Elä ennen kuin kuolet!

 

Täytyy sanoa, että harva kirja on onnistunut inspiroimaan minua samalla tavalla kuin  Daniel Kolendan kirjoittama kirja Elä ennen kuin kuolet (KKJMK Oy, 2013). Daniel Kolenda on amerikkalainen lähetysevankelista, jonka kerrotaan johtaneen yli 10 miljoonaa ihmistä Kristuksen luokse. Hän on jatkanut saksalaisen evankelista Reinhard Bonnken työtä toimien puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana Christ for all Nations -järjestössä. Kolendan nimi ei sanonut minulle mitään entuudestaan enkä juuri tiedä millainen saarnamies hän on. Sen voin kuitenkin sanoa, että tämä hänen tekemänsä kirja on hyvä! Kyseinen nide osui käsiini selatessani paikallisen kirjaston hengellistä osastoa. Siellä kirjastossa tätä selatessani satuin aukaisemaan kirjan sivulta 24. Katseeni kiinnittyi lukuun, jonka alussa mainittiin muuan päivämäärä ja kaksi julkisuuden henkilöä, joiden kohtalot koskettivat monia ihmisiä tuona päivänä maailmanlaajuisesti: 

25. kesäkuuta 2009 on päivä, joka jäi monien mieleen siitä, että kaksi kuuluisaa ikonia kuoli samana päivänä vain muutamien tuntien sisällä toisistaan. Farrah Fawcett oli kaunis näyttelijä, joka muistetaan tv-sarjasta Charlien enkelit ja hän voitti People's Choice Award-palkinnon. Michael Jackson taas oli kiistaton popin kuningas. Molempien ennenaikainen kuolema järkytti maailmaa ja piti jokaisen uutiskanavan kiireisenä viikkokausia. Tuona päivänä katsoin varmaankin tuntikausia samaa kuvamateriaalia toivoen pääseväni irti musertavasta ajan väliaikaisuuden tunteesta, joka teki minut hieman tavallista mietteliäämmäksi ja tunteellisemmaksi. Farrah Fawcettin ja Michael Jacksonin elämät olivat suuria, tärkeitä ja julkisia, mutta kuitenkin ne asiat, joista heidät parhaiten tunnettiin, olivat hyvin merkityksettömiä ikuisuuden valossa.

Vähättelemättä näiden kahden edellä mainitun julkisuuden henkilön elämää, niin tässä kirjassa lähestytään asiaa nimenomaan ikuisuusnäkökulmasta. Kuten tiedetään, Michael Jackson teki kaikkien aikojen myydyimmän albumin. Jacksonista tehty tuore kirja Bad – An Unprecedented Investigation into the Michael Jackson cover-up kertoo hänellä olleen vielä viimeisinä kuukausinaan kunnianhimoisia ajatuksia loppuelämänsä varalle; Michael Jacksonia vainosi ajatus kuolemattomuudesta. Hän janosi pääsevänsä Charlie Chaplinin tai Walt Disneyn legendaluokkaan. Jackson oli järkeillyt, että ainoa tapa kohota samalle tasolle, olisi päästä vielä tähdittämään suosittuja elokuvia. Tätä kautta hän ajatteli saavuttavansa vielä ikonisemman aseman, mihin pelkkä pop-muusikkous ei riittänyt. Hän hamusi pääsevänsä käsiksi messeviin 20 miljoonan dollarin viikkoansioihin ja pohti mahdollisuutta esiintyä Las Vegasissa Cirque du Soleilin ja Celine Dionin kanssa. Mutta mikä on tilanne tänään? Jacksonin maine ja kunnia ovat suurelta osin mennyttä – myös Cirque du Soleil kuuluu hakeutuneen konkurssiin. 

Filmitähdet, maailman johtajat ja suurliikemiehet luulevat kaikki olevansa erittäin tärkeitä. Joka päivä uutiset yrittävät uskotella meille, että maailma pyörii näiden ihmisten ja heidän vaikutusvaltansa, voimansa ja rikkauksiensa ympärillä. Jumalan näkökulmasta se kaikki on kuitenkin mitätöntä ja turhaa. Kaikki heidän ponnistelunsa kohota tikapuiden ylimmälle askelmalle ovat arvottomia.

Näin Daniel Kolenda toteaa kirjassaan ja on mielestäni hyvin oikeassa. Median uutisvirtaa selatessa näkee, kuinka kaikki todella pyörii niin näiden kuin monien muiden tyhjäpäisten mitättömien somevaikuttajien elämän ympärillä. Entä vaikkapa Kardashianit, Osbournet tai avioliittojensa myötä äkkirikastuneet miljonääriäidit. Heitähän niin ihaillaan ja kadehditaan. Mutta mitä merkitystä tuollaisella elämällä loppujen lopuksi on ikuisuuden valossa? Kuten Jeesus sanoi; "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."  

Kolenda nostaa kirjassaan pintaan myös tämän ajan ”hyvän olon viisauden” kutsun, jota pursuaa joka tuutista niin median, valtavirtamusiikin tai lukuisten itseapuopasten kautta. Tässä pakkosyötössä voi tosissaan alkaa uskoa, että olemassaolomme päämäärä olisi vain onnellisuuden ja menestyksen saavuttaminen tässä maailmassa. Juuri tätähän nämä tuhannet itseapuoppaat pakkosyötöllä toitottavat: Taivas on rajana!, Voit saavuttaa tähdet ja tulla yhdeksi niistä!, Olet oman kohtalosi herra! Muistan, kuinka itsekin hain jossain vaiheessa inspiraatiota elämääni positiivisen ajattelun voimasta. Tankkasin näitä myönteisen ajattelun opuksia tyyliin löydä sisäinen voimasi. Apuna tuli monessa yhteydessä käyttää meditointia ja mielenhallintaa. Näistä saattoi kyllä saada hetkellisesti hyviä tuntemuksia, mutta mitään konkreettista tai toteutettavissa olevaa näistä ei saanut. En minä ainakaan, vaikka moni muu on varmasti kokenut toisinkin. Nuo opukset tuntuivat vain toistavan sitä samaa mantraa siitä, kuinka pitää uskoa itseensä ja unelmiinsa. Että ne ovat kyllä kaikki toteutettavissa, kunhan vain jaksaa käyttää kyynärpäitään ja olla tarpeeksi sitkeä. Veikkaanpa, että tuhannet unelmat ovat positiivisesta ajattelusta huolimatta jääneet toteutumatta...

Kolenda palauttaa lukijan maanpinnalle muistuttamalla seuraavasti: Todellisuudessa kuitenkin se, miten paljon rahaa ansaitset, kenet tunnet tai millaisen maineen saavutat, ovat itsessään hyvin merkityksettömiä asioita. Eräänä päivänä kaikki keräämäsi aineellinen omaisuus, jonka saamiseksi olet taistellut, jaetaan sukulaistesi kesken tai myydään pikkurahalla kirpparilla. Jos olet useimpien ihmisten kaltainen, niin eräänä päivänä nimesi on oleva tuntematon ja kasvosi tunnistamattomat. Kuolevainen elämänvoimasi putoaa eräänä päivänä pois ja katoaa unohduksen mereen.

Edellä mainittu kuulostaa tietysti hyvin lohduttomalta ja väistämättömältä. Mutta tämän kirjan lohdullinen sanoma kuuluukin, että tämä ei ole kuitenkaan tarinan loppu! Kirjassa meitä rohkaistaan sanoen; vaikka elämämme eräänä päivänä päättyykin, niin Jumalan valtakunta jatkaa kulkuaan kohti voittoaan. WAU! Nimittäin tässä meillä on suurin mahdollisuutemme! Me voimme kuolevaisilla käsillämme auttaa Jumalan valtakunnan rakentamisessa ja se on suurin etuoikeus mikä kenelläkään voi olla. 

Kuuluisuuksien sijaan kirja nostaa esiin muutamia henkilöitä, jotka ovat ansioituneet Jumalan valtakunnan rakentamisessa hyvällä tavalla. Nimet John ja Charles Wesley tuskin sanovat paljoa? Eivät minullekaan, mutta kirja kertoo, että nämä englantilaiset veljekset perustivat 1700-luvulla kristillisen ryhmän. Heidän tarkoituksenaan oli edistää kristillistä elämää ja johtaa ihmisiä tekemään hyvää. Nämä veljekset lukivat ahkerasti Raamattua, rukoilivat ihmisten kanssa yhdessä perustamassaan ryhmässä sekä auttoivat köyhiä ja sairaita sekä vankeja. Wesleyn veljekset ovat olleet kuolleina jo monen sukupolven ajan, mutta tuo heidän perustamansa hengellinen yhteisö voi yhä hyvin ja on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Westminster Abbeyn eteläisen kuorikäytävän seinältä löytyy Wesleyn veljeksille omistettu pieni muistolaatta, jossa sanotaan: Jumala hautaa työmiehensä, mutta jatkaa työtään. Jumalan iankaikkinen valtakunta kulkee siis edelleen eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä tämä Wesleyn veljesten tekemä pieni osa tässä Jumalan heille antamassa hankkeessa, joka teki heidän elämästään arvokkaan ja merkityksekkään. Herää ikuinen ajatus siitä, miten tärkeää ikuisuutemme kannalta onkaan pitää huoli siitä, että nimemme ovat kirjoitettuna elämän kirjassa. 

Tässä kirjassa ei ole kyse omien unelmien saavuttamisesta tai tähdeksi tulemisesta, koska loppujen lopuksi millään sellaisella ei ole merkitystä. Ennen kuin tämän kirjan sisällöllä voi olla elämällesi mitään merkitystä tai arvoa, sinun on ymmärrettävä, että olemassaolosi tarkoitus ei ole oman onnellisuutesi tai menestyksesi saavuttaminen. Tehtäväsi on viedä eteenpäin asiaa, joka on itseäsi suurempi. Elämäsi aikaansaamat väreet jatkavat vaikutustaan maailmassa hyvässä tai pahassa pitkään maallisen olemassaolosi jälkeenkin, mutta elämäsi on vain yhtä merkityksellistä, kuin se mitä se kuljettaa eteenpäin. Ja kuten Jeesus sanoi: ”Sillä, joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.” (Mark, 8:35)

Mitä meidän pitäisi sitten tehdä, jos menestys ja rikastuminen eivät olekaan elämässä tärkeintä? Tähän Kolenda antaa kirjassaan selkeän vastauksen: Jos todellakin haluat tehdä elämästäsi merkittävän, voit tehdä sen vain yhdellä tavalla: sinun on heitettävä se pois. Sinun on luovutettava elämäsi palvelemaan Häntä, joka antoi sinulle elämän alkaenkin. Mieti siis: 

– Minkä vuoksi sinä elät?

– Mikä tekee elämästäsi merkityksekkään?

– Mitä kuljetat eteenpäin ajallasi, energiallasi, varoillasi ja intohimollasi?

Kolenda muistuttaa, että kristinuskossa ei ole arvoasemia tai luokkaeroja. Olemme siis kaikki pappeja ja meidän kaikkien odotetaan tekevän työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Jumala haluaa elämämme olevan osa Hänen valtakuntaansa maan päällä. Hän haluaa juuri sinun olevan valtakuntansa lähettiläs kaikkialla, minne menetkin ja mitä teetkin. Siinä merkityksessä meidät kaikki on kutsuttu hengelliseen työhön.

Ura, elämänkumppani, varallisuus, raha, asuinpaikka tai koulutus eivät saisi olla koskaan huomiomme ensisijaisina kohteina. Kaikki nämä asiat selviävät ja meille kyllä annetaan, jos pidämme Jumalan valtakunnan ensisijaisena kiinnostuksen kohteenamme. Jos kiinnität katseesi Jumalan valtakuntaan, ja asetat sen ykkössijalle, sitä kohti kulkiessasi löydät automaattisesti kaiken muun mitä tarvitset.

Tähän sopii osuvasti kirjassa mainittu Raamatun paikka ja Jeesuksen opetus: ”Älkää huolehtiko siitä, mitä söisitte tai pukisitte päällenne. Teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä asioita ja Hän pitää teistä huolen. Etsikää sen sijaan Jumalan valtakuntaa, ja nämä kaikki teille annetaan (Matt. 6:25 – 33)

Kolenda nostaa kirjassaan esimerkkinä Maslowin tarvehierarkian, jonka Jeesus kiepsauttaa täysin päinvastaiseksi. Jeesus kehottaa asettamaan Jumalan valtakunnan ykköseksi, jonka jälkeen kaikesta muusta kyllä huolehditaan – fyysiset, henkiset ja emotionaaliset tarpeet mukaan lukien. Jos siis haluamme tietää, mikä tehtävä Jumalalla meille on, tulee meidän etsiä Hänen valtakuntaansa ja löydämme kutsumusammattimme.

Nimittäin monet ihmiset ovat asettaneet rahan ensimmäiseksi elämässään. Kun kaikki on sanottu ja tehty, he tulevat tuntemaan totuuden Matteuksen evankeliumin jakeessa 6:24: 

Kun asetamme jotain elämässämme Kristuksen ja Hänen valtakuntansa edelle, kuljemme paitsi Jumalan tahdon, myös kaikkien muiden aarteiden ohi. 

Jumala ei myöskään etsi hengellisiä ”kullankaivajia,” jotka käyttävät Häntä tai Hänen valtakuntaansa rikastuakseen tai saadakseen suosiota tai valtaa. Sen sijaan Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat kiinnittyneet Häneen, etteivät he edes näe mitään toisarvoisia houkutuksia. Emme etsi Jumalan valtakuntaa voidaksemme toteuttaa itseämme tai saavuttaa jotain. Etsimme valtakuntaa, koska rakastamme kuningasta. Asiat asettuvat oikeaan järjestykseen vasta sitten, kun rakkaudestamme kuninkaaseen tulee suurin kannustimemme. Jos meitä ajaa eteenpäin jokin ideologia tai filosofia tai se, että haluamme tehdä maailmasta paremman paikan tai nähdä uuden järjestyksen syntyvän, silloin pyrkimyksemme kuuluvat samaan kommunismin, marxismin tai muiden ”ismien” kanssa. Jumalan valtakunnan etsiminen on aivan omassa luokassaan, koska se kumpuaa kaikkia tämän maailman motiiveja syvemmästä lähteestä – jumalallisesta, yliluonnollisesta rakkaudesta kuninkaaseen. Tämä rakkaus on Jumalan valtakunnan perusta ja käyttövoima – joka kestää senkin jälkeen, kun kaikki muu on hajonnut tomuksi.

”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room 14:17).

Tämä sisäinen tila vallitsee niissä ihmisissä, jotka ovat alistuneet Jumalalle. Se on taivas maassa. Meidän tulisi siis ajatella ennemminkin näin: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan Sinun.”

Maailma opettaa meille, että tässä maailmassa nopeat syövät hitaat ja jos haluamme edetä, meidän täytyy taistella oikeuksistamme, osoittaa vahvuutemme ja kukistaa kilpailijat tarpeen vaatiessa. Kuitenkin Psalmissa 75: 7 – 8 meille kerrotaan: ”Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee; yhden hän alentaa, toisen hän ylentää.”

Kirjassa on viljelty Raamatun kohtia sopivasti ja mikäpä tähänkään kohti sopisi paremmin kuin seuraavat kolme Raamatun paikkaa:

–  Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. (Matt. 5:5)

–  Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. (Jaak. 4:10.)

– Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2. Kor. 10:18)

Oletko siis valmis toteuttamaan Jumalan suunnitelman elämällesi? Ikuinen, kaikkivaltias Jumala teki sinut omin käsin. Jo ennen kuin synnyit, Hänellä oli unelma elämällesi! Joskus on kuitenkin vaikea tietää, mikä tuo unelma on tai miten seurata sitä.

Tässä piilee Elä ennen kuin kuolet kirjan suuri ydinkysymys. Pelkän takakansitekstin lukeminen saattaa tuoda mieleen ajatuksen, että tässä on taas yksi itseapuopas lisää. Uskon itsekin siihen, että Jumalalla on olemassa suunnitelma meille kaikille. Kenenkään ei kuitenkaan ole mahdollista yhden kirjan avulla löytää omaa tehtäväänsä eikä se ole tämänkään kirjan tarkoitus. Sen sijaan Daniel Kolenda auttaa lukijaa Raamattuun ja omiin kokemuksiinsa pohjautuen löytämään Jumalan kutsun ja halun alkaa seuraamaan sitä. 

Omalla kohdallani tärkein tästä kirjasta saamani anti oli nimenomaan havahtua ja herätä. Se sai miettimään omaa elämääni ja unelmiani. Niitä toiveitani, jotka eivät saaneet täyttyä. Olenhan itsekin ehtinyt haaveilla esimerkiksi tähtitoimittajan, lauluntekijän tai kirjailijan työstä. Olin pitkään ajatellut olevani enemmän kuin joku harmaa valtion virkamies. Tunsin sydämeni sykkivän enemmän viihteelle ja kulttuurille. Että eikö minun kuuluisi olla kaiken sen loiston keskellä, mille sydämeni eniten sykkii? No, olen kyllä saanut tehdä kaikkea tuotakin ihan sopivassa määrin. Luulen kuitenkin, että siihen kuvioon hiipi salakavalasti mukaan halu menestyä ja saada itselle nimeä. Siinä vaiheessa kun ihminen tulee uskoon, moni entinen asia ei tunnukaan enää hyvältä, vaan pikemmin nololta. Ensimmäisenä tökkäsi kaikki tällainen; halu pröystäillä sillä, ketä julkkiksia olen tavannut, ketä tunnen saati esitellä somessa selfieitä, joihin olen tunkenut itseni jonkun julkkiksen kanssa. Filmitähtien tai kenenkään tavallisen kuolevaisen julkkiksen palvonta ei kuulu uskovaisen elämään.  

En tietenkään halua tappaa minussa olevaa luovuutta, sillä kirjoittaminen ja lauluntekeminen ovat minulle yhä rakasta. Jatkossa haluan kuitenkin kuulostella herkällä korvalla, onko näissä tekemisissäni Jumalan henki mukana. Että onko se, mitä kulloinkin teen kunniaksi Hänen valtakunnalleen? Tämän blogin kirjoittamisen osalta esimerkiksi tunnen, että se on. Tällaisen koen olevan sitä nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Nyt jotenkin ymmärrän, että minähän olen jo pitkään ollut osa Jumalan tekemää hienoa suunnitelmaa. Ensinnäkin Hän on antanut minulle maailman ihanimman puolison, jonka kanssa olen saanut elää onnellisena jo liki 30 vuoden ajan. Viisaudessaan Hän on antanut minulle myös vakaan ja turvallisen työn valtion leivissä eikä missään epävakaassa viihdemaailmassa. Työni on mahdollistanut säännöllisen toimeentulon ja muun muassa oman asunnon. Vieläpä paikassa, missä ei ole toistaiseksi yt-neuvotteluita tarvittu ja joka lienee työnantajista vakaimpia. Työni on ollut asiakkaiden palvelua ja päivittäistä ihmisten kohtaamista joko kasvotusten tai puhelimessa. Olen saanut siinä lukuisia onnistumisen tunteita saatuani auttaa monia vaivaantuneita sieluja solmuun menneiden veroasioiden kanssa. Saanut heidät lähtemään toimistosta sydän ja mieli paljon keveämpänä, kun ihminen on tajunnut, että eihän tässä ollutkaan maailmanloppu kysymyksessä. Tätä me tuolla toimistossa teemme. Muun muassa tässä kohtaa tunnen olleeni Jumalan käytössä silloinkin, kun en aina itse ole sitä tajunnut. Niin paljosta saan Jumalaa kiittää, kuten myös matkoista, kun olen saanut nähdä maailmaa ja levätä. Ja ne elämän onnellisimmat hetket voi löytää hyvin läheltä kauniin suomalaisen luonnon helmasta, missä ne voi päivittäin jakaa rakkaimpansa kanssa. 

Kun aloin rukoilla Jumalaa kertomaan selkeämmin suunnitelmastaan, mitä muuta minä voisin omalta osaltani tehdä Hänen valtakuntansa eteen, niin kyllä noita erilaisia toimeksiantoja on sen jälkeen tullutkin. Olen saattanut saada selkeän toimeksiannon tehdä jotain jonkin ihmisen puolesta. Ne ovat saattaneet olla myös esirukouksia joidenkin asioiden tai ihmisten puolesta, yhteydenottoja tiettyihin ihmisiin ja toimia heille rohkaisijana. Tai sitten vain yksinkertaisia huokauksia eri asioiden puolesta. Ja juuri sopivassa määrin. Ei Jumala tarkoita, että Hänen tahtonsa noudattamisen pitäisi olla jotain suorittamista ja ansiopisteiden keruuta. Ei, vaan Hän tarvitsee meitä ihan tavallisia taapertajia viljapelloilleen kantamaan omat kortemme kekoon. Meidän tulee auttaa muita! Jeesuskin kehotti meitä menemään auttamaan sairaita ja heikkoja.

Kokonaisuutena tämä kirja käynnisti sisäisen prosessin, joka on huomattavasti tärkeämpää kuin se, että se olisi yrittänyt antaa suorat vastaukset kaikkeen. Suorien vastausten saaminen olisi sitä paitsi mahdotonta, koska me ihmiset olemme niin erilaisia. Erityisesti pidin tässä kirjassa siitä, että se pohjaa uskollisesti Raamattuun ja inspiroi lukemaan sitä entistä hanakammin. Tärkeitä asiayhteyksiin sopivia paikkoja on tiuhaan ja käytännönläheisesti siteerattu.

Viepä matkasi sinut lähetyskentälle tai lääketieteelliseen, tuleepa sinusta sitten rakennustyöntekijä, kotiäiti, liikemies, opettaja, kokki tai pastori – sinä voit kokea Jumalan tahdon ihmeen elämässäsi ja elää todeksi sitä seikkailua, joka Hänellä on sinua varten. Kutsuupa Jumala sinut sitten kokoaikaiseen kutsumustyöhön tai Hänen lähettilääkseen liikemaailmaan, tiedemaailmaan, hallitukseen, viihdealalle tai minne tahansa, periaatteet ovat samoja, avaimet Jumalan tahdon löytämiseen ovat samoja, haasteet ja sudenkuopat ovat samoja, ja lopuksi palkka on oleva sama. 

Vastoin monien ihmisten käsitystä Jumala ei palkitse meitä sen perusteella, miten monta ihmistä johdatamme Jeesuksen luokse. Hän palkitsee meidät sen perusteella, miten kuuliaisia olemme Hänen kutsulleen ja tahdolleen. Ole uskollinen ja kuuliainen sillä alueella, minne Hän sinut kutsuutkin niin, että lopuksi saat kuulla nämä sanat: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.” (Matt. 25:21, Kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Kolenda symboloi kirjassa meitä särkyneiksi saviruukuiksi. Olemme sitä siinä vaiheessa, kun olemme nöyrtyneet Jumalalle ja päättäneet alkaa toteuttaa Hänen tahtoaan. Olen aina rakastanut kappaletta Särkynyt saviruukku ymmärtämättä oikeastaan, miten upea sanoma tässä kappaleessa onkaan. Aikaisemmin ymmärsin särkyneellä saviruukulla tarkoitettavan jotain mieleltään särkynyttä ihmistä, joka vasta särkyneenä on valmis kokoamaan itsensä uudestaan kasaan Jumalan avulla. Nyt ymmärrän, että nöyrryttyämme Jumalan tahtoon ja pyrkimällä Kristuksen kaltaisiksi meistä todella tulee näitä murrettuja saviastioita. Silloin Jumalan voima loistaa meistä ja kaikki kunnia kuuluu Hänelle. Jumala rakastaa käyttää Hänen tahtoonsa murtuneita saviastioita, koska heidän kautta Hän saa suurimman kunnian.

Eräästä tärkeästä seikasta Kolenda myös muistuttaa kirjassa: Älä tee sitä virhettä, että yrität pakottaa kaikkia ympärilläsi olevia tekemään sitä, mitä Jumala on kutsunut sinut tekemään, äläkä halveksi heitä sen vuoksi, että he tekevät jotain muuta kuin sitä, mitä itse pidät tärkeänä. Tähän huomaan itsekin usein syyllistyneeni odottaessani toisilta ihmisiltä samaa. Olen saattanut sanoa vaikka rakkaimmalleni arvostelevaan sävyyn, että miksi et lahjoita enemmän hyväntekeväisyyteen, vaikka hän on niin monella muulla tapaa siunaukseksi muille. Meidän tulisi siis käsittää, kuten jo Paavali aikoinaan sanoi: ”Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7)

Elä ennen kuin kuolet oli huikea lukuelämys ja inspiraation lähde. Omiin ajatuksiini se sai aikaiseksi vipinää alkaa toimia ja ryhtyä kuulostelemaan entistä herkemmällä korvalla omaa kutsumustani. Vaikka tämä kirja on ilmestynyt jo seitsemän vuotta sitten, on se onneksi edelleen melko hyvin saatavilla. Itsekin sen juuri hankin omaksi, sillä sen tunnelmiin on aika ajoin mielenkiintoista palata. Jos siis tämän genren kristillinen kirjallisuus kiinnostaa, tämä kannattaa lukea! Vaikka olenkin sitä mieltä, että uskonelämään kuuluu ensisijaisesti päivittäinen Raamatun luku, niin tämä kirja sisältää kuitenkin tervettä ja puhdasta Raamattuun pohjautuvaa opetusta. Sellaista, joka on hyvin sovellettavissa ihan tavalliseen arkeen.  

Daniel Kolenda (kuva: Facebook)

Kursivoidut kohdat Daniel Kolendan kirjasta Elä ennen kuin kuolet (KKJMK Oy, 2013)

Lihavoidut kohdat Raamatusta