Joshua Broome – elämä roolissa, joka melkein tuhosi hänet

                 

Joshua Broome (s. 1.11.1982) esiintyi vuosien 2006–2012 sisällä yli tuhannessa pornografisessa elokuvassa, voitti useita palkintoja, matkusteli ympäri maailmaa sekä tienasi pornoteollisuudesta yli miljoona dollaria. Hän on kertonut avoimesti taustastaan erityisesti sen jälkeen, kun hän jätti alan ja alkoi puhua elämästään julkisesti.

Nykyään hän on vahva pornografian vastustaja, joka varoittaa sen henkisistä, emotionaalisista ja ihmissuhteita rikkovista vaikutuksista. Hän kiertää puhumassa ympäri maailmaa ja jakaa omaa tarinaansa korostaen, ettei pornografia tuo sitä hyväksyntää ja merkitystä, jota moni sieltä etsii. Samalla hän julistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kertoo, kuinka täydellisesti usko muutti hänen elämänsä suunnan.

Joshua kasvoi pienessä alle 3000 asukkaan Pagelandin kaupungissa Etelä-Carolinassa, jota paikalliset kutsuvat ylpeästi maailman vesimelonipääkaupungiksi. Nimitys perustuu alueen pitkään vesimelonin viljelyperinteeseen ja vuosittaiseen vesimelonifestivaaliin. Hänen äitinsä oli vasta 15-vuotias tullessaan raskaaksi ja 16-vuotias synnyttäessään pojan. Hän oli siis vielä itsekin keskeneräinen ja vasta opettelemassa elämää samalla kun opetteli olemaan äiti.

Äitini kasvatti minut ja nuoremman veljeni isovanhempieni luona. Vaikka isäni asui samassa kaupungissa, meillä ei ollut suhdetta varttuessani.

Pieni Joshua äitinsä kanssa

Joshua tiesi hyvin, kuka hänen isänsä oli, mutta tämä ei ollut kuitenkaan kiinnostunut pojastaan eikä halunnut olla osana hänen elämäänsä. Lapselle tämä oli hämmentävää ja kipeää, ja ilman ymmärrystä aikuisten keskeneräisyydestä Joshua käänsi syyn itseensä: minussa täytyy olla jotain vialla, koska isä ei halua minua. Tästä syntyi hänelle syvä isä-haava sekä jatkuva tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Myöhemmin Joshua onkin pohtinut, että juuri tämä sisäinen tyhjyys ja kysymys “kelpaanko nyt?” ohjasivat häntä aikuisviihteeseen. 

Sitten äitini tapasi miehen, joka aluksi hurmasi hänet täysin. Pian kävi kuitenkin ilmi, että sama mies oli väkivaltainen sekä fyysisesti että henkisesti ja usein vahvojen huumeiden vaikutuksen alaisena. Se rikkoi meitä kaikkia ja jätti meidät tilanteeseen, jossa olimme yhtä aikaa sekä köyhiä että hylättyjä. Muutimme kaupungin vuokra-asuntoon ja myöhemmin hieman parempiin kerrostaloasuntoihin, mutta arjen haasteet eivät kadonneet. Kaiken keskellä äitini oli todellinen taistelija. Olen tänä päivänä elossa pitkälti hänen ansiostaan – hän istutti minuun henkisen lujuuden, joka ei antanut minun luovuttaa, vaikka olosuhteet olisivat kuinka yrittäneet murtaa. 

Vaikka Joshua esitti ulospäin suositun ja itsevarman teinipojan roolia, niin sisimmässään hän kamppaili syvän riittämättömyyden, kyvyttömyyden ja ulkopuolisuuden tunteiden kanssa. Hylätyksi tulemisen pelko ei ainoastaan ahdistanut häntä, vaan ajoi myös jatkuvasti todistamaan omaa arvoaan. Se sai hänet ponnistelemaan enemmän kuin useimmat, mutta teki samalla hänestä epävarman ja etäisen. Luottamus toisiin ihmisiin oli vaikeaa, ja aitojen ihmissuhteiden rakentaminen jäi usein pinnalliseksi kuin jokin näkymätön muuri olisi pitänyt hänet erillään muista.

Lapsuuteni oli kuitenkin suhteellisen normaali. Minulla oli ystäviä, harrastin koripalloa ja teatteria ja menin lopulta Etelä-Carolinan yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, mikä jäi tosin lyhykäiseksi. Tein myös mallintöitä jo 13-vuotiaasta lähtien. Kuten monet, omaksuin yliopiston tuoman vapauden. Juhlin rankasti, liityin opiskelijakuntaan, harrastin satunnaisia seksisuhteita niin monen tytön kanssa kuin pystyin ja tein samalla osa-aikatöitä. Juuri tähän aikaan aloin katsoa paljon pornoa, enkä ajatellut sitä sen kummemmin. Minussa oli kuitenkin aina jotain, mikä sai minut pettämään tyttöystäviäni, jättämään ystäviä pulaan, olla saapumatta paikalle ja etsimään mitä tahansa keinoa itsesabotaasiin, jotta onnistuin tuhoamaan jokaisen mahdollisuuden ja ihmissuhteen elämässäni.

