Miksi Saarnaaja sanoo, että kaikki menevät Tuonelaan?

Raamattu on täynnä lupauksia iankaikkisesta elämästä niille, jotka uskovat Jeesukseen. Silti Saarnaajan kirjassa on hämmästyttävä ja jopa hämmentävä lause:

"Ei ole työtä, ei hanketta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä." (Saarn. 9:10)

Miten tämä voi olla totta, jos uskomme, että kuoleman jälkeen on elämää? Miksi Saarnaaja sanoo, että kaikki menevät Tuonelaan?

Saarnaajan maallinen näkökulma

Saarnaajan kirja kuuluu Raamatun viisauskirjallisuuteen, ja sen tyyli on poikkeuksellinen. Kirjan kirjoittaja, joka todennäköisesti on kuningas Salomo, tarkastelee elämää "auringon alla" – toisin sanoen ihmisen rajallisesta näkökulmasta.

Saarnaaja havainnoi, että kuolema on väistämätön kaikille: viisaalle ja tyhmälle, rikkaalle ja köyhälle, hurskaalle ja jumalattomalle. Hän toteaa, että kuolleet eivät voi enää tehdä mitään maan päällä – ei työtä, ei suunnitelmia, ei viisaita päätöksiä. Tässä ajallisessa elämässä kaikki päättyy kuolemaan.

Kun Saarnaaja puhuu Tuonelasta, hän käyttää heprean sanaa Sheol, joka tarkoittaa yksinkertaisesti "kuolleiden paikkaa" tai hautaa. Vanhan testamentin aikana käsitys iankaikkisuudesta ei ollut yhtä selkeä kuin Uudessa testamentissa, ja siksi monet kuvaukset keskittyvät kuoleman fyysiseen todellisuuteen.

Uusi testamentti avaa totuuden iankaikkisuudesta

Vaikka Saarnaajan kirja korostaa elämän katoavaisuutta, koko Raamatun ilmoitus paljastaa syvemmän totuuden: kuolema ei ole loppu.

Uudessa testamentissa Jeesus paljastaa, että kuoleman jälkeen on kaksi tietä: iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä tai erossa hänestä. Jeesus sanoi ristillä katuvalle ryövärille:

"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43)

Paavali kirjoittaa:

"Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto." (Fil. 1:21)

Tämä ei tarkoita, että Saarnaaja olisi väärässä, vaan että hän kuvaa elämää siltä kannalta, miltä se näyttää ilman iankaikkisuuden näkökulmaa. Hän haluaa osoittaa, että ilman Jumalaa kaikki on turhuutta – ja juuri siksi meidän tulee etsiä häntä.

Mitä tämä tarkoittaa meille?

Saarnaajan kirjan sanoma on yllättävän ajankohtainen. Kuinka moni tänään elää kuin tämä elämä olisi kaikki, mitä on? Monet keskittyvät vain aineelliseen menestykseen, ajattelematta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Saarnaaja haastaa meitä katsomaan syvemmälle:

"Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat." (Saarn. 12:1)

Jumala ei tarkoittanut meitä jäämään Tuonelaan. Jeesus voitti kuoleman, jotta voisimme elää ikuisesti hänen kanssaan. Siksi kysymys ei ole siitä, menemmekö Tuonelaan, vaan siitä, kuka on meidän Herramme, kun lähdemme tästä maailmasta.

Mitä sinä valitset?