"Hän on nyt paremmassa paikassa" – mutta onko varmasti?

                                       

”R.I.P.”, ”Kevyet mullat”, ”Hyvää matkaa pilven reunalle tai vaihtoehtoisesti taivaalliseen soittokuntaan…”

Näillä sanoilla meillä on tapana osoittaa kunnioituksemme tai rohkaista toisiamme etenkin kuullessamme jonkun julkisuuden henkilön kuolleen.

”Hän on varmasti nyt paremmassa paikassa…” 

Näillä sanoilla minäkin lohdutin kerran erästä miestä kuultuani hänen kaksoisveljensä kuolleen äkillisesti. En tosin tuntenut koko ihmistä, jonka ikuisen kohtalon puolesta yritin tätä surevaa veljeä lohduttaa. Kysehän on tietysti silkasta halusta osoittaa myötätuntoa ja antaa ymmärtää välittävänsä. Varmasti kuitenkin aika laiha lohtu. Raamatun mukaan ihmisen pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä perustuvat kuitenkin uskoon Jeesukseen Kristukseen. 

Joten täysi varmuus sille, että kaikki päättyy hyvin perustuu siihen, että ihmisen pitää olla kuollessaan olla uskossa Jeesukseen. Ainoastaan näin on mahdollista saavuttaa iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Varmuus iankaikkisesta elämästä on Jumalan lahja niille, jotka uskovat Jeesukseen ja pysyvät uskossa Häneen loppuun asti. Ei tietenkään pidä mennä julistamaan surevalle omaiselle hänen poisnukkuneen rakkaansa joutuneen kadotukseenkaan. Ihmisellä ei ole valtuutta kadotustuomioita kellekään julistaa. Olen aiemmin käsitellyt tätä aihetta kirjoituksessani, joka kertoi ahtaasta portista.

Raamattu tekee tämän asian täysin selväksi: ihmisen elämä ei pääty kuolemaan, vaan jokainen jatkaa olemassaoloaan iankaikkisesti joko Jumalan yhteydessä taivaassa tai erossa Jumalasta helvetissä. Ei ole olemassa mitään kolmatta vaihtoehtoa.

Nykyään tästä totuudesta vaietaan monissa kristillisissä yhteyksissä, esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon tilaisuuksissa. Helvetistä ei haluta puhua, koska sen ajatellaan olevan pelottelua. Raamatun sanoma on kuitenkin selvä: kaikki eivät pääse taivaaseen, vaan monet joutuvat kadotukseen.

Tänä päivänä kannetaan suurta hätää esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, yksinäisistä vanhuksista, ihmisoikeuksista, syrjäytyneistä nuorista ja velkaantumisesta. Mutta ei kuitenkaan ihmisten iankaikkisista kohtaloista! Johtuuko se siitä, ettei tänä aikana enää uskota siihen, että ihmisen sielu elää iankaikkisesti ja että se voi joutua myös kadotukseen? 

Kuolema ei tuo ihmiselle automaattisesti lepoa ja rauhaa. Raamatun mukaan sielu siirtyy kuoleman hetkellä joko Paratiisiin tai Tuonelan kärsimyksen paikkaan odottamaan viimeistä tuomiota. Tämä kohtalo määräytyy sen perusteella, onko ihminen ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

Monet eivät ole katuneet syntejään eivätkä tehneet parannusta. Vaikka he olisivat olleet menestyneitä ja hyvänä pidettyjä ihmisiä, heiltä on jäänyt tekemättä elämän tärkein päätös – usko Jeesukseen. Raamattu ei anna minkäänlaista toivoa siitä, että kuoleman jälkeen olisi vielä mahdollisuus valita pelastus.

Sillä näin on kirjoitettu: 

Jeesus puhui helvetistä enemmän kuin kukaan muu Raamatussa. Hän ei tehnyt sitä pelotellakseen, vaan varoittaakseen ja auttaakseen ihmisiä tekemään oikean valinnan iankaikkisuutensa suhteen. Hän puhui sekä taivaasta että helvetistä, jotta jokainen voisi itse päätää, missä haluaa viettää ikuisuutensa. 

