Katsoin TV7:lta mielenkiintoisen jakson ohjelmasta nimeltä Kuningas saapuu. Siinä Robert Adams ja Bertil Swärd pohtivat, mitä tapahtuu, kun Jeesus tulee takaisin. Tässä puhtaaksi kirjoitettuna se mitä tässä ohjelmassa puhuttiin ja tämä oli mielestäni todella mielenkiintoista;
Raamatun mukaan myös uskovat joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen. Meidät tuomitaan, mutta minkä nojalla? Entä mikä on palkkamme ja mitkä ovat seuraukset siitä, miten olemme täällä eläneet?
1. Korinttilaiskirje 3:10–15;
"Jumalan armosta, joka on minulle annettu, olen laskenut perustuksen niin kuin taitava rakentaja, ja toinen rakentaa sille. Mutta kukin katsokoon, kuinka hän sille rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Jos joku rakentaa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, tulee kunkin työ näkyviin. Se päivä tuo sen ilmi, sillä se ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. Mutta jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Hän itse kuitenkin pelastuu, mutta kuin tulen läpi."
Paavali kirjoittaa uskovasta ihmisestä. Tämä ei siis ole tuomioistuin, jossa Kristuksen omille langetetaan tuomioita, sillä heitä ei tuomita helvettiin. Kyse on pikemminkin selonteosta, kuten Matteuksen evankeliumin luvussa 25 sanotaan. Me olemme saaneet eri lahjoja ja kykyjä – miten olemme käyttäneet niitä? Siitä otetaan silloin selko.
Tämä ei koske laiskoja ja saamattomia kristittyjä. Nekin, joiden työ palaa, olivat rakentaneet jotakin, vieläpä Kristus-perustalle – eli he olivat uskovia. Silloin koetellaan palvelutyömme laatu ja aikaansaannokset. Ei vain sitä, mitä olemme tehneet, vaan mikä meitä on motivoinut. Tämä koetuksen tuli ei ole kiirastuli, vaan Jeesuksen silmissä palava tuli.
Ilmestyskirjan 1:14 sanoo:
"Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekki."
Hän näkee pinnan alle, tekojemme ohi, suoraan sisimpäämme. Kullan erottaa oljesta juuri se, mikä meitä on motivoinut, sillä:
1. Korinttilaiskirje 4:5
"Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee sen, mikä on kätkettynä pimeydessä, ja tuo julki sydänten aikeet. Silloin kukin saa kiitoksen Jumalalta."
Tämä tarkoittaa, että Jumalan palvelemisessa ei ole kyse vain rakentamisesta ja palvelutyöstä, vaan myös niiden vaikuttimista. Paavalia ajoi eteenpäin Kristuksen rakkaus. On mahdollista palvella ja saarnata Kristusta vääristä vaikuttimista, mutta silloin rakentaa oljista.
Filippiläiskirjeen 1:15–18 kuvaa tilannetta näin:
"Jotkut saarnaavat Kristusta kateudesta ja riidanhalusta, toiset hyvästä tahdosta. Nämä tekevät sen rakkaudesta, sillä he tietävät, että minut on asetettu puolustamaan evankeliumia. Mutta nuo toiset julistavat Kristusta itsekkäistä vaikuttimista, eivät puhtain sydämin. He luulevat tuottavansa minulle lisäahdistusta vankeuteni aikana. Mutta mitäpä siitä! Tärkeintä on, että Kristusta julistetaan, olipa se sitten teeskentelystä tai totuudesta. Siinä minä iloitsen, ja iloitseva minä olen vastakin."
Vika ei ollut julistuksessa, vaan motiiveissa – halussa kilpailla Paavalin kanssa ja kampittaa hänet, ettei hän saisi menestyä paremmin. Motiivina olivat kateus ja itsekkyys.
Sinä päivänä tutkitaan sydämen asenteet. Jotkut tulevat taivaaseen ilman palkkaa, kun taas toiset palkittuina. Pelastus on varma Kristus-perustalla, mutta asemamme taivaassa määräytyy siitä, miten olemme eläneet ja palvelleet.
Olennaista ei ole työn määrä tai näkyvyys. Jeesus sanoo, että pieninkin rakkaudesta tehty teko – kuten lasillisen veden antaminen – palkitaan. Jos taas teemme suuria tekoja vain siksi, että haluamme tehdä vaikutuksen muihin, niistä ei saa palkkaa.
