Muistammeko pelastumattomat lähimmäisemme vielä taivaassa?

 

Taivas on jotain niin käsittämättömän suurta, ettei ihmisen maallinen ajattelukyky riitä ymmärtämään sitä kaikkea eikä ole varmasti tarkoituskaan. Uskoon tulemisen jälkeen ihmiselle käy selväksi, että taivas on totta ja myös helvetti on totta. Joko uskot Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanasi ja pelastut. Sen sijaan jos kiellät Kristuksen, olet matkalla helvettiin. Aikaisemmin en kantanut tästä asiasta juuri huolta. Ajattelin, että on vain tämä elämä tässä ja nyt, mitä sen jälkeen, selviäisi kyllä sitten aikanaan. Uskoon tultua näkökanta muuttuu ja asioita alkaa tutkiskella ikuisuusnäkökulmasta. Mielen täyttää ajatus siitä, kuinka tämä maallinen vaellus onkin vain lyhykäinen hetki kohti ikuisuutta. Siinä valkenee, että on oltava valmistautunut jo tässä ajassa päästäkseen Jumalan valtakuntaan sekä pitää huoli, että mahdollisimman moni muukin pääsisi. Siksi minäkin muun muassa kirjoitan tätä blogia, koska toivon sydämestäni tämän puhuttelevan sinua rakas ystäväni, joka tätä nyt luet. Minullakin heräsi valtava huoli ja ahdistus pelastumattomien läheisteni ikuisista kohtaloista. Miten näiden rakkaiden käy, jos he eivät ehdi tehdä samaa ratkaisua tässä ajassa? Miten ikinä voisin olla onnellinen taivaassa tietoisena siitä, jos rakkaani joutuivat menemään kadotukseen? Raamatusta löytyy onneksi selkeä vastaus tähän huoleen. Paavali on viitannut Roomalaiskirjeessä seuraavasti;

”Luomakunnalla on toivo päästä kerran pois katoavaisuuden orjuudesta Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:21).

Sen vuoksi on lohdullista ajatella, ettei yksikään taivaaseen päässyt ihmissielu sure siellä pelastumatonta omaistaan tai menetettyä lemmikkieläintään. Taivaaseen päässeet ihmiset nauttivat taivaan kirkkaudesta ja siellä on kaikille mielekästä tekemistä. Siellä ei murehdita enää maallisista, vaan ollaan kiinnostuneita täysin muista asioista ja ennen kaikkea  palvotaan Jumalaa.

”Katso, minä teen uuden taivaan ja uuden maan. Aikaisempia asioita ei muisteta, eivätkä ne tule mieleen…” ( Jesaja 65:17 ).

En kuitenkaan voi mitään sille, että minua on usein vaivannut ajatus niiden ihmisten kohtaloista, jotka eivät vastaanota Jeesusta maallisen vaelluksensa aikana. Tiedostammeko taivaassa heidän olemassaolonsa jätettyämme tämän maailman? Ja mitä me voisimme uskovina maallisen vaelluksemme aikana tehdä, että saisimme johdatettua heidätkin Kristuksen luo?

Nämä ovat erittäin hankalia kysymyksiä. Raamattukaan ei niihin täysin yksiselitteistä vastausta anna, mutta selkeitä viitteitä kylläkin. Tätä asiaa on tutkinut minua huomattavasti perusteellisemmin amerikkalainen pastori ja raamatunopettaja Roger Barrier, jonka opetusta olen osittain käyttänyt tässä kirjoituksessani lähteenä. Hän sanoo uskovansa, että ne kristityt, jotka ovat taivaassa ennen uuden maan ja uuden taivaan luomista, olisivat myös tietoisia pelastumattomien perheenjäsentensä ja ystäviensä tilanteesta. Sen sijaan Barrier olettaa, että uuden taivaan ja maan valmistumisen jälkeen heitä ei enää muistettaisi.

Yleinen olettamus on, että muistaisimme myös nämä elämässämme vaikuttaneet ihmiset, jotka kuolivat ilman Jeesusta. Sydämemme särkyy jo ajatuksesta joutua näkemään rakkaidemme riutuvan kadotuksessa. Mutta muistammeko edes, että meillä oli ystäviä ja perhettä? Voiko olla, ettemme muistaisi heitä koskaan olleenkaan? Tarkastellaan joitain ajatuksia ja Raamatun paikkoja, jotka saattavat antaa tähän vastauksia. Raamattu ei varsinaisesti kiellä, etteikö ihmiset taivaassa voisi nähdä kadotukseen joutuneita rakkaitaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että heidät voisi nähdä.

