Jos ihminen ei ole koskaan kuullut Jeesuksesta Kristuksesta ja kuolee, meneekö hän helvettiin?

Kysymys siitä, mitä tapahtuu ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta Kristuksesta, on haastava ja herättänyt kautta aikojen paljon keskustelua. Raamatussakaan ei anneta aivan suoraa vastausta tähän kysymykseen. Raamatusta voidaan kuitenkin löytää periaatteita, jotka auttavat ymmärtämään tätä aihetta. 

Raamatun näkökulmasta Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi luomakunnan kautta, jolloin jokainen on vastuussa suhtautumisestaan Häneen, kuten Paavali Roomalaiskirjeessä 1:20 selittää:

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä, kun niitä tarkataan hänen teoissaan, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa." (Raamattu, 1933/38)

1. Jumalan ilmestys luomakunnassa (Room. 1.19-20): Raamattu opettaa, että Jumala on tehnyt itsensä luomakunnan kautta. Roomalaiskirjeissä sanotaan, että Jumalan näkymätön olemus, iankaikkinen voima ja jumaluus ovat olleet näkyvissä aivan luomakunnan alusta asti, joten ihmisillä ei ole oikeutusta kieltää Jumalan olemassaoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on vastuussa siitä, miten hän suhtautuu tähän ilmoitukseen, vaikka ei olisi kuullut evankeliumia. 

Vanhan testamentin uskovat, kuten Abraham ja Mooses, luottivat Jumalan lupauksiin ja odottivat pelastusta, joka tulisi Jeesuksen kautta. Vaikka he eivät tunteneet Jeesusta nimeltä, heidän uskonsa siihen, mitä Jumala oli heille ilmoittanut, oli riittävä pelastukseen. Tämä osoittaa, että usko Jumalan lupauksiin on olennaista pelastukselle, ja että Jumala on äärimmäisen armollinen tavoissa, joilla hän ilmoittaa itsensä. 

2. Usko ja pelastus (Joh. 14:6, Apostolien teot 4:12): Raamatun mukaan Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luo: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Apostolien teoissa sanotaan myös, että pelastus on ainoastaan mahdollinen Jeesuksen kautta: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa meidän pitäisi pelastuman."

3. Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo: Raamattu korostaa, että Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen tuomari. Tämä herättää ajatuksen siitä, että Jumala tuomitsee ihmisiä heidän saamansa valon ja ymmärryksen perusteella. Eiväthän esimerkiksi Vanhan testamentin ihmiset tunteneet vielä Jeesusta, mutta he luottivat Jumalan lupauksiin, ja olivat pelastettuja uskonsa kautta. Tämä voi antaa viitteitä siitä, että Jumala arvioi jokaisen ihmisen sydämen ja heidän vastauksensa siihen ilmoitukseen, jonka he ovat saaneet. 

4. Evankelioinnin välttämättömyys (Room. 10:14-15): Jotkut saattavat tulkita niin, että evankeliointi ei olisi välttämätöntä, mutta Raamattu opettaa toisin. Raamattu nimenomaan painottaa evankelioinnin tärkeyttä. Paavalin toiminta Apostolien teoissa osoittaa evankelioinnin tarpeen. Roomalaiskirjeessä Paavali esittää tunnetun kysymyksensä: "Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei joku julista?" Tämä viittaa siihen, että evankeliumin kuuleminen on tärkeä osa pelastuksen prosessia. Se korostaa sitä, että usko syntyy Kristuksen sanoman kuulemisesta, ja Jumala toimii meidän kanssamme varmistaakseen, että sanoma tavoittaa kaikki. 

Apostolien tekojen luvussa 13 Paavali ja Barnabas julistavat kääntyvänsä pakanoiden puoleen juutalaisten hylättyä heidän sanomansa, ja täten toteuttavat Jumalan käskyn tuoda pelastus maan ääriin. Luvussa 14 he kehottavat Lystran kansaa kääntymään epäjumalanpalveluksesta elävän Jumalan puoleen, mikä korostaa parannuksen ja uskon välttämättömyyttä.

Apostolien tekojen 17:30:ssa Paavali kertoo ateenalaisille: "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." 

Yllä oleva jae paljastaa, että Jumala, joka on aiemmin ollut armollinen tietämättömyydelle, odottaa nyt Jeesuksen Kristuksen tulemisen jälkeen kaikkien vastaavan tähän ilmoitukseen. 

Matteuksen evankeliumin 28:19-20:ssa Jeesus käskee opetuslapsiaan viemään evankeliumin kaikille kansoille, mikä korostaa evankeliumin kuulemisen ja siihen vastaamisen tärkeyttä. 

Paavalin puheessa korostuu siis vahvasti evankelioinnin merkitys. Koska Jumala on selvästi ilmaissut parannuksen tarpeen, meidän on ratkaisevan tärkeää levittää evankeliumia ja auttaa muita siirtymään tietämättömyydestä Kristuksen tuntemiseen ja uskoon. Ilman tätä tietoa ihmiset jäävät tilaan, jossa he eivät täytä Jumalan odotuksia. Paavalin evankeliointi ja Pyhän Hengen työ pelastivat monia helvetiltä. 

Raamatun mukaan pelastus tulee yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Entä sitten esimerkiksi muslimit, hindut ja muut uskonnot? Tämä asettaa evankeliumin kuulemisen ja siihen uskomisen ratkaisevaan asemaan. Raamattu ei yksiselitteisesti kerro niiden ihmisten kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Tämä johtaa useisiin teologisiin näkemyksiin: vain ne, jotka tietoisesti uskovat Jeesukseen, voivat pelastua. Tämä korostaa evankelioinnin kiireellisyyttä (ns. ekslusiivismi). Toisen näkemyksen mukaan on mahdollista, että Jumala voi pelastaa ne, jotka vastaavat uskossa siihen valoon, jonka he ovat saneet, vaikka he eivät olisi tietoisia Jeesuksesta. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vilpittömät ihmiset muissa uskonnoissa, jotka etsivät Jumalaa vilpittömästi, voisivat olla pelastettavissa Jumalan armosta (ns. inklusiivismi). Kolmannen näkemyksen mukaan ihmiset voivat olla myös "anonyymejä kristittyjä", vaikka he eivät tiedosta uskovansa Jeesukseen. Jumala kuitenkin näkee heidän sydämeensä ja heidän vilpitön uskonsa voi johtaa pelastukseen, vaikkei se olisi nimellisestä kristillistä uskoa. Jossain yhteydessä on myös sanottu, että Jumala antaisi oman etsikkoajan heille, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.

Yhteenvetona: vaikka Raamattu ei nimenomaisesti kerro niiden kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, sen johdonmukainen sanoma on, että pelastus tulee yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Samalla Raamattu tunnustaa myös Jumalan oikeudenmukaisuuden ja armon. Täsmällistä vastausta kysymykseen niiden kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, ei ole, vaan asia jää viime kädessä Jumalan käsiin. Raamattu kehottaa kuitenkin kristittyjä viemään evankeliumia kaikille kansoille, jotta mahdollisimman moni voisi kuulla ja uskoa. Raamatun käskemä evankelioinnin välttämättömyys osoittaa, että ilman evankeliumia ihmiset jäävät synteihinsä ja kohtaavat tuomion. Siksi meidän velvollisuutemme on tavoittaa kadonneet ja jakaa heille Kristuksen pelastava sanoma, sillä vain tämän sanoman kautta he voivat pelastua. Viime kädessä meillä on joka tapauksessa erittäin hyvä ja oikeudenmukainen Jumala - tuomari, joka tuomitsee kaikki oikein.