Pätkiikö rukousyhteys?

 

Aurinko on vaipunut mailleen ja päivän päätteeksi olen päättänyt pyhittää loppuiltani rukoukselle. Ristin käteni ja aloitan, mutta hupsista, melkein heti mieli karkaakin omille teilleen. Joku muu ajatus hiipikin taka-alalle eikä suostu häipymään. Ohoh, puhelin kilahti? Keneltähän tuli viesti, sehän on tietysti katsottava tässä välissä. Sen jälkeen yritän palata rukoukseen. Hmm, mihinkäs jäinkään? Sitten huomaan, että nälkä jäikin vielä. Ei valitettavasti niinkään sanan nälkä, vaan vastanpohjassa vaan tuntuu tyhjältä. Niinhän mummollakin oli tapana sanoa, että ”ei nälkäistä nukuta.” On siis haettava vielä vaikka banaani ja mutusteltava se sängyssä. Sanotaanhan siinä olevan rauhoittavaa luonnonmukaista serotoniinia, joten sen ainakin luulisi olevan omiaan myös ajatusten hiljentymiseen ja rukousyhteyden palautumiseen. Hiukopalan nautiskelun jälkeen yritän uudestaan…ah ja voi, taas lähti ajatukset harhailemaan toisaalle. Mistä ihmeestä tuokin ajatus juuri nyt juolahti mieleen…? Yritän uudemman kerran luoda rukousyhteyttä Herraan, vaikka lukemalla pohjustukseksi uskontunnustuksen. Aamulla muistan sen jääneen kesken, koska olinkin nukahtanut. Herään tietämättä, missä vaiheessa oikeastaan nukahdin. Nyt kyllä nolottaa…

Kuulostaako tutulta? Uskon, että tämä on tuttu tilanne monelle. Yhtä lailla uskon, että sille on myös selitys: paholainen riemuitsee saadessaan huomiokykymme herpaantumaan ja rukousyhteytemme takkuamaan. Sielunvihollinen tietää meidän palvelevan Jumalaa tehokkaimmin silloin, kun meillä on elävä rukousyhteys Kaikkivaltiaaseen. Siksi se laittaa palvelijansa asialle ja tekemään kaikkensa asian eteen. Rukouselämän sabotointi on mitä parhain reitti imeä tehot hengellisestä palvelustyöstä. Mikä uskova se tällainen on? Olenko koko ajan paholaisen vallassa, kun ajatukset tämän tästä herpaantuu tai tulee ainakin joku ihana tekosyy, kuten nälkä, joka keskeyttää kallisarvoiset rukoushetket? Unohtaa ei sovi kuitenkaan sitä, että Jumala on aina sielunvihollista askeleen edellä. Jumala tietää sen aikeet, jonka vuoksi Hän haluaa antaa lastensa rukouselämälle tarvitsemamme suojan. Jumalan sota-asu, joka suojaa uskoa, on suunniteltu myös pitämään uskova lujana ja vahvana hänen puhuessaan Jumalalle. ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.” (Efesolaiskirje 6:11). Samassa efesolaiskirjeen luvun jakeessa 16 sanotaan, että vanhurskauden haarniska pitää mielen puhtaana ja uskon kilpi auttaa sammuttamaan pahan palavat nuolet.

Siksi käydessämme rukoukseen, meidän tulisi pyytää Jumalaa sovittamaan tämä taivaallinen sota-asu yllemme. Toki meidän pitää tehdä itse kaikkemme sen eteen, että rukouksen hetkellä olisimme mieleltämme mahdollisimman puhtaita muilta ajatuksilta. Tämä aika on täynnä ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä. Niitä tulee televisiosta, mutta eritoten älypuhelimelta ja tableteilta, jos vain olemme koko ajan niiden koukussa.  Yksi parhaita tilanteita, missä itse kohtaan Jumalan tapahtuukin usein luonnon hiljaisuudessa. Siellä saa todella tuntea olevansa kaksin Jumalan kanssa. 

Voimme luottaa siihen, että Jumala tahtoo varjella kallisarvoiset rukoushetkemme. Jos ajatukset siitäkin huolimatta tuntuvat karkailevan, niin ei pidä lannistua. Meidän Jumalamme on joka tapauksessa pitkämielinen odottaessaan, että saamme kootuksi ajatuksemme uudelleen. Vihollinen on kukistettu ja voitto annettu sinulle! Siksi voit rukoilla näin:

Kaikkivaltias Jumala, otan vastaan Sinun suojasi rukouselämääni. Kiitos vanhurskauden haarniskasta, uskon kilvestä, pelastuksen kypärästä ja totuuden vyöstä. Hengellisen taistelun voitto on jo annettu minulle!