Demonien ja henkien kiinnittyminen ihmiseen — vaarallinen todellisuus

 

Hengellinen maailma on todellinen. Se ei ole satuja tai pelkkiä tarinoita — se on näkymätön, mutta voimakas ulottuvuus, joka vaikuttaa ihmisten elämään enemmän kuin haluamme myöntää. Moni etsii tänä päivänä vastauksia, kokemuksia ja voimaa vääristä lähteistä. Valitettavasti se avaa oven todelliselle vaaralle: demonien, riivaajien ja langenneiden enkelien kiinnittymiselle ihmiseen.

Ihmiset janoavat henkisiä kokemuksia — mutta mihin he todella yhdistyvät?

Nykyajan ihminen etsii yhä useammin vastauksia ja voimaa okkulttisista lähteistä. Enkelikortit, kanavoinnit, reiki, horoskoopit, kristallit, meediot, ja yhteyden etsiminen edesmenneisiin omaisiin ovat valtavirtaa. Ihmiset haluavat kokea jotain "henkistä" — mutta eivät halua totella Jumalaa.

Tiedätkö, mitä todella tapahtuu, kun meedio väittää ottavansa yhteyden kuolleeseen omaiseesi?

Todellisuudessa kyse ei ole kuolleista omaisista, vaan riivaajahengistä.

Kun ihminen hakee yhteyttä enkeleihin ilman Jumalan Sanaa, hän ei kohtaa taivaallisia enkeleitä, vaan langenneita enkeleitä — eli riivaajia ja demoneita, jotka naamioituvat valon enkeleiksi. Tällöin ihminen tietoisesti tai tietämättään avaa sydämensä pimeyden voimille.

Kiinnittyminen tapahtuu usein ihmisen suostumuksella

Henget harvoin pääsevät ihmiseen väkisin. Useimmiten ovet avataan itse — uteliaisuudella, epäuskolla, tai kapinalla Jumalaa kohtaan. Kuten synti, myös demoniset kiinnittymiset alkavat pienestä: kiinnostuksesta, kokeilusta, viattomalta näyttävästä rituaalista. Mutta pian ne ottavat vallan.

Kun sydän avataan pimeydelle, henget voivat kiinnittyä — ja joskus jopa ottaa hallinnan.

Kun henki on päässyt sisään — onko tie enää auki vapauteen?

On. Jeesus Kristus voi vapauttaa.

Jumalan voima on suurempi kuin mikään pimeyden voima. Mutta vapaus vaatii jotakin sinulta:

Tunnusta syntisi.

Tee parannus.

Luovu kaikesta okkultismista ja pimeyden välineistä.

Huuda Jeesuksen nimeä pelastukseksesi.

"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:13)

Miten voit suojautua demonien kiinnittymisiltä?

1. Elä suhteessa Jeesukseen Kristukseen. Hän on ainoa turvasi.

2. Vältä tietoisesti kaikkia pimeyden tekoja.

3. Pidä elämäsi puhtaana — sydämestäsi kotiisi asti.

4. Rukoile, lue Jumalan Sanaa, ja pysy yhteydessä toisiin uskoviin.

5. Varo hengellistä ylpeyttä ja uteliaisuutta, joka johtaa harhaan.

Herätys on nyt — tee parannus tänään

Monet ihmiset elävät demonisen vaikutuksen alla tietämättään. Heidän elämänsä on täynnä pelkoa, masennusta, ristiriitoja ja selittämättömiä ahdistuksia. Henget, jotka ovat päässeet kiinnittymään, eivät lähde ilman taistelua.

Mutta sinun ei tarvitse taistella yksin.

Tule Jeesuksen luo. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän ei vain pelasta — Hän myös vapauttaa.

Jumalan siunausta sinulle, joka luet tätä. Tämä ei ole sattumaa. Nyt on aika valita valo pimeyden sijaan. Valitse Jeesus.

Hän odottaa sinua.

Uninäky kuolleesta tähdestä – näky entisen maailman katoavaisuudesta

                  

Näin viime viikolla voimakkaan ja pysäyttävän unen.

