet ymmärrä millään tätä tapahtunutta.  

Ainakin tämän maailman ajan merkkejä seuratessa aikamoista sekasortoa kohden tuntuu olevan maailma menossa. Minunkäsitykseni mukaan Jeesus tulee noutamaan omansa silloin, kun maailman tilanne ei ole vielä kovin paha. Vaikka aikamoisen seulan läpi joutunemme vielä menemään. Tempaus tapahtuu siis välähdyksenomaisesti yhdessä silmänräpäyksessä. Jeesus opetti, kuinka tempauksen yhteydessä toinen otetaan ja toinen jätetään. Tämä voi tarkoittaa sitä, että tempaus erottaa aviopuolisotkin, jos heistä vain toinen on valvova uskova. 

Matteuksen evankeliumin 24:31 jakeessa puhutaan pasuunan soinnista. Sen kuulevat käsittääkseni ainoastaan kristityt, jotka pääsevät osalliseksi ylösotosta. Siitä, kuulevatko muut ihmiset pasuunan äänen tempauksen yhteydessä, ei Raamattu enempää valota. Alla olevassa minuutin mittaisessa videossa on hyvä esimerkki, kuinka äkkiarvaamatta tämä lopulta tapahtuu:

Silmänräpäyksessä tapahtuvan ylösoton jälkeen uskovat ovat siis poissa tästä maailmasta. Saamme ylösnousemusruumiin ja kohoamme tuuliin ja pilviin Herraamme Jeesusta Kristusta vastaan. Tässä hetkessä kaikki maalliset huolet ovat poissa ja saamme tuntea uskomattoman suurta autuutta ja mielihyvää.  Tuuliin ja pilviin kohotessamme kenenkään ei tarvitse tuntea esimerkiksi korkean paikan kammoa tai lentopelkoa.

Tällainen on siis tempaus, jolloin Jeesus noutaa omansa täältä pois. Jeesus ei kuitenkaan tässä yhteydessä palaa maan päälle. Hänen jalkansa eivät edes hipaise tässä yhteydessä maata. Hän käy ainoastaan hakemassa morsiusseurakuntansa taivaaseen Karitsan Häihin, missä saamme viettää seuraavat seitsemän vuotta. Kuten Hän taivaaseenastumisen päivänään lupasi mennä valmistamaan meille sijaa ja lupasi tulla hakemaan omansa sinne luokseen. Nyt pääsemme näkemään, millainen sija meistä itse kutakin siellä odottaa. Tämä on niin ihana lupaus, että haluaisin olla valmis, jottei mikään täällä maan päällä enää sillä hetkellä sitoisi. Täällä ei ole mitään muuta, mitä odottaa, kuin Jeesuksen takaisinpaluuta ja ylösnousemusruumista. Odotan sitä siksikin, että kroonisesta migreenistä kärsivänä elämäni täällä on hyvin kivuntäyteinen. Toivoni on siinä, että ylösnousemusruumiissa saan olla täysin vapaa tällaisista maallisista vaivoista. Haluaisin vain pystyä elämään Jumalan mielen mukaisesti ollakseni taivaskelpoinen, kun Jeesus tulee. 

Tempauksen kohdalla herää tietysti kysymys, näkeekö muu maailma silloin Jeesuksen? Tarkkaa selvitystä tästä asiasta ei Raamatusta löydy, mutta todennäköisesti ei näe. Tempauksen ajankohdasta ei siis ole tarkkaan ilmoitettu, mutta sen on kerrottu tapahtuvan ennen seitsemän vuoden ahdistuksen aikaa. Tämän ajan merkit enteilevät vahvasti Kristuksen tulemuksen läheisyyttä (sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan). En todellakaan ihmettelisi, jos tämä tapahtuisi ihan lähiaikoina. Tärkeintä on seurata ajan merkkejä. 

Uskovat välttyvät siis ahdistuksen ajalta, jonka aikana Antikristus nousee valtaan. Tämä aika tulee olemaan kaikin tavoin hyvin ahdistava. Vielä senkin aikana voi pelastua, mutta elämä täällä tulee olemaan hyvin vaikeaa. Tänä aikana kukin joutuu esimerkiksi tekemään esimerkiksi valinnan, ottaako pedon merkin. Ilman tätä otsaan tai ranteeseen asennettavaa mikrosiruahan ei ninittäin voi ostaa eikä myydä. Siksi tämä aika tulee olemaan hyvin vaikea heille, jotka kieltäytyvät pedon merkistä. Tällä hetkellä käytössä olevan lähimaksun on sanottu olevan enää viimeinen askel ennen pedon merkkiä. 

Ahdistuksen ajan päätteeksi Jeesus saapuu seurakunnan kanssa maan päälle lopettamaan Antikristuksen mielettömyyden. Tämä on se hetki, jolloin Hän todella palaa maanpäälle. Tuolloin ihan kaikki näkevät Hänet. Jeesus pitää myös kansojen tuomion, jonka yhteydessä ratkaistaan, ketkä pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan lihanruumiissa. Sitten Jeesus perustaa tuhatvuotisen valtakuntansa. 

"Emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme ..." (1 Kor 15:51)

Tempauksen yhteydessä tapahtuvassa ylösnousemuksessa kaikki saavat siis oman ylösnousemusruumiin. Ennen meitä tuolla hetkellä elossa olevia nousevat tuuliin ja pilviin ne uskossa kuolleet ihmiset, joiden henki ja sielu menivät suoraan Paratiisiin. 

Tuossa yllämainitussa korinttilaiskirjeen kohdassa puhutaan siis kuolemasta ja nukkumisesta. Olen kuullut joidenkin kiireisten ihmisten sanovan, että ”haudassa saa sitten levätä.” Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Henki ei tule olemaan missään vaiheessa tiedoton. Harhaopit kylläkin sanovat näin, että henki uinuisi jossain tiedottomassa tilassa. Raamatusta löytyy kuitenkin useita kohtia tästä, joista kuuluisin on varmasti vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikkaan miehen sielu meni suoraan Tuonelan huonommalle osastolle ja Lasaruksen sielu Paratiisiin. Uskosta osattomat ovat viettäneet tämän ajan Tuonelan huonommalla osastolla, missä heillä on oma välitilansa. 

Paratiisi on uskovien paikka, missä ennen meitä Kristuksessa nukkuneet odottavat ylösnousemusruumista. Nyt tempauksen yhteydessä he nousevat tuuliin ja pilviin ennen meitä. Tempauksesta osalliseksi pääsevät elossa olevat uskovat liittyvät samalla heidän joukkoonsa. Jeesuksen rinnalla ristillä riippunut ryöväri oli ensimmäinen, joka meni Jeesuksen kanssa Paratiisiin kuoltuaan ristillä. Niin hän kuin kaikki muut tämän ajan Paratiisissa viettäneet sielut nousevat nyt siis yläilmoihin maallisen tomumajansa kautta – oli se sitten millainen tahansa. Eihän monien maallisista jäännöksistä ole tietenkään enää mitään jäljellä. Esimerkiksi jos ruumis on tuhkattu, se nousee nyt yläilmoihin ylösnousemusruumiissa paikasta, jonne tuhkat levitettiin. Jokainen ihminen saa ylösnousemusruumiin olipa hän uskova tai ei. Uskosta osattomatkin nousevat siis samalla hetkellä viimeiselle tuomiolle. Uskova saa täydellisen, kirkastetun, synnittömän ylösnousemusruumiin, mutta Jumalansa torjunut ihminen kirkastamattoman ruumiin, johon hänen syntinen olemuksensa asettuu. Tätä on kuvattu vanhan testamentin puolella muun muassa kahdessa kohdassa:

Jes 26:19-20

Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.  Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt. 

Dan 12:2-3

Ja monet maan tomussa makaavista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Millainen tämä ylösnousemusruumis sitten tarkemmin ottaen on? Filippiläiskirjeessä sanotaan, että uskova saa nimenomaan Kristuksen ruumiin kaltaisen ruumiin. Esim. Filippiiniläiskirjeiden 3. luvun jakeissa 20 ja 21 kerrotaan ylösnousemusruumiista seuraavasti;

”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.”

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Jeesus ilmestyi 40 päivän ajan ylösnosemusruumiissa. Tässä olemuksessa kaikki saattoivat tunnistaa hänet ja hän pystyi olemaan tekemisissä ajallisten ihmisten kanssa. Jeesusta oli mahdollista koskettaa, kuten epäileväinen Tuomas sai kosketella käsillään hänen haavojaan. Ylösnoussut Jeesus puhui esimerkiksi samanaikaisesti noin viidelle sadalle ihmiselle opetuslastensa ohella. Jeesus ei ollut kuitenkaan sidottu katoavan maailman materiaalisiin esteisiin, vaan hän pystyi kulkemaan lukittujen ovien läpi, mursi leipää sekä söi kalaa. Tällaisen ylösnousemusruumiin uskovatkin tulevat saamaan. Ylösnousemusruumis on siis konkreettinen ja yliluonnollinen; paljon moni-ilmeisempi ja kyvykkäämpi kuin nykyinen ruumiimme. Siinä voi esimerkiksi ilmestyä minne tahtoo ja sen jälkeen kadota. 

Kun Jeesus meni Isän luo kirkkauteen, puhutaan jo kirkastetusta ruumiista. Kirkastettu ruumis on jotain aivan yliluonnollista. Tämä on uskovaisen lopullinen tila eli silloin meillä on kirkkautta. Raamatussa puhutaan myös valopuvusta, jossa toinen tähti loistaa kirkkaammin kuin toinen. Taivaallinen Jerusalem on lopullinen asuinpaikkamme ja kotikaupunkimme, josta Ilmestyskirjakin puhuu. 

Tämä jos mikä antaa toivoa silloin, kun elämässä on vastoinkäymisiä tai jos kokee ihmispelkoa. Silloin on hyvä muistaa, mitä kohti uskovina olemme menossa. Tämä maallinen elämä on vain lyhyt hetki kohti ikuisuutta. Kun ikuisuus on alkanut meissä, niin ei sitä voi kukaan tai mikään mahti pysäyttää, vaan se jatkuu iankaikkisesti. Sillä ikuisuus alkaa jo täällä maan päällä. 

Tämä usko ylösnousemukseen ei ole oman ymmärryksensä varassa vaeltavalle ja järjen päätelmiinsä luottavalle ihmiselle todellakaan helppo asia ottaa vastaan. Meneehän niin tempaus kuin kuolleiden ylösnousemus kaiken inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle. Kuolleiden ylösnousemuksen todenperäisyyttä epäiltiin jo Paavalin aikoihin ensimmäisellä vuosisadalla. Silloin oli sentään vielä elossa ihmisiä, jotka olivat ehtineet nähdä myös Jeesuksen elossa ennen Hänen ristinkuolemaansa. Kuolleiden ylösnousemus on kuitenkin raamatullinen totuus. Se joko on tai sitä ei ole. Kuka tämän kieltää, hän kieltää samalla Kristuksen ylösnousemuksen. 

Järkeensä loppuun asti luottava ihminen pysyy epäuskossa. Jos ihminen on kuollut uskosta osattomana eikä ole ottanut Jeesusta vastaan tämän elämän aikana, on hänen kohtalonaan joutua siihen vaivan paikkaan Tuonelan huonommalle osastolle. Siellä Raamatussa kerrottu rikas mieskin on odottanut viimeistä tuomiotaan jo yli 2000 vuotta. Vasta viimeisellä tuomiolla avautuu helvetti, joka on valmistettu Saatanalle ja hänen langenneille enkeleilleen. Jumala ei tarkoittanut helvettiä ainoastaan ihmisille, vaan yhtä lailla niille langenneille enkeleille, jotka ovat olleet täällä maan päällä eksyttämässä ihmisiä sekä kapinoimassa Jumalaa vastaan. 

Haluan päättää tämän kirjoituksen kiittäen ja ylistäen Herraa siitä, että saamme elää näitä ihmeellisiä aikoja! Kiitos Herra, että sinä pian tulet meitä täältä hakemaan tuuliin ja pilviin! 

Tempauksesta on myös jo laulettu kauan sitten esimerkiksi tässä kirjoituksen päättävässä kappaleessa.

1 Tess 4:13-18

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Maailmalla kuohuu

Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee suuria maanjäristyksiä ja monin paikoin nälänhätää ja ruttoa. Pelottavia asioita tapahtuu ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä. (Luuk. 21:10-11)

Tämä Raamatun paikka Luukaan evankeliumin 21. luvusta on ollut etenkin kuluneen vuoden aikana paljon mielessäni. Juuri tätä kaikkea tapahtuu tässä maailmassa juuri nyt. Ihmiset eivät ymmärrä tämän kaiken olevan Jumalan puhetta ihmiskunnalle. He jatkavat vain syntistä elämäänsä tekemättä parannusta. Vaikka koronavirusepidemia on sulkenut baarit ja estänyt suuret massatapahtumat, se ei ole suinkaan poistanut ihmisten halua juhlia. Vaikka julkiset paikat ovat nyt kiinni, ihmiset ovat siirtyneet bilettämään yksityisiin tiloihin. Musiikki soi, viini virtaa ja kaikilla on niin mukavaa. Haluttaisiin vain ottaa ilo irti elämästä kuten ennen. Eräs IltaSanomien tekemään kyselyyn vastannut henkilö kertoi osallistuneensa mökkibileisiin peräti 60 ihmisen kanssa. IltaSanomat uutisoi hiljattain maaliskuussa 2020, kuinka Levin luksusmökillä pidettiin päiviä jatkuneet juhlat. Tästä oli seurauksena yhdeksän koronatartuntaa ja kaksitoista altistumista. Jämsän Himos on noussut puolestaan säännöllisin väliajoin uutisiin siitä, että siellä järjestetään ns. parinvaihtobileitä. Ihmiset elävät siis täysin turmeltuneen luontonsa mukaisesti, minkä vuoksi he eivät voi olla Jumalalle mieleen. Toisaalta näin täytyy käydäkin, että kirjoitukset kävisivät toteen. 

On kovin surullista huomata, etteivät ihmiset tunnu oppineen kuluneesta puolestatoista vuodesta yhtään mitään. Nöyrtymisen sijaan he nostattavat kapinahenkeä. Raamatun Ilmestyskirjassa kerrotaan lopun ajoista, joita kohti olemme menossa. Raamatun Sanan mukaan niiden päätteeksi seuraa seitsemän vuoden mittainen valtava ahdistus. Sitä ennen Jeesus hakee täältä omansa pois tuuliin ja pilviin eikä uskovien tarvitse olla mukana ahdistuksen ajassa. Jeesuksen tulemuksesta tarkemmin tässä kirjoituksessa.  

"Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva." [Matteus 24:37-39]

Elämme siis ihan samassa tilanteessa tänä päivänä. Kun lehtien kommenttipalstoja lukee, niin suurin osa ihmisistä luulee rokotteiden olevan pelastus tähän ahdinkoon. Oletetaan, että pääsisi jatkamaan ns. normaalia elämää ja bilettämään. A-Talkin keskustelussakin Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämetkin mainitsi siitä, että kunhan kaikki suomalaiset on rokotettu kesäkuun loppuun mennessä, päästään kesällä Haloo Helsingin keikalle. Tätähän varmasti kaikki odottavat, että elämä palautuisi ennalleen. En kuitenkaan usko, että paluuta entiseen on. Todellisilla Herran seuraajilla voi koittaa hyvin ankarat ajat. Tällä hetkellä rokotteista kuulee niin monenlaista tietoa, että ihmettelen, kuka uskaltautuu esimerkiksi Astra-Zenecan koekaniiniksi. Siteeraan päätteeksi puhuttelevaa kirjoitusta Laukaa-Konnevesi-lehdestä 5.2.2021:

KORONAAN APUA YLHÄÄLTÄ

Maailma odottaa rokotteita kuin kuuta nousevaa. Sitten, kun on saavutettu laumasuoja, kun suurin osa kansasta on saanut rokotteen, elämä palaa entisille raiteilleen, normaaliin. Sitten päästään taas ”bilettämään”, näin joku nuori sanoi katuhaastattelussa.

Itse koen, että rokotteiden viivästyminen on vain Jumalan pitkämielisyyttä, Hänen lempeä puhuttelunsa jatkuu.

– Ettekö te vieläkään tajua, että tämän maailman on tehtävä parannus ja palattava elävän Jumalan luo.

Tiedotusvälineet hokevat nimiä Astra-Zeneca, Moderna ja mitä niitä onkaan, mutta on vain yksi nimi, jossa on meidän pelastuksemme, Jeesus. Hänen ”rokotuksensa” on kyllä saanut suuri osa ihmiskuntaa jo ennen pandemiaa, mutta eivät suinkaan kaikki. Sen vaikutus ulottuu myös kuoleman rajan yli, iankaikkiseen elämään. Siksi tieteen kehittämiä apukeinoja odottaessamme kannattaa tulla Taivaan Isän vastaanotolle, pyytää anteeksiantamusta ja turvata ainoaan nimeen, joka pelastaa. Jeesus sovitti kaikki syntimme jo kauan sitten Golgatalla. Hän on ainoa tie taivaaseen, täydelliseen parantumiseen.

Olen rukoillut, ettei yksikään koronaan sairastunut kuolisi ennen kuin on vastaanottanut Jeesus-rokotuksen. Silloin voi turvallisin mielin huokaista viimeisen henkäyksensä, koska rajan takana elämä jatkuu, se jatkuu ilman kipuja ja kyyneleitä. Jälkeen jääneiden omaisten suru on keveämpi, kun he tietävät, että kerran vielä tapaavat poisnukkuneen rakkaansa, jos turvaavat Jeesukseen.

Saattaa kuulostaa kummalliselta, että kiitollisuuteni Jumalan hyvyyteen on vain kasvanut vuoden aikana. Samaa olen aavistanut myös uskovien ystävieni elämässä. Luoja on hellinyt antamalla lämpimän kesän, runsaan sadon ja nyt ihanan vanhanajan talven. En muista näin pitkään ihailleeni lumista maisemaa ja huurteisia puita moneen vuoteen. Ja tämä kaikki on tarjolla jokaiselle. Huomaatko, miten hyvä on Hän, joka säät ja ilmat säätää. Pyydetään Hänen tahtonsa tapahtumista, Hänen valtakuntansa tulemista jokaiseen kotiin Suomenmaassa ja koko maailmassa.

Nyt olisi viimein aika ottaa (pölyttynyt?) Raamattu kirjahyllystä ja tutkia, mitä Sana sanoo näistä päivistä. Kirja on täynnä kertomuksia tavallisista ihmisistä, jotka erehtyvät ja kompastelevat niin kuin mekin, mutta myös katuvat ja palaavat Jumalan tahdon tielle. Siellä kerrotaan myös kuninkaista, jotka tekivät sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä ja seurauksena koko valtakunta kärsi, mutta myös toisista kuninkaista, jotka tekivät sitä, mikä oli hyvää Herran silmissä ja kansa voi hyvin.

Suokoon Taivaan Isä vielä armonsa meille suomalaisille, joita ”maailman onnellisimmaksi kansaksi” on noteerattu ja tehköön meistä todella ”maailman onnellisimpia ihmisiä.” Viime sotien aikaan Jumala näytti, miten Hän puuttuu tapahtumiin, kun kansa presidenttinsä ja tämän puolison kehotuksesta nöyrtyy pyytämään apua ylhäältä. Olemmeko jo niin kaukana Jumalasta, etteivät polvemme taivu rukoukseen?

Runebergin päivänä 5.2.2021

VUOKKO MUURIKAINEN

Ei mikään muu rokote voi meitä pelastaa kuin Jeesuksen veri 

Hyvä, paha ja ruma sosiaalinen media

 

Epäjumalat ovat valtava haaste monille meistä tässä maailmassa. 

Yhdeksi pahimmista epäjumalista on muodostunut etenkin sosiaalinen media ja netin selaaminen ylipäätään. Älypuhelimistamme tai tableteista voi muodostua helposti epäjumala ilman, että ihminen sitä itse tajuaakaan. Minunkin aamuni ovat alkaneet vuosikausien ajan aina näin: Herään varhain aamulla. Ennen kuin olen saanut kunnolla silmiä aukikaan, hamuan jo puhelinta käteeni. Silmät sirrillään saatan vilaista sosiaalisen median uutisvirtaa jo matkalla vessaan sekä siellä asioidessani. Mitähän jännää sieltä tänään löytyy...? Olisihan kauheaa jos menisi jokin mielenkiintoinen juttu ohi. Sitten pötkähdän sohvalle ja uppoudun paremmin selaamaan niin sosiaalista mediaa sekä iltapäivälehtiä. Koska olen aamuihminen ja herään helposti jo neljältä, niin aikaa on useampi tunti. On vilkaistava myös paikallinen Keskisuomalainen sekä mahdolliset muut mediat. Sitä sälää seuratessa saattaa helposti vierähtää koko aamun varhaiset tunnit, jotka olisi voinut kuluttaa ennemmin rukoillen tai vaikka reippaalla aamulenkillä. Sen sijaan luen eri juttuja ja niiden alta myös mitä mieltä ihmiset ovat kommenttiosiossa. Että he jaksavatkin riidellä ja vääntää kättä asiasta kuin asiasta. Ja millaista kielenkäyttöä he harjoittavat. Etenkin keski-ikäiset, joihin itsekin jo kuulun. Voi sitä loputonta tiedon etsimistä. Päivän mittaan löydän itseni vähän väliä puhelin kädessä etsiessä uutta tietoa. Mutta ymmärränkö itsekään mitä sieltä oikein etsin? 

Tätä jatkui pitkään, kunnes sain korkeammalta taholta huomautuksen, että tästä on tultava loppu. Se tapahtui tavalla, että näin eräänä aamuna unta, että heräsin olohuoneemme sohvalla – paikasta, jossa yleensä sometan. Tunsin silloin voimakkaasti Pyhän Hengen läheisyyden. Se yhteys veti ihanasti puoleensa ja tuntui niin hyvältä, mutta jokin vaikeutti sitä, ettei se onnistunut. Huomasin nimittäin, että minulla oli siinä unessani puhelimeni käsissäni, tunsin jopa sen painon. Sitten puhelin tupsahti nyt rinnukselleni samalla kun tuntemani ihana hengellinen yhteys oli tipotiessään. Samalla tavalla se tuntui kadonneen myös todellisessa elämässä. Tämä oli hyvin selvä merkki siitä, että keskittymistäni hengelliseen elämään vaikeuttaa se, että olen viettänyt liikaa aikaa puhelin kädessä.

Liityin Facebookiin muistaakseni vuonna 2007 ystäväni suosituksesta. Ihmettelin, että mikäs juttu se tällainen oikein on. Lähes viisitoista vuotta olen siis ehtinyt olla siellä. Enpä haluaisi kuulla sitä määrää tunteja tai vuorokausia, mitkä tänä aikana on siellä vierähtänyt. Niin suuren palan se nappasi jokapäiväisestä elämästäni. Vaikka paljon on heitäkin, jotka ovat sosiaalisessa mediassa sen hallitsematta sen kummemmin heidän elämäänsä. Minunkin kaverilistallani on ihmisiä, jotka eivät siellä puhu eivätkä pukahda. Minulle sosiaalisesta mediasta muodostui salakavalasti valheellinen elämä, jolla yrittää tehdä vaikutus muihin ihmisiin. 

Aluksi tämä ”face” tuntui vain hassuttelupaikalta, missä entinen hiekkalaatikkokaveri saattoi odottamatta putkahtaa takaisin elämääni. Yhteydenpito jäi tosin yleensä vain muutaman yksityisviestin varaan. Naamakirjassa tehtiin alkuaikoina paljon hupsuja testejä tyyliin ”ketä julkkista muistutat?” tai kuinka paljon sinussa on sitä tai tätä. Innostuin myös itse kokoamaan muutamia quiz-tyylisiä visailuja. Yhtenä päivänä vuodessa somessa on saanut kokea myös pääsevänsä jakamattoman huomion kohteeksi täyttäessä vuosia. Silloin seinä on täyttynyt onnitteluista tutuilta ja tuntemattomilta. 

Merkittävin havainto, mitä olen näiden vuosien aikana huomannut, on kulttuurin muuttuminen. Se on muotoutunut nykyisellään sellaiseksi, että se kattaa koko tämän maailman yli. Sosiaalinen media ja viihdeteollisuus ovat sitä vahvasti yhdistävä tekijä. Tässä vaikutuspiirissä olevat tuntuvat kuuntelevan ihan samaa musiikkia, katselevan samoja elokuvia sekä jakavan samoja päivityksiä. Mielipidevaikuttaminen ja massan painostus on noussut keskeiseksi ja ihmiset ovat jakautuneet. Facebook on muuttunut tänä päivänä paljon tylsemmäksi. Siinä missä ennen siellä saattoi syntyä hyviä keskusteluita eri aiheista ja ajankohtaisista ilmiöistä, niin nyt ilmapiiri tuntuu suuresti jäätyneen. Täytyy miettiä kerran jos toisenkin, mistä aiheesta rohkenee julkaista jonkun mielestään hyvän artikkelin ja avata siihen liittyen keskustelun. Moni asia tuntuu niin helposti johtavan nykyään eripuraan tai kiivaisiin väittelyihin.  

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten sain Jumalalta vahvan viestin siitä, että minun tulee vetäytyä pois sosiaalisesta mediasta. Kavahdin ensin ajatusta, mutta sitten moni asia alkoi puhua sen puolesta. Ensin somesta lähti vaimoni ja pian sen jälkeen myös minä klikkasin itseni ulos. Elämä ilman somea tuntui aluksi hämmentävältä. Tätä ennen lähes jokainen pizzalla käyntikin oli pitänyt tiedottaa somessa ja julkaista kuva höyryävästä pizzasta ennen syömistä. Ulkomaanmatkoilla tilanne oli mennyt monesti siihen, että oltiin menty johonkin idylliseen ravintolaan tai kreikkalaiseen tavernaan aterioimaan. Usein vei aikansa päästä nauttimaan ravintolan antimista, kun sitä ennen oli päivitettävä someen paikka, missä olemme, kuvapostaus tilatusta annoksesta sekä fiilikset. Ruokailu häiriintyi jossain vaiheessa myös siitä, kun oli tarkistettava, kuinka päivitykseen oli reagoitu. Näin oli tuokin itselle tarkoitettu idyllinen hetki eletty sosiaaliselle medialle ja muille, kun olisi ollut mahdollisuus itse rentoutua ja nauttia siitä hetkestä vaikka samalla kauniita maisemia katsellen. Kukaanhan ei tällaista vaadi, jos ihminen itse ei tee tällaisesta pakonomaista tapaa ja tottumusta. Minulle siitä oli todellakin muodostunut sellainen. Siksi somepaasto tuntui ihanan vapauttavalta. Ei tarvinnutkaan enää olla koko ajan kertomassa missä menen ja mitä teen. Poistin myös Instagrammin, jota tosin muutenkin käytän vähemmän. YouTubessa minulla on tili, jonka tietysti säilytin. Se on ollut musiikin kuuntelua ja jakamista varten sekä tätä nykyä etenkin hyvien saarnojen kuuntelua varten. En seurannut paastoni aikana edes median iltapäivälehtiä, vaan pyrin vetäytymään ihan kaikesta nettikoukutuksesta. Jossain vaiheessa uutiset alkoivat tunkea kuitenkin näkyviin jotain ihan omia reittejään esimerkiksi googlen kautta. 

Aluksi vaikutti, ettei kukaan ollut edes huomannut poistumistamme. Joidenkin viikkojen kuluttua ensimmäinen Facebook-ystävä otti yhteyttä lähiomaiseeni ja tiedusteli minun ja vaimoni kohtaloa. Olimme olleet ulkomailla ennen poisjäämistämme sosiaalisesta mediasta, joten hän arveli meille käyneen kenties huonosti. Tämä oli tosi suloista ja otinkin yhteyttä tähän ihmiseen muuta kautta. Sen sijaan hämmentävämpää oli se, että joitain kuukausia myöhemmin olin sattumien kautta yhteydessä ystävään, jonka kanssa olimme nykyisellään lähinnä some-ystäviä. Olimme tosin tunteneet aikaisemmin paremmin ja pitäneet yhteyttä puhelimitse ja tapaamalla. Nyt kun saimme yhteyden, niin hän sanoi olettaneensa minun profiilini katoamisen vuoksi vain kuolleen. Sen kummemmin hän ei ollut asiaa ihmetellyt tai keneltäkään yhteiseltä tutulta tiedustellut. En nyt tarkoita olevani niin tärkeä, että kuolemani tulisi olla joku kaikkien someystävieni elämää mullistava juttu. Silti tuntui hämmentävältä ajatella, että pelkkä someprofiiliko olemassaolomme määrittelee? Olin tosin ollut melko aktiivinen somettaja. Nyt tuntui siltä, että olin profiilini myötä poispyyhkäisty koko maailmankaikkeudesta. Ja toiset vähän olkaa kohauttavat. Näinhän meidän kuolevainen elinvoimamme varmasti todellisuudessakin katoaakin jättäessämme tämän maailman. Tämäkin osoitti jo sen, että toiset unohtavat nopeasti kuin sinua ei olisi koskaan ollutkaan. Tämä kertoo karua kieltään someystävyyksien ns. syvyydestä. Sosiaalisessa mediassa on hyvät puolensa ja minullakin on paljon sellaisia henkilöitä, joiden kanssa pidän aktiivisesti yhteyttä nimenomaan siellä. Kyllä ne kuitenkin ovat niitä oikeita ystäviä, joiden kanssa on tekemisissä nimenomaan somen ulkopuolella. Some ei korvaa puheluita eikä tapaamisia, jolloin voi naamatusten nähdä toisen ilmeet tarvitsematta ilmaista niitä vain hymiöillä.

"Huimat" puoli vuottahan minä maltoin pysyä poissa sosiaalisesta mediasta. Se oli ehkä liian vähän. Olen kuullut monien somen jättäneiden pysyneen päätöksessään lopullisesti. Itse sain kuitenkin rohkaisun palata. Meillä oli tulossa gospelkonsertti, jolle oli lähes välttämätöntä luoda somen kautta oma sivu. Somehan on tähän tarkoitukseen oikein hyvä renki. Monet ihmiset tuntuivat aidosti ilahtuneilta paluustani, mikä tietysti lämmitti mieltä. Vaimoni on yksi heistä, joka jätti somen lopullisesti. Hän teki tuon päätöksen oltuamme Niagaran putouksilla. Siellä hän oli kiinnittänyt huomiota erääseen nuoreen pariin. Poika oli kuvannut itseään putousten äärellä loputtomiin ottaen itsestään selfieitä älypuhelimellaan. Hänen tyttöystävänsä oli yrittänyt saada huomiota itselleen, mutta poika näki vain itsensä ja postasi kuviaan sosiaaliseen mediaan, minkä kerkesi. Silloin vaimolleni oli kirkastunut, että hän ei halua olla enää osa tällaista. Tauko oli tehnyt minullekin todella hyvää. Minullakin oli ollut tapana esitellä itseäni ja tekemisiäni sosiaalisessa mediassa kalastellen huomiota. Olihan se jotenkin kutkuttavaa saada paljon huomiota ja klikkauksia. Se sai tuntemaan itsensä jotenkin tärkeäksi. Lopulta ei ole kuin taivas ja mielikuvitus rajana, mitä keksiä seuraavaksi saadakseen enemmän huomiota. Kun sitten puolen vuoden tauon jälkeen seurasin somemaailmaa nyt kuin sivustakatsojana, näin monien toimivan juuri samoin. Tunnistin siitä kaikesta entisen itseni. Paaston jälkeen lopetin omalta osaltani ainakin sen älyttömän someposeerauksen, huomion hakemisen ja suosion kalastelun. 

Tätä nykyä olen pyrkinyt omistamaan sosiaalisen median ensisijaisesti Jumalan Sanan jakamiseen sekä sen saamiseen sieltä. Liityin eri rukousryhmiin ja seuraajaksi monille hengellisille sivustoille, joissa jaetaan Jumalan Sanaa. Näin Sana tulee lähelle somen kautta. Tein myös kevätsiivouksen kaveripiirissä. Tällä tavalla voi rakentaa somesta mieleisensä niin, että se tuo hyvää. Se täytyy pitää renkinä eikä elämää hallitsevana tekijänä. Hengellisillä päivityksilläni en kerää enää klikkejä siihen tapaan kuin entinen "someposeeraajaminäni" toimi. Toivon tekstieni kuitenkin kolahtavan edes joskus jonkun sellaisen ihmisen kohdalle, joka tarvitsee tällaista rohkaisua Raamatusta. Rukoilen näiden ihmisten puolesta, että ne sanat tavoittaisivat edes jonkun. Etenkin näin pandemia-ajassa elettäessä minulla on vahva usko siihen, että tällainen on sitä, mitä voin Pyhän Hengen inspiroimana tehdä. Tiedän minullakin olevan omat seuraajani ja olen saanut myös rohkaisua ja kannustusta yksityisviestein jatkaa tällä tiellä. 

