Usko on julkinen asia

 

Monet sanovat, että usko on ihmisen yksityisasia. Tämä ajatus uskon yksityisyydestä elää nimittäin suomalaisessa kulttuurissa todella syvällä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, etteivätkö monet meistä uskoisi. Silti jonkun puhuessa julkisesti uskostaan, pidetään sitä helposti epäkohteliaana ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä käytöksenä. Esimerkiksi Facebookissa ja muilla keskustelufoorumeilla olen huomannut sen aiheuttavan monissa suurta ärtymystä, kun joku rohkenee siteerata Raamatun Sanaa. Miksi sitä uskoaan pitää aina olla tuputtamassa?

Usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan todella onkin jokaisen yksityisasia sinä päivänä, kun astumme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Silloin vastaamme kukin itsestämme Jumalan edessä. Mutta nyt, kun olemme vielä täällä ja elossa, meidän on tehtävä tässä ajassa päätös siitä, missä vietämme iäisyytemme. Valitettavasti jos tälle ei korvaansa lotkauta, niin surkea on silloin iankaikkisuus, joka ei ikinä pääty. 

Tämän takia me, jotka olemme valinnan tehneet seurata Jeesusta, ja antaa elämämme koko hallinnan Hänelle, haluamme pitää tätä mahdollisuutta tarjolla myös toisille lähimmäisillemme. Siitäkin huolimatta, että se on ihmisten edessä halveksittu tie ja josta saamme osaksemme paljon vastustusta. 

Mutta kuten Raamatussakin sanotaan; Joka löytää elämänsä, kadottaa sen ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10: 39). 

Mitä tämä siis tarkoittaa? Se ei tarkoita tietenkään sitä, ettei omilla aivoillaan saisi enää ajatella. Sen sijaan elämänsä kadottaminen on suostumista ristin nostamiseen harteilleen. Se tarkoittaa kuolemantuomiota entiselle itsekkäälle elämälleen sekä tahtoa alkaa elää Jumalan mielen mukaista elämää. 

Laulavana poliisina tunnettu Petrus Schroderus sanoi taannoin Sana-lehdessä, että uskoa ei voi kutistaa yksityisasiaksi. Näkökantaansa hän perusteli seuraavasti: Sillä eivät opetuslapset joutuneet ilman syytä Roomassa leijonien kitaan tai kommunistimaissa vainon kohteeksi. Heillä oli vankkumaton usko, jota he eivät voineet kiistää. Kätketty vakaumus on pelkkää totena pitämistä, ei rakkautena vaikuttavaa uskoa.

Tätä mieltä olen itsekin, ettei uskoa ei voi mitenkään kutistaa yksityisasiaksi! Eihän Jeesus kehottanut lähetyskäskyssään suinkaan meitä salakuljettamaan uskoamme taivaaseen. Sen sijaan hän kehotti kertomaan siitä kaikille. Hän ei antanut tätä tehtävää vain enkeleiden tai suurten Jumalan miesten hoidettavaksi, vaan meille ihan tavallisille arjen arskoille. Jeesuksen opetuslapsetkaan eivät olleet mitään lukeneita ihmisviisaita, vaan lähinnä kalastajia.

Toisten mielestä vain elämän aikana tehdyt hyvät teot ratkaisevat ja uskovat pelastuvansa sillä, mutta kääntävät selkänsä Jumalalle. Tie taivaaseen ei aukene kenellekään vain hyviä tekoja tekemällä. Ei, vaikka sellaista on jo alakoulussa meillekin opetettu ja opetetaan yhä. Raamattu ei opeta niin.

Sillä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan, Raamatun kautta!

Erittäin tärkeää tänä aikana on totella Raamatun ohjeita ihmisviisauden sijaan!

Ja yksi tärkeä juttu: elämänsä Jeesukselle antanut ei ole ihmisenä yhtään sen parempi, kuin muutkaan. Mutta hän on ARMAHDETTU SYNTINEN.

Minäkin olen vain yksi näistä arjen arskoista, joka haluaa osaltaan kertoa tästä sanomasta. Jospa vaikka yksikin uusi lukija uskoisi evankeliumin todeksi!