Sen keskiössä oli suomalainen laulaja, Kaija Koo – hahmo, joka vielä tällä hetkellä edustaa monille tunnetta, tunnettuutta ja esiintyvän elämän kirkkautta. "Voimaantumista," kuten trendikkäästi sanotaan. Mutta tässä unessa hän makasi hukkuneena uima-altaan pohjalla, mustassa esiintymisasussaan. Hän ei enää liikkunut, ei hengittänyt. Hänessä ei ollut enää elämää – vain raskas hiljaisuus ja pohjalle vajoaminen.

Kukaan ei tullut nostamaan häntä. Kukaan ei puuttunut. Hän jäi sinne, yksin, unohdettuna, aivan kuten monille viihdemaailman tähdille käy siinä vaiheessa, kun heidän uransa on loppunut. Heidät yksinkertaisesti unohdetaan. Uni jatkui vielä siihen asti, että ajan myötä tässä uninäyssä altaan pohjalla ollut ruumis hajosi ja siellä makasi enää pelkkä luuranko – hauras jälki siitä, mikä oli kerran elänyt tuhansien ihmisten palvottavana, parrasvaloissa loistaneena tähtenä.

Katsoin näkyä ja tunsin, kuinka sydämeni ymmärsi tämän olevan selkeää Jumalan puhetta kaiken katoavaisuudesta: kaikki maine, kunnia, fanitus, esillä olo, ylistys ihmisille – se voi näyttää loistokkaalta hetken, mutta päättyy lopulta hiljaisuuteen, pimeyteen ja pölyyn. Tämä elämä on kovin lyhyt ja sen kirkkaus sammuu nopeammin kuin ymmärrämmekään. Ja se, mitä tämä maailma ylistää, myös jää lopulta kylmäksi ja tyhjäksi.

Tunsin, että Herra näytti minulle tässä unessa kuinka viihdemaailma vääristää ihmisen katseen ja sydämen. Se ei ainoastaan eksytä yleisöä, vaan vielä syvemmin se vääristää itse esiintyjän. Palvottuina kohteina heidän maailmankuvansa hämärtyy; he alkavat uskoa olevansa enemmän kuin ihmisiä – kuin jumalia. He elävät illuusiossa, jossa he uskovat hallitsevansa kaikkea, mutta samalla he menettävät oman sisäisen totuutensa. Ja kun parrasvalot sammuvat, jäljelle jää vain hiljaisuus ja hämmennys, jossa sielu kysyy: kuka minä todella olin? 

Vaikka viihdemaailma nostaa ihmisiä joksikin aikaa jalustalle palvottaviksi ja ihailtaviksi, niin todellisuudessa ainoastaan Jumala on palvonnan arvoinen. Ei luotu, vaan Luoja. Ei tähti, vaan Hän, joka asettaa tähdet taivaalle.

"He ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen kuvaan..."

(Room. 1:23)

"Herra yksin on ylistetty sinä päivänä."

(Jes. 2:11)

Tuo maailma, jota joskus itsekin haikailin, on tänä päivänä minulle kuollut. Kuin tuo hengetön luuranko altaan pohjalla vailla pysyvää arvoa. Ja vaikka se joskus kiilsi silmissäni, nyt tiedän: vain Jumalan kirkkaus kestää. Vain Hänessä on elämä, toivo ja todellinen valo.

"Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut."

(2. Kor. 5:17)

Tämä uni oli kuin hengellinen hautajaisnäky: vanha minäni ja entinen maailmani on haudattu. Minä elän nyt Kristukselle, en maailmalle. Ja sydämeni sanoo: ei enää tähtiä – vaan Herra, joka loistaa ikuisesti. Sillä tässä maailmassa ei ole mitään pysyvää. Kaikki rapistuu, kuihtuu ja katoaa - mutta Taivasten valtakunta pysyy. Se ei järky. Se ei sammu eikä katoa.

"Sen valtakunnan, joka ei koskaan järky, saavat perinnökseen hänen pyhänsä." 

(Dan. 7:18)

Olkaa siis tarkkoja vaelluksessanne. Älkää rakastuko tähän katoavaiseen maailmaan, vaan etsikää sitä, mikä on ylhäällä. Pitäkää sydämenne ja silmänne Kristuksessa – että pääsette kotiin. Sinne, missä valo ei koskaan sammu. 

Ylöstempaus – meidän toivomme ja odotuksemme

           

On olemassa yksi tapahtuma, jota kristittyinä odotamme enemmän kuin mitään muuta. Se ei ole vain jokin kaunis ajatus tai pelastautumisen toive kaiken kurjuuden keskeltä. Se on Jumalan lupaama pelastusoperaatio, jossa Kristuksen morsian – Häneen uskovat – temmataan ylös kohtaamaan Jeesus pilvissä ja tuulissa. Tämä tapahtuma tunnetaan nimellä ylöstempaus eli the rapture.

Sana "ylöstempaus" tulee kreikankielisestä sanasta harpazo, joka tarkoittaa salamannopeaa nappaamista tai pelastamista. Uuden testamentin latinankielisessä käännöksessä (Vulgata) tämä sana on käännetty sanalla raptura, josta englannin sana rapture juontaa juurensa.

Yksi selkeimmistä raamatunkohdista, jossa tämä tempaus mainitaan, on:

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa ja jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa."

– 1. Tess. 4:16–17

Tämä ei ole mitään satua tai symboliikkaa, vaan lupaus, Jumalan oma sana.

Tässä ajassa meitä ympäröivät epävarmuus, ahdistus ja pahuus. Mutta me emme ole määrätty vihaan:

"Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta."

– 1. Tess. 5:9

Ylöstempaus ei ole vain pakoa vaikeuksista – se on Jumalan lupauksen täyttymys, Hänen suunnitelmansa suojella ja ottaa pois omansa ennen tulevaa tuomiota. Tämä antaa meille suunnattoman lohdun ja toivon. Me emme kuulu niihin, joita odottaa kadotus, vaan me kuulumme Häneen, joka ei jätä eikä hylkää.

Raamatussa ei anneta tarkkaa päivämäärää:

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit eikä Poika, vaan yksin Isä."

– Matt. 24:36

On monia tulkintoja, spekulaatioita ja aikatauluja. Mutta me emme ole kutsutut arvailemaan, vaan valvomaan ja odottamaan Häntä.

Mutta meillä on lupaus:

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa."

– Room. 8:1

Tässä on meidän ilomme, meidän riemumme. Me odotamme ei vain pelastajaa, vaan Ylkää, joka tulee noutamaan morsiamensa. Tämä ei ole vain teoria tai teologia – tämä on henkilökohtainen kutsu: Olethan valmis? Odotatko sinäkin?

Apostolit ja heidän kohtalonsa – Kutsumuksen hinta

Kun tänä päivänä puhutaan apostoleista, profeetoista ja hengellisistä johtajista, harva pysähtyy miettimään, mitä nämä kutsumukset todella tarkoittavat. Raamatun ajan apostolit eivät suinkaan eläneet missään mukavuudessa tai rakentaneet itselleen suuria maallisia valtakuntia. He olivat ihmisiä, jotka jättivät kaiken lähdettyään seuraamaan Jeesusta ja levittämään evankeliumia. Heidän elämänsä päättyi usein kärsimykseen ja marttyyrikuolemaan.

Millaisia sitten olivat näiden apostolien kohtalot?

1. Matteus – Surmattiin miekalla Etiopiassa julistettuaan evankeliumia.

2. Markus – Raahattiin hevosten perässä halki Aleksandrian katujen, kunnes hän kuoli.

3. Luukas – Hirtettiin Kreikassa voimallisen saarnatyönsä tähden.

4. Johannes – Kesti marttyyriuden, kun hänet upotettiin kiehuvaan öljyyn, mutta selvisi ihmeen kautta. Hänet karkotettiin Patmoksen saarelle, missä hän kirjoitti Ilmestyskirjan. Hän kuoli vanhuuteen.

5. Pietari – Ristiinnaulittiin pää alaspäin, koska ei katsonut olevansa arvollinen kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus.

