Steve ja matka kohti helvettiä

                  

Luin hiljattain koskettavan tositarinan miehestä nimeltä Steve. Hänen kokemuksensa oli pysäyttävä ja herätti minussa paljon ajatuksia. Steve kertoi olleensa entinen mafian jäsen, joka oli kokenut kahdeksan minuutin kuoleman. Hänen mukaansa hän oli tuona hetkenä matkalla kohti helvettiä. Kun hän kuitenkin heräsi viiden päivän koomasta, sairaalan pappi ilmestyi hänen huoneeseensa ja sanoi, että Jumalalla oli erityinen tarkoitus hänen elämälleen.

Steve ei aluksi ottanut papin sanoja vakavasti. Hänen mielessään liikkui lähinnä ajatus: "Joo, mitä ikinä sanotkin." Todellisuus alkoi kuitenkin vähitellen valjeta. Hän oli saanut vakavan aivovamman, kun hänen aivonsa olivat olleet ilman happea. Pian tämän jälkeen liittovaltion viranomaiset pidättivät hänet, ja hän päätyi vankilaan. Vankeusaikana hän ei saanut tarvitsemaansa apua. Hänen tilansa oli niin heikko, ettei hän kyennyt edes ruokkimaan itseään. Neljä kuukautta hän taisteli, kunnes hänet todettiin kyvyttömäksi edes osallistumaan pidätyskuulusteluun.

Vankilassa ollessaan Steve koki kuitenkin käännekohdan. Hän päätti rukoilla. Vaikka hän ei tuntenut montaa rukousta, hän toisti kahta katolisessa koulussa oppimaansa rukousta yhä uudelleen. Hän alkoi vähitellen ymmärtää, mitä pappi oli tarkoittanut puhuessaan Jumalan suunnitelmasta.

Steve sanoi oppineensa tämän kokemuksen kautta tärkeän totuuden: jos todella uskomme Jeesukseen ja hyväksymme Hänet elämämme Herraksi, emmekä enää palvele tämän maailman ruhtinasta eli paholaista, niin me pelastumme. Hän viittasi myös Roomalaiskirjeen jakeeseen 10:9: "Jos sinä suullasi tunnustat: 'Jeesus on Herra', ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, sinä pelastut."

Steve kertoi myös, että kun ihminen hyväksyy Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen, hänellä ei ole enää minkäänlaista motivaatiota tehdä pahaa. Jumalan armo muuttaa ihmisen sydämen niin, että hän haluaa elää Hänen tahtonsa mukaisesti.

Tämä kertomus pysäytti minut ja sai minut pohtimaan omia valintojani ja elämääni. Se muistutti siitä, että Jumalan ajatukset ovat suuremmat kuin meidän ajatuksemme ja Hänen tiensä tuntemattomat. Kuten Jesajan kirjassa sanotaan: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." (Jes. 55:8)

Olen huomannut, kuinka Jumala käyttää meitä eri tavoin omassa suunnitelmassaan. Vaikka emme aina ymmärrä Hänen tietään, voimme luottaa siihen, että Hän johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Esimerkiksi minut Hän on valinnut tänä päivänä kirjoittamaan hengellisiä kirjoja, joista seuraavasta on tulossa voimallinen todistuskirja siitä, miten Jumala voi halutessaan käyttää välikappaleenaan pientä ihmistä. 

Kaikki tuo mitä Steven elämässä tapahtui, oli niin todellista. Hän löysi tiensä Jeesuksen luo, sai uuden alun ja yltäkylläisen elämän. Hän on todistanut kokemastaan elämänmuutoksesta tekemällä kirjan elämästään. Kirja on myynnissä Amazonissa. Hänen kokemuksensa muistuttaa meitä kaikkia siitä, kuinka tärkeää on asettaa elämä Jeesuksen käsiin. Kun niin teemme, meidän ei tarvitse lainkaan pelätä helvettiä – Jeesus on jo voittanut sen vallan meidän puolestamme. 

Miksi kutsuvieraat eivät tahtoneet tulla?

Luen Keskisuomalaisesta aina Päivän Sanan sekä Pysähdy hetkeksi-kirjoitukset. Tämän sunnuntain 13.10 Päivän sanana on Matteuksen evankeliumin luvun 22 alussa oleva Jeesuksen kertoma vertaus kuninkaan pojan hääjuhlasta. Sen jakeissa 1-3 sanotaan seuraavasti:

Jeesus puhui heille taas vertauksin. Hän sanoi: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta he eivät tahtoneet tulla."

Jeesus puhui paljon vertauksin, joten miten nämä häät ja kutsu tulisi tulkita? Käsitykseni mukaan tässä vertauksessa kuningas tarkoittaa Jumalaa ja hääjuhla symboloi taivasten valtakuntaa tai pelastusta, jonka Jumala on valmistanut kansalleen. Kuningas kutsuu ihmisiä osalliseksi poikansa (Kristuksen) eli Karitsan hääjuhliin, mikä voidaan nähdä kuvana Jumalan tarjoamasta pelastuksesta ikuiseen elämään Jeesuksen kautta. Mutta kun palvelijat alkavat kutsua vieraita, niin nämä kieltäytyvätkin tulemasta. 

Mitä tämä tarkoittaa? Yleisellä tasolla tämä vertaus viitannee siihen, että Jumala on valmistanut pelastuksen kaikille, mutta ihmisten oma reaktio ratkaisee, ottavatko he kutsun vastaan vai eivät. Tässä vertauksessa kutsuvieraat, jotka eivät tahdo tulla kuninkaan pojan häihin, voidaan nähdä esimerkkinä ihmisistä, jotka torjuvat Jumalan kutsun pelastukseen tai mahdollisuuksiin elää lähempänä Jumalaa. Käytännön esimerkkeinä voisi olla erilaiset tilanteet, joissa ihmiset laiminlyövät tai torjuvat nämä tärkeät hengelliset mahdollisuudet. 

1. Arjen kiireet ja maalliset huolet

Ihmiset voivat olla olevinaan niin kiireisiä työn, perheen ja elämän muiden velvoitteiden kanssa, etteivät he löydä aikaa hengellisille asioille. He voivat ajatella, että "ei nyt" tai "katsotaan joskus myöhemmin", vaikka Jumalan kutsu olisi läsnä esimerkiksi tilaisuuksissa osallistua seurakunnan toimintaan, rukoukseen tai syvempään hengelliseen kasvuun. Sielunvihollinen eli paholainen on myös mestari siinä, että ihmisten ajatukset täyttyvät tänä aikana kaikella muulla roskalla kuten viihteellä niin, ettei heiltä jää aikaa pohtia elämän tärkeimpiä hengellisiä asioita. Television katselu tai älypuhelimen uutisvirran selailu imaisee nykyajan ihmisiltä helposti kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Sangen monia koukuttaa tänä päivänä myös pornon katselu netistä. Raamatussa Kolossalaiskirjeen 3. luvussa meitä kehotetaan kuitenkin kiinnittämään mielemme ensisijaisesti siihen, mikä ylhäällä on, eikä siihen, mikä on maan päällä. 

Niinkuin vertauksen kutsuvieraat eivät halunneet osallistua hääjuhlaan, niin myös nykyihmiset laittavat usein maalliset asiat hengellisten asioiden edelle.

2. Hengellinen välinpitämättömyys

Joku on voinut saada kutsun osallistua hengellisiin tapahtumiin, kuten jumalanpalvelukseen tai raamattupiiriin, mutta ei ole kiinnostunut tai kokee hengelliset asiat merkityksettömiksi. He ajattelevat, että nämä eivät kuulu heidän elämäänsä. 

Kuulin hiljattain katuevankelistasta, joka oli lähestynyt kahta herttaisen oloista kadunkulmassa rupattelevaa mummoa. Hän oli lähestynyt heitä sekä tarjonnut heille traktaattia kysyen, haluavatko he kuulla elämänsä tärkeimmän sanoman. Mummojen tyly vastaus kuului: "Kuule, meillä ei ole aikaa tuollaiseen." Seuraavaksi hän kohtasi karskinnäköisen tatuoidun miehen, joka yllättäen halusikin antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä muistuttaa siitä, ettei ihmisen ulkonäkö välttämättä kerro hengellisestä vastaanottavaisuudesta. Mummojen kieltäytymistä voi sen sijaan verrata juuri näihin vertauksen kutsuvieraisiin, jotka jättivät saapumatta häihin, vaikka kutsu oli aito ja tarkoitettu juuri heille.

3. Jumalan kutsun torjuminen oman tahdon takia

Ihminen voi myös kokea sisäisesti, että Jumala kutsuu hänet tekemään muutoksen elämässään, kuten antamaan anteeksi, auttamaan toisia, tai luopumaan jostakin haitallisesta asiasta. Tällainen ihminen saattaa tuntea syyllisyyttä, mutta voi silti torjua Jumalan kutsun parannukseen, koska ei yksinkertaisesti halua luopua omasta mukavuudestaan, ylpeydestään tai elämäntyylistään. Tällainen voisi heijastaa kutsuvieraiden haluttomuutta osallistua juhlaan, koska he eivät halunneet tehdä muutosta omassa mukavassa elämässään.

4. Kutsu hengelliseen palvelutehtävään

Joku voi tuntea kutsumusta ryhtyä toimimaan seurakunnassa tai hengellisessä työssä – esimerkiksi vapaaehtoistyössä, opettajana tai evankelistana. Kuitenkin ihmispelko, mukavuudenhalu tai epävarmuus saattaa estää häntä vastaamasta kutsuun myönteisesti. Taas kerran, kuten tämän vertauksen kutsuvieraat, jotka eivät tulleet juhliin, niin tällainen ihminen saattaa jättää vastaamatta Jumalan hänelle antamaan tehtävään.

5. Torjuminen evankeliumin kuulemiseen

Viidentenä ajatuksena haluan nostaa esiin evankeliointitilanteen, jossa ihmisille tarjotaan mahdollisuus kuulla evankeliumin sanomaa. Tällöin monet saattavat sulkea mielensä kieltäytymällä kuuntelemasta tai vastaanottamasta viestiä. Tämä ilmiö on tullut minulle tutuksi omakohtaisista kokemuksista, kun olen joskus pyytänyt ystäviäni kanssani kirkkoon tai hengellisiin konsertteihin. Usein vastaukset ovat olleet hyvin selvät: "Jätän väliin" tai "En halua osallistua, jos siellä on kristinuskon harjoittamista."

Monet tällaiset ihmiset näyttävät ajattelevan, että Jumala tai uskonto eivät kosketa heitä millään tavalla, tai he uskovat, etteivät he tarvitse Jumalaa, kun ovat niin hyviä ihmisiä muutenkin. Tämä asenne on ymmärrettävää, sillä he saattavat tuntea, että uskon kysymykset ovat kaukana heidän arjestaan tai elämänsä keskiöstä. Kuitenkin tämä tilanne kuvastaa hyvin niitä, jotka kieltäytyvät "häistä" – ne, jotka torjuvat suoraan Jumalan tarjoaman pelastuksen ja armon. Heidän päätöksensä olla osallistumatta voi olla kuin suljettu ovi, joka estää heitä kokemasta sitä syvää rauhaa ja toivoa, joka tulee uskon kautta. 

Kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä on yhteinen piirre: kutsu on annettu, mutta ihmiset löytävät lukemattomia syitä olla vastaamatta. Syynä voi olla välinpitämättömyys, kiire tai omat halut, mutta useimmiten taustalla on pelko siitä, mitä muut ajattelevat, jos he alkavat osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. On surullista, että monet hylkäävät kutsun ikuiseen elämään valiten mieluummin kadotuksen.

Olen kotipaikkakunnallani tavannut useita kertoja naisen, joka on adventisti. Hän julistaa voimallisesti uskostaan joka kerta, kun tapaamme, mutta näkemyksemme ovat aika erilaiset. Hänen katsomuksensa mukaan ihminen voi menettää taivaspaikkansa jo sillä, jos ei pyhitä lauantaita eli vietä silloin sapattia. Sitäkin hurjempi on adventistien uskomus, ettei kadotuksen tulta olisi olemassakaan. Tätä kyseinen adventistinainen julistaa sanomalla, että Jumala ei ole sadisti, joka tuomitsisi ketään kadotukseen siksi, etteivät he ota vastaan pelastusta. Hänen näkemyksensä mukaan uskovat kyllä pääsevät Karitsan häihin, mutta epäuskoisten ihmisten sielut vain palavat pois eikä heitä sen jälkeen enää ole. Adventistien näkemys ei ole valitettavasti raamatullinen, sillä valinta on todella jokaisen tehtävä tässä ajassa. Johan tästä todistaa Ilmestyskirjan 21. luku, jossa Johannes näkee uuden taivaan ja uuden maan ynnä uuden Jerusalemin, jossa Jumala asuu niiden kanssa, jotka ovat päässeet voittajina perille; muut joutuvat sen sijaan toiseen kuolemaan: 

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."

Tärkeintä on uskoa, mitä Raamatussa sanotaan. Siellä ei ensinnäkään sanota mitään sellaista, että lauantaisen sapatin pyhittämättä jättäminen veisi ihmiseltä taivaspaikan. Taivaaseen päästäkseen on myös todellakin otettava Jeesus vastaan elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Kadotukseen pääsemiseksi ei puolestaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Tällöin edellä mainitulle adventistille  voi ennemmin sanoa, että ihminen on itse itselleen sadisti, jos hän omasta tahdostaan kieltäytyy vastaanottamasta pelastuksen armolahjaa. Se on kaikille ihan ilmainen. 

Miksi ihmeessä sinäkään kieltäytyisit osallistumasta Karitsan häihin?

Jos ihminen ei ole koskaan kuullut Jeesuksesta Kristuksesta ja kuolee, meneekö hän helvettiin?

Kysymys siitä, mitä tapahtuu ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta Kristuksesta, on haastava ja herättänyt kautta aikojen paljon keskustelua. Raamatussakaan ei anneta aivan suoraa vastausta tähän kysymykseen. Raamatusta voidaan kuitenkin löytää periaatteita, jotka auttavat ymmärtämään tätä aihetta. 

Raamatun näkökulmasta Jumala on tehnyt itsensä tunnetuksi luomakunnan kautta, jolloin jokainen on vastuussa suhtautumisestaan Häneen, kuten Paavali Roomalaiskirjeessä 1:20 selittää:

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä, kun niitä tarkataan hänen teoissaan, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa." (Raamattu, 1933/38)

1. Jumalan ilmestys luomakunnassa (Room. 1.19-20): Raamattu opettaa, että Jumala on tehnyt itsensä luomakunnan kautta. Roomalaiskirjeissä sanotaan, että Jumalan näkymätön olemus, iankaikkinen voima ja jumaluus ovat olleet näkyvissä aivan luomakunnan alusta asti, joten ihmisillä ei ole oikeutusta kieltää Jumalan olemassaoloa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on vastuussa siitä, miten hän suhtautuu tähän ilmoitukseen, vaikka ei olisi kuullut evankeliumia. 

Vanhan testamentin uskovat, kuten Abraham ja Mooses, luottivat Jumalan lupauksiin ja odottivat pelastusta, joka tulisi Jeesuksen kautta. Vaikka he eivät tunteneet Jeesusta nimeltä, heidän uskonsa siihen, mitä Jumala oli heille ilmoittanut, oli riittävä pelastukseen. Tämä osoittaa, että usko Jumalan lupauksiin on olennaista pelastukselle, ja että Jumala on äärimmäisen armollinen tavoissa, joilla hän ilmoittaa itsensä. 

2. Usko ja pelastus (Joh. 14:6, Apostolien teot 4:12): Raamatun mukaan Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luo: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Apostolien teoissa sanotaan myös, että pelastus on ainoastaan mahdollinen Jeesuksen kautta: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa meidän pitäisi pelastuman."

3. Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo: Raamattu korostaa, että Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen tuomari. Tämä herättää ajatuksen siitä, että Jumala tuomitsee ihmisiä heidän saamansa valon ja ymmärryksen perusteella. Eiväthän esimerkiksi Vanhan testamentin ihmiset tunteneet vielä Jeesusta, mutta he luottivat Jumalan lupauksiin, ja olivat pelastettuja uskonsa kautta. Tämä voi antaa viitteitä siitä, että Jumala arvioi jokaisen ihmisen sydämen ja heidän vastauksensa siihen ilmoitukseen, jonka he ovat saaneet. 

4. Evankelioinnin välttämättömyys (Room. 10:14-15): Jotkut saattavat tulkita niin, että evankeliointi ei olisi välttämätöntä, mutta Raamattu opettaa toisin. Raamattu nimenomaan painottaa evankelioinnin tärkeyttä. Paavalin toiminta Apostolien teoissa osoittaa evankelioinnin tarpeen. Roomalaiskirjeessä Paavali esittää tunnetun kysymyksensä: "Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei joku julista?" Tämä viittaa siihen, että evankeliumin kuuleminen on tärkeä osa pelastuksen prosessia. Se korostaa sitä, että usko syntyy Kristuksen sanoman kuulemisesta, ja Jumala toimii meidän kanssamme varmistaakseen, että sanoma tavoittaa kaikki. 

Apostolien tekojen luvussa 13 Paavali ja Barnabas julistavat kääntyvänsä pakanoiden puoleen juutalaisten hylättyä heidän sanomansa, ja täten toteuttavat Jumalan käskyn tuoda pelastus maan ääriin. Luvussa 14 he kehottavat Lystran kansaa kääntymään epäjumalanpalveluksesta elävän Jumalan puoleen, mikä korostaa parannuksen ja uskon välttämättömyyttä.

Apostolien tekojen 17:30:ssa Paavali kertoo ateenalaisille: "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus." 

Yllä oleva jae paljastaa, että Jumala, joka on aiemmin ollut armollinen tietämättömyydelle, odottaa nyt Jeesuksen Kristuksen tulemisen jälkeen kaikkien vastaavan tähän ilmoitukseen. 

Matteuksen evankeliumin 28:19-20:ssa Jeesus käskee opetuslapsiaan viemään evankeliumin kaikille kansoille, mikä korostaa evankeliumin kuulemisen ja siihen vastaamisen tärkeyttä. 

Paavalin puheessa korostuu siis vahvasti evankelioinnin merkitys. Koska Jumala on selvästi ilmaissut parannuksen tarpeen, meidän on ratkaisevan tärkeää levittää evankeliumia ja auttaa muita siirtymään tietämättömyydestä Kristuksen tuntemiseen ja uskoon. Ilman tätä tietoa ihmiset jäävät tilaan, jossa he eivät täytä Jumalan odotuksia. Paavalin evankeliointi ja Pyhän Hengen työ pelastivat monia helvetiltä. 

Raamatun mukaan pelastus tulee yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Entä sitten esimerkiksi muslimit, hindut ja muut uskonnot? Tämä asettaa evankeliumin kuulemisen ja siihen uskomisen ratkaisevaan asemaan. Raamattu ei yksiselitteisesti kerro niiden ihmisten kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Tämä johtaa useisiin teologisiin näkemyksiin: vain ne, jotka tietoisesti uskovat Jeesukseen, voivat pelastua. Tämä korostaa evankelioinnin kiireellisyyttä (ns. ekslusiivismi). Toisen näkemyksen mukaan on mahdollista, että Jumala voi pelastaa ne, jotka vastaavat uskossa siihen valoon, jonka he ovat saneet, vaikka he eivät olisi tietoisia Jeesuksesta. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vilpittömät ihmiset muissa uskonnoissa, jotka etsivät Jumalaa vilpittömästi, voisivat olla pelastettavissa Jumalan armosta (ns. inklusiivismi). Kolmannen näkemyksen mukaan ihmiset voivat olla myös "anonyymejä kristittyjä", vaikka he eivät tiedosta uskovansa Jeesukseen. Jumala kuitenkin näkee heidän sydämeensä ja heidän vilpitön uskonsa voi johtaa pelastukseen, vaikkei se olisi nimellisestä kristillistä uskoa. Jossain yhteydessä on myös sanottu, että Jumala antaisi oman etsikkoajan heille, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia.

Yhteenvetona: vaikka Raamattu ei nimenomaisesti kerro niiden kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia, sen johdonmukainen sanoma on, että pelastus tulee yksin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Samalla Raamattu tunnustaa myös Jumalan oikeudenmukaisuuden ja armon. Täsmällistä vastausta kysymykseen niiden kohtalosta, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, ei ole, vaan asia jää viime kädessä Jumalan käsiin. Raamattu kehottaa kuitenkin kristittyjä viemään evankeliumia kaikille kansoille, jotta mahdollisimman moni voisi kuulla ja uskoa. Raamatun käskemä evankelioinnin välttämättömyys osoittaa, että ilman evankeliumia ihmiset jäävät synteihinsä ja kohtaavat tuomion. Siksi meidän velvollisuutemme on tavoittaa kadonneet ja jakaa heille Kristuksen pelastava sanoma, sillä vain tämän sanoman kautta he voivat pelastua. Viime kädessä meillä on joka tapauksessa erittäin hyvä ja oikeudenmukainen Jumala - tuomari, joka tuomitsee kaikki oikein.  

Mitä ihmettä tapahtui Jim Carreylle?

  

Jim Carrey on kanadalainen koomikko, joka tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi rooleistaan menestyselokuvissa kuten "The Truman Show", "The Mask", "Ace Ventura" sekä "Nuija ja tosinuija." Jim ei kuitenkaan heitellyt vitsejä ja viihdyttänyt ihmisiä pelkästään kameroiden edessä, vaan harjoitti sitä kaiken aikaa myös haastatteluissa televisiossa, palkintojenjakotilaisuuksissa ja suurissa elokuvatapahtumissa. Hänet nähtiin aina lähes pakonomaisesti vitsailemassa ja vääntelemässä naamaansa, jolla hän sai kaikki nauramaan. 

Mutta miksi Jim oli tällainen? Miksi hänet nähtiin aina hauskana? Yrittikö hän ehkä välittää jonkin viestin tai jopa vetämänsä roolin suojassa piilottaa jotain ihmisiltä? Ymmärtääksemme, miksi Jim Carrey pyrki aina olemaan niin hauska, on palattava ajassa taaksepäin. 

Jim Carrey varttui vaatimattomissa oloissa ja työväenluokkaisessa perheessä. Hän syntyi Newmarketissa, pienessä kaupungissa Kanadassa, tammikuussa 1962. Jim oli neljän lapsen perheen nuorin. Hänen isänsä, Percy Carrey, oli lahjakas muusikko ja laulaja, joka ei kuitenkaan koskaan saavuttanut toivomaansa menestystä musiikkiurallaan. Sen sijaan Percy joutui luopumaan haaveistaan ja työskentelemään kirjanpitäjänä elättääkseen perheensä. 

Jimin äiti, Kathleen Carrey, kärsi kroonisista terveysongelmista ja tuli riippuvaiseksi kipulääkkeistä. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, jotka saivat hänet uskomaan, että hän voisi kuolla milloin tahansa. Nämä olosuhteet vaikuttivat syvästi Jimin lapsuuteen tehden siitä vaikean ja haasteellisen. Äitinsä menettämisen pelko sai pikku-Jimin turvautumaan komediaan piristääkseen äitiään. Hän omistautui kokonaan äitinsä naurattamiseen ja tämän elämän helpottamiseen. Näistä pyrkimyksistä syntyivät Jim Carreyn ensimmäiset stand up-esitykset. Suljettu ja yksinäinen lapsuus teki luovuudesta Jimille elintärkeän pakopaikan todellisuudesta. Hän maalasi, kirjoitti runoja ja harjoitteli ilmeitään peilin edessä. Haastatteluissaan hän onkin myöntänyt peilin olleen hänen ainoa ystävänsä. Pian Jim huomasi, että hänen kykynsä naurattaa ulottui myös perheenjäseniin ja koulukavereihin. Hänen tulkintansa, vitsinsä ja ilmeensä saivat muut viihtymään niin hyvin, että koulu antoi hänelle luvan pitää 15 minuutin esityksen luokassa joka päivä.

 

Perheen taloudellinen tilanne oli usein heikko, ja heidän elämänsä kävi entistä vaikeammaksi, kun Jimin isä menetti työnsä. Perhe joutui jopa asumaan pakettiautossa jonkin aikaa ennen kuin he löysivät uuden kodin Yhdysvalloista. 

Jimin tie Hollywoodiin oli täynnä esteitä, mutta hänen omistautumisensa ja lahjakkuutensa auttoivat häntä voittamaan ne. Hän aloitti komediauransa teini-ikäisenä Torontossa, Kanadassa, esiintyen paikallisissa komediaklubeissa kuten Yuk Yuk’sissa. Näin Jim kehitti vähitellen omaa tyyliään ja sai kokemusta lavalla esiintymisestä. 

Vuonna 1979, ollessaan 17-vuotias, Jim päätti muuttaa Los Angelesiin toteuttaakseen unelmansa. Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, ja hän kamppaili taloudellisten ongelmien kanssa, mutta jatkoi sinnikkäästi esiintymistä ja verkostoitumista. 1980-luvun alussa hän alkoi saada pieniä rooleja televisiosarjoissa ja elokuvissa. Hänen suuri läpimurtonsa tuli, kun hän liittyi sketsikomediashow'n "In Living Color" näyttelijäkaartiin vuonna 1990. Show'n menestyksen myötä Jim tuli tunnetuksi laajemmalle yleisölle. 

The Mask oli Jim Carreyn ensimmäisiä menestyksiä

Vuosi 1994 oli Carreyn uran käännekohta. Hän esiintyi kolmessa menestyselokuvassa: "Ace Ventura", "The Mask" sekä "Nuija ja tosinuija." Nämä elokuvat vakiinnuttivat hänen asemansa Hollywood-tähtenä ja nostivat hänet kansainväliseen maineeseen. Vaikka Jim oli tunnettu komediarooleistaan, hän halusi osoittaa kykynsä myös draamanäyttelijänä. Kriitikoilta hän saikin kiitosta rooleistaan erityisesti elokuvista "The Truman Show" (1998) ja "Man on the Moon" (1999). Jim Carreyn ainutlaatuinen yhdistelmä fyysistä komediaa, karismaa ja kykyä esittää syvällisiä draamarooleja teki hänestä yhden Hollywoodin monipuolisimmista ja suosituimmista näyttelijöistä. 

Kaikesta rahasta, menestyksestä, palkinnoista ja maineesta huolimatta Jim ymmärsi, että pysyäkseen huipulla hänen täytyi jatkuvasti pitää yllä tätä rooliaan viihdyttämällä ja hauskuuttamalla ihmisiä. Ala oli täysin riippuvainen muiden mielipiteistä – hänen työnsä perustui kokonaan toisten ihmisten hyväksyntään. Tämän paineen alla Jimistä tuli mies, joka aina vitsaili ollessaan ihmisten seurassa, muuttuen heijastukseksi siitä, mitä yhteiskunta häneltä halusi ja odotti.

Komedia "Valehtelija, valehtelija" (1997) oli yksi menestyksistä

Kuka voisi jaksaa tällaista loputtomiin? Ajan myötä Jim ajautui sisäiseen taisteluun itsensä kanssa. Hän päätti lopettaa pelleilyn, jota kaikki olivat tottuneet häneltä näkemään. Tämän seurauksena hän kävi läpi hyvin syvällisen muutoksen. Hän vajosi masennukseen, mikä vaikutti myös hänen työhönsä. Hänen aiemmin esittämänsä hauskat hahmot vaihtuivat vakavampiin ja syvällisempiin tarinoihin, jotka panivat katsojat pohtimaan elämää. 

Elokuva "Tahraton mieli"(2004) kertoo rakkauselämästään turhautuneen ja masennuksesta kärsivän miehen tarinan. Jim eli vastaavassa tilanteessa tuolla hetkellä myös itse. Hänen suorituksensa tämän elokuvan kuvauksissa oli niin todentuntuinen, että elokuvan ohjaaja Michel Gondry pyysi Jimiä olemaan hoitamatta psykologisia ongelmiaan ennen kuvausten päättymistä. 

