Kuinka monta tasoa taivaassa tai helvetissä on?

                

Dante Alighieri (1265–1321) teki taivaan ja helvetin “tasojen” ajatuksen näkyväksi Jumalaisessa näytelmässä, jossa hän kuvasi sielun matkan helvetin, kiirastulen ja taivaan läpi. Jokainen näistä maailmoista rakentuu useista tasoista, jotka heijastavat ihmisen moraalista ja hengellistä tilaa – mitä syvemmälle helvetissä mennään, sitä kauemmas sielu on etääntynyt Jumalasta, ja mitä korkeammalle taivaassa noustaan, sitä lähempänä se on Jumalan kirkkautta. Näin Dante teki näkymättömän hengellisen todellisuuden konkreettisesti koettavaksi. Raamattu ei kuitenkaan kuvaa taivasta tai helvettiä tällaisina portaittaisina paikkoina, vaan puhuu niistä hengellisinä todellisuuksina: joko yhteytenä Jumalaan tai erona hänestä.

Raamattu on yllättävän hiljainen tasoista 

Jos katsomme Pyhää Raamattua, huomaamme, että siellä ei puhuta suoranaisesti taivaan tai helvetin "kerroksista" tai "tasoluokituksista". Raamatun näkökulmasta taivas on ennen kaikkea Jumalan yhteys – täydellinen paikka, jossa ei ole syntiä, kipua eikä kuolemaa (Ilm. 21:4). Helvetti taas kuvataan paikaksi, jossa ihminen on erossa Jumalasta – erossa rakkauden ja elämän lähteestä (Matt. 25:41). 

Jos taivas on täydellinen, voimmeko enää puhua sen sisällä eri tasoista? Voiko olla olemassa "parempaa täydellisyyttä"? Tämä tuntuu ristiriitaiselta. Täydellisyys ei kaipaa asteikkoa. Silti, kuten sanottu, Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. 

Rikas mies ja Lasarus – kuva odotuksen ja tuomion todellisuudesta 

Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19–31) antaa kuitenkin mielenkiintoisen näkökulman kuoleman jälkeiseen todellisuuteen. Siinä Lasarus päätyy "Aabrahamin helmaan", kun taas rikas mies joutuu paikkaan, jossa hän kärsii liekeissä ja kaipaa edes tippaa vettä kielelleen. 

Tämä kuvaus ei niinkään esitä eri "tasojen" järjestelmää, vaan eroa kahden olotilan välillä:

 Lasarus on lohdutuksen ja rauhan paikassa. 

Rikas mies on tuskan ja odotuksen paikassa – Tuonelassa, ikään kuin välivaiheessa ennen lopullista tuomiota. 

Raamatun mukaan rikas mies ei vielä ollut "helvetissä" siinä lopullisessa merkityksessä, vaan odotti viimeistä tuomiota. Tämä voi viitata siihen, että on olemassa eräänlainen välitila, jossa sielut odottavat viimeistä ratkaisua. 

Taivas ja helvetti – ei tasoja, vaan täysi erottelu 

Kristillisen uskon mukaan taivas ei ole kilpailu, eikä helvetti asteittainen rangaistuslaitos. Kyse ei ole siitä, kuka pääsee "paremmalle tasolle", vaan siitä, onko ihminen Jumalan yhteydessä vai ei.

Raamattu sanoo selvästi:

 "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16)

Taivaassa ei ole kateutta, eikä helvetissä toivoa. Molemmat ovat pysyviä todellisuuksia, mutta ne eroavat toisistaan täydellisesti: toinen on yhteys Jumalaan, toinen erotus Hänestä.

 Mikä on meidän osamme? Me emme ehkä voi tietää, onko olemassa "tasoa" tai "kerrosta" taivaassa tai helvetissä, mutta tiedämme tämän: 

Jumala on oikeudenmukainen.

 Jeesuksen uhri on riittävä jokaiselle, joka uskoo.

 Ikuisuus ei riipu siitä, miten "hyvä" olimme, vaan siitä, otimmeko vastaan armon.

Siksi tärkein kysymys ei ehkä ole kuinka monta tasoa on, vaan missä olemme itse – Jumalan yhteydessä vai erossa Hänestä. 

Danten runollinen kuva taivaasta ja helvetistä voi inspiroida meitä pohtimaan iankaikkisuutta, mutta Raamattu kutsuu meitä ennen kaikkea elävään suhteeseen Jumalaan tässä ja nyt. Siellä, missä Jumala on, on täydellinen taivas – ilman tasoja, ilman vertailua, vain täydellinen rakkaus.