Kesällä 2025 valkokankaille saapunut James Gunnin ohjaama Superman tuo ikonisen sankarin takaisin yleisön eteen uudessa valossa. Pääroolissa loistaa David Corenswet, jonka lempeän vahva olemus ja klassiset piirteet ovat herättäneet monissa muistoja edesmenneestä Christopher Reevesta – näyttelijästä, jonka roolisuoritus 1970–80-luvuilla määritteli kokonaisen sukupolven käsityksen Teräsmiehestä. Uusi elokuva ei kuitenkaan palaa origin-tarinaan, vaan esittelee jo kokeneemman Clark Kentin Daily Planetin uutisrintamalla, samalla kun maailma ja sankarin sisäinen elämä käyvät entistä monisyisemmiksi. Gunnin visio eroaa aiempien vuosien tummasävyisestä Snyder-universumista selkeästi: uusi Superman on empaattinen, vilpitön ja toivoa kantava hahmo, jonka inhimillisyys on yhtä tärkeässä roolissa kuin hänen yliluonnolliset voimansa. Taustalla kaikuu myös historian paino: monet Supermania aiemmin näytelleet ovat kokeneet raskaita kohtaloita – tunnetuimpana Christopher Reeve, jonka ura katkesi traagisesti ratsastusonnettomuudessa. Tämän kaiken keskellä vuoden 2025 versio kantaa mukanaan haikeaa kunnianosoitusta menneille ikoneille, mutta rakentaa samalla uuden aikakauden sankaria, jolle oikeudenmukaisuus ei ole vain supervoima, vaan elämänasenne.
Viihdeteollisuus ei ole enää vain viihdettä. Se on nykyään yksi vahvimmista arvojen ja maailmankatsomusten muokkaajista – ja juuri tästä muistuttaa pastori Steve Cioccolanti videossaan, jossa hän käsittelee uuden Superman-elokuvan vaikutuksia kristityn näkökulmasta.
Pastori Steve nostaa esiin huolensa siitä, miten ikonisia hahmoja, kuten Superman, käytetään nykyään viestien välikappaleina. Siinä missä aiemmat supersankarit symboloivat perinteisiä hyveitä – rohkeutta, uhrautuvaisuutta ja oikeudentuntoa – nykyversiot voivat tuoda mukanaan täysin toisenlaista sisältöä: poliittista latausta, arvorakenteiden purkamista ja jopa tarkoituksellista uskonnollisten viitteiden vähättelyä.
"Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, jotka tekevät pimeyden valoksi ja valon pimeydeksi..."
– Jesaja 5:20
Hollywood – Woke tarkoittaa usein broke
Cioccolanti viittaa myös siihen, että monet “woke”-viestejä painottavat elokuvat epäonnistuvat kaupallisesti. Kun elokuvat muuttuvat enemmän ideologisiksi ohjelmajulistuksiksi kuin mukaansatempaaviksi tarinoiksi, katsojat alkavat kääntyä pois.
Kristittynä on syytä pohtia, onko kulttuurinen viesti enää sopusoinnussa uskon kanssa. Ei siksi, että pelkäisimme kulttuuria, vaan koska meille on annettu ohje:
"Kaikki on luvallista" – mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" – mutta kaikki ei rakenna."
– 1. Kor. 10:23
Kristityn vastuu katselijana
Steve ei suoraan kiellä elokuvan katsomista, mutta haastaa meitä miettimään sen vaikutuksia. Elokuva voi olla esteettisesti kaunis ja teknisesti vaikuttava – mutta mitä se tekee sydämellemme ja mielellemme?
"Varjele sydäntäsi yli kaiken, sillä sieltä elämä lähtee."
– Sananl. 4:23
"Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta..."
– Room. 12:2
Tarvitaanko varovaisuutta vai rohkeutta?
Meitä ei ole kutsuttu elämään eristyksessä maailmasta – mutta meitä on kutsuttu elämään toisin kuin maailma. Kulttuuri muuttuu, mutta Jumalan totuus pysyy.
"Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa."
– 1. Tess. 5:21–22
Jos uusi Superman-elokuva vie ajatuksia pois totuudesta ja kohti sekavampaa moraalia, voi olla hengellisesti viisaampaa valita toisin. Ei siksi, että halveksisimme maailmaa – vaan koska rakastamme Jumalaa enemmän.
Mitä sinä katsot – ja mitä se saa sinussa aikaan?
Kristittynä voimme kuluttaa kulttuuria, mutta meidän ei tarvitse niellä sitä purematta. Jokainen valinta rakentaa jotain sisimpäämme – kysymys kuuluu: rakentaako se Kristusta meissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti