Nykyään Suomen seurakuntiin liittyvät uutisoinnit ovat täynnä yhä hätkähdyttävämpiä edesottamuksia koskien niiden maallistumista. Esimerkiksi Nurmijärven seurakunta uutisoi juuri lopettavansa iltapäivätoiminnastaan kaikki kristilliset perinteet vuoden 2024 alusta. Ensi vuodesta lähtien siellä ei enää toteuteta kristillistä kasvatusta. Moisen linjauksen on esittänyt johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja yhdessä seurakunnan kirkkoherran kanssa. Päätöstä on perusteltu halulla kunnioittaa perheiden ja lasten uskonnonvapautta. Seurakunnan järjestämässä iltapäivätoiminnassa ei siis jatkossa esimerkiksi enää rukoilla ruokarukouksia tai lauleta julistavia hengellisiä lauluja. Myöskään kirkkovuoden kulkua kristillisine tapahtumineen ei noteerata.
Kaiken lisäksi Nurmijärven seurakunta esittää jo ennakoiden ajatuksen tasolla huolensa siitä, jos iltapäivätoiminnassa sattuisi olemaan jossain vaiheessa mukana muslimilapsi. "Silloin voisi olla mahdollista, että ryhmä tutustuisi myös islamin uskontoon", toiminnasta vastaava ohjaaja yksinkertaisesti toteaa. Eihän tästä voi todeta muuta kuin, että tässähän suorastaan kumarretaan muslimeille. Mitenkähän tilanne olisi jos jossain muslimimaassa iltapäivätoiminnassa olisi mukana kristitty lapsi...? Tekisivätkö he samoin? Epäilen...
Nurmijärven seurakunta on vain yksi esimerkki monien joukossa, miten eri tavoin seurakunnat ovat Suomessa maallistuneet. Huolestuttavaa on taas se, kuinka perinteisesti uskovien tilanne käy Suomessa kaiken aikaa ahtaammaksi. Siinä, missä Suomi on ollut vahvasti kristillinen maa, on rakas synnyinmaamme muuttunut nykyisellään pakanamaaksi vieraantuessaan koko ajan perinteisestä uskonnostamme.
Onhan Raamatussa tosin monissa kohdissa ennustettu suurta luopumusta lopun aikoina, kuten esimerkiksi Matteuksen 24. luvussa. Näitä lopun ajan tapahtumia verrataan usein vedenpaisumukseen sekä Sodoman ja Gomorran tuhoamiseen, jolloin maailma oli jumalattomuuden vallassa. Huolestuttavimpia piirteitä on se, kuinka myös kirkolliset piirit näyttävät osallistuvan tähän luopumukseen, esimerkiksi queerpappeineen.
Hannu Virta on taitavasti viitannut suvaitsevaisuuden kaksijakoiseen käsitteeseen kirjassaan Elian hengessä (TV7 Kustannus, 2020) seuraavasti: "Elian toimintaympäristö tuo mieleen jälkimodernin yhteiskuntamme, missä avainsana tuntuu olevan suvaitsevaisuus. Ihmiset suorastaan ylpeilevät näennäisellä avarakatseisuudellaan. Kuitenkin nämä humaaneina tasa-arvon puolestapuhujina esiintyvät arvoliberaalit osoittavat hämmentävän suurta suvaitsemattomuutta Raamattuun pitäytyviä kohtaan. He katsovat oikeudekseen hyökätä vihamielisesti Jeesuksen seuraajia vastaan ja pyrkivät leimaamaan heidät vanhanaikaisiksi fanaatikoiksi."
Toimittaja Aino Suhola puolestaan viittasi osuvasti Suomen pakanoituneeseen tilaan syyskuussa 2023 erinomaisessa kirjoituksessaan Laukaan kirkon 430-vuotisjuhlassa. Hän sanoi, kuinka nykyään neulankin voi löytää helpommin heinäsuovasta kuin Jumalan radion aamuhartauksista. Samaisessa kirjoituksessa Suhola viittasi siihen, kuinka Käärijä-huuma villitsi keväällä seurakunnissakin. Käärijän Cha Cha Cha esitys sovitettiin Vihdin konfirmaatiomessussa 2023 kirkkoon "sopivaksi" omilla sanoillaan ja naispappien hupaisalla koreografialla. On siis hyvin surullista havaita, kuinka kirkko sopeutuu yhä enemmän tämän maailman ajan vaatimuksiin.
Saatana on valitettavasti vallannut esimerkiksi juuri euroviisut. Vaikka en ole seurannut niitä enää vuosiin, on mahdoton välttyä niiden voimakkaalta mediarummutukselta. Vielä hyvinä aikoinaan Euroviisut oli ihan kauniisti toteutettu eri kansat yhdistävä laulukilpailu. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi, kuinka 1979 kilpailun voitti Israelin upea rauhanlaulu Hallelujah. Nykyisellään Saatana marssittaa tälle areenalle esitettäväksi vuosi vuodelta jumalattomampia ja karmeampia esityksiä. Niin kuin tänäkin vuonna saimme ihan suomalaisittain todistaa saatanallisen Käärijän esitystä. Tosin paholaisella on kiire toimia, sillä se tietää, ettei sillä ole enää paljoa aikaa.
Kaikkeen edellä mainittuun sekä tulevaan on Jeesus viitannut myös samaisessa Matteuksen 24. luvussa 9. jakeessa, kuinka tulee vielä aika, jolloin uskovia myös murhataan. :
"Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden."
