Kuusi raamatullista totuutta voimarunoja vastaan

 

Nykyaika pursuaa yltiöpositiivista hyvän olon viisautta. Kirjakaupat ja kirjastot ovat tulvillaan itseapuoppaita. Kauppojen lehtihyllyt pursuavat ohjenuoria parempaan elämään ja parempaan henkiseen hyvinvointiin. Sama ideologia tulee korvillemme yhtä lailla valtavirran musiikin lyriikoissa sekä ennen kaikkea sosiaalisen median uutisvirrassa vilisevissä voimarunoissa. Näitä yhdistää selvästi se, että ne lupaavat kaikenlaista voimaantumista sekä pienempää tai isompaa apua jollekin tietylle elämän osa-alueelle. Tällaisessa pakkosyötössä alkaa helposti uskoa, että koko elomme päämäärä olisi vain onnellisuuden, henkisen hyvinvoinnin ja menestyksen saavuttaminen. Ikuisuusnäkökulma sen sijaan unohtuu tyystin. Yhdessä elämänvaiheessa yritin itsekin ottaa koppia tällaisista yksinomaan positiiviseen ajatteluun pohjautuvista kohti parempaa elämää lupaavista neuvoista. Nyttemmin olen alkanut suhtautua hieman kriittisemmin tähän sanahelinän omaiseen hyvän kylvämiseen, joka tuntuu jäävän vaille sen kummempia perusteluita.

Positiivisella ajattelulla voi toki saada myönteisiä vaikutuksia asenteeseen, kuinka suhtautua eri ärsykkeisiin. Mielestäni pelkkä positiivinen ajattelu ei kuitenkaan riitä. Ainakaan itse en mitään konkreettista tai toteutettavissa olevaa pelkästä positiivisesta ajattelusta löytänyt. Luin esimerkiksi useita menestysteologi Norman Vincent Pealen myönteisen ajattelun voiman oppaista. Niistä saattoi saada hetkellistä rohkaisua, mutta loppupelissä nuo opukset tuntuivat toistavan sitä samaa mantraa, kuinka täytyy jaksaa uskoa itseensä ja unelmiinsa. Siihen, että aivan kaikki on toteutettavissa, kunhan vain jaksaa sitkeästi uskoa ja käyttää kyynärpäitään. Esimerkkinä saatettiin käyttää vaikka köyhistä oloista ponnistaneen Walt Disneyn tarinaa, joka sitkeydellään onnistui toteuttamaan suuret unelmansa. Ja että sinäkin voit olla oman elämäsi Walt Disney, jos vain haluat! Maailma yrittää uskotella meille, kuinka nopeat syövät hitaat. Halutessamme edetä meidän tulisi taistella sitkeästi oikeuksistamme, osoittaa vahvuutemme ja kukistaa kilpailijat tarpeen vaatiessa. Onkohan ihan näin?

Otin nyt tähän kuusi usein kuulemaani lausetta tarkasteluun Raamatun sanan valossa. Pistää miettimään, ovatko kaikki voimalauseet sittenkään se oikotie onneen? Vai saavatko ne vain kurkottamaan kuuseen, mutta kapsahtamaankin katajaan?

1.     Sinä olet oman kohtalosi herra

 

Tämä on mielestäni yksi harhaanjohtavimmista voimalauseista, sillä elämä ei ole omissa käsissämme. Voimme toki vaeltaa sen läpi oman ymmärryksemme varassa ja päättää olla tarvitsematta Jumalaa. Jumala on kuitenkin loppupelissä se, joka tätä maailmaa ohjaa ja hallitsee kaikkea. Hän, joka säät ja ilmat säätää, määrää myös viime kädessä ihmisen kohtalosta; "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät." (Joh. 15:16) Raamatussa puhutaan asioista myös Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan.

 

2.     Elämä kantaa

 

Tämä on yksi paljon käytetyistä lohtulauseista etenkin vaikeampien aikojen keskellä. Tuntuu niin helpolta sanoa näin lähimmäiselleen ja kehottaa vaikeuksien keskellä selkääntaputuksen kera tuudittautumaan siihen, että kyllä se elämä kantaa. Mielestäni loppujen lopuksi hyvin laiha lohtu. Miten määritellä tuo kaiken yli kantava elämä? Jos se kantaa, niin miksi se sitten kiskaisee aina uudestaan maton  jalkojen alta? Onko turvallista heittäytyä yksinomaan tällaisen epämääräisen käsitteen varaan, kun on niin paljon heitä, joita elämä ei kantanut? On vain yksi, joka on sanonut; ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33). Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hänessä on se voima ja turva, joka oikeasti kantaa läpi elämän aina iankaikkiselle tielle saakka!

 

3.     Seuraa sydämesi ääntä

 

Tämä romanttisista amerikkalaisista elokuvistakin tuttu klisee kipuaa kaikkien voimarunojen kärkikastiin. Samaan yhteyteen voisi niputtaa toisen paljon käytetyn carpe diem-teeman eli tartu hetkeen. Sydämensä äänen kuuleminen tarkoittaa lähinnä tunteidensa varaan heittäytymistä. Ihminen saattaa hullaantua esimerkiksi jostain ihmisestä romanttisessa mielessä, kuunnella sydämensä ääntä ja heittäytyä tunteidensa ja vaistojensa vietäväksi. Eteen voi tulla myös houkutteleva työtarjous, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Omakohtaisesti muistuu mieleeni tilanne, jolloin minua houkuteltiin mukaan verkostomarkkinointiin ja lupailtìn 5.000 euron kuukausiansioita. Päätös olisi pitänyt tehdä mielellään heti ja laittaa nimi alle. Tällaiseen saattaisi heittäytyä hetken mielijohteesta, mutta katumus voi seurata hyvinkin nopeasti. Sydän kehotti lähtemään mukaan, mutta onneksi odottelin pari päivää, koska järjen ääni puski pintaan. Tunteet ovat ailahtelevia, joten sydämen ja järjen ääni voivat olla ennen pitkää pahassa ristiriidassa keskenään. 

Eikä Raamattu suinkaan esitä sydämen äänen kuulemista luotettavana elämänohjeena, vaan päinvastoin; ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa. Kuka sen tuntee. (Jer. 17:9) Sydämen ääni saattaa siis johtaa täysin harhaan. Tunteiden varaan heittäytyminen on valintojen tekemistä huolimatta seurauksista. ”Päätin seurata sydämeni ääntä, kun se sillä hetkellä tuntui niin hyvältä.” Jumalalla on meille kaikille hyvä suunnitelma. Hän on se taho, johon kannattaa turvata rukouksessa miettiessä jotain uutta siirtoa. Että kannattaako esimerkiksi jättää turvallinen työpaikka tai vaihtaa aviopuolisoa. Isompia päätöksiä ei tulisi koskaan tehdä tunteiden varassa hetken mielijohteesta, vaan rauhasta käsin.  

 

4.     Sinä riität!

 

Tämä voimalause on kenties ykkössijalla, mitä olen viime vuosina kuullut. Kysymys on tietysti siitä, miten tämän tulkitsee. Me kaikki riitämme sellaisenaan tulemaan nöyränä Jumalan kasvojen eteen. Pahimman haasteen Sinä riität -toteamukselle saa aikaan se, jos tulkitsee sen niin, ettei sen mukaan tarvitse vaivautua mitenkään. Voi siis jatkaa hyvällä omallatunnolla sohvalla lorvimista. Ei tarvitse nähdä vaivaa mihinkään, koska olet ihana ja riittävä sellaisenaan. Mutta entä jos se tämänhetkinen minä onkin muiden mielestä ikävä ihminen? Entä jos hän onkin laiska ja itsekäs paska? Tästä tunnistan esimerkiksi sen, mitä itse olin noin 30-vuotiaana. (enkä tarkoita, että olisin lähelläkään täydellistä vieläkään.) Mielestäni tärkeintä elämässä on kasvaa hengellisesti. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että elää vain toisten ihmisten odotusten mukaisesti. Sen sijaan pitäisi kasvaa ihmiseksi, joka pystyisi olemaan mahdollisimman paljon siunaukseksi muille. Hyvä lähtökohta on yrittää olla sellainen ihminen, joka miellyttää Jumalaa. Me kelpaamme kyllä Jumalan kasvojen eteen sellaisenaan, mitä olemme. Matteuksen evankeliumin luvussa 4:17 Jeesus kehottaa meitä tekemään parannuksen, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Jeesus hyväksyy syntiset seuraansa ja aterioi heidän kanssaan, mutta Messiaan kohtaaminen merkitsee aina sitä, että on tarpeen tehdä parannus. On syytä olla huolissaan, että sinä riität, kun Jeesus tulee takaisin, mikä on raamatullinen tosiasia. ”Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen. (Luuk 5:30-32) 