6. Jaakob (Jeesuksen veli) – Heitettiin Jerusalemin temppelin harjalta alas, minkä jälkeen hänet surmattiin kepillä.

7. Jaakob (Sebedeuksen poika) – Mestattiin Jerusalemissa. Hänen teloittajansa tuli uskoon ja kuoli hänen rinnallaan.

8. Bartolomeus (Natanael) – Raaka marttyyrikuolema, kun hänet nyljettiin elävältä Armeniassa.

9. Andreas – Ristiinnaulittiin vinoristille Kreikassa. Hän saarnasi ristillä ollessaan vielä kaksi päivää ennen kuolemaansa.

10. Tuomas – Lähti Intiaan levittämään evankeliumia ja kuoli keihäiden iskuista.

11. Juudas (Taddeus) – Ammuttiin nuolilla, koska ei suostunut kieltämään uskoaan.

12. Matias – Kivitettiin ja sen jälkeen mestattiin.

13. Paavali – Kidutettiin ja lopulta mestattiin keisari Neron käskystä Roomassa noin vuonna 67 jKr.

Todellinen kutsumus

Nämä apostolit eivät tavoitelleet omaa mainettaan tai rikkauksia. He eivät rakentaneet itselleen suuria rakennuksia tai vauraita seurakuntia. Heidän ainoa tavoitteensa oli voittaa sieluja Kristukselle. He kuolivat evankeliumin tähden, koska ymmärsivät, että todellinen kutsumus on uhrautuva palvelu Jumalalle ja lähimmäisille.

Tänä päivänä monet julistavat olevansa apostoleja, profeettoja tai hengellisiä johtajia, mutta heidän elämänsä keskittyy vallan, vaurauden ja kunnian tavoitteluun. Jeesus kuitenkin varoitti meitä: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24)

Näissä suurissa hengellisiksi mainostetuissa tilaisuuksissa äänekkäät esiintyjät pukeutuvat usein näyttäviin, kalliisiin vaatteisiin ja astuvat lavalle kuin tähdet – ja lavan edessä kiertää keräysastia, johon kannustetaan antamaan "siunattu uhri" heidän seurakuntansa työlle. Kolehdit ovat suuria, ja niiden myötä kerrotaan, kuinka taas tässäkin tilaisuudessa "tuhansia tuli uskoon" ja "Pyhän Hengen voima liikkui".

Mutta onko se koko totuus?

Usein unohtuu, että nuo alkuperäiset apostolit, joita he niin mielellään rinnastavat itseensä, eivät olleet rikkaita. He eivät pukeutuneet arvokkaisiin kaapuihin tai keränneet ihmisiltä lahjoja omaan hyötyynsä. He olivat köyhiä kalastajia, veronkerääjiä, tavallisia ihmisiä, jotka jättivät kaiken seuratakseen Jeesusta. He kohtasivat pilkkaa, vainoa ja lopulta karun kuoleman. Heidän uskonsa ja kuuliaisuutensa maksoi heille todellakin kaiken – eikä heidän julistuksensa tuottanut heille mainetta tai mammonaa, vaan usein vankeuden tai marttyyrikuoleman.

Jeesus ei kutsunut seuraajiaan etsimään kunniaa, vaan nöyryyttä. Hän ei kehottanut rakentamaan imperiumeja, vaan palvelemaan hiljaisesti ja uskollisesti. On syytä kysyä: tunnemmeko aidosti ne hedelmät, joiden perusteella meidän pitäisi erottaa totuuden julistajat (Matt. 7:16)? Ja onko nykyajan hengellisissä "spektaakkeleissa" enemmän kyse ihmiskunnian etsimisestä kuin aidosta Kristuksen seuraamisesta?

Apostolit kestivät vainoa, kipua ja kuoleman, mutta heidän palkintonsa oli ikuinen elämä Jumalan valtakunnassa. Seuraamalla heidän esimerkkiään ja elämällä Kristukselle voimme ymmärtää, mitä todellinen usko tarkoittaa. Sillä Jeesus itse sanoi: "Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu." (Matt. 10:22)

Olkaamme siis Kristuksen todellisia seuraajia, levittäkäämme evankeliumia ja eläkäämme uskomme mukaisesti – ei oman kunnian vaan Jumalan valtakunnan tähden.