Mies, josta tuli rooli

20-vuotiaana Joshua muutti Los Angelesiin. Aluksi hänellä oli tähtäimessä aivan toisenlainen ura, sillä hän halusi näyttelijäksi. Päästäkseen alkuun, hän työskenteli tarjoilijana ravintolassa. Ensimmäinen ehdotus aikuisviihdealalle tulikin juuri tämän työn ohessa. Tarjoilijan työssään Broome tapasi ryhmän naispuolisia malleja, jotka ehdottivat hänelle pornon tekemistä. Naiset väittivät, että alalle siirtyminen auttaisi häntä saavuttamaan tavoitteensa valtavirran elokuvanäyttelijänä.

Joshua on kertonut olleensa tuohon aikaan hyvin naiivi ja ajatelleensa, että mitä hävittävää hänellä olisi. Siksi hän suostui tarjottuun mahdollisuuteen. Vain muutamaa päivää myöhemmin hän kuvasi jo ensimmäisen elokuvansa. Se ei jäänyt kuitenkaan yhteen kertaan. 

Sitten solminkin jo sopimuksen alan huipputoimiston kanssa. Minulle luvattiin rajattomasti mainetta. Olin aina kamppaillut hyväksynnän saamisen kanssa, joten uuden agenttini sana puhutteli epävarmuuksiani. Tein taas yhden elokuvan, sitten toisen, ja sitten kolmannen.

Ala veti hänet nopeasti mukaansa, ja eräs tuottaja lupasi tehdä hänestä kuuluisan. Ristiriitaista oli kuitenkin se, että tuo “kuuluisa nimi” ei ollut hänen omansa. Hänen tilalleen syntyi taiteilijahahmo Rocco Reed, josta rakennettiin brändi. Joshua jäi taustalle, ja Rocco Reedista tuli nimi, joka tunnettiin.

Joshuan imago rakentui nopeasti luotettavan, ammattimaisen ja halutun miesesiintyjän maineelle. Tausta mallina, työskentely teatterissa ja opinnot Etelä-Carolinan yliopistossa tekivät hänestä poikkeuksellisen luontevan kameran edessä. Se oli ominaisuus, joka erotti hänet monista muista alan esiintyjistä.

Ulkonäkönsä puolesta Joshua vastasi täydellisesti sitä ihannetta, jota aikuisviihdeteollisuus 2000-luvun lopulla etsi: hän oli 188 senttimetriä pitkä, urheilullinen ja selkeäpiirteinen, italialais-kreikkalaistaustainen nuori mies, jossa yhdistyivät rentous ja itsevarmuus.

Joshua ennen ja tänään

Tarjouksia alkoi tulla lisää, ja seuraavien kuuden vuoden ajan, vuosina 2006–2012, hän työskenteli alalla intensiivisesti, ajautuen yhä syvemmälle rooliin, joka toi näkyvyyttä, mutta etäännytti hänet samalla yhä kauemmas omasta itsestään.

Alan kysytyin miesesiintyjä

Vuonna 2011 Joshua nimettiin alan aktiivisimmaksi miesesiintyjäksi. Hän teki peräti 133 elokuvaa tuona yhtenä vuonna. Koko aikuisviihdeuransa aikana hän ehti näytellä yli tuhannessa pornoelokuvassa.  Häntä kuvailtiin alan yhdeksi suosituimmista miespornotähdistä. Ulospäin hänen uransa näytti erittäin menestyksekkäältä. Hän tienasi yli miljoona dollaria, saattoi matkustella, missä halusi ja kokea kaiken mitä saattoi kuvitella.

Vuonna 2012 hän voitti XBIZ-palkinnon Vuoden miesesiintyjänä ja oli useita kertoja ehdolla AVN- ja XRCO-palkinnoissa samassa kategoriassa. 

Uran ollessa jo muutenkin huipussaan, Joshua teki yllättävän siirron allekirjoittamalla kuuden kuukauden yksinoikeussopimuksen homopornoyhtiö Men.comin kanssa. Tämä oli todella poikkeuksellista, sillä hän oli jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa alan kysytyimpänä heteropornonäyttelijänä.

Vasemmalla Rocco Reed, oikealla todellinen hän eli pastori Joshua Broome

Häpeä ja syyllisyys kasvoivat siihen pisteeseen, että olin jo ihan turta sille, mitä tein. Tunsin olevani loukussa ja vakuuttunut siitä, että olin pilannut jo elämäni peruuttamattomasti. Uskoin, ettei minusta olisi enää mihinkään muuhun, ja masennus iski. Joten jatkoin hyväksynnän tarpeelle myöntymistä. En koskaan ollut kiinnostunut pojista, mutta he olivat kiinnostuneita minusta. Ajatus homopornon tekemisestä, uusi mainetaso, raha, kehut ja huomio tuntuivat jotenkin loogiselta jatkumolta.

Siirtyminen homopornoon vuonna 2012 oli yksi Joshuan uran käännekohdista, jota hän on myöhemmin kuvannut erittäin kielteisesti. Hän on kertonut tämän olleen suorastaan itsetuhoinen teko ja merkki hänen elämänsä pahimmasta aallonpohjasta. Sopimuskauden aikana hän oli mukana lähes neljässäkymmenessä homokohtauksessa. Myöhemmin hän on kuitenkin kertonut, kuinka hänet manipuloitiin tekemään nämä kohtaukset, mikä on osaltaan muovannut hänen nykyistä kriittistä suhtautumistaan aikuisviihdeteollisuuteen. Hän on korostanut toistuvasti, ettei hän ole koskaan ollut homoseksuaalinen, vaan "110-prosenttisesti hetero."

Irtiotto aikuisviihdealalta

Vaikka Joshuan sopimus oli ollut taloudellisesti kannattava, hän on kuvaillut tätä aikaa elämänsä synkimmäksi. Hän kertoo kokeneensa täydellistä tyhjyyttä ja eksyneisyyttä:

Unohdin täysin kuka olin. Kaikki oli valhetta ja fiktiota. Olin siinä pisteessä, että seksi ja kätteleminen olivat minulle yksi ja sama asia. Ei ollut mitään väliä, oliko toinen näyttelijä tai näyttelijät naisia vai miehiä. Ei ollut myöskään väliä, oliko kameroita yksi vai viisi ja kuvausryhmässä 20 henkeä – mikään ei enää merkinnyt mitään. Tätä jatkui noin kuusi kuukautta, kunnes eräänä päivänä toivoin, että kuolisin. Halusin riistää henkeni, mutta minulla ei ollut rohkeutta tehdä sitä.

Hän koki myös tunnetta siitä, että menestys vain pahensi sisäistä tuskaa:

Kun sain kaiken, elämäni romahti, koska se vain vahvisti sitä surua ja tyhjyyttä, jota olin aina tuntenut sisälläni. 

Toukokuussa 2013 Joshua hätkähdytti aikuisviihdealan sisäpiiriläisiä ilmoittamalla yhtäkkiä  jättävänsä aikuisviihdealan kuuden vuoden jälkeen. Hänen tuolloin julkaisemassaan lausunnossa hän totesi:

Haluan todeta, että aikani aikuisviihdealalla on tullut kaikilla osa-alueilla päätökseensä. Haluan myös tehdä selväksi, että en ole enkä ole koskaan ollut homo, olen ollut vain aikuisviihdealan esiintyjä. En jää eläkkeelle mistään muusta syystä kuin siitä, että on aika siirtyä eteenpäin. 

Ratkaiseva hetki tuli yllättävässä paikassa. Nimittäin pankissa. Joshua suunnitteli itsemurhaa ja oli jo aikeissa toteuttaa suunnitelmansa, kunnes hän pysähtyi tallettamaan shekin pankkiin. Sen jälkeen hän aikoi palata kotiin ja päättää elämänsä lääkkeillä. Pankissa asioidessaan hän tärisi, oli kalpea kuin varjo itsestään ja henkisesti täysin murtumispisteessä. Silloin jotain odottamatonta tapahtui. Pankkivirkailija katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi rauhallisesti: 

“Joshua, oletko sinä kunnossa?”

Joshua hämmentyi. Jokin hänen sisällään särähti, kuin hänet olisi vedetty takaisin todellisuuteen, jota hän ei ollut pitkään aikaan koskettanut. Kukaan ei ollut kutsunut häntä aikoihin hänen oikealla nimellään. Hän oli elänyt niin syvästi roolissaan, Rocco Reedina, että oli alkanut kadottaa sen, kuka oikeasti oli. Siinä hetkessä joku kuitenkin näki hänet ilman roolia tai nimeä, jonka maailma oli hänelle antanut.

Myöhemmin Joshua on kuvannut tätä hetkeä Jumalan puuttumisena hänen elämäänsä ja johdatukseksi. Hän koki, että pankkivirkailija ei puhunut sattumalta, vaan toimi Pyhän Hengen innoittamana ja kuinka tuo yksinkertainen, mutta suora kysymys pelasti hänen henkensä.