Matteus 6:1:
"Varokaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, jotta he ihailisivat teitä. Muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa."
Tämä ei koske helvettiin joutumista, vaan palkattomuutta. Jos toimin näön vuoksi, rakennan oljista. Jos taas motiivina on rakkaus Jumalaan ja ihmisiin, rakennan kullasta, ja se palkitaan taivaassa. Taivaassa kaikki ovat onnellisia, mutta toiset kirkkaampia kuin toiset – asemamme ratkaistaan tässä elämässä.
Tuomion hetki ja palkinto uskoville
1. Kor. 4:5:
"Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee sen, mikä on kätkettynä pimeydessä, ja tuo julki sydänten aikeet. Silloin kukin saa kiitoksen Jumalalta."
Tämä kohta korostaa, että tuomion hetki koittaa, kun Herra tulee. Tuolloin sydänten vaikuttimet ja teot tulevat julki. Tätä täydentää 1. Kor. 3:13:
"Jokaisen työn laatu tulee näkyviin, sillä se päivä tekee sen selväksi. Se ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on."
Tämä viittaa siihen, että Jumalan silmissä ei ratkaise vain tekojen määrä, vaan myös sydämen asenne ja vaikuttimet.
Ilmestyskirja 22:12:
"Katso, minä tulen pian, ja tuon mukanani palkan, antaakseni jokaiselle hänen tekojensa mukaan."
Jeesus painottaa, että hänen palatessaan jokainen saa palkkansa tekojensa mukaan. Tämä vahvistaa ajatuksen, että uskovan tulee elää Jumalan tahdon mukaisesti, ei vain ulkoisesti, vaan myös sydämestään käsin.
Matt. 16:27:
"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeleittensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan."
Tässä Jeesus kuvaa tulemistaan kirkkaudessaan ja sitä, kuinka hän jakaa palkinnon jokaiselle heidän elämänsä tekojen ja vaikuttimien mukaisesti. Tämä hetki on uskoville siunattu, mutta myös vakava, sillä tekojen ja sydämen asenteiden merkitys tulee silloin näkyviin.
Luuk. 14:13–14:
"Kun järjestät pidot, kutsu köyhiä, rampoja, sokeita ja rammaksi jääneitä. Autuas olet silloin, koska he eivät voi sinua palkita. Sinä saat palkkasi vanhurskaiden ylösnousemuksessa."
Tässä Jeesus kehottaa tekemään hyvää ilman oman edun tavoittelua. Palkkio ei tule tässä ajassa, vaan vanhurskaiden ylösnousemuksessa, kun Jumala antaa oikeanlaisen kiitoksen.
Kristuksen tuomioistuin ja viimeinen tuomio
On tärkeää erottaa Kristuksen tuomioistuin viimeisestä tuomiosta. Kristuksen tuomioistuimessa uskovat eivät ole tuomittavina kadotukseen, vaan heidän palvelutyönsä ja elämänsä arvioidaan. Silloin punnitaan myös sydämen vaikuttimet, eivätkä vain ulkoiset teot.
Viimeisessä tuomiossa uskovat ovat osallisia Jeesuksen kanssa tuomitsemaan maailmaa ja langenneita enkeleitä, kuten Raamattu mainitsee. Tämä toteutuu, kun Jeesus palaa kirkkaudessaan.
Teot, vaikuttimet ja palkkiot uskovan elämässä
Edellä mainitusta voidaan todeta, että kyse on enemmänkin palkan maksamisesta jokaiselle hänen tekojensa ja vaikuttimiensa mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, miten ja millä perustein olemme rakentaneet palvelutyömme Jumalan antamalle perustalle. Pelkkä työnteko ei riitä, jos se on tehty vääristä syistä. Jos toimimme itsekkyydestä tai kilpailunhalusta, se ei tuo palkintoa. Siitä huolimatta, jos uskot Jeesukseen, sinut otetaan vastaan taivaassa. Jumala palkitsee vain rakkaudesta tehdyt teot, sillä hänen kaikkitietävä katseensa näkee sydämen vaikuttimet. Tämä ei ole kiirastuli, vaan Jumalan pyhä ja läpitunkeva katse, joka arvioi kaiken oikein.
Uskonkuuliaisuudella on myös merkitystä. Kysymys kuuluu: hoidammeko kuuliaisesti sen tehtävän, jonka Herra on meille antanut, vai yritämmekö tehdä jotain, mikä näyttää ulkoisesti hienommalta? Jumalan suunnitelmassa on tärkeää, että toimimme hänen tahdossaan, olipa tehtävämme näkyvä tai huomaamaton. Meidän tulee ottaa uskon askelia ja luottaa siihen, että Jumalan johdatus on oikea.
Jokainen toimii kykyjensä mukaan
Kaikista ei ole toimimaan kuten Reinhard Bonnke tai Billy Graham, eikä Jumala sitä odotakaan. Hän antaa jokaiselle tehtävän heidän kykyjensä mukaan. Vertauksessa talenteista (Matt. 25:14–30) yksi sai viisi talenttia, toinen kaksi ja kolmas yhden. Jokaiselle annettiin tehtävä heidän kykyjensä mukaan. Samoin Jumala antaa meille lahjoja ja odottaa, että käytämme niitä hänen kunniakseen.
Yhden talentin saanut palvelija kätki sen eikä tehnyt sillä mitään. Hän sai nuhteet isännältään tämän palattua. Tämä kertoo meille, että meidän tulee käyttää saamamme lahjat ja kyvyt Jumalan valtakunnan hyväksi. Toimettomuus ei ole vaihtoehto, sillä usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:17). Teemme kuitenkin työtä Herran iloksi ja rakkaudesta häntä kohtaan, emme vain palkkion tähden.
Palkkiot ja kirkkauden tasot taivaassa
Taivaassa kaikki ovat onnellisia, mutta siellä on eri tasoja palkkioille. Jumala arvioi sen, miten olemme vastanneet hänen kutsuunsa ja käyttäneet häneltä saamamme lahjat. Ne, jotka ovat uskollisesti ja täysin paneutuneet Jumalan työhön, saavat suuremman kirkkauden. Vertauksessa leskestä, joka antoi vain kaksi lanttia (Mark. 12:41–44), Jeesus opetti, että hänen lahjansa oli arvokkain, koska hän antoi kaiken, mitä hänellä oli. Jumalan silmissä uskollisuus ja sydämen asenne merkitsevät enemmän kuin ulkoinen määrä tai näkyvyys.
Uskovien joukossa tulee olemaan uudelleenjärjestelyjä: ne, joita pidämme suurina ja näkyvinä, eivät välttämättä ole enää taivaassa etusijalla. Sen sijaan moni näkymättömissä palvellut uskova kuulee Herran sanovan: "Tule tänne, sinä olet eturivissä." Tämä ei tarkoita, että toiset olisivat vähemmän onnellisia, vaan että heidän kirkkaudessaan voi olla eroja. Kuten Paavali toteaa: "Tähdetkin eroavat kirkkaudessa toisistaan" (1. Kor. 15:41).
Nyt on aika ratkaista se, miten käytämme Jumalan antamat lahjat. Kyse ei ole puuhastelusta, vaan siitä, että olemme sitoutuneet täysin Herran työhön ja hänen tahtoonsa. Kaikki tämä punnitaan Jumalan edessä, ja palkinto annetaan sen mukaan, miten olemme hoitaneet kutsumuksemme.
Uskonaskelten merkitys ja palkkiot Kristuksessa
Jo tässä elämässä voimme saada esimakua uskossa vaeltamisen siunauksista, kun noudatamme Jumalan antamia tehtäviä. Usein tämä vaatii meiltä uskonaskelia – päätöksiä ja toimia, jotka perustuvat luottamukseen Herraan. Kun kuljemme kuuliaisesti eteenpäin, polkumme saattaa jyrkentyä, mutta samalla pääsemme lähemmäs Jumalaa. Opimme kuulemaan Hänen ääntään ja toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti. Paras palkkio onkin saada syvempi yhteys Häneen ja kulkea Hänen kanssaan niissä teoissa, jotka Hän on meille valmistanut.
On tärkeää olla valmiina kuulemaan, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän juuri nyt, ja rohkeasti ottaa uskonaskelia. Matteuksen evankeliumin vertauksessa talenteista (Matt. 25:14–30) palvelijat saivat tehtäviä kykyjensä mukaan, ja heidän uskollisuutensa palkittiin. Tämä osoittaa, että Herra antaa meille lisäpalkkioita ja vastuuta sen mukaan, kuinka toimimme uskossa. Ne, jotka käyttivät heille annetut talentit viisaasti, saivat hallita kaupunkeja. Tämä kuvaa sitä, että kerran taivaassa tehtävämme voivat olla hyvin erilaisia – mutta ne perustuvat kuuliaisuuteemme ja uskollisuuteemme tässä elämässä.
Kristityn asema tuhatvuotisessa valtakunnassa
Kirkastetulla seurakunnalla on erityinen asema tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ilmestyskirjan mukaan meillä on kirkastetut ruumiit, emmekä kuole tai kärsi väsymyksestä (Matt. 22:30). Ylösnousseet ovat kuin enkelit, eivätkä asu tavallisissa taloissa muiden ihmisten tavoin. Tuhatvuotisen valtakunnan asukkaat ovat niitä, jotka selviytyvät Jumalan vihasta ja tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. Sakarian kirjassa (Sak. 14:16) kerrotaan, että nämä kansat tulevat vuodesta toiseen Jerusalemiin palvomaan Herraa.
Kristityt hallitsevat yhdessä Jeesuksen kanssa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Tämä hallinta ei ole raskasta tai uuvuttavaa, vaan se kuvastaa osallisuutta Jeesuksen valtakunnan toteutumisessa. Esimerkiksi aseet taotaan auroiksi, ja ilmasto muuttuu parempaan suuntaan. Valtakunnan aikana ihmisillä on mahdollisuus tehdä lopullinen valintansa Jumalan puolella. Saatana kuitenkin päästetään hetkeksi vapaaksi tuhatvuotiskauden lopussa, jotta kaikkien on tehtävä oma päätöksensä (Ilm. 20:7–10).
Palkinnot voittajille ja uskon kuuliaisuus
Ilmestyskirja puhuu niistä, jotka "voittavat" – toisin sanoen niistä, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle ja voittavat synnin, lihan ja maailman houkutukset. Jeesus lupaa voittajille monia siunauksia, kuten vallan hallita kansoja (Ilm. 2:26). Tämä liittyy myös Jeesuksen vertaukseen hyvistä palvelijoista, jotka saivat hallintavallan kymmenessä tai viidessä kaupungissa (Luuk. 19:12–19). Kristittyjen tulee valmistautua siihen, että heitä palkitaan uskollisuudestaan ja kuuliaisuudestaan.
Palkkio ei kuitenkaan perustu näkyviin saavutuksiin, vaan sydämen asenteeseen ja rakkaudesta lähtevään työhön. Jeesus sanoi myös, että "joka ottaa vastaan profeetan, koska hän on profeetta, saa profeetan palkan" (Matt. 10:41). Tämä tarkoittaa, että vaikka joku ei itse olisi lähetyssaarnaaja, mutta tukee lähetyskentällä toimivia, hän saa osan heidän palkastaan. Esimerkkinä voidaan pitää Daavidin joukkoja, joissa kaikki saivat tasapuolisen osan saaliista, vaikka osa ei voinut osallistua taisteluun (1. Sam. 30:24).
Paavali kirjoittaa, että jokainen saa palkan oman työnsä mukaan (1. Kor. 3:8). Jumala kohtelee meitä yksilöinä eikä suurena massana. Hän näkee sydämemme asenteen ja punnitsee tekojemme motiivit. Vaikka kaikki taivaaseen pääsevät ovat onnellisia, ne, jotka ovat uskollisesti palvelleet Jumalaa ja käyttäneet Häneltä saamiaan lahjoja, saavat erityisen kirkkauden. "Tähtien kirkkaudessa on eroja" (1. Kor. 15:41).
Lopuksi
Kristityn elämässä usko ja kuuliaisuus kulkevat käsi kädessä. Kaikki, mitä teemme, on vastauksena Jumalan rakkauteen, ei vain palkkion toivossa. Kun toimimme Hänen tahtonsa mukaisesti ja käytämme meille annetut lahjat oikein, voimme odottaa sekä siunauksia tässä ajassa että palkkioita iankaikkisuudessa. Jeesuksen sanat rohkaisevat: "Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Mene Herrasi iloon" (Matt.25:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti