Ahdas portti

 

Olin kuullut useasti termin, jossa Jeesus puhuu ns. ahtaasta portista, jota ei ole helppo löytää. Tie ikuiseen elämään ja taivasten valtakuntaan käy siis ahtaan portin läpi, josta Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa (7: 13-14) seuraavasti;

”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Minulla vei aikansa ymmärtää, mitä tuolla ahtaalla portilla tarkoitetaan, jonka kautta taivaaseen mennään. Ahtaan portin läpi ei siis kuljeta vahingossa tai sujahdeta siitä vaivihkaa sisään. Miksi siitä on niin vaikea päästä sisään? Jeesus kehottaa meitä kilvoittelemaan päästäksemme sisään ahtaasta ovesta. Hän sanoi monien yrittävän päästä sisälle, mutta eivät voi. Miksi? Ensinnäkään Jeesukseen uskominen ei ole ikinä ollut tässä maailmassa erityisen suosittua. Toisekseen ihmisillä on hirveästi asioita, mistä he eivät halua luopua. Yksi niistä on ylpeys; ihminen vaeltaa mieluummin oman ymmärryksensä varassa. Hän ei halua nöyrtyä, pyytää anteeksi syntejään eikä myöntää tarvitsevansa Jeesusta. Ihminen myös mieluusti sivuuttaa sen totuuden, että Jeesus olisi ainut ovi pelastukseen. Nämä tekevät tien ahtaan portin läpi kapeaksi ja vaikeaksi kulkea. Tälle tielle meitä kaikkia kuitenkin kutsutaan. 

Avarasta portista ja laveaa tietä kulkeminen tarkoittaa puolestaan helppokulkuista tietä, mutta se ei ole suinkaan paras tie. Rovasti Jukka Pohjolan-Pirhonen Keravan seurakunnasta on avannut tätä aihetta seuraavasti 6.8.2017 pitämässään saarnapuheessa:

Vain harvat löytävät elämään vievän tien ja käyvät ahtaan portin läpi. Vain harvat osaavat nöyrtyä ja ilmaista avuttomuutensa. Vain harvat näyttävät pelkonsa ja etsivät turvaa Jumalasta. Luukkaan evankeliumissa Jeesukselta kysytään, onko todella niin, että vain harvat pelastuvat? Jeesus kehottaa kilvoittelemaan, sillä ahdas ovi on juuri pelastukseen vievä ovi, josta monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät kykene. Ne, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia tai etuoikeutettuja Jumalan valittuja, jäävät sittenkin osattomiksi, ulkopuolisiksi. He ovat itseriittoisia, sellaisia, jotka eivät omassa elämässään tunne tarvetta nöyrtymiseen tai anteeksipyyntöön. Sen sijaan ihmiselle, joka tunnustaa syntinsä ja kykenemättömyytensä hyvään, on ovi auki. Koko elämämme on kilvoittelua, kamppailua oikean ja väärän, totuuden ja valheen, Jumalan tahdon ja oman tahdon välillä. Oikeansuuntainen elämänasenne asettaa lähimmäisen tarpeet omien tarpeiden edelle, omastaan luopumisen omistamisen edelle. Ahdas tie on vaikeakulkuinen, koettelemusten tie, jonka vain harvat löytävät. Syynä siihen ovat ihmisen itsekkäät halut ja elämän ylivarmistaminen, helpon tien kutsu.

Meitä kehotetaan tunnistamaan asiat, jotka ovat meitä vahingoittavia, vaarallisia ja valheellisia. Etsimmekö onnea tai elämän tarkoitusta väärästä suunnasta, asioista, jotka ovat vain pinnallisia ja katoavia? Totuuden näkeminen oman elämän harhapoluista on sekä tuskallista, että vapauttavaa. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." (Joh. 8:32) Jeesus on tie, totuus ja elämä. Mutta entäpä, jos Jeesuksen seuraaja väittää omistavansa totuuden, vain yhdenlaisen totuuden, itselleen sopivan totuuden. Silloin elämästä tulee helposti ahdasta, tuomitsevaa ja mustavalkoista. Totuuden omistajan ja kaiken tietävän seurassa on monesti paha olla. On ymmärrettävää, jos elämään etsii ja tarvitsee voimakkaita auktoriteetteja, sääntöjä ja rajoituksia. Elämä voi tuntua hetken selkeältä ja seesteiseltä. Totuuden etsijät voivat toki iloita löydöistään, mutta yhden totuuden julistajia tulee silti varoa, vaikka vetoavatkin itse Jumalaan tai Raamatun sanaan. Raamattuun vetoaminen on kuitenkin aina valintaa ja tulkintaa. Vain Jumalassa on totuus ja meidän on nöyrryttävä kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa seurakunnalleen sanoa. On suurta rikkautta, että Kristuksen kirkossa on pitkä perinne jumalanpalvelustekstien moninaisuudessa ja eri näkökulmien ja aiheiden esillä pitämisessä. Se pakottaa niin saarnaajan kuin seurakunnankin asettumaan Jumalan sanan alle, Jumalan silmien alle. Usein se edellyttää meiltä mielenmuutosta, kurssin korjaamista ja myös alusta aloittamista. Miten Jumala sitten katsoo meitä? Hän katsoo meitä Kristuksen silmillä, sillä hyväksyvällä katseella, joka ei syytä vaan kutsuu seuraamaan. Hän ei kehota meitä tuomitsemaan muita vaan armahtamaan toisiamme. Hän kutsuu meitä elämään johtavalle tielle.

Ykkösasiaksi omassa vaelluksessani olen päättänyt pyrkiä kohti ahdasta porttia. Mikään ei voi olla sen tärkeämpää, kuin mennä ahtaasta ovesta ikuiseen elämään. Sen hintana on ollut antaa oma entinen minä kuolemaan, mutta samalla tämä on ollut järkevin päätös koko elämäni aikana. Kukaan ihminen ei varsinaisesti rohkaissut minua tämän päätöksen tekoon. Kaksi vuotta sitten sain kokea suunnattoman onnen tunteen ja Pyhän Hengen läsnäolon järjestämässämme hengellisessä tapahtumassa. Olin ollut siihen asti täynnä pettymyksiä, mitä kaikkea olin odottanut ihmisiltä ja viihdemaailmalta. Olin yhtälailla pettynyt itseeni. Olin yrittänyt epätoivoisesti pyristellä eteenpäin oman tahtoni varassa. Nyt Jumala oli avannut uusia ovia ja antanut uusia tilaisuuksia nauttia esimerkiksi musiikin tekemisestä. Omien mielihalujeni sijaan aloin tuntea suurta halua tehdä parannus ja ryhtyä seuraamaan Jumalan tahtoa. Jumala nimenomaan kehotti tämän päätöksen tekoon sisimmässäni. Kyseessä ei ollut mikään tunne, vaan päätös, jossa halusin muuttaa elämäntapani. En halunnut enää uhmata Jumalaa kulkemalla itsepintaisesti omaa tietäni. Sen sijaan oli aika sysätä sivuun suunnitelmani ja pyrkimykseni. Hyväksyin sen, että Jumalalla on ihan omat suunnitelmat minun varalleni. Lupasin Hänelle, että tulisin muuttumaan ja asettuisin mielelläni Hänen muokattavakseen; ”tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun.” Tuntui uskomattoman ihanalta löytää elävä usko. Elämässäni oli ollut tähän asti paljon väärää, kuten kiusauksia ja riippuvuuksia. Paljon sellaista, josta tunsin häpeää. Näistä sain nyt ihanan vapautuksen, kun Jumala alkoi tehdä työtään minussa. Minussa heräsi syvä tarve hankkiutua eroon kaikesta väärästä. Olin esimerkiksi pitkään etsinyt syvempää totuutta uushenkisyydestä. Mitä enemmän olin siihen maailmaan mennyt, sitä syvemmälle olin vajonnut eksytykseen. Mitään selkeitä vastauksia en ollut sieltä löytänyt. 

Olin kasannut itselleni suuren määrän uushenkistä kirjallisuutta. Yksi kirja esitti yhtä ja toinen toista. Olin yrittänyt koota siitä kaikesta kasaan selkeää kokonaisuutta kirjoittamalla muistikirjani täyteen eri oppeja, joiden mukaan olin yrittänyt elää. Kun nyt katselin uusin silmin, mitä olin kirjoittanut ylös, se ei tuntunut enää lainkaan oikealta. Uudestisyntyessään ihminen saa samalla Pyhän Hengen, jonka kautta evankeliumi kirkastuu. Minulle tuli voimakas tahto alkaa tehdä hengellistä suursiivousta elämässäni. Heitin siitä pois kaiken henkisyyden. Toteutin tämän niin hengessäni kuin konkreettisesti heittämällä pois new ageen liittyvät kirjat ja elokuvat. Katselin viimeisen kerran kaikkia noita kirjoja, joita olin jossain vaiheessa pitänyt itselleni NIIN tärkeinä ja tarpeellisina elämäni ohjenuorina. Niitä katsellessani en voinut kuin ihmetellä, miten olin voinutkin mennä tuohon harhaan uskomalla sen kaiken? New age on pelottavan lähellä kristinuskoa, mutta silti se eksyttää. Niin se vainnon, että jos lähtee mukaan näihin eri new age-juttuihin, kuten enkelikanavointeihin tai meedioiden puheille, niin samalla ihminen luopuu evankeliumista. Minäkään en ollut onnistunut pitämään sydäntäni puhtaana Herran edessä, joten paholainen oli osannut käyttää sitä minua sitä vastaan. On osattava rukoilla arvostelukykyä joka päivä Isä Meidän-rukouksen sanoin: Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Raamattu viittaa monessa kohtaa siihen, että todellisia pelastuneita on loppujen lopuksi vähän. Heitä, jotka luulevat, että taivaaseen vain mennään, on sen sijaan paljon. Pelkkä ihmisen hyvyys ja hyvät teot eivät kuitenkaan Raamatun mukaan riitä pelastukseen. Siihen ei riitä hyvä ammatti eikä esimerkiksi se, että tekisi paljon vapaaehtoistyötä. 

Tärkein askel pelastukseen on nöyrtyä ja myöntää olevansa syntinen. On myönnettävä todeksi, että "Tarvitsen Jeesusta elämääni ja siihen, että pelastun!" Lisäksi tulee rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi ja pelastajaksi. Monilta jää tämä ensimmäinen ja tärkein askel ottamatta, minkä vuoksi pelastuneiden määrä jää vähäiseksi. Jos haluat olla pelastuneiden joukossa, etkä vain siinä uskossa, että pelastut, niin rukoile Jeesusta elämäsi Herraksi ja pelastajaksi. Voit tehdä sen vaikka polvistumalla ja lukemalla alla olevan pelastusrukouksen:

Rakas Taivaallinen Isä! Tulen eteesi Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, lähimmäisiäni ja itseäni vastaan ja se on rikkonut yhteyteni Sinuun. Kadun sitä kaikkea ja tahdon pyytää tässä anteeksi syntejäni.

Anna minulle minun syntini anteeksi ja anna minun kääntyä pois synneistäni. Kiitos Jeesus, että kuolit syntieni tähden ja annat minulle synnit anteeksi. Kiitos Isä, että hyväksyt minut Jumalan lapseksi ja annat minulle uuden elämän.

Otan sinut, Jeesus, vastaan Pelastajanani, Vapahtajanani ja elämäni Herrana. 

Johdata minun elämääni tästä eteenpäin, niin että pääsen kerran luoksesi taivaaseen. Aamen.