Sosiaalisessa mediassa ei tietenkään pysty välttymään sen haittapuolilta, joita ovat esimerkiksi mainostus sekä riskit. Siellä on valtavasti sellaista, mitä ilmankin voisi elää. Salakavalasti huomasin jossain vaiheessa ajautuneeni jälleen nettiriippuvaiseksi. En harrastanut enää someposeerausta, mutta pakkomielteinen selailu alkoi jälleen muodostua epäjumalakseni. Niin sosiaalinen media kuin nettisurffailu ylipäätään tuovat silmien eteen paljon väkivaltaa, riettautta ja jumalanpilkkaa. Netissä surffailusta tulee epäjumalanpalvontaa siinä vaiheessa, kun se on saanut  vallattua mielen. Netti on hyvä renki mutta huono isäntä. Tämä pätee monee muuhunkin, mutta erinomaisen hyvin tähän. Kun löytää itsensä tilanteesta, että lähes kaikki vapaa-aika menee jatkuvan uuden sisällön etsiskelyyn, on vahinko tapahtunut. Tämä voi häiritä myös työelämää.  Kaikkien näiden ärsykkeiden avulla sielunvihollinen pyrkii estämään keskittymästä tarpeeksi hengellisiin asioihin. Tilalle se tarjoaa kaikkea mahdollista muuta, johon saada ihmisen ajatukset keskittymään ja kiintymään. Meidän tulisi varjella sieluamme ja sydäntämme. Missä ovat ajatuksesi, siellä on myös sydämesi. Tästä Pyhä Henki selvästi muistutti minua unessa, jonka viime viikolla näin. Olen tästä hyvin kiitollinen, sillä tahtoni on elää Jumalan mielen mukaista elämää. 

Mitä tämän vuodatuksen päätteeksi siis voisin sanoa? Kuten kaikessa, niin tässäkin asiassa tärkeintä on pyrkiä pitämään Jumala elämässään ykkösenä. Ei kannata antaa tämän maailman hapatuksen viedä mennessään. Jos heittäytyy liikaa selaamaan älypuhelinta netin syövereihin, on peli silloin menetetty. Liha on ollut silloin voimakkaapi kuin henki. Kun nykyään herään aamulla, en ala selaamaan sosiaalisen median syötteitä tai valtamedian valheellisia uutisotsikoita. Kuten tänäkin aamuna sain huomata, niin parhaan lääkeannoksen uuteen päivään antaa parhaiten elävä Jumalan sana. Kyllähän sen ymmärtää hengessä, että tämä on totta, mutta liha on se, joka hamuaa somettamista ja nettiselailua. Koska uskovan elämään kuuluu kuolettaa lihan tahto, niin olen yksinkertaisesti pakottanut itseni vaihtamaan sometukseni siihen. Aina en tässä täysin onnistu, sillä olenhan vain vajavainen syntinen. Tärkeintä on silloin tiedostaa asia. Kun yhä uudestaan onnistuu voittamaan hengessä lihansa houkutukset, niin lopulta tuntee olonsa voittajaksi. Kuten tänäkin aamuna kuunneltuani pari tuntia oppia Paavalin 1. korinttolaiskirjeistä, tuntuu olo niin hyvältä ja mieli virkistyneltä. Aikaa tulee antaa myös rukoukselle läheisten ja eri asioiden ja muidenkin ihmisten puolesta. Tilanne olisi aivan toinen jos olisin vain lukenut noita valtamedian uutisia ja katsellut niitä hirveitä kuvia, mitä sieltä tulee. Jos ei jaksa Raamattua fyysisenä kirjana lukea, niin Sansan Raamattu kannesta kanteen sovellus on ihan parasta, mitä älypuhelimelleen voi ladata. Tämän kaiken annan ohjeeksi sinullekin: 

Tartu Jumalaan, rukoile ja lue Hänen Sanaansa, sillä sieltä se elämä lähtee. Anna Kaikkivaltiaan johtaa sinua.

Jumalan tahdon noudattaminen

 

Olisitko sinä valmis toteuttamaan Jumalan suunnitelman elämällesi? Ikuinen, kaikkivaltias Jumala on sinut omin käsin tehnyt. Jo ennen syntymääsi Hänellä oli unelma elämällesi! Siitä kerrotaan muun muassa mielipsalmissani 139;

Joskus on kuitenkin vaikea tietää, mikä tuo unelma on tai miten seurata sitä. Mitä oikein tulisi tehdä, jos onnellisuus, menestyminen ja rikastuminen eivät olekaan elämän päätarkoitus? Vastaus tähän on Jumalan tahdon noudattaminen. Meidän tulee kunnioittaa Häntä, joka meille on elämän alun perin antanutkin. Jumalan tahdon saamme selville lukemalla Raamattua ja miettimällä sitä, mitä olemme lukeneet. Uskoontuloni jälkeen minussa heräsi syvä tahto alkaa palvelemaan Herraa. Sitä ennen oli tosin käytävä hieman neuvottelua. Raamatussahan sanotaan; 

”Älkää rakastako maailmaa ja sitä mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2.15). 

Näissä Johanneksen sanoissa on aikamoista kiivautta. Johannes on rakkauden apostoli, jonka tehtävänä on varoittaa synnistä ja maailmallisuudesta sekä ohjata ihmistä antautumaan kokonaisvaltaisesti Jeesukselle. Varoittaessaan synnistä Johannes osoittaa suuren rakkautensa. Jumala tahtoo aina meidän parastamme. Kokonainen antautuminen Jeesukselle tarkoittaa Hänen vastaanottamistaan Vapahtajana eli uudestisyntymistä. Tämä on sisäinen elämän ja sydämen asenteen muutos. Se on tapahtuma, jonka kautta ihmisestä todella tulee Jumalan lapsi ja taivaan valtakunnan perillinen. Ajatella, mikä etuoikeus! Antautuminen Kristukselle merkitsee myös erottautumista kokonaan Hänelle ja Hänen käyttöönsä. Jeesus edellyttää seuraajaltaan vilpitöntä uskoa, joka ilmenee kuuliaisuutena, nöyryytenä ja lähimmäisiin kohdistuvina rakkauden tekoina. Tämä tarkoittaa myös erottautumista maailmallisista iloista. 

Kuten itse olin alkanut saada hieman jalkaa oven väliin musiikkipiireihin. Siinä tilanteessa tuntui lähes välttämättömältä yrittää jatkaa sitä itsensä esiintuomista. Kävin asian tiimoilta oman Jaakobin painini. Olin pyrkinyt musiikillisilla hengentuotteillani esimerkiksi eri kevyen musiikin laulukilpailuihin. Niitä olivat muun muassa Uuden musiikin kilpailu, Tangosävellyskilpailu, Merilaulukilpailu, Loistava laulaja ja monet muut. Rukoilin siunausta näille hankkeille, jos niiden oli tarkoitus toteutua. Ei ollut, sillä minkään kohdalla ei onnistanut. Viihdemaailma houkutteli ja veti puoleensa, mutta näytti päätteeksi aina pitkää nenää. Kuten tunnetussa virressä Kiitos sulle Jumalani lauletaan; 

”Kiitos, että rukoukset monet, monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä.” 

Nyt rukoilin Jumalalta, että hän näyttäisi minulle oikean tien, jota kulkea. Jumala ja viihdemaailma sopivat erittäin huonosti yhteen. Siksi pyysin Jumalalta, että jos tämä tie ei kuulu Hänen suunnitelmaansa, niin pyysin Häntä sulkemaan minulta sinne ovet. Näin luulen Hänen kaikessa viisaudessaan toimineen. Toiseksi olin vielä tekemässä kokonaan uutta aluevaltausta näissä piireissä, mistä vasta varovaisesti vihjailin. Olin kirjoittanut musikaalikäsikirjoituksen erään tunnetun viihdealan henkilön elämästä.  Olin käynyt alustavia neuvotteluja sen julkaisemisesta ja siitä näytti olevan tulossa totta. Yritin yhä käydä kauppaa Jumalan kanssa. Rukouksissani kävin keskustelua, että voin varmasti toteuttaa tämän nyt, kun olen jo saanut näin pitkälle asioita eteenpäin? Ujutetaan sinne vaikka joku kristillinen sanoma mukaan...” Sain rukouksessa Jumalalta selkeän vastauksen, joka kuului; "Se ei ole sinun maailmasi.” Olisin voinut tietysti itsepintaisesti jatkaa omaa tietäni, mutta viihteen tekeminen ei vain ollut Jumalan tahto minun polullani. Olinhan antanut elämäni Hänen käsiinsä, joten Hänen viitoittamaa tietä minun tuli nyt kulkea. Nyt jälkeenpäin tiedän, että kaikki mahdolliset saavutukset viihdemaailmassa olisivat toteutuessaan antaneet vain hetkellistä nautintoa. Loppujen lopuksi valinta näiden kahden välillä ei ollut edes vaikea. Uskon, että Jumala käyttää myös välillisesti joitain ihmisiä näissä asioissa. Olin kertonut eräälle uskovalle ystävälleni tästä, että suunnitelmissani oli esimerkiksi alkaa kirjoittaa musikaaleja. Samanaikaisesti puhuin kuitenkin olevani uskossa. Aivan odottamatta hän paukautti minulle suorat sanat.

– Voisit sinäkin alkaa pikkuhiljaa luopua kaikesta tuosta humpuukista elämässäsi, jos kerta uudestisyntynyt olet. Mieti itse, miten paljon sinua kiinnostaa julkisuus! Ja kaikki tuo sinun filmitähtiesi palvonta! Ei sellainen kuulu uskovaisen elämään!

Minä tietysti ensin loukkaannuin ja ajattelin, että tämä on taas tätä – antaa tulla vaan! Nyt ajattelen tämän ystäväni olleen enemmän kuin oikeassa. Jumala oli käyttänyt häntä ilmaistessaan tämän asian sillä tavalla rajusti, että alkaisin vihdoin ymmärtää, mikä ero näillä kahdella asialla on. Niinhän se vain on, ettei tällaiset viihdemaailman tapahtumat ole Jumalasta vaan maailmasta. Kahta Herraa ei voi palvella. Viihdemaailman juttuja eivät ole saaneet aikaiseksi ketkään hengelliset johtajat eikä Jumalan pyhät miehet, vaan maailman ihmiset. Tällaiset huvit ovat maailman hengen kyllästämiä. Sen voi päätellä siitä, että ei niissä tulisi kysymykseen rukous tai todistaminen. Tämän on pukenut sanoiksi Oswald J. Smith eräässä kirjassaan seuraavasti; 

"Kristukselle annettu elämä ei myöskään tunne maailmallisia seurustelutovereita eikä maailmallista seuraa. Ajatellaan tilannetta toisinpäin, sillä eihän myöskään maailmalliset seuralaiset viihdy kristittyjen rukouskokouksissa, eikä Jumalan lapsi voi iloita heidän harrastuksistaan. On vaikea leikkiä tulella ja olla polttamatta itseään.”

Hyvästä esimerkistä käy se, että eihän esimerkiksi entisen alkoholistin tulisi lähdettyä ostoksille viinakauppaan tai mennä istumaan iltaa pubiin. Yhtä lailla tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, millaisessa seurassa liikumme. Raamattukin sanoo; 

”Vaella viisaiden kanssa, niin viisastut, tyhmien kumppanin käy huonosti.” (Snl. 13:20). 

Jumala ei halua kieltää meiltä sitä, mikä tässä maailmassa on hyvää. Mutta jos me vaadimme vain viihdettä, kaikkea hyvää ja ihanaa, niin sellainen ei saa hallita meidän elämäämme, koska meidän tulee elää Jumalalle! Jos tuijottaa päivässä neljästä viiteen tuntia televisiosta kaikkia niitä hirvittäviä kuvia tai ala-arvoista viihdettä, (kuten Temptation Islandia) mitä sieltä tulee, niin silloin on liian kiinni tämän maailman menossa. Silloin tällainen maailmallisuus valtaa mielen kokonaan. Ei kannata jakaa elämäänsä tämän saastaisen maailman kanssa. Jokainen tutkikoon ja kuunnelkoon tässä asiassa omaa sydäntään. Jos sinussa on Jumalan Pyhä Henki, niin saat asialle varmistuksen, mikä tuntuu oikealta. Raamatussa meitä kehotetaan varjelemaan sydäntämme tämän elämän aikana. On tosi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä katsella internetistä tai televisiosta. Tänä aikana sieltä tulee suurimmaksi osaksi pelkkää roskaa, joka altistaa ihmistä kiusauksille ruokkien lihallisia himoja. Meidän tulee varjella ajatuksemme ja pitää sydämemme niin puhtaana kuin mahdollista. Sillä missä ovat ajatuksesi, siellä on myös sydämesi. Niin kuin useat ihmiset ovat sanoneet minun olevan niin sydämellinen ja empaattinen ihminen. Sitä en kuitenkaan aina ole ollut. En todellakaan, sillä olen yhtä lailla satuttanut sanoillani ihmisiä. Enkä ole täydellinen vieläkään, vaan tavallinen syntinen. Sen sijaan tahto kaikenlaista hyvän tekemistä kohtaan on minussa tänä päivänä suurin.

Hengellisistä lauluista olen aina rakastanut kappaletta Särkynyt saviruukku. Me olemme sitä siinä vaiheessa, kun olemme nöyrtyneet Jumalalle ja päättäneet alkaa toteuttaa Hänen tahtoaan. Tämä on yksi niitä kappaleita, joiden sanoma avautui minulle vasta paljon myöhemmin. Aiemmin ymmärsin särkyneellä saviruukulla tarkoitettavan jotain mieleltään särkynyttä ihmistä, joka vasta särkyneenä on valmis kokoamaan itsensä uudestaan kasaan Jumalan avulla. Ehkä olin oikeilla jäljillä, mutta nyt ymmärrän, että nöyrryttyämme Jumalan tahtoon ja pyrkimällä Kristuksen kaltaisiksi meistä todella tulee näitä murrettuja saviastioita. Me pysymme loppuun asti keskeneräisinä, mutta Jumala muovaa meitä. Silloin Jumalan voima loistaa meistä ja kaikki kunnia kuuluu Hänelle. Jumala rakastaa käyttää Hänen tahtoonsa murtuneita saviastioita, koska heidän kauttaan Hän saa suurimman kunnian. Nyt olin itse tässä vaiheessa, jota alettiin koota pala palalta uudestaan. 

Näiden lopun aikojen uskonelämän keskellä on hyvin paljon väärää ja epäraamatullista kristillistä elämää. Sen vuoksi meidän lopun aikojen uskovien on oltava tarkkoja, ettemme eksyisi. Luotettavin matkaopas on Raamatun Sana. Jos ihminen rakastaa syntiä tai maailmaa, niin silloin hänen hengellinen elämänsä on pielessä. On siis pysyttävä kuulaisuudessa Jumalan tahtoa kohtaan ja ajateltava, että ”Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan Sinun.”

Kukaan ei ollut varsinaisesti aikuisiällä johdattanut minua Kristuksen luokse, että oppisin tuntemaan Hänet henkilökohtaisena Vapahtajanani. Olihan minulla pohjalla se lapsen usko, jonka mummo oli minuun istuttanut. Aloin siis opetella itse tulemaan Kristuksen kaltaiseksi ja tämä matka jatkuu nyt koko ajan. Kaikki ei suinkaan tapahdu samassa hetkessä. Olin lukenut pelastusrukouksen ja ilmaissut haluni muuttua. Silti elin vielä suht’ tavallista elämää. Maalliset riennot hallitsivat yhä paljon elämääni. Aina oltiin tekemässä lähtöä jonnekin konserttiin, teatteriin tai elokuviin tai oli seurattava jotain koukuttavaa tv-sarjaa Netflixistä. Tällaiseen voi muodostua helposti antikristillinen riippuvuus. Näihin asioihin kiinnitin nyt huomiota enemmän kuin koskaan. Vastaus näihin rientoihin tulikin kuin tilauksesta maaliskuussa 2020, ettei niitä tarvinnut enää edes miettiä. Tuli korona, jonka myötä kaikki viihdetapahtumat peruttiin pitkäksi aikaa. Tätä kirjoittaessani niiden jatko on edelleen epäselvä. Tämä aika on ollut minulle kuin siunaus saada irtiotto maallisesta viihteestä. Sen sijaan aloin kuunnella netistä saarnoja ja mahtavia kristillisiä puheita, joita esimerkiksi YouTube on tulvillaan. Raamattu kannesta kanteen on todella hyvä sovellus, joka jokaisen Sanaa janoavan kannattaisi ladata puhelimeensa. Se on puhdasta Jumalan Sanas. Nettisaarnoistakin saa loistavaa sielunravintoa, kun vain kuulostelee tarkasti sen, mikä on oikeaa tietoa. Tämä aika täynnä myös vääriä profeettoja. 

Kääntäessäni elämänarvoni uusiksi, voin vihdoin sanoa tulleeni onnelliseksi. Mikään ei ole minusta koskaan tuntunut niin oikealta kuin Jumalan tahdon noudattaminen. Vapauttavalta tuntuu niin ikään se, ettei kristinuskossa tunneta mitään arvoasemia tai luokkaeroja. Olemme siis kaikki pappeja ja meidän kaikkien odotetaan tekevän työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Jumala haluaa elämämme olevan osa Hänen valtakuntaansa maan päällä. Hän haluaa juuri sinun olevan valtakuntansa lähettiläs kaikkialla, minne ikinä menetkin ja mitä teetkin. Siinä merkityksessä meidät kaikki on kutsuttu hengelliseen työhön.

Raamatussa sanotaan, että Jumalan tahdon noudattamisessa lähimmäisen rakkauden tulee alkaa ensisijaisesti kotoa. Uskoon tulosta huolimatta ei siis tule suinkaan laiminlyödä omaa perhettään asettamalla uskonelämää esimerkiksi uskosta osatonta puolisoa ja perhettä tärkeämmäksi. Olisi hirveää, jos joku vieras tulisi väliin. Sen sijaan heitä tulee rakastaa niin paljon kuin mahdollista ja antaa Kristuksen rakkauden loistaa heihin. Jumalan tahto on toisaalta iloita juuri tästä hetkestä ja sellaisista asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Niitä voivat olla esimerkiksi kukkien tuoksu, hyvän ruoan maku, kaunis sinfonia, auringonlaskun värisävy, hyvän ystävän seura ja niin edelleen. Parasta pystyä taipumaan Jumalan tahtoon ilolla ja ymmärtää sydämessään, että sinulla on Isä taivaassa. Jim Elliot on sanonut, että ”Elä täysin sydämin jokainen hetki, jonka tiedät eläväsi Jumalan tahdon mukaan.”

Jumala voi johdattaa meitä hyvin arkipäiväisellä tavalla esimerkiksi tuomalla mieleen eri mahdollisuuksia osoittaa ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Näiden tilanteiden voi hyvin usein huomata jälkeenpäin olleen suoraa Jumalan johdatusta. Jumalan tahdon noudattaminen voi olla loppujen lopuksi aika yksitoikkoista. Siihen ei sisälly välttämättä mitään dramaattisia käänteitä. Se voi olla vain jokapäiväisten askareiden kuuliaista pienimuotoista suorittamista. Usein ihminen yrittää alkaa uskoon tultuaan johdattelemaan itse elämäänsä kohti suurempia käänteitä ja valitettavan usein toteuttaakin ne. Silloin ihminen on saattanut poiketa Jumalan tahdon tieltä. Jumalan tahto on, että lähimmät asiat hoidetaan aina ensin. Opiskelijalle se merkitsee opiskelua. Esimerkiksi itse olin nuorena laiska opiskelija, joka vältteli opiskeluaikoina kaiken aikaa Jumalan tahtoa keksimällä kaikkea muuta mielekkäämpää tekemistä. Tämä on paholaisen tärkeimpiä juonia saada ihminen aina lykkäämään velvollisuuksiensa tekemistä. Miten mielelläni minäkin heittäydyin aina kuuntelemaan ennemmin musiikkia tai katselemaan televisiota opiskelemisen sijaan. Toimistotyöntekijälle Jumalan tahdon noudattaminen merkitsee rutiinin omaista toimistotyötä. Kotiäidille Jumalan tahto taasen merkitsee ruoanlaittoa, taloustöitä ja lastenhoitoa. Meille kaikille se merkitsee sitä, että herätään aamulla kellon soittoon, noustaan sängystä ja aloitetaan päivän askareet.

Uskoon tulo ei mielestäni tarkoita sitä, että tulisi luopua sen hetkisestä maallisesta työstään ja rynnätä päistikkaa Jumalan viljapelloille. Ei ole tarpeen sännätä heti eteenpäin, vaan kuunnella rauhassa, mitä Jumala tahtoo sanoa. Ei ole myöskään tarpeen alkaa haalia liikaa tekemistä muiden vaikeuksissa olevien hyväksi, vaan ensisijaisesti tulee huomioida oma perhe. Tämä ajatus voi helposti hiipiä mieleen, kun ihminen on uudestisyntynyt. Paavali nimenomaan kehottaa kristittyjä pysymään samassa työssä, jossa he olivat uskoon tullessaan;

”Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.” (1. Kor. 7:20, 17–24). 

Esimerkiksi lääkäri, joka tulee uskoon, pysyköön edelleen lääkärinä. Ei sillä, etteikö uskova voisi vaihtaa työpaikkaa. Joskus Jumala voi kutsua valtakuntansa työhön tavalla, jolloin on jätettävä työnsä ja opiskeltava uutta tehtävää varten. Jumala kyllä valitsee ne ihmiset, joiden on tarkoitus lähteä esimerkiksi lähetystyöhön evankeliumia julistamaan. Hän viisaudessaan tietää, kenestä siihen on ja antaa heille tarvittavan voiman. Meidän tulee vain luottaa siihen, että Jumala on viisaudellaan johdattanut elämämme tapahtumia jo ennen kuin tulimme uskoon. Sen vuoksi usein on vain parasta jatkaa sillä paikalla, missä olimme uskoon tullessamme. Ihmisellä on usein tapana haaveilla ansainneensa jotain parempaa. Niin oli minullakin, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen saadessani hoitaa tavallisia toimistyöntekijän arkirutiineja. Merkille pantavaa onkin, että Jumala ei anna meille mitään sellaista opaskirjaa, joka selittäisi yksityiskohtaisesti, millainen elämämme tulee missäkin vaiheessa olemaan. Jos näin tapahtuisi, niin alkaisimme helposti itse vauhdittamaan asioiden kulkua seuraavaa luvassa olevaa etappia kohti. Jumala pitää kyllä huolen huomisesta eikä meidän tarvitse tietää, millainen suunnitelma Hänellä meidän varallemme tulevaisuudessa on. Meidän tarvitsee vain keskittyä hoitamaan tuon hetkinen tehtävämme ja uutta ilmenee, jos Jumala on niin tarkoittanut.

Laulaja-evankelista George Beverly Shea on sanonut näin; 

”Palvele koko sydämestäsi sillä paikalla, missä olet. Tee työsi hyvin, niin sinulle saattaa aueta uusia mahdollisuuksia. Jumala antaa linnuille ruoan, mutta ei pane sitä niiden pesään.” 

Jumala saattaa siis johdattaa rakkaita lapsiaan tehtävästä myös toiseen. Jos teet uskollisesti nykyisen työsi, olitpa sitten opiskelija, virkamies tai perheenäiti, Herran on helpompi viitoittaa sinut sille polulle, jolle hän haluaa sinun seuraavaksi astuvan. Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat kiinnittyneet Häneen, etteivät he edes näe mitään toisarvoisia houkutuksia. Uskollisella Jumalan Sanan kuuntelemisella maailman äänet lopulta vaikenevat ja saamme kuin suojaavan muurin sydämeemme. 

Emme siis etsi Jumalan valtakuntaa voidaksemme toteuttaa itseämme tai saavuttaa jotain. Etsimme valtakuntaa, koska rakastamme Jumalaa ja haluamme tehdä työtä Hänen valtakuntansa eteen. Asiat asettuvat oikeaan järjestykseen vasta sitten, kun rakkaudestamme Jumalaan tulee meitä eniten kannustava ykkösasia. Jos meitä ajaa eteenpäin jokin ideologia, tai filosofia tai se, että haluamme tehdä maailmasta paremman paikan tai nähdä uuden järjestyksen syntyvän, silloin pyrkimyksemme kuuluvat samaan kategoriaan eri ”ismien” kanssa, kuten kommunismi, marxismi ja monet muut. Jumalan valtakunnan etsiminen on aivan omassa luokassaan, koska se kumpuaa kaikkia tämän maailman motiiveja syvemmästä lähteestä – jumalallisesta, yliluonnollisesta rakkaudesta kuninkaaseen. Tämä rakkaus on Jumalan valtakunnan perusta ja käyttövoima – joka kestää senkin jälkeen, kun kaikki muu on hajonnut tomuksi.

”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room 14:17).

Tämä sisäinen tila vallitsee niissä ihmisissä, jotka ovat alistuneet Jumalalle. Se on taivas maassa.

Toiset saavan uskoontultuaan voiman ja rohkeuden lähteä kaduille, kujille - jopa tanssipaikoille ja kapakoihin todistamaan Jeesuksesta. Ei uskostaan julistamisen tarvitse kuitenkaan jokaisen kohdalla tarkoittaa tätä samaa. Minusta ei esimerkiksi olisi kadun varteen pysäyttelemään vastaan tulevia ihmisiä kertoakseni heille Jeesuksesta. Meillä on kuitenkin maailman paras sanoma kerrottavana maailmalle ja Herra haluaa käyttää meitä evankeliumin välittäjinä. On valtavasti eri tapoja pitää Sanaa esillä ja kuljettaa sitä eteenpäin. Elämme vielä armotalouskauden aikaa, jolloin on mahdollista toimia Jumalan valtakunnan eteen. Jos sinulla on varoja, joilla voit toteuttaa Jumalasi suunnitelmia, niin kannattaa alkaa kerätä palkkapussia sinne, missä ajallisuus ei omaisuuttasi turmele. Jos olet terve ja energinen ja sinua on siunattu kekseliäisyydellä ja lahjakkuudella, niin voit omilla kuolevaisilla käsilläsi palvella Herraa vielä monin eri tavoin. Näin voi alkaa sinunkin aarrearkkusi tulevassa taivaan kodissasi täyttymään juostessasi kaikkivaltiaan asioilla.

Hyvästi entinen elämä

                                 

Olin alkanut rukoilla Jumalalta, että Hän ohjaisi minut oikealle tielle. Se lähti siitä, kun olin juuri saanut kokea suunnatonta onnen ja ilon tunnetta sekä Pyhän Hengen läsnäoloa helmikuussa 2019 järjestämässämme hengellisessä tapahtumassa. Tuon kevättalven aikana sain kokea, miten Jumala vastasi minulle ja puhui kahtakin eri reittiä. Tartuin ensinnäkin pitkästä aikaa Raamattuun. Sieltä tuli eteeni teksti; 

”Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.” (1. Johanneksen kirje 1:6). 

Tuo teksti tuli jotenkin suoraan kohti. Tunnistin siitä itseni. Saatoin sanoa esimerkiksi joillekin uskoville ystävilleni eläväni uskossa, mutta kaikessa hiljaisuudessa elin enemmän maailmassa omien mieltymysteni mukaisesti. Heti perään silmiini osui eräästä Billy Grahamin kirjasta teksti, jonka kautta Jumala jälleen puhui minulle. Siinä tekstissä sanottiin, että nykyisessä toiminnassani ja ihmissuhteissani on jotain Jumalalle vierasta. Silloin ymmärsin, että on useita eri asioita, jotka hiertävät Jumalan ja minun välillä; niitä olivat esimerkiksi uushenkisyys ja okkultismi, maineen ja materian palvonta ja väärät ihmissuhteet. Minuun iski voimakas synnintunto ja tunsin halua nöyrtyä. Nämä tunteet tulivat nyt pintaan hyvin voimakkaasti. Halusin pyytää Jumalalta anteeksi kaikkea sitä raamatunvastaista, mitä olin tehnyt. Halusin tehdä parannuksen sekä asettua mielihyvin Hänen muokattavakseen. Kaikessa hiljaisuudessa polvistuin kotona lattialle ja luin  pelastusrukouksen. Se löytyy myös tämän kirjoituksen lopusta.

Kun ihminen ottaa tällä tavalla vastaan Jeesuksen elämäänsä, hän saa samalla myös Pyhän Hengen. Näin saa hengellisen näkökyvyn, mikä osoittaa mikä, on oikeaa ja mikä väärää. Halusin niin kovasti alkaa toimia jatkossa sen eteen, että elämäni olisi Jumalan mielen mukaista. Pelastusrukouksen jälkeen alkoikin tapahtua. En voi sanoa, että olisi tullut mitään kokonaisvaltaista vartaloa ja mieltä järisyttävää tuntemusta, jollaista olin kuullut toisille tapahtuvan. Sain kuitenkin ihanan rauhan sydämeeni. Olin kuullut usein puhuttavan uudestisyntymisestä ymmärtämättä varsinaisesti sen merkitystä. Törmäsin tähän aina uudelleen ennen kuin ymmärsin, että uudestisyntyminen on ihmisen elämässä kaikkein tärkeintä. Silloin annetaan tämän maailman menossa elänyt oma entinen minä kuolemaan. Kukaan ihminen ei varsinaisesti rohkaissut minua tämän päätöksen tekoon. Jumala kyllä kehotti tämän päätöksen tekoon, mutta miten ihminen tähän vastaa, on aina jokaisen oma tahdon asia. Enemmän kuin koskaan halusin nyt vastata tähän Jumalan kutsuhuutoon myöntävästi. Olin ollut niin täynnä pettymyksiä, mitä kaikkea olin odottanut esimerkiksi minua hallinneelta ja otteessaan pitäneeltä viihdemaailmalta. Olin saanut monet kerrat omakohtaisesti kokea, millaisia ovat luonteeltaan ne ihmiset, jotka siinä raadollisessa maailmassa pärjäävät. Olin ollut hyvin pettynyt myös itseeni ja tuntenut itseni sisäisesti rauhattomaksi ja voimattomaksi. Olin yrittänyt epätoivoisesti pyristellä eteenpäin oman ymmärrykseni varassa. Onneksi silmäni avautuivat ajoissa. Olin löytänyt sisäisen rauhani aivan muualta, kuten kerroin aikaisemmin järjestämästämme gospeltapahtumasta. Näin Jumala oli avannut uusia ovia ja antanut uusia tilaisuuksia nauttia esimerkiksi musiikin tekemisestä. 

Omien mielihalujeni sijaan aloin nyt tuntea suurta halua parannuksen tekoon sekä ryhtyä seuraamaan Jumalan tahtoa. "Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun!"Kyseessä ei ollut mikään tunne, vaan vakaa päätös, jossa halusin muuttaa elämäntapani. En halunnut enää uhmata Jumalaa kulkemalla itsepintaisesti omaa tietäni. Sen sijaan oli aika sysätä sivuun suunnitelmani ja pyrkimykseni. Hyväksyin sen, että Jumalalla on ihan omat suunnitelmat minun varalleni. Monella tapaa olin sitä jo noudattanutkin esimerkiksi pysymällä turvallisessa ja vakaassa työpaikassani, vaikka monesti haikailin jotain enemmän. 

Tuntui uskomattoman ihanalta löytää elävä usko. Elämässäni oli ollut tähän asti paljon väärää, kuten kiusauksia ja riippuvuuksia. Paljon sellaista, josta tunsin häpeää. Näistä sain nyt ihanan vapautuksen, kun Jumala alkoi tehdä työtään minussa. Minussa heräsi syvä tarve hankkiutua eroon kaikesta väärästä. Olin esimerkiksi pitkään etsinyt syvempää totuutta uushenkisyydestä. Mitä enemmän olin siihen maailmaan mennyt, sitä syvemmälle olin vajonnut eksytykseen. Mitään selkeitä vastauksia en ollut sieltä löytänyt.

