Miksi kutsuvieraat eivät tahtoneet tulla?

Luen Keskisuomalaisesta aina Päivän Sanan sekä Pysähdy hetkeksi-kirjoitukset. Tämän sunnuntain 13.10 Päivän sanana on Matteuksen evankeliumin luvun 22 alussa oleva Jeesuksen kertoma vertaus kuninkaan pojan hääjuhlasta. Sen jakeissa 1-3 sanotaan seuraavasti:

Jeesus puhui heille taas vertauksin. Hän sanoi: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta he eivät tahtoneet tulla."

Jeesus puhui paljon vertauksin, joten miten nämä häät ja kutsu tulisi tulkita? Käsitykseni mukaan tässä vertauksessa kuningas tarkoittaa Jumalaa ja hääjuhla symboloi taivasten valtakuntaa tai pelastusta, jonka Jumala on valmistanut kansalleen. Kuningas kutsuu ihmisiä osalliseksi poikansa (Kristuksen) eli Karitsan hääjuhliin, mikä voidaan nähdä kuvana Jumalan tarjoamasta pelastuksesta ikuiseen elämään Jeesuksen kautta. Mutta kun palvelijat alkavat kutsua vieraita, niin nämä kieltäytyvätkin tulemasta. 

Mitä tämä tarkoittaa? Yleisellä tasolla tämä vertaus viitannee siihen, että Jumala on valmistanut pelastuksen kaikille, mutta ihmisten oma reaktio ratkaisee, ottavatko he kutsun vastaan vai eivät. Tässä vertauksessa kutsuvieraat, jotka eivät tahdo tulla kuninkaan pojan häihin, voidaan nähdä esimerkkinä ihmisistä, jotka torjuvat Jumalan kutsun pelastukseen tai mahdollisuuksiin elää lähempänä Jumalaa. Käytännön esimerkkeinä voisi olla erilaiset tilanteet, joissa ihmiset laiminlyövät tai torjuvat nämä tärkeät hengelliset mahdollisuudet. 

1. Arjen kiireet ja maalliset huolet

Ihmiset voivat olla olevinaan niin kiireisiä työn, perheen ja elämän muiden velvoitteiden kanssa, etteivät he löydä aikaa hengellisille asioille. He voivat ajatella, että "ei nyt" tai "katsotaan joskus myöhemmin", vaikka Jumalan kutsu olisi läsnä esimerkiksi tilaisuuksissa osallistua seurakunnan toimintaan, rukoukseen tai syvempään hengelliseen kasvuun. Sielunvihollinen eli paholainen on myös mestari siinä, että ihmisten ajatukset täyttyvät tänä aikana kaikella muulla roskalla kuten viihteellä niin, ettei heiltä jää aikaa pohtia elämän tärkeimpiä hengellisiä asioita. Television katselu tai älypuhelimen uutisvirran selailu imaisee nykyajan ihmisiltä helposti kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Sangen monia koukuttaa tänä päivänä myös pornon katselu netistä. Raamatussa Kolossalaiskirjeen 3. luvussa meitä kehotetaan kuitenkin kiinnittämään mielemme ensisijaisesti siihen, mikä ylhäällä on, eikä siihen, mikä on maan päällä. 

Niinkuin vertauksen kutsuvieraat eivät halunneet osallistua hääjuhlaan, niin myös nykyihmiset laittavat usein maalliset asiat hengellisten asioiden edelle.

2. Hengellinen välinpitämättömyys

Joku on voinut saada kutsun osallistua hengellisiin tapahtumiin, kuten jumalanpalvelukseen tai raamattupiiriin, mutta ei ole kiinnostunut tai kokee hengelliset asiat merkityksettömiksi. He ajattelevat, että nämä eivät kuulu heidän elämäänsä. 

Kuulin hiljattain katuevankelistasta, joka oli lähestynyt kahta herttaisen oloista kadunkulmassa rupattelevaa mummoa. Hän oli lähestynyt heitä sekä tarjonnut heille traktaattia kysyen, haluavatko he kuulla elämänsä tärkeimmän sanoman. Mummojen tyly vastaus kuului: "Kuule, meillä ei ole aikaa tuollaiseen." Seuraavaksi hän kohtasi karskinnäköisen tatuoidun miehen, joka yllättäen halusikin antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä muistuttaa siitä, ettei ihmisen ulkonäkö välttämättä kerro hengellisestä vastaanottavaisuudesta. Mummojen kieltäytymistä voi sen sijaan verrata juuri näihin vertauksen kutsuvieraisiin, jotka jättivät saapumatta häihin, vaikka kutsu oli aito ja tarkoitettu juuri heille.

3. Jumalan kutsun torjuminen oman tahdon takia

Ihminen voi myös kokea sisäisesti, että Jumala kutsuu hänet tekemään muutoksen elämässään, kuten antamaan anteeksi, auttamaan toisia, tai luopumaan jostakin haitallisesta asiasta. Tällainen ihminen saattaa tuntea syyllisyyttä, mutta voi silti torjua Jumalan kutsun parannukseen, koska ei yksinkertaisesti halua luopua omasta mukavuudestaan, ylpeydestään tai elämäntyylistään. Tällainen voisi heijastaa kutsuvieraiden haluttomuutta osallistua juhlaan, koska he eivät halunneet tehdä muutosta omassa mukavassa elämässään.

4. Kutsu hengelliseen palvelutehtävään

Joku voi tuntea kutsumusta ryhtyä toimimaan seurakunnassa tai hengellisessä työssä – esimerkiksi vapaaehtoistyössä, opettajana tai evankelistana. Kuitenkin ihmispelko, mukavuudenhalu tai epävarmuus saattaa estää häntä vastaamasta kutsuun myönteisesti. Taas kerran, kuten tämän vertauksen kutsuvieraat, jotka eivät tulleet juhliin, niin tällainen ihminen saattaa jättää vastaamatta Jumalan hänelle antamaan tehtävään.

5. Torjuminen evankeliumin kuulemiseen

Viidentenä ajatuksena haluan nostaa esiin evankeliointitilanteen, jossa ihmisille tarjotaan mahdollisuus kuulla evankeliumin sanomaa. Tällöin monet saattavat sulkea mielensä kieltäytymällä kuuntelemasta tai vastaanottamasta viestiä. Tämä ilmiö on tullut minulle tutuksi omakohtaisista kokemuksista, kun olen joskus pyytänyt ystäviäni kanssani kirkkoon tai hengellisiin konsertteihin. Usein vastaukset ovat olleet hyvin selvät: "Jätän väliin" tai "En halua osallistua, jos siellä on kristinuskon harjoittamista."

Monet tällaiset ihmiset näyttävät ajattelevan, että Jumala tai uskonto eivät kosketa heitä millään tavalla, tai he uskovat, etteivät he tarvitse Jumalaa, kun ovat niin hyviä ihmisiä muutenkin. Tämä asenne on ymmärrettävää, sillä he saattavat tuntea, että uskon kysymykset ovat kaukana heidän arjestaan tai elämänsä keskiöstä. Kuitenkin tämä tilanne kuvastaa hyvin niitä, jotka kieltäytyvät "häistä" – ne, jotka torjuvat suoraan Jumalan tarjoaman pelastuksen ja armon. Heidän päätöksensä olla osallistumatta voi olla kuin suljettu ovi, joka estää heitä kokemasta sitä syvää rauhaa ja toivoa, joka tulee uskon kautta. 

Kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä on yhteinen piirre: kutsu on annettu, mutta ihmiset löytävät lukemattomia syitä olla vastaamatta. Syynä voi olla välinpitämättömyys, kiire tai omat halut, mutta useimmiten taustalla on pelko siitä, mitä muut ajattelevat, jos he alkavat osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. On surullista, että monet hylkäävät kutsun ikuiseen elämään valiten mieluummin kadotuksen.

Olen kotipaikkakunnallani tavannut useita kertoja naisen, joka on adventisti. Hän julistaa voimallisesti uskostaan joka kerta, kun tapaamme, mutta näkemyksemme ovat aika erilaiset. Hänen katsomuksensa mukaan ihminen voi menettää taivaspaikkansa jo sillä, jos ei pyhitä lauantaita eli vietä silloin sapattia. Sitäkin hurjempi on adventistien uskomus, ettei kadotuksen tulta olisi olemassakaan. Tätä kyseinen adventistinainen julistaa sanomalla, että Jumala ei ole sadisti, joka tuomitsisi ketään kadotukseen siksi, etteivät he ota vastaan pelastusta. Hänen näkemyksensä mukaan uskovat kyllä pääsevät Karitsan häihin, mutta epäuskoisten ihmisten sielut vain palavat pois eikä heitä sen jälkeen enää ole. Adventistien näkemys ei ole valitettavasti raamatullinen, sillä valinta on todella jokaisen tehtävä tässä ajassa. Johan tästä todistaa Ilmestyskirjan 21. luku, jossa Johannes näkee uuden taivaan ja uuden maan ynnä uuden Jerusalemin, jossa Jumala asuu niiden kanssa, jotka ovat päässeet voittajina perille; muut joutuvat sen sijaan toiseen kuolemaan: 

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Tärkeintä on uskoa, mitä Raamatussa sanotaan. Siellä ei ensinnäkään sanota mitään sellaista, että lauantaisen sapatin pyhittämättä jättäminen veisi ihmiseltä taivaspaikan. Taivaaseen päästäkseen on myös todellakin otettava Jeesus vastaan elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Kadotukseen pääsemiseksi ei puolestaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Tällöin edellä mainitulle adventistille  voi ennemmin sanoa, että ihminen on itse itselleen sadisti, jos hän omasta tahdostaan kieltäytyy vastaanottamasta pelastuksen armolahjaa. Se on kaikille ihan ilmainen. 

Miksi ihmeessä sinäkään kieltäytyisit osallistumasta Karitsan häihin?