keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Kerätkää aarteita taivaisiin!

  

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” Näin sanoi Jeesus tunnetussa vuorisaarnassaan, joka löytyy Matteuksen evankeliumista kohdasta 6:19.

Olen törmännyt aika ajoin tähän puhuttelevaan Raamatun paikkaan ja halusin nyt selvittää, mitä tuo aarteiden kerääminen taivaaseen tarkemmin ottaen tarkoittaa. Otetaan siitä siis selvää. Aarteesta tulee tietysti ensimmäisenä mieleen raha. Se kuulostaa jo teemana kovin maalliselta ja jopa synnilliseltäkin. Se on tietysti itsessään aika neutraali asia sen tarvitsematta merkitä hyvää tai pahaa. Raha on yksi ihmisten keksimistä asioista, jota on helppo käyttää oikein tai väärin. Raha on valitettavasti ihmisen pahin epäjumala. Jeesus painottaa Raamatussa oikeastaan rahan ja omaisuuden merkitystä enemmän kuin mitään muuta yksittäistä asiaa. Ennen kaikkea Jeesus varoittaa kiinnittämästä rahaan sydäntään. Hän varoittaa, että on kohtalokasta rakentaa elämäänsä omaisuutensa varaan. Vaikka ihminen olisi ollut kuinka rikas, kuuluisa ja mahtava, niin lopulta hänestä jää tänne jäljelle vain luut tai tuhka kaikesta siitä loistosta, mitä hänellä maan päällä eläessään oli. 

Jeesus viittaa puheissaan tähän; Jos ihmisen viimeinen turva on tänne maan päälle kokoamissaan aarteissa, niin se turva ei kestä. Ainoa kestävä turva on taivaassa, jossa ei aika eikä mikään muukaan pääse tuhoamaan aarretta. Tästä on siis kyse; raha ja omaisuus on annettu meille, että osaisimme käyttää sitä Jumalan tarkoittamalla tavalla. Niihin EI SAA kiinnittää sieluaan. Paras keino olla kasaamatta aarteita maan päälle, on pyrkiä luopumaan omastaan toisten hyväksi. Se on aarteiden keräämistä taivaaseen. Silloin omaisuus ei hallitse ihmistä, vaan ihminen omaisuutta!

Yksi asia, mikä itselleni tuli mieleeni uskoon tuloni myötä, oli nimenomaan turhasta omaisuudesta luopuminen ja hyväntekeväisyys. Yksi juopa minun ja Jumalan välillä tuntui olleen juuri valtava materian haaliminen ja sen palvonta. Olin haalinut kuluneiden vuosikymmenten aikana kaapit pullolleen kaikenlaista kaikkea. Minulla oli esimerkiksi suuri levykokoelma sekä kaapit pullollaan vanhoja musiikkilehtiä ja sarjakuvia vuosikymmenten takaa. Kaikkeen tähän olin saanut upotettua sellaisen määrän rahaa, jonka loppusummaa en hirviä edes ajatella. Hiljalleen olen luopunut näistä ja mitä enemmän olen luopunut, sitä vapautuneemmaksi olen itseni tuntenut. Olin koonnut esimerkiksi valtavan määrän vinyyliä vaatehuoneessani pölyttymässä omistamatta edes levysoitinta, jolla niitä levyjä kuunnella. Kaikki oli vain tätä materian keruuta. Perustin erillisen hyväntekeväisyystilin, joka on ollut yksin minun ja Jumalan välinen asia. Lähtökohta siinä ei ole ollut rahankeruu itselle, vaan Jumalan valtakunnan työtä varten. Jopa alkoikin tämä homma toimia; Jumala on aina järjestänyt minulle taloudellista tukea erinäisiä rakkauden tekoja varten. Inspiraation eri kohteisiin tunnen saaneeni suoraan Häneltä.

Sen vuoksi haluan sinuakin rohkaista, että kenellä tahansa on mahdollisuus tällaiseen. Sitä hyvää mieltä, jonka antamalla saa, on mahdotonta korvata millään itselle haalitulla materialla tai sijoittamalla pelkästään itseensä. Tällaista työtä voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa. Se on aarteiden keruuta taivaaseen parhaalla tavalla. Kannattaa vain kuunnella sydäntään ja kysyä Jumalalta mitä juuri sinä voisit tehdä Hänen valtakuntansa hyväksi. Taivaallinen Isäsi omistaa joka tapauksessa jo muutenkin kaiken eli sinun elämäsi. Hän seuraa hyvin kiinnostuneena sitä, millä tavalla sinä käytät elämääsi iankaikkiseksi hyödyksesi. Jumala on ottava kaiken vastuun sinun hyvinvoinnistasi ja elinpäivistäsi tulevina vaikeina aikoina, kun vain käännyt Hänen puoleensa etkä kulje omaa itsekästä tietäsi. Luottamuksesi Häneen on Hänelle hyvin mieluista.

On toki monia tapoja antaa omastaan ja itsestään. Se voi olla muutakin auttamista, rohkaisua ja läsnäoloa.  Helpointa on tietysti ryhtyä esimerkiksi kuukausilahjiittajaksi jollekin järjestölle, jolloin nämä tahot huolehtivat lahjasi käyttämisestä tarkoituksiinsa. Isoille järjestöille lahjoittaminen herättää tosin monesti epävarmuuden tunteen, että meneeköhän apuni varmasti perille kohteeseen asti? Vai käytetäänkö se vain esimerkiksi yhteisön suomalaisen työntekijöiden palkkoihin ja yhteisön ylläpitokuluihin? Itse olin vuosia Worldvision-kummina intialaiselle pojalle. Hän oli noin 4-vuotias kummisuhteemme alkaessa ja sitä kesti hänen kasvettuaan täysi-ikäiseksi. Yhteyttä ylläpidettiin useita kertoja vuodessa kirjein, pienin lahjoin ja kortein. Ainakaan Worldvisionin suhteen minulla ei ollut epäilystä, etteikö kuukausilahjoitukset olisi tavoittaneet kohdettaan. Olihan sitä paitsi tehty selväksi, että lahjoitukset auttavat koko yhteisöä, eikä vain yksin kummilapsen perhettä. Sinäkin voit rukoilla Jumalalta eri toimeksiantoja, miten voisit auttaa. Rakkauden teot ovat niitä, mistä voi oikeasti tuntea suurta onnea. Facebookista löytyy esimerkiksi valtavasti erilaisia ryhmiä, minkä kautta on mahdollista toimittaa muun muassa ruoka-apua vähävaraisille. Monet yhteisöt, esimerkiksi Lähetysapu ry toimittavat vaatelähetyksiä suoraan kohteeseen, kun vain otat niihin yhteyttä. Yksi hyvä kanava on myös esimerkiksi Kotimaan apu, jossa kerätään aina jotain yksilöityä kohdetta varten. Vähäinenkin avunanto on aina hyvästä. Jos kaikki osallistumme, niin pienistä puroista voi kasvaa koski.

Kannattaa ryhtyä keräämään aarteita taivaaseen. Itse en ainakaan halua enää haalia itselleni ylimääräistä materiaa. Miksi syytää suuria määriä rahaa esimerkiksi lottoamiseen rikastumisen toivossa? Lottovoiton antaminen on harvoin Jumalan rukousvastaus saati osa Hänen suunnitelmaansa. Vaikka kuinka ajattelisi antavansa siitä osan hyväntekeväisyyteen, niin suuresta lottopotista haaveilu kumpuaa kuitenkin vain lihallisista mielihaluista. 

Luukaksen evankeliumissa on puhutteleva kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Siinä kerrotaan, kuinka yltäkylläisyydessä elänyt rikas mies joutui kuolemansa jälkeen Tuonelaan ja hyljeksitty köyhä Lasarus pääsi Taivaaseen. Tämän kertomuksen ydin ei tarkoita sitä, että rikkaus automaattisesti sulkisi ja köyhyys avaisi pääsyn taivaaseen. Sanoma on siinä, että rikkaus ja koko siihen perustuva elämä tuudittavat ihmisen helposti luottamaan liiaksi omiin mahdollisuuksiinsa ja samalla estävät häntä näkemästä lähimmäistensä hätää sekä uskomasta Jumalaan Sanaan ja turvautumasta Hänen hyvään johdatukseensa. 

Jeesus opettaa lukuisissa yhteyksissä, kuinka vaikeaa rikkaan ihmisen on päästä taivasten valtakuntaan. Tämän vuoksi hän varottaa palvomasta omaisuuttaan epäjumalana.  On tärkeää olla rakentamatta elämäänsä sen varaan, mitä tässä maailmassa arvostetaan. Raamatussa sanotaan, ettei kukaan voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista. Emme voi siis mitenkään palvella samanaikaisesti sekä Jumalaa että mammonaa, koska ne ovat toisensa poissulkevia asioita. Palveleminen tarkoittaa tässä yhteydessä jonkun orjana olemista. On siis mahdotonta olla yhtä aikaa srkä mammonan orja että Jumalan orja. Mammonaan eli omaisuuteen liittyy oma kiusauksensa, koska ihminen saattaa ryhtyä palvomaan sitä Jumalan sijaan. Se, joka näin toimii, vaeltaa ilman valoa.  

Jeesus varoittaa meitä elämästä tätä elämää omaisuuden ja sen kartoittamisen ehdoilla. Ihminen saattaa nimittäin helposti alkaa valmistautua liiaksi tulevaisuuteensa ja suunnitella sen maallisen omaisuutensa varaan. Hän saattaa tehdä tarkat suunnitelmat ja perustukset, kuinka ehtiä käyttää omaisuutensa hyödykseen ennen kuin jättää tämän maailman. Silloin elämän suunta on ollut väärä ja Jumalan tahdon vastainen. 

Jeesus sanoo: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? (Matt. 6:25-26)

Tähän liittyen vuorisaarnassa on teemana myös tulevista huolehtiminen ja murehtiminen. Se viittaa ihmisen sisäiseen elämään ja mielenrauhaan. Eri asioista huolehtimisesta voi nimittäin tulla helposti koko elämän sisältö. Kiusaukseksi voi muodostua alkaa järjestellä tulevaisuuttamme väärällä tavalla. Kuitenkin huomisesta huolehtimisen kiusaus on epäluottamusta Jumalaa kohtaan. Kun Jeesus sanoo, ettei meidän tarvitse huolehtia huomisesta, Hän viittaa siihen mitä ihmisen sydämessä tapahtuu hänen ajatellessaan huomista. Onko se lohdutonta epävarmuutta ja pelkoa huomisesta vai luottamusta siitä, että Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan.

Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. (Matt. 6:27-34)

Älkäämme siis huolehtiko huomispäivästä. Ei ole syytä murehtia tulevaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi tarpeen valmistautua tuleviin haasteisiin ja koitoksiin. Etenkin kristityn tulee ottaa huolehtiakseen monia kysymyksiä ja kantaa vastuuta myös toisten ihmisten tulevaisuuden edellytyksistä. On kuitenkin turha huolehtia sellaisesta, mihin ei voi itse vaikuttaa. Huomisten huolien murehtiminen ei ketään ihmistä tyydytä. Se on pelkkää uskon vähyyttä ja luottamuspulaa Jumalaan. Epäluottamus Jumalaa kohtaan ei kuulu heille, jotka rakastavat Taivaallista Isää. 

Jumalan tahdon ja hänen valtakuntansa etsiminen on tärkeintä elämässä ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Kun elämän pääsuunta on Jumalan tahdon etsimisessä, ihminen saa kaiken muunkin tarvitsemansa. Tulevaisuudessakin on edessä vaikeita asioita, mutta niitä ei tarvitse pohtia tänään. Joku tuntematon onkin tehnyt tästä hyvän havainnon; ”Tänään on se huominen, josta eilen huolehdimme ja kuitenkin tämä päivä tuli omine tehtävineen riippumatta siitä, kuinka paljon energiaa tuhlasimme tästä päivästä huolehtimiseen…”

Haluan siis rohkaista meitä kaikkia henkilökohtaiseen työhön. Nyt ei tule pitää kukkaroa kiinni, vaan käyttää varojamme Jumalan valtakunnan eteen. On selvää, että Jumala haluaa näinä aikoina koetella meitä hyväosaisia anteliaisuudessamme. Rahan käyttäminen on tärkeä alue, millä Jumala haluaa testata uskollisuutemme. Ei tämä tarkoita, että tulisi kaikesta omaisuudestaan luopua. Kannattaa kuulostella sydäntään ja miettiä, mikä on tärkeää. Mikään ei voi olla sen suurempaa kuin löytää Jumalan tahto ja toteuttaa se. Aina kun tekee Jumalan tahdon, seuraa siitä siunaus elämääsi. Kun teemme tällaista hyvää, niin Jumala pitää kyllä meistä huolen myös tulevissa lopun aikojen koitoksissa. Loputtomiin ei ole kuitenkaan enää aikaa käytettävissä, sillä Jeesuksen tulemus ei ole kaukana.   

Ole siunattu tänään siinä tilanteessa missä nyt olet! Kun katsot elämääsi taaksepäin, niin voit vain todeta, miten hyvää huolta Jumala on sinusta pitänyt. Voit luottaa siihen, että Hän pitää vastakin! Olkaa siis turvallisella mielellä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Steve ja matka kohti helvettiä

                   Luin hiljattain koskettavan tositarinan miehestä nimeltä Steve. Hänen kokemuksensa oli pysäyttävä ja herätti minussa palj...