"Tahraton mieli"-elokuvan jälkeen Jim Carrey alkoi esiintyä kaiken aikaa vähemmän julkisuudessa. Hän päätti keskittyä etsimään omaa todellista identiteettiään. Tänä aikana hänen elämässään tapahtui hirvittävä tragedia hänen menetettyään entisen tyttöystävänsä Kathryona Whiten, joka päätyi tekemään itsemurhan vain viisi päivää suhteen päättymisen jälkeen. Tämä kaikki sai Jimin etsimään entistä epätoivoisemmin vastauksia elämältä. Hän kohtasi suuria haasteita näinä hiljaisina vuosina. Hän myönsi esimerkiksi käyttäneensä Prozac-nimistä lääkettä masennuksen hoitoon, kuten hän kertoi 60 Minutes -ohjelman haastattelussa vuonna 2014. "Käytin Prozacia pitkään, enkä ole varma, se saattoi auttaa minua jonkin aikaa, mutta ihmisten ei pitäisi käyttää sitä ikuisesti. Minun piti lopettaa, koska tajusin, että kaikki on hyvin." 

Jim Carreyn todistus THE GOSPEL TRUTH-lehdessä

Syvimmän tuskan ja ahdistuksensa keskellä Jim Carrey löysi Jeesuksen. Hän ymmärsi, että Jeesus on ainoa totuus, joka hänen mielestään pystyy vapauttamaan ihmiset maailman asettamista rajoituksista ja orjuudesta, jota yhteiskunta meille asettaa tullaksemme hyväksytyiksi. Mies, joka oli omistanut oman elämänsä kaikkien miellyttämiseen, alkoi nyt puhua maailmalle siitä, minkä hän uskoi olevan totuus. 

Lopulta Jim päätti uhrata koko uransa Hollywoodissa paljastaakseen samalla viihdeteollisuuden synkät salaisuudet, kuten Illuminatin vaikutusvallan. Jim alkoi tulla tunnetuksi hyvin epätavallisista ja provokatiivisista kommenteistaan, jotka ovat herättäneet huomiota ja spekulaatiota. Eräässä merkittävässä esiintymisessä Jimmy Kimmel Live -ohjelmassa vuonna 2014 Jim teki "Illuminati-symbolin" käsillään vitsaillen Illuminatista sekä siitä, miten viihdeteollisuus on mukana salaliitoissa. Hän sanoi muun muassa: "Kaikki tietävät tämän symbolin, ja kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, eikö niin? Se tarkoittaa, että olet hallituksen orja, ja he yrittävät kontrolloida sinua ja kaikkia muita." Hän sanoi, että hallitus on palkannut monia viihdemaailman ihmisiä varta vasten hämmentämään ja manipuloimaan yleisöä. Hän myös uskalsi sanoa, että nämä päätökset tehtiin salaisissa kokouksissa, joita hallitsevat piilotetut voimat.  

Suurta huomiota herätti myös Jimin mukana olo NYWF-muotigaalassa vuonna 2017. Tässä paljon huomiota herättäneessä haastattelussa Jim kritisoi viihdeteollisuutta tavalla, joka kiinnitti monien huomion. Hän viittasi haastattelussa muun muassa viihdeteollisuuden turhuuteen ja ihmisten tarpeeseen löytää merkitystä ja arvoa palkintojen ja ikonien kautta. Hän kommentoi humoristisesti, mutta terävästi viihdeteollisuuden taipumusta antaa liikaa painoarvoa palkinnoille ja julkkisten ikonimaisuudelle, mikä herätti ajatuksia ja keskustelua gaalan jälkeen. 

Toimittaja Katie Krause, joka haastatteli Jim Carreyta tässä gaalassa, suhtautui hänen kommentteihinsa hyvin hämmentyneenä. Haastattelun aikana Krause yritti pitää keskustelun kevyenä ja eteni Carreyn kommenttien mukana, vaikka ne olivat odottamattomia ja poikkesivat tavanomaisista haastatteluista. Toimittajan reaktio tässä haastattelussa oli paljon puhuva; hän katsoi kameraan hämmästyneenä ja paheksuvasti ikään kuin haluten sanoa katsojille: "Katsokaa ihmiset. Tuo mieshän on tullut ihan hulluksi, mutta minä en ole hänen kaltaisensa. En kuulu tähän hulluuteen, olen kuin te." 

Tämän asenteen vuoksi monet ihmiset alkoivat uskoa, että Jim oli tullut hulluksi ja että hänessä oli jotain vikaa. Totuus oli kuitenkin se, että Jim Carrey tunsi jotain sydämessään. Hän tajusi, että hänen täytyi luopua imagostaan ja roolistaan täyttääkseen todellisen tehtävänsä. Niinpä hän alkoi vapauttaa itseään uransa aikana häneen liitetyistä leimoista. "Pidän todella hiljaisesta elämästäni ja maalaamisesta kankaalle sekä henkisestä elämästäni. Minusta tuntuu, että olen tehnyt tarpeeksi," Jim on tänä päivänä todennut. 

Jim Carreyn hengellinen matka on näkynyt myös hänen toiminnassaan. Hän on osallistunut hyväntekeväisyystyöhön ja auttanut vähäosaisia, ja hän on kertonut, että usko on ollut merkittävä tekijä näissä päätöksissä. Hän on myös puhunut julkisesti Jumalan sanan merkityksestä elämässään ja siitä, kuinka hän pyrkii elämään arvojensa mukaisesti. Samalla hän on toki käynyt läpi kamppailuja, joita jokainen kääntymyksen tehnyt uskovainen joutuu kohtaamaan. Sillä sielunvihollinen eli paholainen tietää, kuinka arvokas Jim Carreyn kaltainen koko maailman tuntema ihminen on Jumalalle ja kuinka suuren vaikutuksen tällaisen ihmisen julkisesti lausuma todistus voi vaikuttaa hänen päättäessään puhua Kristuksen rakkaudesta muille ihmisille. 

Tänä päivänä Jim puhuu Jeesuksesta

Jim Carreyn todistus ei kosketa meitä ainoastaan hänen elämänsä ja kohtaamiensa vaikeuksien vuoksi. Se muistuttaa meitä myös Raamatun kohdasta 1. Korinttilaiskirjeessä 1:27-29. Paavali käsittelee tässä siis Jumalan valintaa käyttää sitä, mitä maailma pitää hulluna ja heikkona, saattaakseen viisaat ja voimakkaat häpeään. Jakeet voidaan jakaa kolmeen osaan: 

1. Jumalan valinta (jae 27): 

Paavali aloittaa toteamalla, että Jumala on valinnut "hullut" ja "heikot" maailmassa. Nämä sanat viittaavat todennäköisesti kristittyihin, joita usein pidettiin yhteiskunnassa alhaisina ja merkityksettöminä.

Jumalan valinta on tarkoituksellinen ja haastava maailman viisaudelle ja voimalle.

 2. Maailman viisaus ja voima paljastetaan hulluudeksi ja heikkoudeksi (jakeet 28-29): 

Jumala on valinnut sen, mitä maailma pitää hulluutena ja heikkoutena, paljastaakseen maailman oman viisauden ja voiman hulluuden ja heikkouden.

Maailmallinen viisaus ja voima eivät pysty pelastamaan ihmisiä, vaan ne johtavat lopulta tuhoon. 

3. Jumalan voima ja viisaus Kristuksessa (jae 29): 

Jumalan todellinen voima ja viisaus ilmenevät Jeesuksessa Kristuksessa, ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Herrassa.

Kristuksen kautta Jumala tarjoaa pelastusta kaikille, jotka uskovat häneen, riippumatta heidän asemastaan tai maineestaan maailmassa. 

Paavalin sanoma on rohkaiseva niille, joita pidetään maailman silmissä alhaisina ja merkityksettöminä. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumalan valtakunta toimii päinvastaisilla periaatteilla kuin maailma. Se, mitä maailma pitää hulluna ja heikkona, on Jumalan silmissä arvokasta ja voimakasta. 

Jim Carrey on esimerkki ihmisestä, joka vietti vuosikymmeniä yrittäen miellyttää muita tullakseen hyväksytyksi tässä epäreilussa ja julmassa maailmassa. Ehkä sinäkin ylläpidät sosiaalista naamiota välttääksesi hylkäämisen, vaikka sisältäsi olisitkin tyhjä. Jim Carreyn elämäntarina on kuin Jumalan kutsu sinulle tänään: luovu siitä maskista ja roolista, jota olet esittänyt, ja ota vastaan Jumalan suunnitelma elämällesi. 

Kaikki varjot, jotka ovat tähän asti seuranneet sinua, hälvenevät Pyhän Hengen valossa. Ei ole väliä, kuinka vaikea matkasi on, sillä Jeesus itse johdattaa askeleitasi. Tee siis parannus synneistäsi, luovuta sydämesi, elämäsi ja tulevaisuutesi Herralle, jolloin hän pitää sinusta huolen.

Lähteet: YouTube, CBS News 18.11.2004, Personal Spirituality 29.1.2010. 

Robin Williams ja taikavoima

Elokuvateollisuus kätkee sisälleen monia sydäntä särkeviä tarinoita. Yksi tunnetuimmista on Robin Williams (1951–2014), huikean lahjakas koomikkonäyttelijä, joka tuli laajalti tunnetuksi humoristisesta scifi-sarjasta "Ystäväni avaruudesta" vuosina 1978–1982. Vaikka Williams nähtiin myös vakavampien elokuvien tähtenä, kuten "Kuolleiden runoilijoiden seura" ja "Will Hunting", niin hän oli ensisijaisesti tunnettu hulvattomasta huumoristaan ja kyvystään saada ihmiset nauramaan mistä tahansa. Vaikka hänet palkittiin Oscarilla parhaasta miessivuosasta elokuvasta "Will Hunting", niin Williamsin nauruunsa hukkumaisillaan oleva koomikon maine oli niin vahva, että ihmiset olivat valmiita nauramaan pelkästään nähdessään hänet. Monet kertovat, että Williams oli lämmin ja antelias ihminen, joka välitti lähimmäisistään. Tämän kerrotaan heijastuneen hänen olemuksestaan.

Hieno esimerkki Williamsin luonteesta ilmenee tapauksessa, jossa hänen yliopistoaikainen opiskelukaverinsa Christopher Reeve, paremmin tunnettu Teräsmiehenä, joutui vuonna 1995 onnettomuuteen, joka aiheutti hänelle selkäydinvamman. Williams oli ensimmäinen, joka saapui silloin Reeven luokse. Kun Reeve istui sairaalassa pyörätuolissa ja toivoi kuolevansa, Williams ilmestyi paikalle lääkärin asussa. Reeve kertoi haastattelussa vuonna 2004 ennen kuolemaansa: "Robin oli ensimmäinen henkilö, joka saapui, kun olin todella pulassa. Eräänä iltapäivänä hän tuli tänne, ja Luojan kiitos, että tuolissa oli turvavyö, sillä muuten olisin tipahtanut lattialle naurusta. Silloin ymmärsin, että voin vielä nauraa ja voin vielä elää."

Robin Williamsin monipuolinen ura sisälsi rooleja, jotka rikkoivat perinteisiä normeja. Sellaisia olivat esimerkiksi hänen elokuvissaan esittämänsä transvestiittihahmot. Vuonna 1996 valmistuneessa provosoivassa elokuvassa "Lainahöyhenissä" Williams esitti homopariskunnan toista osapuolta, joiden poika on aikeissa avioitua äärikonservatiivisen senaattorin tyttären kanssa. Toinen ikoninen transvestiittirooli hänellä oli elokuvassa "Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä" vuodelta 1993. Komedia kertoo miehestä, joka saa tavata lapsiaan vain kerran viikossa avioeron takia. Niinpä hän pukeutuu sisäköksi nimeltä Mrs. Doubtfire, joka ryhtyy ex-vaimon perheen kodinhoitajaksi ja saa näin mahdollisuuden olla lastensa kanssa.

Williams kamppaili päihdeongelmien kanssa koko uransa ajan, ja tämä ongelma oli tiedossa esimerkiksi "Mrs. Doubtfiren" kuvausten aikana. Vaikka päihteidenkäytöllä oli negatiivisia vaikutuksia, siitä seurasi myös positiivinen sivujuonne. Elokuvassa perheen nuorta poikaa näytellyt Matthew Lawrence kertoi Variety-lehden haastattelussa saaneensa arvokkaita neuvoja nimenomaan Robin Williamsilta. Hän kertoi Williamsin olevan syy siihen, että hän on itse pysytellyt erossa päihteistä. ”Hän oli ensimmäinen aikuinen, joka päästi minut pukuhuoneeseensa sisään. Niin eloisa kuin hän olikin kameran edessä, vierailin usein hänen pukuhuoneessaan juttelemassa hänen kanssaan, ja se oli todellisuudessa tuskaa hänelle. Todella tuskallista hänelle, eikä hän piilotellut sitä. Hän puhui minulle siitä”, Lawrence kertoo. Williams oli sanonut hänelle hyvin vakavana: ”Älä koskaan käytä huumeita. Varsinkaan kokaiinia. Näetkö, missä kunnossa minä nyt olen? Se on syy siihen. Nyt kamppailen koko loppu elämäni, koska käytin kymmenen vuotta elämästäni tekemällä jotain todella typerää joka päivä. Älä tee sitä.”

“Mrs. Doubtfire” -elokuvassa puolestaan Williamsin tytärtä näytellyt Lisa Jakub kirjoitti Williamsin kuolinpäivänä koskettavan muistokirjoituksen blogiinsa; ”Kaikki twiittaavat, kirjoittavat Facebookiin ja soittavat radio-ohjelmiin kertoakseen, kuinka suuri talentti Robin oli. Kyllä. Hän oli. Mutta se ei ollut syy siihen, miksi jumaloin häntä. Syy oli se, että hän oli uskomattoman kiltti ihminen. Sain aikoinaan potkut koulusta, koska käytin liikaa aikaani “Mrs. Doubtfire” -elokuvan kuvauksiin. Kun Robin kuuli asiasta, hän kirjoitti kirjeen koululleni. Rehtori kehysti kirjeen, vaikka ei siltikään kutsunut minua takaisin oppilaitokseen. Mutta mikä kertomassani merkitsee, on se, että Robin puolusti minua. Hän oli minun puolellani. Olin vasta 14-vuotias, mutta olin jo huomannut olevani alalla, joka on täynnä selkään puukottajia. Ja oli erittäin selvää, että Robin piti minun puoliani,” Jakub kiitti tekstissään.

Robin Williamsissa ilmeni hyvin sydämellinen ja välittävä puoli, mutta valitettavasti hänen uraansa mahtui myös paljon jumalanpilkkaa. Hänet tunnettiin erityisesti stand-up-komiikastaan, jossa hän lavalla pursui hyperenergiaa ja nauratti yleisöään. Ikävä kyllä näissä esityksissä hän avoimesti pilkkasi Jeesusta Kristusta ja laski leikkiä esimerkiksi ylösnousemuksesta tai taivaan porteista sisään pääsemisestä. Robin Williamsin henkilökohtainen suhde Jumalaan oli monimutkainen. Uskonto oli osa hänen lapsuuttaan, koska hänen molemmat vanhemmat olivat episkopaaleja sekä ”kristittyjä tiedemiehiä.” Williams on tunnustanut jossain haastatteluissa olevana itsekin episkopaali. 

Siinä missä Williams oli kaikella tapaa hyvin avoin haastatteluissaan, niin hengellistä vakaumustaan hän ei oikeastaan koskaan julkisesti avannut. Osasyynä tähän on pidetty hänen etäistä isäsuhdettansa ja kireitä välejä isään. Williamsin isä oli ollut poissa suuren osan hänen elämästään sekä kyvytön antamaan pojalleen sellaista emotionaalista tukea, mitä tämä olisi kaivannut. Vaikka Williams väitti olevansa episkopaali, niin jotkut hänen koomikkoystävänsä väittivät hänen olevan ennemminkin täysin ateisti. He huomauttelivat Williamsin komediarutiineista, joihin kuului suuressa määrin yleisön naurattaminen uskon asioiden kustannuksella. Vaikka Williams sanoi usein arvostavansa saamaansa hengellistä kasvatusta, niin hänen ystäviensä sanojen mukaan, hän ei todellakaan noudattanut mitään järjestäytynyttä uskontoa. Ehkä siksi Williams kutsui itseään "kunniajuutalaiseksi" ja sanoi kannattavansa Israelia.

Vuonna 1998 Williams esiintyi elokuvassa nimeltä "What Dreams May Come" tekoon, jossa hän kuvaa matkaa kirjaimellisen taivaan ja helvetin läpi löytääkseen yhteyden vaimoonsa. Tämän elokuvan tuotannon aikana Williams avasi hieman omia ajatuksiaan kuolemanjälkeisestä elämästä. "Uskon taivaaseen ja helvettiin. Olen nähnyt niistä tulevia heijastuksia unissani", hän kertoi eräälle haastattelijalle. Lisäksi hän ilmaisi uskovansa reinkarnaatioon eli jälleensyntymiseen: "Joskus minusta tuntuu, että olen reinkarnoitunut, mutta en ole kuten ne ihmiset, jotka väittävät muistavansa entisen elämänsä."

Toiset ovat viitanneet Robin Williamsin elämän loppupuolen haastatteluihin osoittaakseen, että hänen käsityksensä Jumalasta oli kasvanut. Williams kamppaili jatkuvasti alkoholi- ja huumeriippuvuuden kanssa, ja tämän vuoksi hän osallistui kuntoutukseen useita kertoja elämänsä aikana. Kuntoutusohjelmat yleensä sisältävät uskon korkeampaan voimaan, mikä auttaa addikteja voimaantumaan ja luottamaan kykyynsä pysyä raittiina. Viikkoja ennen kuolemaansa Williams puhui avoimesti tästä kokemuksestaan: "Saat todella vahvan tunteen Jumalasta, kun käyt läpi kuntoutuksen. Ajatus todella rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta auttaa, jos olet alkoholisti – joku sanoo: 'Se on OK. Muista, että viimeisellä ehtoollisella oli viiniä.'"

Osa Williamsin vaikeudesta tunnistaa uskonsa juontui toisten mukaan siitä, että hän oli mies, joka pyrki aina viihdyttämään. Monet hänen työtoverinsa, ystävänsä ja perheenjäsenensä mainitsevat, että nauru oli koomikon suurin riippuvuus. Siksi saattoi olla vaikeaa erottaa, milloin Williams heitti vitsin ja milloin hän esitti vakavan lausahduksen. Tämä teki hänen kuolemastaan erityisen traagisen, sillä hyvin harvat näkivät sen lähestyvän.