Monet sanovat uskovansa Raamattuun, mutta valitsevat sieltä vain itselleen mieluisat kohdat ja sivuuttavat epämiellyttävät totuudet. Kuitenkin Jeesus sanoi: 

"Menkää ahtaasta portista sisään. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja moni menee siitä sisään. Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." (Matt. 7:13-14)

Raamattu on selkeä myös siitä, keitä kadotus odottaa:

"Mutta pelkurit, luopiot, iljetysten kumartajat, murhamiehet, irstailijat, homoseksuaalisuuden harjoittajat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valehtelijat saavat osakseen järven, joka palaa tulessa ja rikissä. Tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8)

Elokuva Bohemian Rhapsody (2018) kertoi Queen-yhtyeen laulajasta Freddie Mercurysta, oikealta nimeltään Farrokh Bulsara. Jumala oli antanut hänelle lahjaksi upean lauluäänen, mutta hän valitsi elämäntien, joka vei hänet tuhoon. Hänellä oli mahdollisuus kestävään rakkauteen nuoruudenystävänsä Mary Austinin kanssa, mutta sen sijaan hän uppoutui päihteisiin ja homoseksuaalisiin irtosuhteisiin. Hän tunnusti Marylle olevansa biseksuaali, mutta tämä elämäntapa ei tuonut hänelle todellista onnea. Lopulta hän vajosi yhä syvemmälle syntiin ja päihteiden käyttöön, kunnes kohtasi 1980-luvun pelätyimmän sairauden, AIDSin. Se vei hänen henkensä vain 45-vuotiaana.

Kun ihminen valitsee elämän, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen, se johtaa väistämättä hengelliseen ja usein myös ruumiilliseen sairastumiseen - ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan. Kuolema ilman Kristusta ei ole vain elämän päättyminen, vaan siirtyminen ikuiseen eroon Jumalasta, matka totaaliseen pimeyteen, jossa paholainen hallitsee ja kärsimys on loputonta. 

Freddie Mercury itse sanoi eräässä viimeisistä haastatteluistaan, ettei hän edes haluaisi taivaaseen. Hän valitsi mieluummin helvetin, koska arveli tapaavansa siellä "mielenkiintoisempia ihmisiä." Mutta helvetti ei ole juhlan eikä vapauden paikka, vaan ikuisen ahdistuksen ja vaivan tila. 

Minulla ei ole valtaa sanoa, mikä oli Freddie Mercuryn eli Farrokhin ikuinen kohtalo – se on yksin Jumalan ja hänen välinen asia. Raamattu kuitenkin kertoo, että Jumalalle on kaikki mahdollista, jopa viime hetkellä antaa ihmiselle mahdollisuus tarttua pelastukseen. Silti on äärimmäisen vaarallista jättää tämä valinta kuoleman kynnykselle. On surullista kuinka moni ylpeä ihminen kieltäytyy nöyrtymästä Jumalan edessä vielä kuolinvuoteellaankin. 

Mutta kuten Raamattu sanoo; 

"Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10–12) 

Ikävä kyllä, helvetissä ei ole musiikkia, ei juhlia, ei iloa. Se on ikuinen epätoivon ja kärsimyksen paikka. Aivan kuten taivas on valon ja vapaus, helvetti on pimeys ja tuho. Helvetissä ei ole mitään sellaista, mistä voisi kokea nautintoa tai saada tyydytystä tarpeilleen. Paholainen haluaa uskotella ihmisille, ettei kadotuksesta tarvitse olla huolissaan - että kaikki pääsevät lopulta taivaaseen. On kuitenkin vastuutonta jäädä siihen uskoon, että taivaaseen vain mennään. Tämä on yksi suurimmista paholaisen valheista. 

Jos kaikki pääsisivät taivaaseen, niin miksi Jeesuksen olisi tarvinnut kuolla? Miksi kenenkään tarvitsisi edes silloin tulla uskoon?

"Sinä uskot, että Jumala on yksi. Oikein teet. Paholaisetkin uskovat sen ja vapisevat." (Jaak. 2:19)

Tämä lause korostaa Jumalan ainutlaatuisuutta ja ykseyttä. On vain yksi Jumala, eikä monia jumalia, kuten pakanuskonnoissa opetettiin. Pelkkä Jumalan olemassaolon tunnustaminen ei myöskään riitä. Demonit ja riivaajatkin uskovat, että Jumala on todellinen ja vapisevat, mutta se ei pelasta heitä. Samoin ihminen voi tunnustaa Jumalan, mutta jos hänen uskonsa ei johda kuuliaisuuteen ja Jeesuksen seuraamiseen, niin se ei ole silloin pelastavaa uskoa. Todellisen uskon tulee näkyä myös teoissa. Pelkkä älyllinen tieto tai tunnustus ei riitä, vaan uskon on muutettava ihmisen elämää. Ihmisen täytyy uudestisyntyä uskossaan.

Oletko miettinyt, millainen suhde sinulla on Jeesukseen? Onko se oikea vai onko sinulla lainkaan suhdetta Häneen? Jeesus saattaa olla sinulle Raamatusta tuttu historiallinen henkilö, jonka uskot eläneen aikoinaan maan päällä, mutta jolla ei ole sinulle sen suurempaa merkitystä. Jos kuolisit tänään, niin olisitko varma, että menisit taivaaseen Kristuksen luo? Oletko varma, että sinulla olisi ikuinen elämä Hänessä? Nämä ovat vakavia kysymyksiä, jotka on mahdollista ratkaista vielä tässä ajassa. Oletko ikinä kutsunut Jeesusta sydämeesi? Tai ehkä olet, mutta et elä tänä päivänä sellaista elämää, joka on Hänen mielensä mukaista.

Jeesus pitää opetella tuntemaan henkilökohtaisesti ottamalla Hänet sydämeensä. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen tarkoittaa sitä, että lukee ja kuuntelee Jumalan Sanaa sekä alkaa puhumaan rukouksessa Jeesukselle kuin parhaalle ystävälleen. Mitä lähemmäksi ihminen tulee Jeesusta, sitä syntisemmäksi hän tuntee itsensä Vapahtajan puhtauden ja pyhyyden ilmapiirissä. Uskoon tullessa ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja samalla vanha minä heitetään kuolemaan. Samassa yhteydessä saat Pyhän Hengen, joka ohjaa sinua. Jeesuksen tunteminen henkilökohtaisesti tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki on tullut sinuun ja seurustelet Jeesuksen kanssa henkilökohtaisesti.

Jos ihminen pyytää Jumalalta anteeksi syntejään ja tekee parannuksen, hän pelastuu. Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että pahoittelee vain kerran Jumalalle tekemisiään ja kaikki olisi tämän jälkeen kunnossa. Uskossa oleminen tarkoittaa pysyvää elämää Jumalan yhteydessä. Se toteutuu Jumalan Sanaa eli Raamattua lukemalla ja rukoilemalla. Sinun tulee tuoda kaikki syntisi Jumalan eteen päivittäin, mutta voit luottaa, että ne on anteeksiannettu.

Jos haluat pyytää Jeesusta sydämeesi tai palata takaisin hänen luokseen, voit rukoilla seuraavasti:

Isä, kiitos, että lähetit Jeesuksen kuolemaan ristillä syntieni edestä.

Kiitos, että herätit hänet kolmantena päivänä kuolleista.

Tänään tunnustan, että Jeesus Kristus on Herrani ja Vapahtajani.

Anna anteeksi syntini,

kirjoita nimeni Elämän kirjaan ja anna minulla uusi alku.

Jeesuksen nimessä. Amen!