Perhekuntien pelastuminen

 

"He vastasivat:" Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut - sinä ja perhekuntasi."

(Apostolien teot 16:31)

Tämä on yksi puhuttelevimpia Raamatun paikkoja. Jos perhekunnassa on vain yksi uskova, onko hänen todella mahdollista pelastaa koko perhekuntansa, kuten vaimo, lapset, vanhempansa ja muut siihen kuuluvat pelastumattomat omaisensa? Uskomattoman puolison ja lasten pelastumisen puolesta puhuu myös seuraava Raamatun paikka;

"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen kautta, muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." (1. kirje korinttilaisille 7:14)

Erityisen toivoa antava on myös seuraava Raamatun paikka, joka on osoitettu vaimoille, mutta toimii yhtä lailla toisin päin.

"Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin." (1. Pietarin kirje 3:1)

Nämä Raamatun paikat liittyvät läheisesti toisiinsa, joten siksi niputin nuo kolme eri yhteyksistä poimittua kohtaa yhteen. Olen miettinyt ja yrittänyt tulkita näiden Raamatun paikkojen merkitystä tavallista enemmän, mutta aivan täysin ne eivät ole avautuneet. En siis pysty antamaan tähän täydellistä selitystä, mutta olen tullut niiden osalta seuraavanlaisiin johtopäätöksiin;  

Jos esimerkiksi Apostolien teot 16:31 kohdan "Usko Herraan Jeesuksen, niin sinä pelastut - sinä ja sinun perhekuntasi" irrottaa omaksi lauseeksi, saa tämä jae helposti uskomaan, että koko perhe pelastuu automaattisesti. Juutalaisuudessa alkuseurakunnan aikaan perhekuntaan katsottiin kuuluvaksi kaikki saman katon alla asuvat eli myös orjat ja muu palvelusväki. Perhekunta tarkoitti siis yhtä kuin ruokakunta. 

Edellä mainittu korinttilaiskirjeen kohta lupaa puolison saavan pyhityksen uskoon tulleen puolison kautta. Kuitenkaan se, että puoliso on pyhitetty, ei ole suoranaisesti sama asia kuin pelastuminen. Pelastettu ja pyhitetty eivät voi olla yksi yhteen sama asia. Jumalan mukaan avioparit ovat kuitenkin tulleet samaksi lihaksi, jolloin pelastunut puoliso voi omalla uskollaan pyhittää pelastumatonta. Pelastunut puoliso rukoilee ja on hyvä esimerkki pelastumattomalle. Lopullinen toivo on siinä, että myös pelastumaton puoliso pelastuisi. Pelastuneen puolison tulee joka tapauksessa käyttäytyä Jumalan mielen mukaisesti. Jos hän ei toimi näin, niin tämä estää Pyhää Henkeä vaikuttamasta epäuskoista vaimoa muuttumaan uudestisyntyneeksi. Ja sama tietysti päinvastoin.

Henkilökohtaisesti uskoisin, että kun me uskovina olemme tehneet ratkaisumme seurata Jeesusta, niin vastaavaa ratkaisua tekemättömän puolison tai lasten pelastumisen mahdollisuudet ovat joka tapauksessa paljon suurempia. Pelastunut henkilö näyttää näin esimerkkiä ja pitää luonnollisesti perhekuntansa jatkuvan esirukouksen kohteena.

Uskon myös, että uskovana meidän kotimme on suojattu. Tähän sopii esimerkkinä se tilanne Mooseksen kirjoista, jolloin Jumala lähetti viimeisen ruton. Merkki Karitsan verestä ovipylväässä piti kaikki sisällä olevat turvassa. Kuoleman enkeli ei katsonut jokaisen ihmisen sisälle, mutta jos ovenpielessä oli Karitsan verta, niin koko perhekunta pelastui.

Se, mitä voimme siis tehdä, on rukoilla lakkaamatta omaistemme puolesta ja kertoa heille ristin työstä, sillä usko tulee nimenomaan kuulemisesta. (Room. 10:17)

Tähän yhteyteen sopinee vielä nämä sanat:

Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.

Mutta että tekin tietäisitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siitä kaikesta tiedon. Minä lähetän hänet teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää meidän tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne. Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta — katoamattomuudessa. (Efesolaisille 6: 11-24)