1. Historiallinen konteksti
On tärkeää ymmärtää, että tämä laki annettiin tuhansia vuosia sitten Israelin kansalle tilanteessa, jossa heidän uskollisuutensa Jumalalle oli elämän ja kuoleman kysymys. Ympärillä oli kansoja, joiden jumalanpalvelukseen liittyi usein väkivaltaa, lapsiuhria ja muuta, mikä uhkasi Israelin liittoa Jumalan kanssa. Tämän vuoksi epäjumalien palvonta ei ollut vain yksilön "mielipidekysymys", vaan nähtiin koko yhteisön hengellisen ja fyysisen selviytymisen vaarantamisena.
2. Ei käytännön tappokäsky
Rabbiinisessa perinteessä tällaisia määräyksiä ei tulkittu yksinkertaisina käytäntöohjeina. Kuolemantuomioiden toteuttamiselle oli niin tiukat todistus- ja menettelysäännöt, että niitä sovellettiin käytännössä äärimmäisen harvoin – monet rabbiinit sanovat, ettei käytännössä koskaan. Teksti toimii ennen kaikkea varoituksena: näin vakavasti Jumala suhtautui siihen, että kansa kääntyisi pois Hänestä.
3. Kristillinen tulkinta
Uuden testamentin valossa kristitty ei voi lukea tätä kohtaa kirjaimellisena ohjeena. Jeesus itse torjui väkivallan tien ja korosti armahtamista, anteeksiantoa ja vihollistenkin rakastamista. Paavali muistuttaa Roomalaiskirjeessä (12:19): “Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle. Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.” Kristillinen usko ei siis anna lupaa tappaa – päinvastoin, se asettaa yksiselitteisen kiellon väkivallalle.
4. Mitä kohta siis opettaa meille tänään?
-
Vakavuus: Teksti muistuttaa, että hengelliset valinnat eivät ole yhdentekeviä. Ne voivat rakentaa tai murentaa yksilön ja yhteisön perustaa.
-
Lojaalisuus: Jumalan seuraaminen tarkoittaa uskollisuutta, vaikka ympärillä olisi houkutuksia.
-
Rajat: Jos joku läheinen houkuttelee tuhoavaan suuntaan – oli kyse sitten uskosta, päihteistä tai muista vääristä valinnoista – on lupa ja velvollisuus sanoa ei. Ei väkivalloin, vaan selkein rajoja vetävin teoin.
5. Miksi tätä väärinymmärretään?
Tämä johtuu siitä, että teksti kuulostaa kovalta ja raakana luettuna jopa epäinhimilliseltä. Jos sen kuitenkin lukee vain pintatasolla, kokonaisuus jää näkemättä: kyse on muinaisen kansan lainsäädännöstä, joka toimi varoituksena eikä käytännön tappokäskynä. Raamattu on kirjakokoelma, jossa on eri aikojen ja liittojen tekstejä – ja siksi sen sanomaa pitää lukea sekä historiallisessa että teologisessa kontekstissa.
Raamattu ei siis suinkaan kehota ketään nykypäivänä tappamaan lähimmäistään. Päinvastoin – sen koko sanoma huipentuu Jeesuksen sanoihin: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Kun ymmärrämme tekstin tarkoituksen ja aikakauden, jossa se kirjoitettiin, ei jää enää tilaa väitteille, että Raamattu olisi vain "hirvittävä" teos. Sen sijaan näemme sen vakavan varoituksen voiman – ja samalla Jumalan pelastussuunnitelman, joka huipentuu armoon, ei väkivaltaan.