Tähän asiaan viitataan myös Ilmestyskirjan luvussa 21;

”Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään; eikä kuolemaa enää ole; ei enää tule surua ja ahdistusta, itkemistä tai kipua; sillä ensimmäiset asiat ovat kadonneet. " (Ilmestys 21: 4)

Ennen uuden taivaan ja uuden maan luomista saatamme siis olla tietoisia pelastumattomien ystäviemme olemassaolosta helvetissä. Mutta uuden taivaan ja uuden maan luomisen jälkeen kaikki muistot heistä katoavat emmekä tiedä niitä olleenkaan. Mitään ollutta ja mennyttä ennen uuden taivaan ja uuden maan luomista ei enää muisteta sen jälkeen, kun Jumala on luonut kaiken uudeksi.  

Silti sama Raamatun paikka raottaa, että saattaisimme nähdä pelastumattomat rakkaamme helvetissä:

” Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilmestys 21:3-4)

Tämä Raamatun paikka saattaa kertoa siitä, että kaikkien uskossa Kristukseen kuolleiden kyyneleet pyyhitään pois, koska he muistavat heidät, jotka eivät vastaanottaneet Kristusta. Tämän Raamatun paikan mukaan me todennäköisesti voimme nähdä pelastumattomat rakkaamme, kunnes Jumala pyyhkii kaikki kyyneleemme. Kun kyyneleemme on kuivattu, ei ole enää itkua eikä tuskaa, mikä voi johtua siitä, että Jumala pyyhkii samalla kaikki muistot pelastumattomista läheisistämme.

Toiset ihmiset ovat muistuttaneet rikkaan miehen ja Lasaruksen tarinasta vahvistukseksi siitä, että voimme nähdä taivaassa pelastumattomia rakkaitamme. Tämän Luukkaan 16: 19-31 -kohdan ongelmana on, että siinä todetaan, että rikas mies voi nähdä Lasaruksen, mutta tarina ei missään vaiheessa mainitse, että Lasarus näkisi hänet.

On selvää, että taivaassa saamme takuuvarmasti uuden näkökyvyn kaikkeen. Tulemme tahrattomiksi synneistämme. Syvempi suhteemme Jumalaan tulee korvaamaan sen, mihin olimme kiintyneitä maan päällä.

”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." (1.Kor.13: 12)

Ennen kaikkea meidän tulee luottaa Jumalan luonteeseen ja oikeudenmukaisuuteen. Meidän tulee uskomme kautta tuudittautua Hänen äärettömään hyvyyteensä, myötätuntoonsa ja armoonsa.

”Voi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?" ( Room.11: 33-34 )

Tärkeintä olisi nyt maallisen vaelluksemme aikana pyrkiä ohjaamaan rakkaamme Kristuksen luo. Meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä siihen, kuinka voisimme johtaa rakkaamme uskomaan Kristukseen niin, että saisimme iloita yhdessä heidän kanssaan taivaassa. Ystävien ja läheisten ohjaaminen uskomaan Kristukseen voi olla herkkä asia. Pietari neuvoi ensinnäkin varmistamaan, että itse eläisimme sellaista jumalista elämää, joka olisi esimerkiksi pelastumattomille perheenjäsenillemme, ystävillemme ja naapureillemme. Seuraavassa Raamatun paikassa Pietari puhuu niin miehille kuin vaimoille, mutta sama periaate toimii molempiin suuntiin.

"Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. (1.Pietarin kirje 3: 1-2)

Itseäni lohduttaa suunnattomasti ajatus tästä; sanoittakin voitetaan! On siis mahdollista, että rukoillessasi anoen läheisen rakkaasi pelastumisen puolesta, niin Jumala voi heltyä. Eihän Hänkään halua kenenkään joutuvan kadotukseen. Voi tuntua toivottomalta esimerkiksi saada jotain läheistä ihmistä tulemaan uskoon. Käännyttämisellä voi aiheuttaa vain päinvastaisen reaktion, että läheisesi hermostuu, jos yrität väkisin häntä käännyttää. Me emme voi käännyttää ketään, ellei Jumala itse tätä ihmistä vedä. Yleensä uskon asioista keskustelu ajautuu väittelyksi tai teologiseksi kädenväännöksi, joka voi johtaa erimielisyyksiin, ärsyyntymiseen, loukkaantumiseen sekä vihaan ja tuskaan. Näitä ohjeita on siis hyvä noudattaa:

- Älä kinastele.

- Älä ole luotasi työntävä.

- Kuuntele heidän sanojaan, ja vastaa heille nöyrästi.

- Lohduta heitä!

Kun elää läheistensä kanssa mahdollisimman rakkaudellista ja myötätuntoista elämää, niin heidänkin sydämensä saattavat avautua ja he voivat alkaa kuunnella sinua. Olemalla heille mahdollisimman hyviä, voimme näin yrittää rakastaa heitä sisälle. 

Kun annat heijastua itsestäsi, miten hyvä on elää Jumalan tahdon mukaisesti, voi saada luoduksi kestäviä rakkauden ja avoimuuden siteitä. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin luvussa 5: 3-9 seuraavasti:

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman." 

On hyvä antaa uskonsa näkyä, vaikka ei pidä tietenkään vajota ulkokultaisuuteen esittämään jotain pyhää vain näyttämisen vuoksi. Pelon ei pidä myöskään antaa olla esteenä puhumasta Jeesuksesta. On hyvä muistaa, että Jeesus kohteli hyvin hellästi ja rakastavasti ihmisiä, jotka Hän pyrki tavoittamaan. Hän ei paasannut heille eikä viettänyt aikaa tuomitsemalla heitä, sen sijaan hän rakasti ja palveli heitä. Itse asiassa Raamatussa on vain yksi paikka, jossa Jeesus jakaa vilpittömästi hahmonsa ja persoonallisuutensa;

"Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." (Matteus 11:29)

Sitä paitsi on hyvä muistaa, että emme todellakaan tiedä, mitä ihmisen sydämessä tapahtuu hetkeä juuri ennen kuolemaansa. Ainoastaan Jumala tietää sen. Ehkä Pyhä Henki on tehnyt armon työn jonkun sielussa viime hetkellä juuri ennen hänen kuolemaansa. He ovat saattaneet olla tietoisia kuolemaansa edeltävistä tunneista ja huutaneet vielä Jumalaa pelastukseksi. Yksi hyvä esimerkki on Jeesuksen vierellä ristillä riippunut ryöväri. Hänen pelastumisensa viime hetkellä on osoitus siitä, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Saihan Hän myös kääntymään jyrkän ateistin nimeltä Saul Tarsolainen, josta tuli sittemmin Jumalan Sanaa palavasti julistanut apostoli Paavali. Jos joku ihminen ei kykene kuolemansa hetkellä enää puhumaan tai on liian heikko vastaamaan, voi hänen läheisilleen jäädä käsitys, ettei heidän rakkaansa ehtinyt enää pelastua. Siitä huolimatta saatamme olla iloisesti yllättyneitä nähdessämme heidät jonain päivänä Kristuksen läsnäolossa. Luin hiljattain norjalaisen papin Fredrik Wislöfin kirjan Taivas, joka oli erityisen lohdullinen meille, jotka olemme huolissamme uskosta osattomien rakkaidemme iäisistä kohtaloista. Tuossa kirjassa tämä norjalaispappi kirjoitti näin;

”Jos kierrät epätoivoisena kysymystä, mikä on rakkaasi kohtalo, niin jätä se Jumalalle. Tuo epätoivoinen kiertokulku voi tehdä sinut itsesi sairaaksi, etkä sinä voi muuttaa hänen osaansa. Sinun tulee tietää, että Jumala rakastaa tuota ihmistä vielä enemmän kuin sinä. Jumala voi pelastaa äärimmäisessäkin. Vaikka valmistumaton ihminen kokisi äkkikuoleman, emme saa heittää kokonaan pelastumisen toivoa. Sielu voi ennen äkkikuolemaa nähdä koko menneen elämänsä ja armontäyteisenä hetkenä tarttua iankaikkiseen elämään. Tällainen mahdollisuus on juuri sen ihmisen kohdalla, joka lapsesta saakka tunsi elämän tien - ja oli sittemmin jatkuvan esirukouksen ympäröimänä. Ja vaikka ihminen makaisi tajuttomana, emme saa päästää irti siitä mahdollisuudesta, että Jumala pääsee sieluun käsiksi. Kuka rohkenee panna rajat Jumalan mahdollisuuksille? Raamattu sanoo Jumalan teitä käsittämättömiksi ja Hänen tuomionsa ovat tutkimattomat.

Yllä olevat sanat antavat minulle suuresti lohtua. Haluan tuudittautua siihen, että Jumalalla todella on olemassa sieluun tällaisia varaovia, joita me emme tunne. Jumala ei jätä mitään keinoa käyttämättä ennen kuin Hän ottaa meidät tästä elämästä. Jeesus on ovi iankaikkiseen elämään. Meidän tulee siis olla Kristuksessa ja rukoilla vain lakkaamatta näiden läheistemme puolesta. Sillä kun Jeesus tulee voimassaan ja kirkkaudessaan, pitää koko helvetin Häntä kumartaman, sillä Hänen on valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.

Iloitse! On hyvin mahdollista, että ystävämme, naapurimme ja rakkaamme pelastuvat ja ovat vielä kanssamme taivaassa. Siellä olemme turvassa ja silloin ainakin näemme heidät kaikki ja tunnistamme siellä toisemme!

Lähteet:

Amerikkalaisen pastori ja raamatunopettaja Roger Barrierin opetus