Jeesus myös sanoo ” Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (Matt. 16:24-27) Jeesuksen seuraamisella luovutamme siis elämämme Hänelle. Hän antaa meille uuden elämän sekä Pyhän Hengen voiman kääntyä pois synneistämme. 

 

5.     Kerran täällä vain eletään

 

Siis tämähän on itse asiassa totta! Kerran täällä maan päällä vain eletään. Kuitenkaan monet eivät usko tai edes ajattele asiaa sen pidemmälle, että elämä myös jatkuu tämän maallisen vaelluksen jälkeen taivaassa tai helvetissä. Monet ajattelevat, että koska elämme vain kerran, niin tulisi elää tämä elämä niin täysillä kuin mahdollista, ettei vain jäisi mitään näkemättä ja kokematta tarvitsematta kuolinvuoteellaan mitään katua. Ikuisuusnäkökulmasta katsottuna olisi kuitenkin pystyttävä katsomaan tämän ajallisen elämän yli, mitä tämän jälkeen on luvassa. ”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti.” (2. Kor. 4:18) Jeesuksen lupaus on siis se, että emme elä vain kerran, sillä sielumme on kuolematon ja elää ikuisesti. Kaikki Häneen uskovat saavat elää ikuisesti Hänen valtakunnassaan. 

Tähän kohtaan liittyy olennaisesti myös ajatus elää sitku-elämästä. Liika nykyhetkeen keskittyminen voi saada pitkän tähtäimen suunnitelmat lopulta tyhjiksi. Esimerkiksi sitku jään eläkkeelle, teen sitä ja tätä. Huomista ei ole kuitenkaan meille luvattu, joten ei voi tietää, ehtiikö nuo jossain kaukaisuudessa siintävät eläkepäivät koskaan edes koittaa. Elämä todella on tässä ja nyt, joten sitku-eläjälle voi käydä niin, että viimeinen juna ehtikin jo mennä. Kaikkein kohtalokkain sitku-ajattelumalli on se, että torjuu Jumalan kutsun tai päättää lykätä siihen vastaamista sopivampaan aikaan seuratakseen ennemmin omia mielihalujaan ja nauttia syntisestä elämäntavasta.

 

6.     Tavoittele unelmiasi

 

Tämä kiperä lause tupsahtaa miltei päivittäin vastaan sosiaalisessa mediassa. Tätä on vaikea mitätöidä, sillä tokihan elämässä kuuluu olla näitä hyviä tavoittelemisen arvoisia asioita. On tavoittelemisen arvoista perustaa perhe, luoda ura, hankkia oma koti, kerryttää varallisuutta, löytää mielekäs asuinpaikka tai panostaa henkiseen hyvinvointiin. Nämä eivät saisi kuitenkaan nousta huomion ykköskohteiksi. Uskonpa silti unelmien tavoittelun ja menestymisen pakon tehneen monet ihmiset onnettomiksi. Ihminen saattaa jahdata pitkään unelmiaan, jotka aina vain karkaavat käsistä ja päätyvätkin jollekin toiselle. Huomaamatta elämä lipuu ohi omaa unelmaa tavoitellessa. Jos ihminen on sisäistänyt ajatuksen, että hänet luotu tähän maailmaan laulajaksi tai filmitähdeksi, niin tasaisempi tavallinen työ voi tuntua väärältä. Tänään voi tuntua hyvältä idealta päästä menestyneeksi laulajaksi, voittaa laulukilpailut ja saada nimeä viihdemaailmassa. Myöhemmin saattaisi kaivata turvallisen työn vakautta, jolla elättää itsensä ja perheensä. Aina eivät myöskään oma intohimo ja taidot kulje käsi kädessä. Voimme olla lähipiirimme mielestä huippuhyviä laulajia, mutta oma henkinen kantti ei saattaisi kestääkään julkisuutta, menestystä ja alan suurta epävarmuutta. On järkevää vaalia unelmiaan, mutta tiedostaa oma rajallisuutensa ja rakentaa elämänsä varmalle pohjalle. 

Yleensä olemme kaiken aikaa tyytymättömiä siihen, mitä meillä jo on. Nuristaan esimerkiksi siitä, että emme ole onnellisia tämänhetkisessä työssä tai parisuhteessa. Mielessä on kaiken aikaa halu tehdä joitakin mielitekoja saadakseen esimerkiksi enemmän varallisuutta. Tällainen oman tahdon pakonomainen täyttyminen ei kuitenkaan tuo onnea. On ilmiselvää, että sinusta ei tule onnellista, vaikka saisit mitä tahansa! Vaikka saisimme kaiken mikä silmää miellyttää ja paljon rahaa sen toteuttamiseen, niin aina on olemassa jotain, mitä ei vielä ole. "He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden." (Juudas 1:16). 

Saavuttamattomien unelmien eteen ponnistelu uuvuttaa lopulta mielen. Pahoin pelkään miljoonien unelmien jääneen toteutumatta positiivisesta ajattelusta huolimatta. Kaikki tällaiseen kannustavat itseapuoppaiden kirjoittajat ovat mielestäni ns. vääriä profeettoja. Heidän sanansa voivat kuulostaa kovin suloisilta. Tuntuu kuin hän puhuisi juuri sinusta ja mahdollisuuksistasi hyvin positiiviseen sävyyn. Väärä profeetta lupaa, kuinka voit päästä eroon heikkouksistasi, joihin yhä uudelleen kompastut. Heidän puheistaan voi saada kuvan, että kaikki haluamasi on saavutettavissa, koska sinussa on itsessäsi voimavarat siihen kaikkeen. Jos on kipuillut ja kompastellut uskossaan ja kyllästynyt jatkuvaan lankeilemiseen, niin itseapu voi kuulostaa hyvin rohkaisevalta. Siihen on verrattavissa jo Aatamin ja Eevan aikoihin ilmaantuneen käärmeen todistelu hyvän ja pahan tiedon puun erinomaisuudesta. Ihmisen on kovin helppo langeta tällaiseen. 

On niin paljon helpompaa kulkea tässä maailmassa Kristuksen ohi. Voi tuntua nöyryyttävältä tajuta aina uudelleen, ettei ihminen voi elää päivääkään ilman anteeksiantoa ja armahdusta Jeesukselta. Tätä Jeesus kuitenkin tarjoaa iloisesti ja runsaan avokätisesti koskaan moittimatta. Kuten Raamatussakin sanotaan, niin hedelmistään puu tunnetaan. Siitä tunnistaa myös väärän profeetan. Vääriä profeettoja kuuntelemalla ihminen ajautuu valitettavasti aina kauemmaksi syntiensä sovittajasta ja ainoasta turvastaan Jeesuksesta. Maalliset asiat eivät siis ikinä tule tuomaan lopullista tyydytystä, joten kannattaa lopettaa niiden hamuaminen ja alkaa elää tarkoitustamme Jumalan kunniaksi. Kaikki nämä asiat järjestyvät ja meille annetaan, kun vain maltamme pitää Jumalan valtakunnan ensisijaisena kiinnostuksen kohteenamme. 

Kun asettaa Jumalan valtakunnan elämässä ykkössijalle, niin sen jälkeen kyllä kaikki muu tarvittava löytyy automaattisesti. Tähän sopii hyvin Jeesuksen opetus: ”Älkää huolehtiko siitä, mitä söisitte tai pukisitte päällenne. Teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä asioita ja Hän pitää teistä huolen. Etsikää sen sijaan Jumalan valtakuntaa, ja nämä kaikki teille annetaan” (Matt. 6:25 – 33). Jeesus sanoi myös: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”