Monet sanovat, että usko on ihmisen yksityisasia. Tämä ajatus uskon yksityisyydestä elää suomalaisessa kulttuurissa todella syvällä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, etteivätkö monet meistä uskoisi. Silti jonkun puhuessa julkisesti uskostaan, pidetään sitä helposti epäkohteliaana ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä käytöksenä. Esimerkiksi Facebookissa ja muilla keskustelufoorumeilla se aiheuttaa monissa suurta ärtymystä, kun joku rohkenee siteerata Raamatun Sanaa. Miksi sitä uskoaan pitää aina olla tuputtamassa?
Usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan todella onkin jokaisen yksityisasia sinä päivänä, kun astumme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Silloin vastaamme kukin itsestämme Jumalan edessä. Mutta nyt, kun olemme vielä täällä ja elossa, meidän on tehtävä tässä ajassa päätös siitä, missä vietämme iäisyytemme. Valitettavasti jos tälle ei korvaansa lotkauta, niin surkea on silloin iankaikkisuus, joka ei ikinä pääty.
Tämän takia me, jotka olemme kristittyinä valinnan tehneet seurata Jeesusta, ja antaa koko elämämme hallinnan Hänelle, haluamme pitää tätä mahdollisuutta tarjolla myös toisille lähimmäisillemme. Siitäkin huolimatta, että se on ihmisten edessä halveksittu tie ja josta saamme osaksemme paljon vastustusta.
Mutta kuten Raamatussakin sanotaan;
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10: 39).
Mitä tämä siis tarkoittaa? Se ei tarkoita tietenkään sitä, ettei omilla aivoillaan saisi enää ajatella. Sen sijaan elämänsä kadottaminen on suostumista
ristin nostamiseen harteilleen. Se tarkoittaa kuolemantuomiota entiselle itsekkäälle
elämälleen sekä tahtoa alkaa elää Jumalan mielen mukaista elämää.
Laulavana poliisina tunnettu Petrus Schroderus sanoi taannoin Sana-lehdessä, että uskoa ei voi kutistaa yksityisasiaksi. Näkökantaansa hän perusteli seuraavasti:
Sillä eivät opetuslapset joutuneet
ilman syytä Roomassa leijonien kitaan tai kommunistimaissa vainon kohteeksi.
Heillä oli vankkumaton usko, jota he eivät voineet kiistää. Kätketty vakaumus
on pelkkää totena pitämistä, ei rakkautena vaikuttavaa uskoa.
Olen samaa mieltä, että uskoa ei voi kutistaa vain yksityisasiaksi! Jeesus ei lähetyskäskyssään kehottanut meitä salakuljettamaan uskoamme taivaaseen, vaan Hän käski kertoa siitä kaikille. Tämä tehtävä ei ole varattu vain enkeleille tai suurille Jumalan miehille, vaan se on annettu meille tavallisille ihmisille. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat lähinnä kalastajia, eivät mitään oppineita tai ihmisviisauden edustajia.
Monet ihmiset ajattelevat, että pelkkien hyvien tekojen avulla voisi pelastua, eikä heidän mielestään Jumalalle ole tarvetta. Kuitenkaan tie taivaaseen ei avaudu vain hyviä tekoja tekemällä. Raamattu ei opeta näin, sillä; "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).
On erityisen tärkeää, että tänä aikana tottelemme Raamatun ohjeita ihmisviisauden sijaan.
Ja vielä yksi asia: se, joka on antanut elämänsä Jeesukselle, ei ole ihmisenä sen parempi kuin muutkaan. Hän on vain armahdettu syntinen.
Minäkin olen yksi näistä tavallisista ihmisistä, jotka haluavat jakaa tätä sanomaa. Jospa vaikka yksikin uusi lukija uskoisi evankeliumin todeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti