Elävä toivo Herran paluusta

On olemassa eräs Raamatun kohta, joka sykkii paljon toivoa ja lohdutusta meille, jotka elämme tämän maailman murheiden ja haasteiden keskellä. Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä (1. Tess. 4:15–18) apostoli Paavali kirjoittaa:

"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla."

Tämä on itselleni rakkaimpia kohtia koko Raamatussa. Miksi? Koska se antaa toivon ihan kaikelle, mitä on edessä. Se muistuttaa meitä ensisijaisesti siitä, että kuolema ei ole todellakaan kaiken loppu. Ne autuaat, jotka ovat nukkuneet ikuisuuteen Kristuksessa eivät ole koskaan menettäneet toivoaan eikä tulevaisuutta, sillä Herran palatessa heidät herätetään ensin. Sen jälkeen myös meidät, jotka olemme elossa Herran tullessa, temmataan hänen luokseen. Tämä on ihana Jumalan lupaus, joka rohkaisee meitä pysymään uskollisina ja valmiina hänen paluuseensa.

Kuitenkin tämä toivoon kietoutunut lupaus muistuttaa myös siitä, että tuon päivän ja hetken, jolloin Herramme tulee takaisin, tietää yksin Jumala. Monet erityisesti amerikkalaiset pastorit ja raamatunopettajat ovat vuosien varrella yrittäneet ennustaa Jeesuksen paluun ja tempauksen ajankohtaa. He ovat tukeutuneet erilaisiin laskelmiin, profetioihin ja jopa astrologisiin ilmiöihin. Kerta toisensa jälkeen nämä ennusteet ovat kuitenkin osoittautuneet vääriksi, mikä ei ole yllättävää, sillä Raamattu tekee selväksi, että tuon päivän ja hetken tietää vain Jumala.

Jeesus itse sanoi: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin" (Matt. 24:36). 

Tämä muistuttaa meitä siitä, että ihmisen ei tule yrittää ottaa Jumalan paikkaa tai tavoitella tietoa, joka kuuluu yksin Hänelle. Sen sijaan, että käyttäisimme aikamme ja energiamme spekulaatioihin, meidän tulisi keskittyä elämään Jumalan tahdon mukaan, valmistautuen Hänen paluuseensa päivittäin.

Lopulta kyse ei nimittäin ole ajankohdan tietämisestä, vaan sydämen valmiudesta. Kysymys kuuluu: jos Jeesus tulisi tänään, olisimmeko valmiita? Tässä maailmassa ei saa olla mitään tärkeämpää, joka sitoisi meidät tänne, sillä tämä on vain väliaikainen asuinsijamme. Eläkäämme siis uskossa, toivossa ja rakkaudessa, pitäen katseemme Jeesuksessa – ajankohdan tuntemisen sijaan luottaen Hänen täydelliseen ajoitukseensa.