Se oli hetki, jolloin kaikki kääntyi. Pankissa käynnin jälkeen hän murtui täysin ja soitti itkien äidilleen. Tämä puhelu oli käännekohta, sillä hänen äitinsä sanoi: "Rakas poikani, sinun on aika palata kotiin." Tämän jälkeen hän muutti äitinsä luo Etelä-Carolinaan, jossa aloitti toipumisensa. Hänen äitinsä oli ollut jo pitkään huolissaan sekä pyytänyt Joshuaa palaamaan kotiin saatuaan tietää poikansa elämästä aikuisviihdeteollisuudessa, mistä myös koko hänen sukunsa oli luonnollisesti hyvin järkyttynyt.

Paluu ei kuitenkaan tuonut mukanaan rauhaa, vaan hiljaisen romahduksen. Kotona Joshua joutui kasvotusten kaiken sen kanssa, mitä oli yrittänyt paeta. Hän kamppaili syvän masennuksen kanssa, ja häntä painoivat raskas häpeä ja syyllisyys. Menneisyys tuntui varjolta, jota hän ei päässyt pakoon. Siksi hän yritti tehdä kaikkensa peittääkseen sen. Hän päätyi ihan tavalliseen työhön kuntosalille, mutta eli siellä kuin kahtena eri ihmisenä: ulospäin tavallisena, mutta sisältään täysin murtuneena.

Ratkaiseva kohtaaminen

Kaksi vuotta irtioton jälkeen, vuonna 2014, Joshua kohtasi työpaikallaan kuntosalilla naisen nimeltä Hope. Nimi ei ollut sattumaa. Siitä tuli myöhemmin yksi hänen tarinansa merkityksellisimmistä symboleista.

He sopivat lähtevänsä yhdessä lenkille. Jo ensimetreistä lähtien Hope erottui muista. Hän ei nähnyt Joshuassa vain ulkoista itsevarmuutta tai kiehtovaa pintaa, vaan jotain syvempää ja aidompaa.  

Lenkin aikana Joshua kertoi naiselle koko synkän, häpeällä varjostetun menneisyytensä kaunistelematta siitä mitään. Hän oli jo varma, miten tämä päättyisi. Niin kuin aina ennenkin: torjuntaan ja hiljaiseen tuomitsemiseen, ehkä jopa pelkoon.

Niin ei kuitenkaan ei käynyt. Hope ei vetäytynyt, kauhistunut eikä tuominnut. Sen sijaan hän kysyi yksinkertaisen, mutta ratkaisevan kysymyksen:

– Aiotko elää enää niin?

– En koskaan, Joshua vastasi.

Siinä hetkessä kaikki muuttui. Hope hyväksyi Joshuan sellaisena kuin tämä oli juuri siinä hetkessä ja sanoi jotain, mikä jäi kantamaan pitkälle:

– Menneisyys ei määritä sitä, kuka sinusta voi tulla.

Ensimmäistä kertaa rehellisyys ei tuntunut Joshuasta riskiltä, vaan vapaudelta.

Hänen ystävällisyytensä ja se, ettei hän hylännyt minua, herätti minussa uteliaisuutta. Seuraavana viikonloppuna menimme yhdessä kirkkoon. Siellä pastori sanoi jotain, mikä jäi mieleeni: ”Riippumatta siitä, kuinka rikki olet, se ei ole se, kuka todella olet." 

Siinä hetkessä Joshua koki, että Jumala kohtasi hänet juuri siinä rikkinäisyydessä ja osoitti armoa.

 Uusi elämä

Joshua alkoi opiskella raamatullista teologiaa ja koki Jumalan anteeksiantamuksen niin syvällisesti, että on kuvannut sitä sanoilla:

Koko elämäni muuttui. Vaikka en ollut sen arvoinen, Jumala kumartui nostamaan minut ylös ja pesi minut puhtaaksi. Hänen silmissään oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. On vaikea kuvailla, miten Jumala otti taakan pois harteiltani. 

Joshua ja Hope avioituivat vuonna 2016. Heillä on nykyään neljä poikaa. Joshua toimii nykyään pastorina Good News Baptist Churchissa Cedar Rapidsissa, Iowassa. Hän kiertää puhumassa ympäri maata käyttäen omaa tarinaansa todistaakseen Jumalan muuttavasta voimasta. Hänellä on myös podcast ja aktiivinen Instagram-tili, jossa hänellä on yli 50 000 seuraajaa.

Joshua oivalsi lopulta jotain, mikä muutti kaiken: hän ei ollut koskaan oikeasti kaivannut mainetta. Ei valokeiloja, ei nimeä, jonka kaikki tunnistavat – vaan jotain paljon syvempää; rakkautta ja hyväksyntää. Hän ei ollut tarvinnut rahaa tai menestystä kokeakseen olevansa arvokas. Hän oli tarvinnut vain sen, että joku näkisi hänet ja antaisi hänelle luvan uskoa, että hän on arvokas.

