Raamatussa sanotaan, että koko maa vaikeroi. Minulla
on ollut usein sellainen tunne, että olen ihan onnellinen, mutta täydellistä onnea on mahdotonta pystyä täällä maan päällä tuntemaan. Omaa elämäänsä tulee ajatella kokonaisuutena, vaikka jollain tasolla jaan elämäni aikaan ennen uskoontuloani sekä sen jälkeen. Usko on asia, joka kasvaa päivä päivältä, mutta sitä on
säännöllisesti ruokittava puhtaalla Jumalan Sanalla. Nyt ymmärrän sen,
ettei tämä maailma tule minua eikä ketään ihmistä ikinä täysin tyydyttämään. Täällä ollaan vain läpikulkumatkalla.
Olemme matkalla taivaaseen tai kadotukseen. Taivaaseen ovat kaikki ihmiset kutsutut, vaikka valitettavan harvat tuntuvat ottavan tuon kutsun vastaan. Tänä päivänä ajatellaan yleisesti, että taivaaseen vain mennään. Aina kun esimerkiksi joku laulaja tai muusikko kuolee, niin hänen uskotaan siirtyneen sinne yläkerran orkesteriin tai jonnekin taivaalliseen hiippakuntaan. Raamatusta käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei sinne yläkerran orkesteriin vain yksinkertaisesti mennä. Sillä tuon edesmenneen musikantin nimi tulee olla Elämän kirjassa. Ilman että liihoteltaisiin vain suoraan sinne pilven reunalle, on tärkeämpää miettiä, oliko tämä ihminen ehtinyt saada elävän uskon kautta Jumalan lapseuden sekä taivaan valtakunnan kansalaisuuden? Jumala ei katso henkilöön kuinka tunnettu ihminen oli kyseessä. Hän ei ota myöskään huomioon syntyperää, yhteiskunnallista asemaa eikä sivistystasoa. Vaan Jumala katsoo sydämeen, millainen suhde ihmisellä Häneen on. Suuri osa ihmisistä pakenee koko maallisen elämänsä ajan Jumalaa ja vaeltaa oman ymmärryksensä varassa. He kieltävät tarvitsevansa Jumalaa. He nukkuvat myös ikuisuuteen ilman Kristusta olematta siitä lainkaan huolissaan. Kaikki eivät vain pääse taivaaseen, vaikka tämän päivän liberaaliteologit kuinka näin vakuuttaisivat.
Ylipäätään helvetistä ja kadotuksesta ei saisi enää edes mainita. Silti jäljelle jää vain yksi vaihtoehto välttää helvetti; se on henkilökohtainen usko Jeesukseen ja sen jälkeinen kilvoittelu taivastiellä maallisen elämän loppuun asti. Monet pettävät itsensä uskomalla sen riittävän, että on vain hyvä ihminen, joka tekee hyviä tekoja. He luettelevat hyviä tekoja elämästään ja uskovat vain niillä olevan merkitystä. Raamatun mukaan ihminen pelastaa sielunsa kuitenkin vain sillä, että hän uudestisyntyy eli kääntyy seuraamaan Jeesusta ja tekee parannuksen synneistään. Tokihan Herra tutkii sydämemme ja tietää salaisimmatkin ajatuksemme. Hän antaa meille kullekin sen mukaan, miten elämme ja millaisia ovat tekojemme hedelmät. Silti on syytä muistaa, että USKO RATKAISEE, EIKÄ TEOT!
Monet pitävät tämän maailman ongelmia merkittävämpinä kuin
rikkoutunutta yhteyttään Jumalaan. On tosi surullista, että yhteys Jumalaan on
oikeastaan sysätty ihan sivuun tarpeettomana. Elämmehän tällä hetkellä
maailmassa, missä Raamattu on madallettu tasolle, missä jokainen voi ikään kuin
päättää itse, mikä siinä on hyvää ja totta. Jumalattomat nostavat siitä aina vain kaksi mieleistään kohtaa; "älkää tuomitko" ja "kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven." Huolestuttavinta tässä on se, että tällä
tavalla toimimalla ihminen päätyy luomaan Jumalan omaksi kuvakseen, kun asian tulisi olla tismalleen päinvastoin.
Olen saanut tuntea suurta onnea myös täällä maan
päällä. Etenkin uskoon tulon jälkeen olen saanut iloita siitä, kuinka Herra on antanut
minulle yhtenään erityisiä asioita. Esimerkiksi musiikin tekemisen lahjan.
Hänen kunniakseen tekemäni laulut ja musiikkivideot ovat esimerkiksi päätyneet niin
AlfaTV:lle kuin TV7:lle ja olen saanut toteuttaa sopivassa määrin sinne konsertteja.
On ihanan vapauttavaa, ettei tarvitse enää itse juosta eri asioiden perässä.
Kaikki on vain tullut ajallansa kohdalle, kun olen vain antanut kärsivällisesti Jumalan luoda nämä tilaisuudet. Vaikka helppoa Jumalan tahdon toteuttaminen ei aina ole. Ennen yritin
sitkeästi toimia itse asioiden eteenpäin viemiseksi, minkä katsoin milloinkin oman ymmärrykseni
varassa olevan parhaaksi. Vaikka oma tahtoni aika ajoin lopulta täyttyikin,
niin se ei vain tehnyt minua onnelliseksi. Koin monesti vain hetkellistä riemua,
mutta sitä seurasi pyristely kohti uusia asioita sekä maallisen omaisuuden ja nautintojen hamuamista.
Ja miten aina on tullut nuristua siitä, etten muka ole riittävän onnellinen tämänhetkisessä
työssäni. Nyt olen vihdoin ymmärtänyt, että ei minusta tule onnellista, vaikka
saisin tai saavuttaisin mitä tahansa. Siksi on syytä lopettaa näiden asioiden hamuaminen. Vihdoinkin
ymmärrän, että voin olla onnellinen vain riippumalla Jeesuksessa! Etsimällä
ensin Hänen valtakuntaansa ja tuudittautumalla Hänen rauhaansa, Hän kyllä antaa
kaiken muun tarvittavan. Tärkeintä elämässä on alkaa elää Jumalan kunniaksi ja
kirkkaudeksi. Kuka tämän aarteen löytää, on todella rikas hengellisesti siinä
vaiheessa, kun huomaa, etteivät tämän maailman nautinnot enää kiinnostakaan. Sillä tämä maailma on vain varjo taivaan todellisuudesta!
Mitä sitten on tarpeellista tehdä tämän
saavuttamiseksi? Olen kasannut alle omanlaisen muistilistan kolmesta asiasta, mitkä ovat mielestäni erityisen tärkeitä:
1. On tärkeää olla keskittymättä haluamaan vain kaiken aikaa jotain itselleen. On silkkaa ajanhukkaa tuhlata aikaansa eri tavaroiden tai asioiden hamuamiseen. Sitäkin tärkeämpää ja etenkin mitä itse kukin voi kuolevaisilla käsillään tehdä, on kerätä aarteita taivaaseen! Se kannattaa tehdä kaikessa hiljaisuudessa! Kun teemme jotain Herran kunniaksi siitä kerskailematta, niin siitä saa aivan varmasti jossain vaiheessa palkan – jos ei vielä tässä ajassa, niin viimeistään taivaassa.
2. On tärkeää opetella esirukoilemaan eksyksissä olevien ihmisten puolesta. Tämä edistää aina Jumalan valtakunnan kasvua. Ei pidä rukoilla ainoastaan siunausta heidän väärälle elämäntavalle, vaan sille, että he tulisivat synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Sen takia suurin osa ihmisistä ei koe enää nykyään synnintuntoa, koska siitä ei haluta kuulla. Ja kuitenkin kaikkein tärkeintä olisi pystyä ensin myöntämään olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta. Nöyrtyä Jumalan edessä ja pyytää armoa. Myöntää tarvitsevansa Häntä.
3. On tärkeää etsiä oikeat ihmiset! Ei kukaan pelastu vain sen perusteella, että kuuluu johonkin
seurakuntaan tai esimerkiksi evankelisluterilaiseen kirkkoon. On oltava henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Uskovien yhteys on joka tapauksessa
ensisijaisen tärkeää. Sen täyttymiseen riittää kuitenkin vaikka vain muutama Pyhällä
Hengellä täyttynyt ihminen. On kuitenkin hirveän tärkeää saada kokoontua
säännöllisesti yhdessä.
Nuo yllämainitut asiat ovat todella tärkeitä. Ja
kaikessa olisi tärkeää ajatella, kuten Isä Meidän rukouksessa:
Tulkoon Sinun valtakuntasi! Tapahtukoon Sinun tahtosi
eikä minun!
