Suvaitsevaisuus ja usko: Voiko Raamattu ja moderni arvomaailma kohdata?

Monet nuoret ja yhtä lailla aikuiset ihmettelevät sitä, miksi seurakunta näyttäisi olevan niin vihamielinen homoseksuaaleja kohtaan. Tämä on aihe, joka herättää paljon tunteita ja keskustelua. Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää se, ettei kyse todellisuudessa ole vihasta tai syrjinnästä. Kyse on ennemminkin siitä, miten Jumalan Sana ja sen muuttumattomuus asettuvat suhteessa ihmisen ajassa muuttuvaan ajatteluun ja arvoihin.

Jumalan Sana – muuttumaton perusta

Kristillisessä uskossa Jumalan Sana on pysyvä ja muuttumaton. Se, mikä on kirjoitettu Raamattuun, on tarkoitettu ohjeeksi ihmisen elämään kaikkina aikoina. Tämä periaate heijastuu myös kysymykseen seksuaalisuudesta. Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on synti, mutta tämä ei tarkoita, että homoseksuaaleja halveksittaisiin tai syrjittäisiin. Päinvastoin, jokainen ihminen on Jumalalle yhtä arvokas ja rakas, ja Jeesuksen sovitustyö koskee jokaista ihmistä, riippumatta hänen taustastaan tai elämäntavoistaan.

Kysymys kuuluu: pitäisikö Jumalan Sanan mukautua ihmisen haluihin ja tarpeisiin, vai pitäisikö meidän ihmisten mukautua Jumalan Sanaan? Uskon, että Raamatun auktoriteetti ei voi perustua ihmisen muuttuvaan käsitykseen moraalista. Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Eivätkö uskovaiset ole suvaitsevaisia?

Aihe herättää helposti syytöksiä suvaitsemattomuudesta. Monet ajattelevat esimerkiksi Päivi Räsäsen olevan homovastainen, vaikka todellisuudessa hän ei ole syrjinyt tai vihannut ketään. Hän on vain pitäytynyt Raamatun opettamassa näkemyksessä, mutta tästä johtuen hän on joutunut puolustamaan näkemystään jo eri oikeusistuimissa asti. 

Tällaisessa keskustelussa ongelmaksi nousee se, että suvaitsevaisuuden puolustajat eivät usein suvaitse toisinajattelevia. Näin heidän vaatimuksensa suvaitsevaisuudesta kääntyy paradoksaalisesti suvaitsemattomuudeksi.

Suomessa homoja ei ole syrjitty historiallisesti, kuten Teemu Keskisarjan tekemä tutkimus osoittaa. Silti kristillisiä arvoja puolustavia henkilöitä, jotka tuovat Raamatun opetuksia esiin, syytetään usein vihapuheesta. Tämä vääristää keskustelua ja tekee tilaa väärinkäsityksille.

Seksuaalivähemmistöt ja Raamatun näkökulma

Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on syntiä. Tämä sanoma löytyy useista kohdista, erityisesti Vanhan testamentin kirjoituksista (esim. 3. Moos. 18:22 ja 20:13). 

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistus", ja 3. Moos. 20:13: "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat tehneet iljettävän teon. Heidän molempien on kuoltava; heidän verensä tulkoon heidän päälleen".

Uudessa testamentissa Roomalaiskirje 1:26–27 tuo esiin saman näkökulman ja laajentaa sitä koskemaan myös muita epäraamatullisia elämäntapoja. Erityisen merkittävä on kuitenkin jae Room. 1:32, jossa sanotaan:

"Vaikka he tietävät Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka tekevät sellaisia, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan myös osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä harjoittavat."

Tämä kohta muistuttaa, että Jumalan edessä syntiä ei ole ainoastaan itse teko, vaan myös sen tukeminen tai hyväksyminen. Tämä alleviivaa sitä, miten vakavasti Raamattu suhtautuu kysymykseen moraalista ja totuudesta.

Nykyään jotkut pyrkivät tulkitsemaan näitä kohtia käännös- tai tulkintavirheinä. Lisäksi on huolestuttavaa, että Vanhaa testamenttia kirjoitetaan parhaillaan uudelleen. Tässä piilee suuri vaara, että siitä jätetään pois kohtia, jotka eivät ole suosittuja tai päädytään muokkaamaan "lempeämmiksi" jakeita, joita pidetään "epämukavina". Tämä on vaarallinen suunta, sillä Jumalan Sana ei muutu, vaikka ihmiskäsitys muuttuisi. 

Lopuksi

Kristityn sydämessä ei ole tilaa vihalle, vaan siellä on aito halu nähdä jokaisen ihmisen pelastuvan ja löytävän iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Tämä on kristinuskon ydin: rakkaus, joka ilmenee totuuden esillä pitämisenä. Raamatun opetukset eivät ole tarkoitettu kenenkään syyllistämiseen tai arvostelemiseen, vaan ne ovat kuin majakka, joka ohjaa turvalliselle reitille. Siksi kristittyjen tehtävänä on rohkeasti kertoa, mitä Jumalan Sana opettaa – ei tuomiten, vaan rakkaudella kutsuen ihmisiä tekemään sovinnon Jumalan kanssa. Tämä ei ole vihapuhetta, vaan syvää välittämistä, jonka lähtökohtana on halu kaikille hyvästä, sekä tässä ajassa että iankaikkisuudessa.

Vaikka kristittyjen tehtävä on rakastaa kaikkia ihmisiä, niin rakkaus ei tarkoita Raamatun totuuden hylkäämistä. Se tarkoittaa rehellisyyttä ja halua ohjata kaikkia ihmisiä kohti Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Olkaamme siis kärsivällisiä keskustelijoita, jotka selittävät uskoamme avoimesti ja rakkaudella, mutta ilman kompromisseja totuuden suhteen.

Jumalan Sana pysyy. Se ei taivu meidän aikamme muotivirtausten mukaan, eikä sen tarvitsekaan. Meidän tehtävämme on nöyrtyä sen edessä ja löytää siitä elämä, valo ja totuus.