Kun Robin Williamsilta kerran kysyttiin, että mistä hän ammensi voimansa ja sen valtavan hyperenergian lavalla – mikä oli tämä Hollywoodin taika – Williams ymmärsi jo itsekin, miten nämä voimat olivat aiheuttaneet erittäin haitallista vaikutusta lavalla, ja mistä voi joutua maksamaan kovan hinnan. Näin voi päätellä esimerkiksi hänen tästä kommentistaan: 

”Kyllä! Kirjaimellisesti, se on riivatuksi tulo – yhtäkkiä olet sisällä, ja koska live-yleisö on edessä, saat vain tämän energian, joka alkaa tulla…Ennen vanhaan sinut olisi poltettu roviolla siitä. Mutta siinä on jotakin voimaannuttavaa. Tarkoitan, se on tila, jossa olet totaalisesti tri Jekyll ja Herra Hyde, jossa voit todella tulla tuoksi toiseksi voimavaikutukseksi. ” (lainaus teoksesta ”Robin Williams”, James Kaplan, US Weekly, tammikuu 1999, s. 53).

Hänen kuvaamansa tila kertoo, kuinka mennessään lavalle tai kameran eteen hän sai siitä voiman, mutta loppujen lopuksi tuo voima ei enää tehonnut, vaan petti totaalisesti hänet. Samalla Williamsin lausunto vastaa kysymykseen, miksi demoniset voimat käyttävät viihdyttäjiä. Niiden tavoitteena on edistää pahuutta ja pimeyttä sekä lisätä ihmiskunnan kapinaa Jumalaa vastaan. Williams lausui edellisen tunnustuksen jälkeen:

"Ihmiset, joita olen ihaillut – Jonathan Winters parhaimpina päivinä, oli poissa. Mennyt. Mutta hinta, jonka hän maksoi siitä, oli kova."

Jonathan Winters, yhdysvaltalainen koomikko ja näyttelijä, kuoli huhtikuussa 2013, noin vuosi ennen Williamsia. Valitettavasti näyttää siltä, että Robin Williams maksoi itse yhtä kovan hinnan kuin hänen idolinsa. Samassa US Weekly -haastattelussa James Kaplan toteaa:
”Jos Williamsilla on lahja mimiikkaan ja improvisaatioon, joka lähestyi demonista valtaa, hän saattoi jopa lähestyä idolinsa Jonathan Wintersin taiteellisuutta – miestä, jonka nerokkuus vei hänet kerran tai kaksi mielenterveysongelmiin.

Robin Williamsin tavoin Jonathan Winters joutui kamppailemaan häntä kiusaavien demonisten voimien kanssa, joita hän käytti mainetta ja omaisuutta varten. "Nämä äänet huutavat aina päästäkseen ulos", Winters kertoi Fort Worth Star-Telegramille ja myönsi edelleen: "Ne seuraavat ja vainoavat minua kaikkialle melkein koko päivän ja yön."
Wintersin ollessa menestyksensä huipulla hän kirjautui vapaaehtoisesti psykiatriseen sairaalaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Winters, samoin kuin Williams, vaipui usein syvään masennukseen ja kamppaili kovan juomisen kanssa.

Vaikka Robin Williamsin elämä näytti ulkopuolisen silmin uskomattomalta menestystarinalta, hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat täynnä hirvittävää ahdistusta ja masennusta. Williamsin leski, Susan Schneider Williams, paljasti miehestään tehdyssä dokumentissa "Robin’s Wish" (Robinin toive), että Williams oli tiedostanut ennen kuolemaansa, ettei kaikki ollut kunnossa. "Robin sanoi minulle haluavansa käynnistää aivonsa uudestaan. Hän kertoi vain vähän ennen kuolemaansa näkymättömästä hirviöstä, joka jahtasi häntä", Susan Schneider Williams kertoo dokumentissa.

Williams kärsi suoranaisista paniikkikohtauksista, kun hän tajusi, ettei muistanut vuorosanojaan. Muistiongelmat vaivasivat näyttelijää, ja hän pelkäsi sairastavansa dementiaa tai skitsofreniaa. Tämän pelon myötä hänestä tuli erittäin vainoharhainen. "En tiedä, mitä tapahtuu. En ole enää minä", Williams kertoi ohjaaja Shawn Levylle "Night at the Museum" -elokuvan kuvauksissa. Levykin oli huomannut, ettei Williamsin mieli enää toiminut kuten ennen – kaikki oli heikompaa, Hollywoodin taika ei enää toiminut.

Toukokuussa 2014 Williams ja hänen läheisensä luulivat löytäneensä syyn kaikkiin ongelmiin, kun hänelle diagnosoitiin Parkinsonin tauti. Kuitenkin Williamsin omasta mielestä taudinkuvaus ei täsmännyt hänen oireisiinsa. Hän kärsi vakavista fyysisistä vaivoista, kuten kovista vatsakivuista, ummetuksesta, uniongelmista, vapinasta ja nivelten jäykistymisestä. Williams saattoi kesken kävelynsä jäykistyä paikoilleen. Oireet syvensivät entisestään hänen masennustaan, ja hänen käytöksensä muuttui niin, että pariskunta päätyi nukkumaan eri huoneissa. Hänen leskensä muistelee Williamsin kyselleen häneltä, että ovatko he nyt eronneet. Hän muistelee sen olleen kammottava hetki. Williamsin masennuksen ja fyysisten vaivojen synnyttämä kuilu. Williams päätti päivänsä itsemurhalla toukokuussa 2014, 63-vuotiaana, hirttäytymällä kattoon omalla vyöllään. Ennen tätä hän oli yrittänyt viiltää linkkuveitsellä ranteensa auki.

Now The End Begins -nimisessä kristillisessä amerikkalaislehdessä oli elokuussa 2014 julkaistu Geoffrey Griderin kirjoittama artikkeli, jossa kerrottiin Robin Williamsin tunnustaneen kanavoivansa demonisia henkiä saadakseen komediallista voimaa. Hän myönsi avanneensa mielensä näille demonisille voimille, jotka auttoivat häntä lavalla. On hyvin mahdollista, että ilman tällaista apua emme olisi koskaan kuulleet Robin Williamsista tai monista muista julkkiksista. Artikkeli viittasi siihen, että Hollywoodin maineella on usein tuhoisia seurauksia.

"Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". Markus 5:9

Itsemurha ei ole anteeksiantamaton synti, eikä myöskään murha, avioero, haureus, homoseksuaalisuus, huumeriippuvuus tai mikään muu teko ole sellainen, mitä ei voisi saada Jumalalta anteeksi. Ainoa synti, jota Jumala ei voi antaa anteeksi, on se, että ihminen hylkää pelastuksen ilmaisen lahjan, joka löytyy ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Yleiset "korkeammat voimat", joita monet kohtaavat vieroitushoidossa, voivat toki auttaa ihmisen pysymään raittiina joksikin aikaa tai loppuelämäksi. Kuitenkaan tämä ei pelasta ihmisen ikuista sielua, jos ihminen kuolee ottamatta vastaan Jeesusta Kristusta. On tärkeää olla tekemättä kohtalokasta virhettä sekoittamalla raittiutta pelastukseen. Monet ihmiset ovat löytäneet elämälleen tarkoituksen, päässeet eroon päihteistä ja saavuttaneet sisäisen rauhan Raamatun sanoman avulla.

Robin Williamsin kuolinuutisen jälkeen keskustelu keskittyi hänen traagiseen itsemurhaansa, joka jätti ihmiset hämmentyneiksi. Miten sellainen henkilö, joka oli aina naurattanut muita ja elättänyt itsensä huumorillaan, saattoi olla niin masentunut, että päätti päättää oman elämänsä näin järkyttävällä tavalla? Ihmiset eivät ehkä ymmärtäneet syvempää totuutta niistä salakavalista voimista, jotka kiusasivat Robin Williamsia ajaen hänet kohti tätä synkkää ratkaisua.

Vaikka monet tunsivat Robin Williamsin ystävällisenä ja hyväntahtoisena ihmisenä, hän oli myös yksi menestyneimmistä stand-up-koomikoista, joka on koskaan astunut lavalle. Tämä näyttäytyi erityisesti hänen riehakkaissa stand-up-esityksissään, joissa hän hyödynsi parhaiten sitä, mitä hän kuvaa Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden tilanteeksi, jolloin joku toinen voima ottaa ihmisessä täyden hallinnan. Tämä tapahtui erityisesti Williamsin stand-up-esityksissä, joissa hän heittäytyi kuin maaniseen tilaan ja tajunnanvirtaukseen esittäen ajatuksiaan vulgaarilla kielellä, kieroutuneella seksuaalisuudella, jumalanpilkalla sekä laittomien huumeiden ja juopumuksen ylistämisellä. Vaikka monet ihmiset nauttivat näistä esityksistä, oli joukossa myös heitä, jotka kokivat Williamsin stand-upin aivan järkyttävänä ja kieroutuneena.

Valitettavasti Williamsin itsensä on täytynyt etenkin loppuvaiheissaan tuntea olevansa voimaton tilanteessaan. Hänen pyrkiessään kohti vapautta ja raittiutta ne demoniset äänet, joille hän myönsi avautuneensa, piinasivat häntä jatkuvasti. Pyrkiessään tukahduttamaan nämä huutavat äänet alkoholilla, hänen onnistui tällä tavalla paeta todellisuutta vain hetkeksi. Vaikka hän haki ammattiapua useita kertoja, niin demonista maailmaa ei ole mahdollista voittaa ilman Jeesusta Kristusta, olivatpa ammattiauttajien taidot tai aikeet kuinka hyvät tai jalot tahansa.

