Rikkaan miehen tragedia

Minua on puhutellut erityisen paljon Raamatussa olevat vertaukset rikkaista miehistä. Yksi niistä kertoo miehestä, joka suunnitteli hyvin tarkkaan ja huolella, mitä tehdä haalimalleen omaisuudelle.

”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä tyhmä mies! Tänä yönä sinä kuolet. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’ Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen, mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.” (Luuk. 12:13-21)

Tässä vertauksessa esiintyvä rikas mies suunnitteli siis kaiken huolella, millä tavoin käyttäisi omaisuutensa ja päätti muun muassa laajentaa vilja-aittojaan. Miehen kaikki ajatukset ja teot kohdentuivat yksinomaan häneen omaan napaansa. Hän piti sitä kaikkea omanaan, mitä hänelle oli kertynyt. Kaikki oli ikään kuin hänen omaa ansiotaan – eikä yksi ainoakaan kiitoksen sana Jumalalle ollut hänen mielestään tarpeen. Hän ei edes ajatellut asiaa. Tuo vertauksen mies oli jo hyvin rikas, joka oli nyt rikastunut vain entisestään. Jo Jumalan Sana sanoo, että meidän tulee maksaa kymmenykset ja pitää huolta vähempiosaisista. Rikas mieskin oli varmasti tietoinen tästä, mutta ei tällaiselle korvaansa lotkauttanut. Hän piti kukkaronsa visusti kiinni antamatta kolikkoakaan saati luopunut viljastaan.

– Kaikkihan on yksin minun ja itseäni varten. Itsehän minä olen sen kaiken koonnut. Kaikki on minun, minun, ja vain minun…, rikas mies sanoi.

Miehen käytös osoittaa, mitä voi tapahtua helposti ihmiselle, joka rikastuu. Todellisuudessa mies ei ollut laittanut oikeastaan rikkaa ristiin, sillä palvelusväki oli hoidellut sadon. Sade ja kasvu oli puolestaan tullut taholta, joka säät ja ilmat säätää eli Jumalalta. Rikas mies vain lepäsi laakereillaan ja myhäili tyytyväisenä omaisuutensa lumoissa. Liian helposti ihminen todellakin luulee saavuttaneensa täysin omilla ansioillaan kaiken sen hyvän, mitä hänellä on. Rikkaan miehen ongelma oli, mitä hän oikein tekisi, kun satonsa ei mahdu enää oikein minnekään. Sadon lisäksi mies oli päättänyt varastoida kaiken muunkin käytettävissään olevan hyvän omiksi tarpeikseen. Sitten hän keskittyisi vain ottamaan rennosti ja nauttimaan makeasta elämästä. Rikkaan miehen ilo jäi kuitenkin lyhykäiseksi, koska Jumala puuttui peliin. Rikas mies, joka kuvitteli koko elämänsä ja omaisuutensa olevan omassa hallinnassaan, joutuikin toteamaan, ettei hänellä ollut valtaa päättää edes yhdestä elinpäivästään. Sillä tuona päivänä hänen sielunsa vaadittiin häneltä takaisin. Rikkaalla miehellä ei ollut ystäviä eikä läheisiä. Nämä ihmiset olivat kaikonneet pois miehen läheisyydestä hänen penseytensä ja omahyväisyytensä vuoksi. Näin ollen rikkaalla miehellä ei ollut ketään ihmistä, kenelle hän olisi edes esitellyt omaisuuttaan. Ei ketään kenen kanssa siitä iloita.

Rikas mies ei ollut itse edes tajunnut menettäneensä elämänsä tärkeimmät lahjat ja siunaukset eli suhteen Jumalaan ja lähimmäisiin. Sen sijaan, että tämän vertauksen rikas mies olisi voinut palvella omaisuudellaan Jumalaa ja lähimmäisiään, hän oli haalinut maata ja mammonaa vain itselleen. Hän olisi voinut jäädä ihmisten mieliin yhteisönsä merkittävänä hyväntekijänä sekä ennen kaikkea varmistanut hyvän osan itselleen taivaassa. Miten suureksi hänen ilonsa olisi voinut kasvaa, jos hän olisi ymmärtänyt auttaa muita ihmisiä ja kohdella heitä samanarvoisesti. Ikävä kyllä hänen sydämensä oli kylmennyt omaisuutensa vuoksi, joten elämän todellinen tarkoitus jäi tältä mieheltä oivaltamatta. Hän menetti kaiken ja vieläpä iäisyyden edessä. Taivaassa on nimittäin sijaa ainoastaan rakkaudelle eikä lainkaan itsekkyydelle ja rakkaudettomuudelle. Vielä eläessään miehellä olisi ollut mahdollisuus jakaa rikkauksiaan muille. Kuolemansa jälkeen se oli auttamattomasti myöhäistä. Rikas mies ei ollut kerännyt aarteita taivaaseen, vaan yksinomaan itselleen ja unohtanut Jumalan. Kun meiltä sitten viedäänkin tämä kaikki, niin mitä jää jäljelle, millä voisimme selvitä Jumalan edessä?

Moni ihminen vaurastuu elämällä kitsaasti, mutta minkä palkan siitä saa? Kun hän sanoo ”Nyt voin levätä ja nauttia siitä, mitä omistan” – hän ei kuitenkaan tiedä, paljonko aikaa on jäljellä siihen, että hän kuolee ja antaa kaiken toisille. Samoin Jobin kirjassa kuvaillaan jumalattomuuden kohtaloa ihmisen menettäessä ihan kaiken, mitä hän on kerännyt itselleen. (Job 27:16-23). Jo 200-luvulla ennen Jeesuksen syntymää kirjoitetussa Sirakin kirjassa toistuu edellä mainitun rikkaan miehen kaltainen vertaus omaisuudesta. Yksi tunnetuimpia Raamatun kertomuksia tähän aiheeseen liittyen kertoo rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siinäkin rikas mies menettää kuolemassaan kaiken.

Näissä vertauksissa ei kyseenlaista omaisuutta ja vaurautta sinänsä. Onhan aineellinen hyvä Jumalan meille antamaa ja hyväksi näkemää. Siksi sen kanssa elämiseen tarvitaankin Jumalan läsnäoloa ja siunausta – muuten kaikki jää täysin pinnalliseksi ja tyhjäksi. Olisi tärkeää muistaa, kuka todellisuudessa on niin rikkauden kuin elämän antaja. Tämä asia etenkin nykyihmiseltä unohtuu. Meistä monien ajatusmaailma voi olla pelottavan lähellä tuon rikkaan miehen ongelmia. Me olemme saaneet nauttia viime vuosikymmenet runsaasta aineellisesta hyvästä. Sen seurauksena meistä monilla on valtavasti kaikkea aineellista tavaraa kodit ja varastot tulvillaan. Näissä tilanteissa tulee eteen ongelma, mitä näille voisi tehdä. Olisiko ostettava isompi asunto tai tiivistettävä vain ja tunkea loput varastoon tai autotalliin. Vai viedä kirpputorille myyntiin, jolloin niistä voi saada vielä rahaakin, jolla voi hankkia lisää uuden uutukaista materiaa. Entäpä vaihtoehto antaakin kaikki ylimääräinen hyväntekeväisyyteen vähempiosaisten hyväksi? Tämä onkin sitten jo monille vaikeampaa, vaikka se olisi nimenomaan sitä aarteiden keräämistä taivaaseen Jumalan luokse. Aarteiden keruu taivaaseen kiteytyy yksinkertaisesti uskon, toivon ja rakkauden ymmärtämiseen. Niin, että nämä asiat näkyvät ja tuntuvat arkielämässä Jumalan ja lähimmäisen palvelemisena, vähempiosaisten auttamisena sekä tyytymisenä kohtuullisesti siihen, mitä meillä jo on. Miksi ihmeessä pitäisi hamuta vain koko ajan lisää rahaa, uutta tavaraa ja omaisuutta. Ei meistä tulisi onnellisia, vaikka saisimme mitä tahansa.

Mikä lohdullisinta, niin meidän ei tarvitse olla kuin tuo tämän vertauksen rikas mies. Tämä kirjoitus onkin hyvä päättää lyhykäiseen rukoukseen;  

Herra, armahda meitä. Johdata meidät todelliseen elämään ja rikkauteen, joka on täynnä sinun läsnäoloasi, armoasi ja rakkauttasi!