Kaksi kuolemaa hoitajan näkökulmasta

Marjut Hovi kertoo uudessa erinomaisessa kirjassa Kaunis pahuus (Perussanoma 2022) muun muassa siitä, kuinka ihmisen kuolema todistaa osaltaan Jumalan todellisuudesta. Hän kuvaa kirjassaan kahta mielenkiintoista ja erilaista tapausta siitä, kuinka kuolema voi näyttää kovin erilaiselta riippuen siitä, onko ihminen menossa taivaaseen vai helvettiin. 

Kirjaan on poimittu otteita siitä, kuinka jotkut hoitajat ovat kertoneet omista tosielämän kokemuksistaan kuolevan rinnalla. Ensimmäisessä tapauksessa hoitaja oli kuvannut vaikeasti sairaan uskovan vanhuksen kuolinhetkeä suurista kivuista huolimatta jopa iloiseksi. Vanhus oli nauranut ihmeellistä, kaunista ja pehmeää naurua, joka tarttui sitten hoitajiinkin. Vanhus oli kertonut hennolla äänellä astuneensa vaunuihin, jotka alkoivat viedä häntä perille eikä nitroja enää tarvittu. Nitropurkkia kädessään puristaen vanhus oli ummistanut silmänsä ja huokaissut syvään sekä mennyt rauhallisesti Jumalan luo. Kuolema oli ollut iloinen ja kaunis. Hoitajan kuvauksen mukaan koko huoneessa oli vallinnut ihmeellinen rauhan ja levon ilmapiiri. 

Toisena esimerkkinä on hoitajan järkyttävä kuvaus erään pitkään syöpää sairastaneen potilaan kuolemasta. Hoitaja oli kokenut potilaan olevan vailla pelastuksen armoa ja ehdottanut hänelle joskus osallistumista osaston yhteisiin hengellisiin tilaisuuksiin. Potilas oli aina torjunut kaikki nämä ehdotukset. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi rukoilla potilaan puolesta ja siunata häntä. Eräänä yönä potilaan tila oli äkillisesti heikentynyt. Hoitajan kertoman mukaan huoneessa vallitsi todellinen pimeys ja kylmyys, tyhjyys ja lohduttomuus. Kuolinhetkellä potilaan silmät olivat avautuneet ja hän oli ollut kauhun vallassa. Ennen viimeistä henkäystä potilaan silmät olivat muljahtaneet ikään kuin nurin hänen päässään. Hoitaja kertoi kokeneensa silloin hoitouransa lohduttomimman ja kammottavimman tilanteen. Hän ei voinut muuta kuin etsiä rukouksesta lohdutusta omaan surevaan sydämeensä. 

Edellä kuvattiin siis kaksi hyvin erilaista kuolemaa hoitajan kertomana. Niistä jälkimmäinen kertoo karua kieltään siitä, kuinka tahdon ilmaus Kaikkivaltiaan Jumalan puoleen hyvissä voimissa olisi suotavaa, ettei se jäisi näin viime tippaan. Tässä tapauksessa voi nimittäin olla jo auttamattomasti myöhäistä eikä ihminen voi kuoleman jälkeen tahtoa enää mitään. 

Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja taivas on kaikkia varten. Hän armossaan kutsuu ihmistä ja haluaa jokaisen yhteyteensä. Miksi tämän elämän tärkeimmän valinnan tekeminen on sitten niin ”pirun” vaikeaa? Olen kuullut sanottavan; ikuisuus on liian pitkä aika katua tässä ajassa tehtyjä vääriä valintoja. Eihän kukaan todellisuudessa haluaisi joutua kadotukseen. Silti suurin osa ihmisistä sinne menee, koska eivät ikinä tee elämänsä tärkeintä valintaa. Elämmehän maailmassa, jossa on vieraannuttu hyvin kauas hengellisistä asioista. Ihmiset kokevat Jumalan läheisyyden ennemmin jotenkin vastenmielisenä. He eivät halua antaa elämäänsä Kaikkivaltiaalle, vaan haluavat olla itse johtamassa sitä. Ja kuinka ihminen, joka täällä maan päällä suhtautuu penseästi Jumalaan ja hengellisiin asioihin voisi edes viihtyä taivaassa, missä pitäisi olla koko ajan Jumalan läheisyydessä?   

Usein vedotaan myös siihen, että eikö se usko Jeesukseen ole jokaisen yksityisasia. Voihan se olla sitäkin, mutta yhtä lailla on tärkeää ottaa huomioon alla olevat Raamatun kohdat. Niitä on aika mahdotonta toteuttaa, jos usko olisi puhtaasti vain yksityisasia: 

a.)  suun tunnustus siitä, että Jeesus on Herra: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut" (Room. 10-9-10)

b.)  Jeesuksen lähetyskäsky: "Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."(Matt. 28:18-20) 

Jos siis sydämestäsi uskot Jeesukseen sinun henkilökohtaisena Vapahtajana, niin sinun ei tarvitse ollenkaan pelätä kuolemaa. Nyt olisi vain äärimmäisen tärkeää ottaa vastaan tämä sielujemme pelastus. Ei Jumala kysy sinulta uskosi mittaa, miten vahvasti sinä uskot. Hän haluaa sinun ynmärtävän, että Jeesus Kristus on kerran kuollut meidän kaikkien puolesta ja on kuolleista ylösnoussut. Mutta jos sinä tässä ajassa torjut Jeesuksen, niin silloin on oikeasti syytä pelätä sitä, mitä seuraa kuoleman jälkeen. Sillä jonain päivänä henkemme todella jättää tämän maallisen ruumiimme. Viimeisen henkäyksemme jälkeen on tasan kaksi vaihtoehtoa; taivas tai helvetti. 

Oletko varma, että olet menossa taivaaseen? Sinne on vain yksi tie. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani’” (Joh. 14:6). ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apostolien teot 4:12). Se nimi on Jeesus Kristus, Nasaretilainen. Mikä voi olla sen tärkeämpää, että et hyväksyisi Häntä elämäsi Herraksi tänään?