Robin Williams tuntui olevan alisteinen viihdealalle, jossa hyvin synkät voimat toivat hänelle kuitenkin mainetta. Hänen läheinen ystävänsä kertoi Telegraphille, että Williams työskenteli uusien projektien parissa, mutta häntä oli alkanut pelottaa tehdä enää lisää elokuvia. Tämä johtui siitä, että näytteleminen elokuvissa sai aina uudestaan esiin hänen demoninsa jättäen hänet tyhjäksi ja hyvin alttiiksi uusille masennusjaksoille. Hänen oli kuitenkin tehtävä elokuvia saadakseen maksetuksi laskunsa.

Seuraava loppuartikkeli on lainattu suoraan Good Fight Ministriesista:

“Demoninen sorto ja orjuuttaminen ovat todellisia, ja se, mitä tapahtui Robin Williamsille ja monille muille, on todiste siitä. Raamattu sanoo, että Jeesus tuli vapauttamaan "vangit". Yleinen usko omaan luomaasi yleisjumalaan, korkeampaan voimaan, ei ole koskaan eikä tule koskaan pelastamaan kenenkään sielua. Jos esimerkiksi vieroitushoidossa kohtaamasi jumala ei ole Herra Jeesus Kristus, olet tavannut voimattoman epäjumalan, joka ei voi lopullisesti auttaa tai pelastaa sinua. Älä koskaan tee sitä kohtalokasta virhettä, että sekoitat pelkän raittiuden pelastukseen. Usko sen sijaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja pyydä Häntä pesemään sinut puhtaaksi Golgatan ristillä vuodatetulla verellään, niin pelastut ikuisiksi ajoiksi.” 

Kirja-arvostelu: SIVURAITEILLA (TV7 Kustannus 2024)

 

 

Olen usein kuullut sanottavan, että Raamattu on ainoa kirja, joka puhuttelee ihmisen sielua suoraan. Jos Raamattu tuntuu kuitenkin joskus vaikeaselkoiselta, voi turvautua kirjoihin, jotka avaavat Pyhän kirjan syvällisiä merkityksiä ja auttavat soveltamaan niitä jokapäiväiseen elämäämme. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta kirjasta on Sointu Thakurin uusin teos Sivuraiteilla (TV7 Kustannus 2024). Tämä kirja johdattaa lukijan hengelliselle matkalle kiireisen arjen keskellä. Kirja on Nakkilasta kotoisin olevan, mutta jo vuosikymmeniä Englannissa asuneen evankelistan 13. teos. Se tarjoaa lohtua ja rohkaisua jokaiselle, joka kaipaa hengellistä virkistystä ja syvempää yhteyttä Jumalaan. 

"Sivuraiteilla" on tulvillaan Raamatusta kumpuavaa koskettavaa hengellistä viisautta, joka nivoutuu taitavasti tuokiokuvina kenen tahansa ihmisen jokapäiväiseen elämään. Thakurin kyky pukea hengelliset asiat kauniiksi, lukijaa siunaaviksi sanoiksi on hämmästyttävä. Tekstiä lukiessa tuleekin mieleen, että ei tällaista edes voi saada aikaan yksin ihminen, vaan Jumalan pyhä Henki, joka sanelee ja pukee asiat sanoiksi. 

Kirjan 230 sivua jakautuvat helposti luettaviin vajaan kahden sivun mittaisiin kappaleisiin, jotka sopivat täydellisesti vaikka vain lyhyisiin hengähdyshetkiin – oli kyseessä sitten aamuhetki, päivän vilske tai iltalevon aika. Tätä kirjaa ei edes kannata yrittää lukea kerralla läpi vaan ajatuksen kanssa ja rukouksen hengessä. Kirjaa lukiessani huomasin usein pysähtyväni pohtimaan omia arvojani ja uskoani. Thakurin kirjoitukset herättivät minussa taas syvemmän palon rukoilla. Kirja muistutti minua myös siitä, miten suuri siunaus on muistella näin aikuisena oman mummoni viisaita sanoja, jotka orastivat nuorena sydämessäni ja heräsivät eloon vasta keski-iässä elävän uskon myötä.

Kirjan luvut peilaavat paljolti Thakurin omaa elämää ja hänen näkemystään ympäröivästä maailmasta kristillisen vakaumuksensa kautta. Tuokiokuvien kautta hän ammentaa aiheita muun muassa luonnosta. Esimerkiksi kirsikkapuut, auringonkukat, istutukset, vesipurot ja kastepisarat löytävät kirjan sivuilta oman hengellisen vertauksensa. Kirjasta löytyy yhtä lailla esimerkiksi muistutuksia terveyden ja oikeanlaisen ravinnon tärkeydestä, kuinka Jumala loi meidät terveiksi ja antoi Sanassaan hyviä ohjeita maallisen kehomme ylläpitämiseksi. Kirja rohkaisee monella tapaa synnintuntoon ja parannuksen tekoon tuomitsematta silti lukijaansa. 

"Sivuraiteilla" on senkin takia äärimmäisen ajankohtainen teos, koska ihmisten arki on tänä päivänä tavallistakin kiireisempää. Kuinka tärkeää onkaan pysähtyä ja kuunnella Jumalan ääntä kaiken kiireen ja erilaisten tämän maailman ärsykkeiden keskellä. Siksi tämä kirja oli minulla kuin lämmin käsi olkapäällä, joka muistutti jälleen siitä, ettemme ole yksin – Jumala on aina kanssamme. Kirjan lohdullinen ja rohkaiseva sanoma jää sydämeen vaikuttaen elämään vielä pitkään lukemisen jälkeen. 

Suosittelen lämpimästi tätä koskettavaa kirjaa kaikille. "Sivuraiteilla" voi olla lukijalleen juuri tällainen sielua virvoittava keidas, joka tarjoaa hengellistä virkistystä ja voi herättää uudelleen kenties kadonneen yhteyden Jeesukseen. 

PETRI TUUNAINEN

Kirjaa Sivuraiteilla on myytävänä esimerkiksi TV7:lla ja Liekkustannuksella. 

Chuck Norrisin pelastuminen

 

”Tosi miehet elävät Jeesukselle Kristukselle”

- Chuck Norris - 

Yllä oleva lausahdus on yksi monista, mitä näyttelijänä ja karatetähtenä tunnettu Chuck Norris on elämänsä aikana sanonut. Chuck Norris erottuu mielenkiintoisesti monista Hollywood-tähdistä siinä suhteessa, että hänellä on tapana puhua avoimesti uskostaan sekä oikoa usein Hollywoodin luomia väärinkäsityksiä. Esimerkiksi helmikuussa 2009 hän lausui alla olevat sanat Hollywood-tv:llä kertoen omasta näkökulmastaan kaiken olennaisen siitä, mitä hän ajattelee Hollywoodista ja sen elämäntyylistä:

Tiedän monia näyttelijöitä. Sinun tarvitsee vain katsoa heidän silmiinsä. He yrittävät olla onnellisia, mutta näet, etteivät he ole. Näet heidät bilettämässä ja he yrittävät täyttää sitä tyhjiötä. Tiedän, tein sitä. Biletin itseäni kuoliaaksi yrittäen täyttää sitä tyhjiötä, joka minulla oli. Kaikki nuo näyttelijät yrittävät sitä. Huumeilla, alkoholilla ja muulla, josta ei ole apua. Tyhjiö ei täyty, kunnes he todella löytävät uskonsa. Näyttelijät, jotka ovat uskossa, sen näkee heidän silmiensä kirkkaudesta. Niillä muilla näet tuon pimeyden silmissä. Joten minä sanon: Kokeile. Koettele uskoasi ja näet, miten käy. Tiedän, että se tulee toimimaan. Se toimi minun kohdallani ja se toimii heillekin. Eettiset arvot ovat iso asia. Ja olen pettynyt, mihin suuntaan olemme menossa. Meidän pitää palata takaisin suoralle ja kaidalle tielle.

Mutta ennen kuin syvennymme tähän, kurkistetaan hieman tarkemmin Chuck Norrisin taustoihin. Oklahomassa vuonna 1940 syntynyt Chuck oli perheensä kolmesta pojasta vanhin. Hänen äitinsä Wilma kasvatti hänet ensisijaisesti yksinhuoltajaäitinä, sillä isä Ray Norris jätti perheensä jo varhain. Eron jälkeen Wilma muutti lastensa kanssa Kaliforniaan, missä Chuck auttoi häntä kasvattamaan nuorempia veljiään. Chuck oli keskiverto-opiskelija, joka tunsi jonkin verran kiinnostusta urheiluun. Häntä kuitenkin kiusattiin usein cherokee- ja irlantilaisen perimänsä vuoksi. Hän alkoikin haaveilla kaikkien häntä kiusanneiden opiskelijoiden hakkaamisesta. 

Lukion käytyään Chuck meni naimisiin tyttöystävänsä Dianen kanssa ja ilmoittautui Yhdysvaltain ilmavoimiin. Hän palveli sotilaspoliisina Etelä-Koreassa. Täällä hän alkoi opiskella Tang Soo Do-taistelulajeja ja käyttää lempinimeä "Chuck." Hänen suuri kiinnostuksensa kamppailulajeihin johti hänet avaamaan useita karatekouluja, joissa hän toimi kokopäiväisenä ohjaajana. Liiketoimintansa laajetessa kasvoi myös perhe, ja hänestä tuli kolmen lapsen isä. Chuck jatkoi karateturnauksissa kilpailemista ja eteni kovaa vauhtia huipulle. Vuoteen 1968 mennessä hän oli voittanut Professional World Full-Contact-keskisarjan karaten mestaruuden ja onnistui pitämään ennätystä hallussaan, kunnes vetäytyi voittamattomana kilpailusta vuonna 1974.

Seuraavaksi Hollywood kutsui jo Chuck Norrisia. Hän omisti tuolloin 32 karatekoulua ja toimi yksityisopettajana monille kuuluisuuksille, kuten Priscilla Presleylle ja Steve McQueenille. McQueen, joka oli jo Hollywoodin supertähti, kannusti Norrisia kokeilemaan näyttelemistä sanoen: "Jos et voi tehdä muuta, voit aina näytellä." Norris oli jo esiintynyt kahdessa elokuvassa: "The Wrecking Crew" (1969) ja "The Fury of the Dragon" (1972), joten uran jatkaminen elokuvanäyttelijänä sopi tähän elämänvaiheeseen erinomaisesti.

Vuonna 1973 Chuck tapasi taistelulajien legendan Bruce Leen ja näytteli hänen kanssaan vuonna 1973 valmistuneessa elokuvassa "Return of the Dragon". Vuoteen 1977 mennessä Chuckista oli tulossa toimintaviihteen keulahahmo. Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli vuonna 1977 valmistunut "Breaker! Breaker!", joka ei ollut suuri menestys, mutta lanseerasi hänelle paikan Hollywoodin toimintatähtenä. Jatkossa Chuck Norris näytteli yli 23 elokuvassa. Elokuvauran hiivuttua hän siirtyi televisioon tähdittämään menestyssarjaa "Walker, Texas Ranger". Ohjelma jatkui kahdeksan vuoden ajan nousten lopulta yhdeksi lauantai-iltojen menestyksekkäimmistä ohjelmista.

Chuck Norris oli saanut kristillisen kasvatuksen äitinsä Wilman kautta, joka rohkaisi poikaansa vahvistumaan uskossaan. Jo 12-vuotiaana Chuck teki päätöksen antaa elämänsä Jumalalle ja kävi kasteella. Tuolloin hän osallistui myös evankelista Billy Grahamin kiertueelle, mikä syvensi hänen hengellistä ymmärrystään. Vaikka uskonnollinen tausta oli vahva, Chuck keskittyi uraansa, ja uskonasiat jäivät taka-alalle. Elämä vei hänet harhaan, ja hän ajautui avioliiton ulkopuolisen suhteeseen, mikä johti eroon hänen ensimmäisestä vaimostaan Dianesta. Chuck on myöhemmin surullisena todennut, kuinka viihdeteollisuus saattaa unohtaa elämän todelliset arvot, ja hän menetti tärkeän avioliittonsa tämän vuoksi. 

Chuck löysi uudelleen uskonsa ja tasapainonsa löydettyään toisen vaimonsa Ginan. Tämä suhde palautti hänet sekä hengellisesti että henkisesti raiteilleen. Chuckin perhe kasvoi kaksostyttärillä, ja hänen vahva kiintymyksensä lapsiin innoitti häntä perustamaan Kickstart-säätiön yhdessä Ginan kanssa. Säätiön tavoitteena on edistää nuorten vahvaa moraalista kasvua kamppailulajien avulla, ja se on levinnyt yli 6500 kouluun. Chuck on ilmaissut, että säätiön kautta hän on voinut rohkaista lapsia myönteisillä vakuutuksilla ja raamatullisilla periaatteilla. Hän on sanonut esimerkiksi näin: "Taistelulajit ovat filosofia, joka pitkälti pohjautuu Raamatun periaatteisiin. Vaikka emme voi puhua suoraan Jeesuksesta, voimme välittää niitä periaatteita, joista Jeesus puhuu Raamatussa – rakkaudesta, lähimmäisen rakastamisesta ja hyvyydestä. Vaikka emme voi suoraan siteerata Raamattua, voimme ilmaista Jeesuksen, apostoli Paavalin tai pyhä Pietarin sanomaa epäsuorasti, kuvastaen sitä, mitä teemme."

Chuck Norrisista on levinnyt internetissä yli 50 000 vitsiä, jotka perustuvat hänen elokuvarooleihinsa ja taistelulajien mestaruuteensa. Nämä vitsit ovat levinneet erityisesti opiskelijapiireissä. Chuck on itse ilmaissut olevansa imarreltu ja hämmästynyt siitä, miten hänestä on tullut kiinnostava hahmo uuden sukupolven nuorille ympäri maailmaa. Viime vuosina, kun tämä ilmiö on levinnyt verkossa, monet ovat kääntyneet Chuck Norrisin puoleen kysymyksineen, että pitävätkö nämä lausahdukset paikkansa ja tunnistaako hän niistä itsensä. Chuck Norrisin kanta näihin on ollut aina sama:

Jotkut niistä ovat hauskoja. Jotkut taas ovat melko kaukana todellisuudestani. Onneksi useimmat ovat vain harmitonta huumoria. Vaikka minulla on hauskaa lukemalla ja jakamalla niitä, totuus on, että useimmat 'Chuck Norris -faktat' kuvaavat henkilöä, joka omistaisi yliluonnollisia, jopa yli-inhimillisiä voimia. Ne luovat kuvaa teräsmieshahmosta. Totuus on kuitenkin, että tämän planeetan historiassa on ollut vain yksi todellinen Teräsmies, enkä minä ole se. En ole se hahmo, jolta näytän elokuvissa. Edes vaikeimmat roolihahmot, joita olen esittänyt, eivät koskaan voisi vastata todellista voimaa tässä universumissa. Minulla on sanoma teille, ihmiset: en ole Teräsmies. Ymmärrän sen nyt, mutta en aina. Kuusinkertaisena karaten maailmanmestarina ja myöhemmin elokuvatähtenä luotin liikaa siihen, kuka olin ja mihin pystyin. Unohdin, kuinka paljon tarvitsin muita, erityisesti Jumalaa. Olipa meillä mainetta tai ei, tarvitsemme kaikki Jumalaa ja toisiamme.

Jos elämäsi keskittyy pelkästään rahan ansaitsemiseen ja unohdat tärkeät ihmiset ympärilläsi, synnytät tyhjyyden sydämeesi ja sieluusi. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Uhrasin koko elämäni maineen ja omaisuuden tavoittelulle, mikä jätti valtavan aukon sydämeeni ja teki minusta kurjan ihmisen, kunnes tapasin vaimoni Ginan, joka palautti minut takaisin Herran luo, on Chuck Norris sanonut.

Yksi Chuck Norrisille väitetty fakta kuuluu näin: "Ei ole olemassa evoluutioteoriaa. Vain luettelo olennoista, joiden Chuck Norris on antanut elää." Norris itse on kommentoinut tätä väitettä seuraavasti:

Tässä on todellinen näkemykseni evoluutioteoriasta: Se ei ole totta. Se ei ole tapa, jolla olemme saapuneet tähän pisteeseen. Itse asiassa elämä, jonka näet tällä planeetalla, on todellakin vain luettelo olennoista, joiden Jumala on sallinut elää. Emme ole täällä sattumalta. On olemassa Jumala, Luoja, joka loi sekä sinut että minut. Olemme luotu Hänen kuvakseen, mikä erottaa meidät muista olennoista. Ilman Häntä minulla ei ole voimaa, mutta Hänen kanssaan, kuten Raamattu opettaa, pystyn todella kaikkeen – ja niin pystyt sinäkin.

Toinen väitetty Chuck Norris -fakta kuuluu: 'Chuck Norrisin kyyneleet voivat parantaa syövän. Harmi, että hän ei koskaan itke. Ei koskaan.'

Norris itse vastaa tähän väitteeseen seuraavasti: Historiassa on ollut mies, jonka kyyneleet pystyivät parantamaan syövän ja kaikki muut taudit, paljastaen kaikkien sairauksien todellisen syyn – synnin. Hänen nimensä oli Jeesus, ei Chuck Norris. Jos sielusi tarvitsee paranemista, reseptisi ei ole Chuck Norrisin kyyneleet, vaan Jeesuksen Kristuksen veri, joka vuodatettiin Golgatalla.

Kiitos olkoon siis Jumalalle taivaan korkeuksissa siitä, että Hän pelasti Chuck Norrisin. Tämä tapaus oli jälleen yksi osoitus siitä, miten Jumala alkoi puhutella ja ohjata tätäkin miestä kohti uskon polkua. Viihdemaailmassa Chuck Norris tunnetaan nykyään suorapuheisesta tavastaan puhua avoimesti uskostaan sekä rohkeudestaan olla taipumatta Hollywoodin asettamiin paineisiin. Hän on omistautunut edistämään kristillisiä elokuvia ja on puhunut avoimesti uskostaan eri ohjelmissa. Chuck Norris näyttää olevan aito kristitty,  joka seisoo vankasti oman vakaumuksensa takana.  

Chuck Norris kokee, että hänen nykyinen menestyksensä on saavutettu ainoastaan Jumalan armon avulla. Hän on myös todennut, että kristittyinä meillä on velvollisuus käyttää kaikkia mahdollisia foorumeita Kristuksen sanoman levittämiseksi. Alalla, jossa uskosta puhuminen voi tuoda mukanaan kielteisiä seurauksia, Chuck Norris on osoittanut olevansa todellinen toimintasankari: Se on hämmästyttävää, koska ihmiset tulevat luokseni ja sanovat: 'Chuck, olet maailman onnekkain kaveri, kun olet sekä karaten maailmanmestari että elokuva- ja TV-tähti.' Kun he sanovat tämän minulle, hymyilen, koska tuurilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa; ainoastaan Jumalalla oli tekemistä sen kanssa.