Sen hän löysi tulevasta vaimostaan Hopesta, joka näki hänessä sen, mitä hän ei itse ollut pitkään aikaan pystynyt näkemään; potentiaalin, ihmisarvon ja tulevaisuuden. He ovat kulkeneet siitä lähtien yhdessä. Helppoa heidän matkansa ei ole kuitenkaan ollut, sillä Joshuan menneisyys on jättänyt jälkensä, minkä vuoksi heidän suhteensa on joutunut kohtaamaan sekä sisäisiä että ulkoisia paineita.

Mutta vaikeuksista huolimatta voitot ovat olleet suurempia. Tänään he ovat olleet naimisissa jo kymmenen vuotta. Heillä on neljä poikaa, ja yhdessä he johtavat työtä, jonka ytimessä on sama sanoma, jota Joshua itse kaipasi kuulla nuorena: sinun arvosi ei määräydy menneisyytesi, yhteiskunnan odotusten tai kokemiesi haavojen mukaan.

Heidän tavoitteenaan on tavoittaa nuoria aikuisia ja auttaa heitä rakentamaan identiteetti, joka ei synny rikkinäisyyden kautta, vaan toivosta, tarkoituksesta ja siitä tiedosta, että heidän unelmansa ovat yhä mahdollisia.

Viesti muille – irti häpeästä

Joshua Broome on tänä päivänä yksi äänekkäimmistä pornografian kriitikoista, joka puhuu voimakkaasti aikuisviihdeteollisuuden vaaroja vastaan. Ennen kaikkea siksi, että hän itse tietää sen maailman sisältä käsin. Hänen viestinsä ei perustu siis pelkkään mielipiteeseen, vaan omakohtaisesti elettyyn kokemukseen.

Se on niin vahingollista. Sanot, että on hyväksyttävää kuluttaa ihmistä kuin tuotetta, ja jos kohtelet ihmisiä kuin tuotteita, jokainen elämänalueesi kärsii. 

Joshua kertoo avoimesti, miten ala lupaa näkyvyyttä, rahaa ja hyväksyntää, mutta ei lopulta pysty täyttämään niitä tarpeita, joiden vuoksi monet siihen ajautuvat. Hän kuvaa, kuinka ulkoinen menestys kätki alleen syvän tyhjyyden, häpeän ja identiteetin hajoamisen.

Hän on myös kertonut, että sai itse alalla ollessaan nähdä sen pimeämmän puolen hyvin läheltä. Kuinka moni erityisesti naisista kamppaili vakavien mielenterveysongelmien kanssa ja kuinka osa päätyi lopulta itsemurhaan. Nämä kokemukset jättivät häneen syvän jäljen ja vahvistivat hänen käsitystään siitä, kuinka haavoittava ja kuluttava ala voi olla ihmiselle.

Siksi hän korostaa erityisesti sitä, että pornografia vääristää käsitystä ihmisarvosta, seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista sekä katsojien että esiintyjien näkökulmasta pystymättä tarjoamaan sitä hyväksyntää ja merkitystä, jota moni sieltä alun perin etsii.

Hän puhuu usein kolmesta keskeisestä vaarasta:

Identiteetin vääristyminen: ihmiset alkavat nähdä itsensä ja arvonsa suoritusten, ulkonäön tai muiden hyväksynnän kautta.

Riippuvuus ja turtuminen: pornografia muokkaa aivoja, jolloin tarvitaan yhä enemmän ärsykkeitä saman vaikutuksen saavuttamiseksi.

Ihmissuhteiden rikkoutuminen: todellinen läheisyys ja yhteys kärsivät, kun odotukset ja käsitykset vääristyvät.

Joshua kiertää puhumassa kouluissa, tapahtumissa ja kirkoissa, ja käyttää myös sosiaalista mediaa tavoittaakseen erityisesti nuoria aikuisia. Hänen lähestymistapansa ei ole tuomitseva, vaan rehellinen ja varoittava: hän haluaa näyttää, mihin tie voi johtaa. Ei pelotellakseen, vaan antaakseen ihmisille mahdollisuuden valita toisin.

Ehkä hänen sanomansa ydin on tämä: pornografia ei ole vain viihdettä, vaan se koskettaa syvästi sitä, miten ihminen näkee itsensä ja muut. Ja jos sen taustalla on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi, se ei koskaan pysty vastaamaan siihen tarpeeseen, vaikka se hetkeksi siltä tuntuisikin.

Erityisesti Joshua haluaa välittää toivoa niille, jotka kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa:

Onko se vaikeaa? Kyllä. Viekö se aikaa? Kyllä. Onko se sen arvoista? Ehdottomasti. 

Hän kiteyttää elämänasenteensa nykyään näin:

Olen rakentanut elämän, josta voin olla ylpeä, ja kun lasken pääni tyynylle yöksi, en tunne häpeää enkä syyllisyyttä. Voit antaa menneisyytesi omistaa sinut, tai voit ottaa ohjat ja omistaa menneisyytesi. 

Loppujen lopuksi sinun menneisyytesi ei määritä kuka olet. Tekemäsi virheet eivät ole sinä.

Ryan Phillippe löysi rauhan – Hollywoodin “pahasta pojasta” hengelliseksi etsijäksi

Hollywoodin entinen paha poika Ryan Phillippe vajosi vuosiksi masennuksen, riippuvuuksien ja sisäisen tyhjyyden syövereihin. Käänne tuli yllättävästä suunnasta: lähetyssaarnaajan elokuvarooli herätti hänessä kaipuun Jumalan yhteyteen ja käynnisti matkan kohti rauhaa.

Ryan Phillippe syntyi vuonna 1974 Delawaressa, tavallisessa amerikkalaisessa kodissa. Hänen vanhempansa eivät olleet erityisen näkyviä uskonnollisia johtohahmoja, mutta koti oli kristillinen: rukoukset, seurakuntayhteys ja moraalinen kasvatus olivat osa perheen perustaa.

Phillippe kävi kristillistä koulua, jossa usko ei ollut vain oppiaine vaan ympäristö, joka muovasi hänen maailmankuvaansa. Hän oppi varhain ajatuksen siitä, että elämässä on suurempi tarkoitus ja että Jumala on läsnä arjen keskellä. Lapsuuden kokemukset jättivät häneen jäljen, vaikka hän ei vielä silloin osannut arvata, miten merkittäväksi tuo tausta myöhemmin nousisi.

Nuoruus avasi kuitenkin toisenlaisen polun. Näytteleminen alkoi vetää häntä puoleensa yhä voimakkaammin, kunnes se syrjäytti muut suunnitelmat. Jo teini-ikäisenä Phillippe koki, että hänen tulevaisuutensa odotti kotikaupungin ulkopuolella. 

Unelma viihdealasta vei hänet pois Delawaren rauhasta ja samalla hiljalleen etäämmäs lapsuuden uskosta, joka oli aiemmin tuntunut itsestään selvältä osalta elämää.  

Nopea nousu 

1990-luvun puolivälissä Phillippen ura alkoi kiihtyä tavalla, jota harva nuori näyttelijä kokee. Hän aloitti televisiosta, mutta jo varhaisissa rooleissa näkyi intensiteetti ja läsnäolo, joka erotti hänet muista. Casting-johtajat huomasivat nopeasti hänessä olevan yhdistelmän poikamaista viattomuutta, tihkuvaa seksuaalista energiaa sekä samaan aikaan tiettyä vaaran tuntua, joka teki hänestä kiinnostavan kameran edessä.

Varsinainen läpimurto tapahtui valkokankaalla. Vuonna 1997 ilmestynyt Tiedän, mitä teit viime kesänä nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen. Elokuva oli osa 90-luvun nuorisokauhun aaltoa, ja Phillippe näytteli siinä Barry Coxia, ylimielistä ja impulsiivista nuorta miestä, jonka menneisyyden tekojen seuraukset alkavat saavuttaa ystäväporukan. Rooli toi hänelle näkyvyyttä, faneja ja ensimmäisen kosketuksen Hollywoodin tähtikulttiin.

Todellinen käännekohta oli Julmia aikeita (1999). Elokuvassa Phillippe esitti Sebastian Valmontia, rikasta ja moraalitonta nuorukaista, joka manipuloi, viettelee ja leikkii naisten tunteilla. Rooli teki hänestä yhden aikansa puhutuimmista nuorista näyttelijöistä ja sementoi hänen asemansa Hollywoodin nousevana tähtenä.

Samalla se loi hänelle kuitenkin maineen, joka seurasi häntä pitkään. Sebastianin hahmo oli kylmä, laskelmoiva ja seksuaalisesti aggressiivinen. Media rakensi Phillippesta “pahaa poikaa”, eräänlaista gigoloa, joka hurmasi ja rikkoi sydämiä. Vaikka kyse oli fiktiosta, roolin intensiteetti ja elokuvan kulttimaine tekivät siitä osan hänen julkista identiteettiään.

Julmia aikeita elokuvan paha poika Sebastian

Phillippe on myöhemmin kertonut tämän olleen kaksiteräinen miekka: menestys toi mukanaan julkisuutta, ihailua ja kasvavan paineen esittää roolia, joka ei vastannut hänen todellista luonnettaan. Tästä alkoi levoton ajanjakso hänen elämässään, jolloin ulkoinen imago ja sisäinen todellisuus alkoivat liukua yhä kauemmas toisistaan.

Julkisuus, juhliminen ja sisäinen tyhjyys

Nuoren tähden elämä näytti ulospäin täydelliseltä. Phillippe oli noussut nopeasti Hollywoodin huipulle, saanut rooleja, joista toiset vain haaveilivat. Punaiset matot, palkintogaalat ja jatkuva huomion keskipisteenä oleminen olivat arkea, johon hän ajautui kuin itsestään.

Kulissien takana todellisuus oli kuitenkin toisenlainen. Phillippe on myöhemmin kertonut, että menestyksen mukana tuli elämäntapa, joka alkoi hiljalleen murentaa hänen hyvinvointiaan. Juhliminen oli jatkuvaa, ja päihteet seurasivat mukana: ensin satunnaisina helpotuksina, sitten osana rutiinia. Hollywoodin ympäristö, jossa kaikki oli suurta, nopeaa ja äänekästä, ruokki epävakautta, jota hän ei osannut pysäyttää.

Samalla hän kamppaili masennuksen kanssa. Hän on kuvannut tunteneensa syvää sisäistä tyhjyyttä, joka ei kadonnut, vaikka ulkoinen elämä näytti olevan täydellisessä järjestyksessä.  Menestys ei tuonutkaan sitä täyttymystä, jota hän oli ehkä alitajuisesti odottanut. Päinvastoin: mitä enemmän hän saavutti, sitä selvemmin hän tunsi, että jokin olennainen puuttui. 

Hollywoodin kultaparin kulissien takana

Samaan aikaan kun Phillippen ura oli nousukiidossa, hän rakensi perhe-elämää keskelle viihdemaailman kirkkaita valoja. Hän tapasi näyttelijä Reese Witherspoonin vuonna 1997, ja suhde syveni nopeasti. Pari avioitui vuonna 1999, juuri molempien urien ollessa voimakkaassa nousussa.

Perhe kasvoi pian kahdella lapsella: tytär Ava Elizabeth syntyi vuonna 1999 ja poika Deacon vuonna 2003. Ulospäin he näyttäytyivät täydellisenä Hollywoodin kultaparina, mutta kiireiset työaikataulut, jatkuva julkisuus ja median tarkka huomio loivat paineita, jotka heijastuivat myös parisuhteeseen. Phillippe on myöhemmin kertonut, että hänen omat sisäiset kamppailunsa: masennus, juhliminen ja epävakaus vaikuttivat väistämättä myös perhe-elämään.

Avioliitto oli myrskyisä ja täynnä ristiriitoja. Vähitellen puolisot ajautuivat erilleen, ja lopulta he erosivat vuonna 2006. Julkinen ja kipeä ero syvensi Phillippen kokemusta siitä, että hänen elämänsä oli ajautunut kauas siitä tasapainosta ja merkityksestä, jota hän oli nuoruudessaan oppinut arvostamaan.

Ryan Phillippe ja Reese Witherspoon aikana, jolloin samppanja virtasi

Kohti vakavampia rooleja

2000-luvun alussa Phillippe teki tietoisen siirtymän pois charmikkaan “bad boy” -imagonsa varjosta kohti vakavampia rooleja. Tämä muutos näkyi erityisesti elokuvissa The Way of the Gun ja Crash, joista jälkimmäinen toi hänelle lisää uskottavuutta Oscar-voittajana. 

Uusi suunta jatkui sotadraamoissa kuten Flags of Our Fathers ja Stop-Loss, joissa Phillippe haki syvyyttä ja realismia rooleihinsa. 

Vaikka nämä valinnat olivat kunnianhimoisia, ne eivät kääntyneet suuriksi kassamenestyksiksi. Juuri tässä piilee syy siihen, miksi hänen uransa ei “räjähtänyt” uudelleen: hän siirtyi kaupallisesti turvallisista tähtirooleista pienempiin ja raskaampiin projekteihin samaan aikaan, kun kilpailu Hollywoodin johtavista miesrooleista kiristyi. Lopputuloksena oli vakaampi mutta matalaprofiilisempi ura, joka myöhemmin jatkui televisiossa, kuten sarjassa Shooter.

Elokuvassa Flags of Our Fathers (2006) Phillippe esitti lääkintämies John Bradleytä

Kohut varjostivat uraa

Ryan Phillippen 2010-luku muodostui sarjasta lyhytkestoisia suhteita, jotka nousivat toistuvasti otsikoihin ja jättivät hänen julkiseen kuvaansa enemmän kolhuja kuin kiiltoa.

Keväällä 2010 Phillippe tapasi näyttelijä Alexis Knappin, ja heidän välilleen syntyi intensiivinen romanssi. Suhde kesti vain toukokuusta lokakuuhun, kunnes he erosivat ja jatkoivat omiin suuntiinsa. Pian eron jälkeen Knapp sai tietää kuitenkin olevansa raskaana, ja heidän yhteinen tyttärensä Kai Knapp syntyi heinäkuussa 2011. 

