Tutustuin vuonna 2008 paremmin laulaja Helinä Ilkan kanssa. Hän on Alajärveltä kotoisin oleva kaunis laulaja, joka vaikutti 1980-90-luvuilla iskelmämaailmassa. Hänestä oli näihin aikoihiin paljon juttuja Hymy ja SE-lehden kaltaisissa hömppäviihdelehdissä. Helinä oli tullut uskoon noin pari vuotta ennen tuota tapaamistame sekä jättänyt siinä vaiheessa kaiken tuon viihdemaailmaan liittyvän humpuukin elämästään. Helinä kyllä tiesi minutkin jo entuudestaan. Olin nimittäin lähettänyt hänelle fanipostia vuonna 1985, kun hän esiintyi MTV:n Levyraadissa esittämässä ensisinglensä Tahdon lempeän nallekarhun.
 |
| Helinän pitkäsoitto "Jää vielä aamuun" |
Nyt tapasimme henkilökohtaisesti otettuani häneen uudestaan yhteyttä. Tuoreena uskovaisena Helinä saarnasi ja julisti palavasti Jumalan sanaa. Minä arvostin suuresti hänen vakaumustaan. Olihan siinä jotain samaa paloa, mitä olin nähnyt mummossani. Helinä luki minulle joitain otteita Jumala puhuu -nimisestä kirjasta, josta itsekin suuresti innostuin. Pyysin tuon hartauskirjan häneltä lainaksi ja luin sen antaumuksella läpi. Koin tämän tosi puhdistavana lukukokemuksena. Kutsuiko Jumala nyt minuakin? Olinko tulossa itsekin uskoon vai peräti jo tullut? Ainakin halusin uskoa niin. Innostuin Jumala puhuu -kirjasta niin suuresti, että perustin sille oman sivuston Facebookiin. Siitä tulikin pitkä saarna, sillä ylläpidin ja päivitin tuota sivua noin kymmenen vuoden ajan. Näin tunsin Sanan ainakin tulevan lähelle päivittäisellä hiljentymisellä tämän kirjan äärellä. Itse Raamattu tuntui sen sijaan vielä vieraalta. Se sai jatkaa pölyttymistään yöpöytäni laatikossa. Olihan sitä paitsi Jumala puhuu -kirjassa useita säkeitä Raamatusta. Ei tuo kirja kuitenkaan saanut minua tulemaan vielä elävään uskoon. Sen sijaan kiinnostuinkin eri harhaopeista...eli jos totuutta etsii, ei kannata jäädä pelkän hartauskirjan varaan, vaan tarttua Raamattuun!
Helinän kanssa olemme yhdistäneet voimiamme myös musiikillisesti. Hän on esiintynyt eri hengellisissä konserteissa, joita olen ollut järjestämässä. Olen myös tuottanut Helinälle muutaman singlen. Erityisen kaunis on laulu On tänään sunnuntai, jonka saimme jo edesmenneeltä ystävältämme Kari Kuuvalta. Helinä on levyttänyt myös yhden oman sävellykseni Ettei yksikään hukkuisi, jonka tiimoilta meistä tehtiin yhteishaastattelu YLE:n Radio Keski-Suomeen. Siellä tämä haastattelu on edelleen Areenassa kuunneltavissa.
Kun minua pyydettiin kevättalvella 2020 IRR-TV:n tuottajan Mikko Peipon taholta haastateltavaksi Astu tarinaan -ohjelmaan, niin ehdotin, että he pyytäisivät ohjelmaan vierailijaksi myös uskon sisartani Helinää. Ajattelin, että olisi mukavampi tehdä tämä reissu jonkun uskovan ystävän kanssa yhdessä. He varasivat oitis ohjelmasta oman jakson myös Helinälle ja pääsimme yhdessä matkaan. Uudenmaan lääni oli näihin aikoihin pandemian takia suljettuna, mutta rajat avattiin juuri niihin aikoihin, kun olimme menossa Keravalle AlfaTV:n studioille. Korona oli vielä niin uusi asia, että senkin takia meno Keravalle hirvitti. Uudenmaan lääni oli sitä paitsi tähän aikaan suljettuna, mutta sulku purettiin muutamaa päivää ennen kuin meidän ohjelmien nauhoitukset olisi. Silti huoletti, että uskaltaako tuonne ihmisten keskelle kuitenkaan mennä. Silloin eräs uskova ystäväni rohkaisi minua muistuttamalla Psalmin 84 sanoista; ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat.” Juuri niinhän se on! Kaikki sujui lopulta hienosti. Sekä minun että Helinän osuudet tässä ohjelmassa sujuivat loistavasti. Hän sai kuulla ohjelman kuvaajalta hänen todistuksensa olleen yksi parhaista mitä tuossa ohjelmassa oli nähty ikinä. Ohjelmaa oli kuvattu kuitenkin jo pitkästi kolmatta sataa jaksoa. Helinän haastattelu Alfa-TV:llä kesäkuussa 2020 esitetystä Astu tarinaan jaksosta on nähtävissä täältä.