Olin kasannut itselleni suuren määrän uushenkistä kirjallisuutta. Olin yrittänyt koota siitä kaikesta kasaan selkeää kokonaisuutta kirjoittamalla muistikirjani täyteen eri oppeja, joiden mukaan olin yrittänyt elää. Kun nyt katselin uusin silmin, mitä olin kirjoittanut ylös, se ei tuntunut enää lainkaan oikealta. Uudestisyntyessään ihminen saa samalla Pyhän Hengen, jonka kautta evankeliumi kirkastuu. Minulle tuli voimakas tahto alkaa tehdä hengellistä suursiivousta elämässäni. Heitin siitä pois kaiken henkisyyden. Toteutin tämän niin hengessäni kuin konkreettisesti heittämällä pois new ageen liittyvät kirjat ja elokuvat. Katselin viimeisen kerran kaikkia noita kirjoja, joita olin jossain vaiheessa pitänyt itselleni tärkeinä ja tarpeellisina elämäni ohjenuorina. Niitä katsellessani en voinut kuin ihmetellä, miten olin voinutkin mennä tuohon harhaan uskomalla sen kaiken? New age on pelottavan lähellä kristinuskoa, mutta silti se eksyttää. Minäkään en ollut onnistunut pitämään sydäntäni puhtaana Herran edessä, joten paholainen oli osannut käyttää sitä minua sitä vastaan. Tämä näkyi myös siinä, että minulla oli ollut useita ystäviä, joiden kanssa puhuimme aina henkisyydestä, kuten enkeliuskosta, sielunvaelluksesta ja kaikesta uushenkisyyteen liittyvistä asioista. Nyt en enää pystynytkään siihen. Kun sanoin saaneeni kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, minut tyrmättiin. Jo tuo kertoo miten eri asia on olla elävässä uskossa kuin ihannoida jotain new agea ja etsiä yhteyttä henkimaailmasta. Siksi on osattava rukoilla arvostelukykyä joka päivä Isä Meidän-rukouksen sanoin: Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Raamattu viittaa monessa kohtaa siihen, että todellisia pelastuneita on loppujen lopuksi vähän. Heitä, jotka luulevat, että taivaaseen vain mennään, on sen sijaan paljon. Pelkkä ihmisen hyvyys ja hyvät teot eivät kuitenkaan Raamatun mukaan riitä pelastukseen. Siihen ei riitä hyvä ammatti eikä esimerkiksi se, että tekisi paljon vapaaehtoistyötä. Tärkein askel pelastukseen on nöyrtyä ja myöntää olevansa syntinen. On myönnettävä todeksi, että "Tarvitsen Jeesusta elämääni ja siihen, että pelastun!" Lisäksi tulee rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi ja pelastajaksi. Monilta jää tämä ensimmäinen ja tärkein askel ottamatta, minkä vuoksi pelastuneiden määrä jää vähäiseksi. Jos haluat olla pelastuneiden joukossa, etkä vain siinä uskossa, että pelastut, niin sinäkin voit rukoilla Jeesusta elämäsi Herraksi ja pelastajaksi. Voit tehdä sen vaikka polvistumalla ja lukemalla alla olevan pelastusrukouksen:

Rakas Taivaallinen Isä! Tulen eteesi Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, lähimmäisiäni ja itseäni vastaan ja se on rikkonut yhteyteni Sinuun. Kadun sitä kaikkea ja tahdon pyytää tässä anteeksi syntejäni.

Anna minulle minun syntini anteeksi ja anna minun kääntyä pois synneistäni. Kiitos Jeesus, että kuolit syntieni tähden ja annat minulle synnit anteeksi. Kiitos Isä, että hyväksyt minut Jumalan lapseksi ja annat minulle uuden elämän.

Otan sinut, Jeesus, vastaan Pelastajanani, Vapahtajanani ja elämäni Herrana.

Johdata minun elämääni tästä eteenpäin, niin että pääsen kerran luoksesi taivaaseen. Aamen.

Taivaan värit kirkastuvat

 

Minulla on eräs harrastus, josta aina välillä suuresti innostun. Tämä harrastus on saanut aika ajoin sieluni todella suuresti värisemään – nimittäin laulujen säveltäminen. Tämä harrastus sai alkunsa syksyllä 2009. Sain silloin ystävältäni nipun suomalaisen sanoittajan ja säveltäjän Raul Reimanin (1950–1987) julkaisemattomia tekstejä. Alun perin oli tarkoitus miettiä löytyisikö näiden tekstien joukosta jotain materiaalia ystäväni Helinä Ilkan hengelliselle levylle. Ja löytyihän sieltä – en vain arvannut, että tulisin itse olemaan se henkilö, jonka päästä näihin teksteihin pulppuaisi säveliä. Tuo oli ihan uusi juttu minulle silloin. Yli 10 vuoden ajan olen nyt harrastanut lauluntekemistä. Ilokseni näiden vuosien aikana joitakin laulujani on laulettu ja julkaistu esimerkiksi cd-levyillä ja suoratoistopalveluissa. Olen myös julkaissut itse kappaleitani omakustanteina. 

Lauluntekemiseni huipentui osaltaan siihen, että Tangomarkkinoilta tuttu laulaja Heikki Koskelo levytti kappaleeni Aika kulkekoon. Olemme säveltäneet sen osin yhdessä ystäväni kanssa, mutta kyllä se on suurimmaksi osaksi minun sävellykseni. Laulusta tuli Heikki Koskelon 14.2.2019 ilmestyneen kolmannen pitkäsoiton nimikkokappale. Ei tuosta laulusta suurta hittiä tullut, mutta Teosto-tietojen mukaan sitä on soitettu aika hyvin iskelmäystävällisillä radioasemilla. Pidin paljon tästä Heikin laulamasta versiosta. Hänellä on mahtava ääni, joka pääsee tässä levytyksessä upeasti oikeuksiinsa. Elettiin tosin jo aikaa, jolloin cd-levyjen julkaisu oli käymässä koko ajan harvinaisemmaksi. Tätäkin levyä oli saatavilla lähinnä ohjelmatoimiston nettikaupasta. Silti tuo tuntui omassa mittakaavassani suurelta saavutukselta, jollaisesta moni muu kaltaiseni harrastelija sai vain haaveilla. Tämän laulun oli sitäpaitsi levyttänyt tätä ennen jo kaksi muuta laulajaa eli Rexi ja Tuuli Piltonen.

Kaikki tällaiset asiat, kuten lauluntekeminen ovat mielestäni lahjaa Jumalalta. Pidän tällaista armolahjana, jossa olen saanut toimia osaltani välittäjänä. Etenkin tänä päivänä haluan vain olla huolellinen, miten tällaista lahjaa käyttää. Etenkin kun nykymusiikki voi olla hyvin eksyttävää, joten välittäjänä tunnen minulla olevan vastuu mihin haluan johdattaa kuulijoita näillä hengentuotteillani. Aika kulkekoon -laulun kohdalla tunsin iloa saadessani olla välittäjänä laululle, joka sisältää hienon muistutuksen ihmiselämän lyhyydestä; aika kulkee nopeasti, joten meidän tulee käyttää elinpäivämme mahdollisimman viisaasti ja rukoilla, että silmämme avautuisivat ajoissa. Meidän tulee  pysyä valppaana ja aktiivisena jakamassa valoa ja rakkautta tässä maailmassa, joka tarvitsee toivoa.

Kuitenkin juuri tässä elämänvaiheessa reilut kaksi vuotta sitten tunsin ajautuneeni elämässäni kuin jonkinlaiseen umpikujaan. Olin onnistunut saamaan joitain kappaleita läpi pienemmille levy-yhtiöille, kuten Gramofoni ja Poptori. Kaikki se oli tuottanut suurta hetkellistä riemua. Sitä seurasi vain pakottava tarve saada lisää vastaavia menestyksen kokemuksia. Omaan pöytälaatikkoon oli kasaantunut jo useita kymmeniä lauluja, jotka etsivät levyttäjää. Rauta tuntui kuumenneen, joten teki mieli takoa. Näissä piireissä on vain oltava hyvin aktiivinen ja sinnikäs asioiden eteenpäin viemiseksi. On luotava uusia suhteita ja ylläpidettävä entisiä sekä muistutella kaiken aikaa olemassaolostaan. Kaikki on tietysti helpompaa, jos sattuu kuulumaan ns. eliitin piireihin. Tein näihin aikoihin paljon lehtijuttuja eri laulajista. Monesti jonkun laulajan kohdatessani näin hänet samalla potentiaalisena oman kappaleeni levyttäjänä. Näissäkin yhteyksissä tarjoilin kappaleitani vähän joka taholle. Sisimmässä oli jokin pakottava tarve pyristellä eteenpäin raivatakseni oman paikkani viihdemaailmassa. Aloitimme myös Gramofonin kanssa neuvottelut seuraavasta kappaleesta, joka oli nimeltään Kun olen saanut sinut. Tuo laulu on omistettu rakkaalle vaimolleni. Sen sanoittanut rakas ystäväni Kristian onnistui tiivistämään siihen syvimmät tuntoni siitä, miten kiitollinen olen tästä ajasta, minkä olen saanut vaeltaa vaimoni kanssa yhteisellä matkallamme täällä maan päällä. Laulun sanoma kuuluu, että vaikka matkaisinkin toiseen maailmaan, saisin elää ikuisesti onnellisena, että minulla on ollut hänet. Haluan siis ilmaista tässä laulussa sen, että silloin kun jompaa kumpaa meistä ei täällä enää ole, niin rakkaus on kuitenkin väkevämpi kuolemaakin. Kohtaamme vielä, kun vain nukumme ikuisuuteen Kristuksessa.

Levy-yhtiössä tästä kappaleesta kiinnostuttiin sävellyksenä, mutta sen tekstiin haluttiin muutoksia, jos se julkaistaisiin. Teksti oli kuulemma liian hengellinen ja laulukin liian virsimäinen, ettei se menisi sellaisenaan läpi. Laulun levyttäjäksi kaavailtiin silloin hallitsevaa tangokuningasta Jarno Kokkoa. Nyt minulla oli miettimisen paikka. Myydäkö sieluni ja antaa muuttaa teksti maallisemmaksi vai jättääkö koko tilaisuus käyttämättä? Nämä asiat vaativat aina taipumista muiden tahtoon ja jatkuvaa itsensä suosittelemista. Tällä kertaa jätin asian sikseen. Tuo laulu on niin henkilökohtainen, että sen sanoja ei saisi muuttaa. Se menettäisi silloin sielunsa. Se odottaa yhä aikaansa, sillä sitä ei ole levyttänyt kukaan. 

Minulla oli sisimmissäni tahto vaeltaa uskossa elävään Jumalaan, mutta en ollut itsekään varma, mitä se tarkemmin ottaen tarkoitti. Uskoni oli edelleen rakenteeltaan hatara ja epämääräinen. Oliko tuon hetkinen uskoni yhä enemmän henkisyyttä, hengellisyyttä vai jotakin siltä väliltä? En minä ainakaan mikään uudestisyntynyt vielä ollut. Minulla oli esimerkiksi tapana rukoilla Jumalalta ohjausta ja tukea näihin musiikillisiin hankkeisiini. Sanotaanhan Raamatussakin, että ”Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät.” (Sananlaskut 16:3). Nyt tajuan, että minähän ymmärsin tuon Raamatun paikan tuolloin ihan väärin. Nyt uskon sen tarkoittavan enempi hankkeita, jotka ovat Jumalan valtakunnan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Kyllä minä jollain tapaa tiedostin, etten voisi rukoilla siunausta sellaisille maallisille hankkeilleni, jotka edesauttaisivat vain mainetta ja kunniaa ihmisiltä. Lupailin kyllä kirkastaa Jumalaakin, jos Hän vain auttaisi minua eteenpäin. Näin jälkeenpäin ajateltuna tällaisten rukousten esittäminen tapahtui tietysti vain itsekkäistä syistä ja lihallisesta hyväntekemisen halusta. Oli silkkaa tuhlausta pyytää Jumalaa siunaamaan tällaisia hankkeita. Tämä tunne nousi aika ajoin pintaan mainostaessani sosiaalisessa mediassa silloisia hengentuotteitani. Monethan siellä pyrkivät tekemään suurta numeroa tekemisistään. Omien tuotosten saavutuksia hehkutetaan ja suurennellaan niiden noustua vaikka jonkin pikkuisen paikallisradion soittolistoille. Samalla ääniä kalastellaan epätoivoisesti Facebook-kavereilta. Tätähän harjoitin itsekin. Todellisuudessa tällaisella ei ole mitään merkitystä. Eikä syntynyt rukouksistani huolimatta kauppoja Jumalan kanssa. Syy on yksinkertaisesti siinä, että Jumala ei ole kaupan. Ihminen ei voi väen vängällä viedä asioita haluamaansa suuntaan. Tai ehkä Jumala kuulikin rukoukseni, mutta esti näitä asioita etenemästä. Aloin jo hiljalleen sisäistää sen tosiasian, ettei sisäistä rauhaa ja onnellisuutta voi saada pyrkimällä pakonomaisesti menestykseen. Vaikka monet siinä huumassa virheellisesti näin luulevat. Se on päinvastoin hyvin petollinen polku, sillä ihmisiltä saatu hetkellinen suosio on yhtä tyhjän kanssa.

Taivaan värit konsertin mainosjuliste

Olin tehnyt syksyllä 2018 sävellyksen rakkauslauluun nimeltä Taivaan värit. Se kertoo ihmisen elämän kivuista ja siitä millä tavalla rakastaa oikein. Tekstissä pidin erityisesti siitä kohdasta, missä kerrotaan symbolisesti puhtaasta paperista; kuinka meidän tulisi elää tämä elämä ja rakkaus mahdollisimman puhtaana. Koen itsekin saaneeni osakseni tällaista. Tuo laulu antoikin sitten teeman Keski-Suomen gospelkimara -nimiselle tapahtumalle, jonka järjestimme Laukaan seurakuntatalolla helmikuussa 2019. Olimme alkaneet jo syksyllä 2018 suunnitella tällaisen gospelkonsertin järjestämistä Taivaan värit -laulun levyttäneen Kyösti Kytöjoen kanssa. AlfaTV – jonka katsojaluvut olivat huimassa nousussa – innostui tulemaan paikalle televisioimaan tapahtuman. Olimme järjestäneet tuota tapahtumaa liki puolen vuoden ajan. Teimme niillä resursseilla kaikkemme sen eteen, että konsertista tulisi mahdollisimman hyvä. Saimmekin konsertille aika hyvin mainosta eri medioihin.

AlfaTV:n kuvausryhmä Laukaan seurakuntatalolla 22.2.2019

Itse konserttipäivä vierähti hyvässä hengessä ja harjoitellessa. Laukaan seurakuntatalon pihalla tulin illan kajastuksessa kiinnittäneeksi huomiota taivaan väreihin. Ne olivat sinä iltana hätkähdyttävän kirkkaat; siis miten kauniisti ne kajastivat taivaanrannasta auringon laskiessa. Kuitenkin h-hetken lähestyessä minut valtasi jonkinlainen epätoivo. Konsertin alkuun oli enää puoli tuntia ja aloin pelätä, tuleeko sinne paikalle oikein ketään. Kotipaikkakuntani on tunnettu siitä, että ihmiset lähtevät melko huonosti liikkeelle mihinkään tällaiseen. Nytkin vain muutama satunnainen ihminen oli tullut. Vetäydyin joksikin aikaa hiljaisuuteen. Esitin rukouksen Jumalalle, että voisiko Hän lähettää tänne edes vähän ihmisiä. Johan se näyttäisi televisiossakin ankealta, jos isossa uudessa seurakuntasalissa istuisi vain muutama hassu ihminen. Kun sitten palasin seurakuntatalon aulaan, niin ihmisiä olikin alkanut valua sisälle. Konsertin alkuun oli siinä vaiheessa parikymmentä minuuttia. Yleisön ikäjakauma oli samanlaista kuin se asiakaskunta, jota yleensä palvelin valtion virkamiehenä. Nyt näytti kuin tämä iäkkäämpi asiakaskunta oli marssimassa yhtenä suurena röykkiönä sisään seurakuntasaliin.  Heillä oli hymy huulillaan. Osa kulki kepin kanssa ja toisella saattoi olla rollaattori. Seniori-ihmisiä joka tapauksessa suurin osa. Ja minut valtasi suunnaton ilon, onnen ja rakkauden tunne näitä ihmisiä kohtaan. Miten hyvältä tuntui nähdä heidän tulevan täyttämään tuo sali. Teki mieli halata heitä ja toivottelinkin jo ulko-ovelta tervetulleeksi, pidin ovea auki ja autoin huonommin liikkuvia sisälle ja istumaan paikoilleen. Saliin ei lopulta jäänyt ainuttakaan tyhjää paikkaa. Viimeiset istuivat pöydillä. Silloin mielessäni tunsin sen olleen vastaus rukoukseeni.

Konsertin artistikaartia

Tämän päivän aikana minä sain tuntea ensimmäistä kertaa vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon! Sitä on vaikea sanoin selittää, mutta se oli jotain ainutlaatuisen hyvää oloa, joka jatkui myös seuraavina päivinä. Ajattelin, että jos jotain näin ihanaa on olemassa, niin en kyllä enää muuta halua. Eikä se ollut vain minun kuvitelmaani, sillä seuraavalla viikolla Eija Merilä, joka oli yksi konsertin esiintyjistä, soitti minulle. Hän kiitti upeasta illasta ja kertoi kokeneensa miehensä Einon kanssa tuon illan olleen erittäin tunteikas ja koskettava. Eija sanoi iloitsevansa siitä, että kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja että hänestä oli ilo tutustua uusiin ihmisiin. Hän sanoi hyvän olon näkyneen ihmisten kasvoilta ja olemuksesta. Hän sanoi siellä olleen paikalla paljon ihmisiä, jotka eivät olleet vielä ehkä riittävän sisällä hengellisissä asioissa. Vaikka emme pitäneet tilaisuudessa saarnoja, niin Eija muistutti evankeliumin olleen hyvin esillä koko ajan, joten hän uskoi meidän saaneen parhaassa tapauksessa johdettua satoa taivaan aittoihinkin. Mikä voisi olla tämän suurempaa? Eijan puoliso Eino Kymäläinen on hyvin herkkä tällaiselle ja hän kertoi jälkeenpäin tunteneensa tuolla Laukaan seurakuntatalolla sen päivän aikana hyvin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Siitä kieli sekin, että kaikki tuolla paikalla olleet ihmiset sanoivat, että heidän oli niin hyvä olla siellä. Se oli hyvin siunaava ja puhdistava tilaisuus. 

Pyhän Hengen läsnäolo on sellainen, että se lepää tietyn alueen yllä tai tässä tapauksessa tämän rakennuksen sisällä. Se antaa meille voimaa ja vetää ihmisiä puoleensa. Se on jotain mitä ei voi sanoin kuvata, mutta jonka pystyy tunnistamaan. Pyhä Henki ei ole mikään vaikea tavoiteltava, vaan lähellä meitä ja meissä. Sen yhteydessä voi tuntea Jumalan läheisyyden, maistaa sitä sekä tuntea sen luissa ja ytimissä. Koko sen viikonlopun ja pitkälle seuraavan viikonkin koin sellaista niin sanoin kuvaamatonta ja taivaallisen hyvää oloa joka henki kaikesta koetusta. Minun vanhempani kertoivat myös sen jälkeen, etteivät he muista, milloin heillä olisi ollut viimeksi näin ihanaa. Ihmiset olivat pettyneitä, että konsertti vain loppui heidän mielestään liian aikaisin. He tulivat kyselemän mahdollista cd-äänitettä tai dvd-tallennetta saadakseen palata näihin tunnelmiin uudestaan. Ei se siis voinut olla muuta voinut kuin Pyhän Hengen läsnäoloa, jotka olimme noiden seinien sisällä kokeneet sen. Kaikkien esitykset menivät niin hyvin. Yksi esiintyjistä oli Helinä Ilkka, joka hermoili vielä valtavasti sekunteja ennen lavalle nousemistaan. Olin jo varma, ettei hän tulisi suoriutumaan esityksestään. Mutta kun hän sinne lavalle meni, niin näin omin silmin, kuinka Pyhä Henki otti hänetkin valtaansa. Niin seesteisesti ja hillitysti Helinä lauloi Siipeni murtuneet ja Katso Kristus kadulla kulkee. Vieläkin voin palata noihin tunnelmiin. Suurta ihastusta konsertissa herätti nuori Tuuli Piltonen, joka esitti siellä minun kappaleeni Let The Years Go By sekä ruotsiksi kappaleen Jag har hört om en stad ovan molnen.  

Olin niin iloinen, että konserttimme oli siunattu yleisöllä ja vastaanottavaisella tunnelmalla. Kun oli ollut syksystä asti niin lähellä sitä kaikkea, niin tuntui niin hienolta, kun se kaikki eskaloitui tällä tavalla puolentoista tunnin konserttiin. Tuntui todella hienolta, että tuo konsertti myös televisioitiin ja se meni valtakunnalliseen levitykseen. Taivaan värit konsertti tuli ensimmäisen kerran televisiosta 28.4.2019. Sen jälkeen siitä on esitetty ks. kanavalla toiveuusintoja. Heinäkuuhun 2019 mennessä sen oli nähnyt jo yli 132 000 television katsojaa. Konsertti on edelleen nähtävissä AlfaTV:n permannossa. Konsertin jälkipuinti oli niin positiivista, joka kertoo juuri siitä, että konsertti oli tavoittanut tarkoituksensa; herättänyt kuulijaa ajattelemaan siitä, että hengellinen musiikki ajaa paikkansa varsin hyvin. Ainakin itselleni tämä koettu herätti niin sellaisen tunteen, että ihmiset haluavat tällaista sielunravintoa. Koin, että Jumala haluaa käyttää minua tällä tavalla osatekijänä.

Aloin rukoilla Jumalalta entistä enemmän, että Hän ohjaisi minut oikealle tielle. Vielä tuon kevättalven aikana sainkin kokea, miten Jumala puhuikin minulle kahtakin eri reittiä. Siitä kerron seuraavalla kerralla lisää…