Yksi Phillippen uran vaikeimmista ja julkisuudessa eniten huomiota saaneista vaiheista sijoittuu vuoteen 2017. Tuolloin hänellä oli vain kolme kuukautta kestänyt suhde malli Elsie Hewittin kanssa, mutta joka herätti sitäkin suuremman kohun. Vain viikkoja eron jälkeen Hewitt nosti Phillippeä vastaan siviilikanteen syyttäen Phillippeä pahoinpitelystä riidan yhteydessä tämän Los Angelesin kodissa. Oikeusjutussa esitettyjen väitteiden mukaan tilanne oli kärjistynyt fyysiseksi yhteenotoksi. Phillippe kiisti syytökset alusta asti jyrkästi ja korosti, ettei ollut käyttänyt väkivaltaa.

Tapaus nousi nopeasti laajaan julkisuuteen ja sai runsaasti medianäkyvyyttä. Se vaikutti merkittävästi Phillippen julkiseen kuvaan lisäten painetta aikana, joka oli muutenkin hänelle henkilökohtaisesti haastava.

Ryan Phillippe ja Elsie Hewitt

Oikeusprosessi ei kuitenkaan koskaan edennyt oikeudenkäyntiin asti. Vuonna 2019 osapuolet päätyivät sovintoon, eikä asiassa annettu tuomioistuimen ratkaisua syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Tapaus jäi juridisesti avoimeksi.

Pimeydestä rauhaan

Seuraavat vuodet olivat Phillippelle hiljaisempia ja osin varovaisempia: hän keskittyi televisiorooleihin, pienempiin elokuviin, isyyteen ja omaan hyvinvointiinsa. Näihin aikoihin hän alkoi puhua avoimemmin päihteettömyydestä ja elämäntapamuutoksista, mikä toi hänelle kaivattua myönteisempää mediahuomiota. 

Kolmen lapsen isänä hän alkoi etsiä elämäänsä jotakin pysyvämpää kuin menestystä tai juhlia. Hän vietti paljon aikaa lastensa kanssa, erityisesti Deaconin ja Avan aikuistumisen myötä. Hän esiintyi enää satunnaisemmin lehdissä ja tapahtumissa. 

"Elämässä tulee piste, jolloin huomaa, että menestys tai raha eivät tuo sitä, mitä luuli. Eivät todellakaan", hän totesi People-lehdelle maaliskuussa 2024.

Käänne entistä parempaan sai yllättävän sysäyksen vuonna 2024 valmistuneesta elokuvasta Prey, jonka myötä Phillippe palasi näkyvämmin valkokankaalle. Siinä hän näytteli kristittyä lähetystyöntekijää, jossa hänen roolihahmonsa joutuu äärimmäiseen selviytymistilanteeseen Afrikassa. Kun lähetyspariskunnan lento päättyy pakkolaskuun Kalaharin erämaassa, edessä on taistelu hengestä – sekä ulkoisia uhkia että omia pelkoja vastaan.

Ryan Phillippe lähetyssaarnaajana elokuvassa Prey (2024)

Lähetyssaarnaajan rooli ei jäänyt hänelle pelkäksi näyttelijäntyöksi. Sen teemat eli rajallisuus, kuolevaisuus ja usko osuivat suoraan hänen omaan elämäntilanteeseensa.

“Juuri kuvausten aikaan olin tavallaan pimeämmässä paikassa elämässäni. Kuvausten jälkeen lähdin hengelliselle matkalle, jossa aloin todella syventyä sisimpääni. Aloin jälleen lukemaan Raamattua. Ja silloin alkaa etsiä jotakin enemmän. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut – kokemuksista, lapsistani ja elämästä. Mutta kaipasin suhdetta ja ymmärrystä Jumalan kanssa.”

Phillippe palasi Raamatun äärelle ja löysi rukouksen uudella tavalla – ei enää lapsuuden tottumuksena, vaan aitona kaipuuna ymmärtää elämäänsä syvemmin.

Hengellinen herääminen ei ollut nopea ratkaisu, vaan matka. Vähitellen masennus alkoi hellittää ja riippuvuudet jäivät taakse. 

Tänään 51-vuotias Phillippe puhuu elämästään toisin kuin ennen. Hän kuvaa löytäneensä sisäisen rauhan, jota julkisuus tai menestys eivät koskaan pystyneet antamaan.

“En ole koskaan ollut yhtä rauhallinen", hän toteaa nyt.

 

Lähteet:

https://www.foxnews.com/entertainment/ryan-phillippe-craving-relationship-god-darker-place-a-lot-time-prayer

https://people.com/ryan-phillippe-peace-religion-prayer-interview-8610471