Helinän kanssa tämä yhteinen uskon matkamme on ollut siitä erityinen, että sen varrella on usein sattunut ja tapahtunut. Tämä nainen kun ei satu olemaan mikään "jäyhä pohojalaanen," vaan erittäin sosiaalinen, suulas ja hauska ihminen, jolla on tilanteessa kuin tilanteessa tilannekomiikka erinomaisesti hallussa. Pelkkä kaupalla käynti hänen kanssa on jo seikkailu itsessään. Minua on myös ihastuttanut hänen epäsuomalainen tapansa jututtaa lähes jokaista vastaantulijaa ja kertoa heille elämäkertansa. Perusteluksi tähän hän on sanonut sen, että eipähän tarvitse ainakaan psykiatrilla laukata. Ystävyyttämme onkin aina leimannut hersyvä huumori, vaikka monet surutkin on jaettu.
Mutta vielä siitä meidän Keravan reissusta. Olimme saaneet vaimoltani toimeksiannon vierailla matkan varrella Finmarin
tehtaanmyymälässä. Vaimoni sattuu pitämään kovasti sisustamisesta. Finmarin tehtaanmyymälä on
E75-tien varressa Hollolassa. Kun lähestyimme tätä, puhelimeni navigaattori
käski meidän kääntyä yhtäkkiä oikealle viettävälle sivutielle. Tie oli
hiekkainen ja vei koko ajan syvemmälle alaville peltomaisemille, joita oli silmänkantamattomiin.
Joka puolella oli kohta valtavan paljon lehmiä. "Hei, ollaanks me edes oikealla reitillä? Miks ihmeessä täällä on sitten niin kauheesti noita lehemiä...?", Helinä paasasi. Joku maanviljelijä puksutti
vastaan traktorillaan lierihatussaan. Lopulta pysäytimme auton tien sivuun ja
päädyimme vesilammikon äärelle. Helinä pysäytti vastaan tulleen lenkkeilijän,
jolle kerroimme olevamme eksyksissä. Lenkkeilijä oli tikahtua nauruun ja ohjasi
meidät oikeaan suuntaan.
 |
| Eksyksissä keväällä 2020... |
Tähän ei harhailumme kuitenkaan vielä loppunut, sillä päätimme olla aikamme kuluksi matkalla sana-assosisaatioleikkiä. Olin sitten niin keskittynyt tähän,
etten ollut huomannut kääntyä ajoissa Jyväskylään menevälle tielle, vaan olimme jo lähellä
Mikkeliä. Käännyimme takaisin ajellen kymmeniä kilometrejä loputtomia
syrjäteitä takaisin Joutsaan, mistä lopulta tupsahdimme lopulta takaisin
päätielle. Vaimoni jo odotteli minua kovasti kotiin, koska meillä oli muutakin
menoa illaksi. Helinä kehotti minua menemään kotiovelle kuten Pekka Puupää
palatessaan Justiinansa luo, että laittaisin ensin vain takkini ja hattuni luudan varteen kiinni ja asettaisin ne oven eteen vastaanottamaan ne lyönnit.
Kyllä huumori ja niiden hyvien ystävien löytäminen on vain tärkeä osa elämää.
Aina Helinän kanssa tavatessamme, meillä on tapana
rukoilla yhdessä. Rukoilemme ensisijaisesti läheisten rakkaidemme puolesta,
kuin muidenkin ihmisten ja asioiden puolesta, minkä milloinkin koemme tärkeäksi. Helinä on hyvä esirukoilija ja yleensä hän on meistä
äänessä. Vasta viime vuosina olen rohkaistunut enemmän rukoilemaan itsekin
ääneen. Kaksi tapausta näistä hetkistä on jäänyt erityisen vahvasti mieleeni. Ihan
ystävyytemme alkuvaiheessa olimme juuri hiljentymässä rukoukseen Helinän
keittiön pöydän ääressä. Silloin näin katonrajassa vilahtavan jotain, joka ei
voinut olla tästä maailmasta. Se oli kuin valkoinen enkelin siiven
välähdys. Voin yhä nähdä sen mielessäni eikä se pystynyt olemaan mikään valon
heijastuma ulkoa. Olemme muistelleet tätä aina joskus. Kerran Helinä päätti
rukouksensa siihen, että hän pyysi Jumalaa siunaamaan minun autoani, ettei
sillä kolareita ajettaisi. Seuraavana aamuna menin autolleni ja hätkähdin silmieni edessä olevaa näkyä. Toyotani peräkontin pintaan oli
piirtynyt täydellisen selkeä kuvio enkelinsiivistä. Alla tästä ottamani valokuva. Eikä sillä autolla kolareita koskaan minun omistukseni aikana ajettu.
Tällaiset ovat ihmeellisiä merkkejä taivaasta ja siitä, että
rukouksemme kuullaan aivan varmasti!
 |
| Enkelin siipien kuviot piirtyneenä autoni pintaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti