Taivaan värit kirkastuvat

 

Minulla on eräs harrastus, josta aina välillä suuresti innostun. Tämä harrastus on saanut aika ajoin sieluni todella suuresti värisemään – nimittäin laulujen säveltäminen. Tämä harrastus sai alkunsa syksyllä 2009. Sain silloin ystävältäni nipun suomalaisen sanoittajan ja säveltäjän Raul Reimanin (1950–1987) julkaisemattomia tekstejä. Alun perin oli tarkoitus miettiä löytyisikö näiden tekstien joukosta jotain materiaalia ystäväni Helinä Ilkan hengelliselle levylle. Ja löytyihän sieltä – en vain arvannut, että tulisin itse olemaan se henkilö, jonka päästä näihin teksteihin pulppuaisi säveliä. Tuo oli ihan uusi juttu minulle silloin. Yli 10 vuoden ajan olen nyt harrastanut lauluntekemistä. Ilokseni näiden vuosien aikana joitakin laulujani on laulettu ja julkaistu esimerkiksi cd-levyillä ja suoratoistopalveluissa. Olen myös julkaissut itse kappaleitani omakustanteina. 

Lauluntekemiseni huipentui osaltaan siihen, että Tangomarkkinoilta tuttu laulaja Heikki Koskelo levytti kappaleeni Aika kulkekoon. Olemme säveltäneet sen osin yhdessä ystäväni kanssa, mutta kyllä se on suurimmaksi osaksi minun sävellykseni. Laulusta tuli Heikki Koskelon 14.2.2019 ilmestyneen kolmannen pitkäsoiton nimikkokappale. Ei tuosta laulusta suurta hittiä tullut, mutta Teosto-tietojen mukaan sitä on soitettu aika hyvin iskelmäystävällisillä radioasemilla. Pidin paljon tästä Heikin laulamasta versiosta. Hänellä on mahtava ääni, joka pääsee tässä levytyksessä upeasti oikeuksiinsa. Elettiin tosin jo aikaa, jolloin cd-levyjen julkaisu oli käymässä koko ajan harvinaisemmaksi. Tätäkin levyä oli saatavilla lähinnä ohjelmatoimiston nettikaupasta. Silti tuo tuntui omassa mittakaavassani suurelta saavutukselta, jollaisesta moni muu kaltaiseni harrastelija sai vain haaveilla. Tämän laulun oli sitäpaitsi levyttänyt tätä ennen jo kaksi muuta laulajaa eli Rexi ja Tuuli Piltonen.

Kaikki tällaiset asiat, kuten lauluntekeminen ovat mielestäni lahjaa Jumalalta. Pidän tällaista armolahjana, jossa olen saanut toimia osaltani välittäjänä. Etenkin tänä päivänä haluan vain olla huolellinen, miten tällaista lahjaa käyttää. Etenkin kun nykymusiikki voi olla hyvin eksyttävää, joten välittäjänä tunnen minulla olevan vastuu mihin haluan johdattaa kuulijoita näillä hengentuotteillani. Aika kulkekoon -laulun kohdalla tunsin iloa saadessani olla välittäjänä laululle, joka sisältää hienon muistutuksen ihmiselämän lyhyydestä; aika kulkee nopeasti, joten meidän tulee käyttää elinpäivämme mahdollisimman viisaasti ja rukoilla, että silmämme avautuisivat ajoissa. Meidän tulee  pysyä valppaana ja aktiivisena jakamassa valoa ja rakkautta tässä maailmassa, joka tarvitsee toivoa.

Kuitenkin juuri tässä elämänvaiheessa reilut kaksi vuotta sitten tunsin ajautuneeni elämässäni kuin jonkinlaiseen umpikujaan. Olin onnistunut saamaan joitain kappaleita läpi pienemmille levy-yhtiöille, kuten Gramofoni ja Poptori. Kaikki se oli tuottanut suurta hetkellistä riemua. Sitä seurasi vain pakottava tarve saada lisää vastaavia menestyksen kokemuksia. Omaan pöytälaatikkoon oli kasaantunut jo useita kymmeniä lauluja, jotka etsivät levyttäjää. Rauta tuntui kuumenneen, joten teki mieli takoa. Näissä piireissä on vain oltava hyvin aktiivinen ja sinnikäs asioiden eteenpäin viemiseksi. On luotava uusia suhteita ja ylläpidettävä entisiä sekä muistutella kaiken aikaa olemassaolostaan. Kaikki on tietysti helpompaa, jos sattuu kuulumaan ns. eliitin piireihin. Tein näihin aikoihin paljon lehtijuttuja eri laulajista. Monesti jonkun laulajan kohdatessani näin hänet samalla potentiaalisena oman kappaleeni levyttäjänä. Näissäkin yhteyksissä tarjoilin kappaleitani vähän joka taholle. Sisimmässä oli jokin pakottava tarve pyristellä eteenpäin raivatakseni oman paikkani viihdemaailmassa. Aloitimme myös Gramofonin kanssa neuvottelut seuraavasta kappaleesta, joka oli nimeltään Kun olen saanut sinut. Tuo laulu on omistettu rakkaalle vaimolleni. Sen sanoittanut rakas ystäväni Kristian onnistui tiivistämään siihen syvimmät tuntoni siitä, miten kiitollinen olen tästä ajasta, minkä olen saanut vaeltaa vaimoni kanssa yhteisellä matkallamme täällä maan päällä. Laulun sanoma kuuluu, että vaikka matkaisinkin toiseen maailmaan, saisin elää ikuisesti onnellisena, että minulla on ollut hänet. Haluan siis ilmaista tässä laulussa sen, että silloin kun jompaa kumpaa meistä ei täällä enää ole, niin rakkaus on kuitenkin väkevämpi kuolemaakin. Kohtaamme vielä, kun vain nukumme ikuisuuteen Kristuksessa.

Levy-yhtiössä tästä kappaleesta kiinnostuttiin sävellyksenä, mutta sen tekstiin haluttiin muutoksia, jos se julkaistaisiin. Teksti oli kuulemma liian hengellinen ja laulukin liian virsimäinen, ettei se menisi sellaisenaan läpi. Laulun levyttäjäksi kaavailtiin silloin hallitsevaa tangokuningasta Jarno Kokkoa. Nyt minulla oli miettimisen paikka. Myydäkö sieluni ja antaa muuttaa teksti maallisemmaksi vai jättääkö koko tilaisuus käyttämättä? Nämä asiat vaativat aina taipumista muiden tahtoon ja jatkuvaa itsensä suosittelemista. Tällä kertaa jätin asian sikseen. Tuo laulu on niin henkilökohtainen, että sen sanoja ei saisi muuttaa. Se menettäisi silloin sielunsa. Se odottaa yhä aikaansa, sillä sitä ei ole levyttänyt kukaan. 

Minulla oli sisimmissäni tahto vaeltaa uskossa elävään Jumalaan, mutta en ollut itsekään varma, mitä se tarkemmin ottaen tarkoitti. Uskoni oli edelleen rakenteeltaan hatara ja epämääräinen. Oliko tuon hetkinen uskoni yhä enemmän henkisyyttä, hengellisyyttä vai jotakin siltä väliltä? En minä ainakaan mikään uudestisyntynyt vielä ollut. Minulla oli esimerkiksi tapana rukoilla Jumalalta ohjausta ja tukea näihin musiikillisiin hankkeisiini. Sanotaanhan Raamatussakin, että ”Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät.” (Sananlaskut 16:3). Nyt tajuan, että minähän ymmärsin tuon Raamatun paikan tuolloin ihan väärin. Nyt uskon sen tarkoittavan enempi hankkeita, jotka ovat Jumalan valtakunnan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Kyllä minä jollain tapaa tiedostin, etten voisi rukoilla siunausta sellaisille maallisille hankkeilleni, jotka edesauttaisivat vain mainetta ja kunniaa ihmisiltä. Lupailin kyllä kirkastaa Jumalaakin, jos Hän vain auttaisi minua eteenpäin. Näin jälkeenpäin ajateltuna tällaisten rukousten esittäminen tapahtui tietysti vain itsekkäistä syistä ja lihallisesta hyväntekemisen halusta. Oli silkkaa tuhlausta pyytää Jumalaa siunaamaan tällaisia hankkeita. Tämä tunne nousi aika ajoin pintaan mainostaessani sosiaalisessa mediassa silloisia hengentuotteitani. Monethan siellä pyrkivät tekemään suurta numeroa tekemisistään. Omien tuotosten saavutuksia hehkutetaan ja suurennellaan niiden noustua vaikka jonkin pikkuisen paikallisradion soittolistoille. Samalla ääniä kalastellaan epätoivoisesti Facebook-kavereilta. Tätähän harjoitin itsekin. Todellisuudessa tällaisella ei ole mitään merkitystä. Eikä syntynyt rukouksistani huolimatta kauppoja Jumalan kanssa. Syy on yksinkertaisesti siinä, että Jumala ei ole kaupan. Ihminen ei voi väen vängällä viedä asioita haluamaansa suuntaan. Tai ehkä Jumala kuulikin rukoukseni, mutta esti näitä asioita etenemästä. Aloin jo hiljalleen sisäistää sen tosiasian, ettei sisäistä rauhaa ja onnellisuutta voi saada pyrkimällä pakonomaisesti menestykseen. Vaikka monet siinä huumassa virheellisesti näin luulevat. Se on päinvastoin hyvin petollinen polku, sillä ihmisiltä saatu hetkellinen suosio on yhtä tyhjän kanssa.

Taivaan värit konsertin mainosjuliste

Olin tehnyt syksyllä 2018 sävellyksen rakkauslauluun nimeltä Taivaan värit. Se kertoo ihmisen elämän kivuista ja siitä millä tavalla rakastaa oikein. Tekstissä pidin erityisesti siitä kohdasta, missä kerrotaan symbolisesti puhtaasta paperista; kuinka meidän tulisi elää tämä elämä ja rakkaus mahdollisimman puhtaana. Koen itsekin saaneeni osakseni tällaista. Tuo laulu antoikin sitten teeman Keski-Suomen gospelkimara -nimiselle tapahtumalle, jonka järjestimme Laukaan seurakuntatalolla helmikuussa 2019. Olimme alkaneet jo syksyllä 2018 suunnitella tällaisen gospelkonsertin järjestämistä Taivaan värit -laulun levyttäneen Kyösti Kytöjoen kanssa. AlfaTV – jonka katsojaluvut olivat huimassa nousussa – innostui tulemaan paikalle televisioimaan tapahtuman. Olimme järjestäneet tuota tapahtumaa liki puolen vuoden ajan. Teimme niillä resursseilla kaikkemme sen eteen, että konsertista tulisi mahdollisimman hyvä. Saimmekin konsertille aika hyvin mainosta eri medioihin.

AlfaTV:n kuvausryhmä Laukaan seurakuntatalolla 22.2.2019

Itse konserttipäivä vierähti hyvässä hengessä ja harjoitellessa. Laukaan seurakuntatalon pihalla tulin illan kajastuksessa kiinnittäneeksi huomiota taivaan väreihin. Ne olivat sinä iltana hätkähdyttävän kirkkaat; siis miten kauniisti ne kajastivat taivaanrannasta auringon laskiessa. Kuitenkin h-hetken lähestyessä minut valtasi jonkinlainen epätoivo. Konsertin alkuun oli enää puoli tuntia ja aloin pelätä, tuleeko sinne paikalle oikein ketään. Kotipaikkakuntani on tunnettu siitä, että ihmiset lähtevät melko huonosti liikkeelle mihinkään tällaiseen. Nytkin vain muutama satunnainen ihminen oli tullut. Vetäydyin joksikin aikaa hiljaisuuteen. Esitin rukouksen Jumalalle, että voisiko Hän lähettää tänne edes vähän ihmisiä. Johan se näyttäisi televisiossakin ankealta, jos isossa uudessa seurakuntasalissa istuisi vain muutama hassu ihminen. Kun sitten palasin seurakuntatalon aulaan, niin ihmisiä olikin alkanut valua sisälle. Konsertin alkuun oli siinä vaiheessa parikymmentä minuuttia. Yleisön ikäjakauma oli samanlaista kuin se asiakaskunta, jota yleensä palvelin valtion virkamiehenä. Nyt näytti kuin tämä iäkkäämpi asiakaskunta oli marssimassa yhtenä suurena röykkiönä sisään seurakuntasaliin.  Heillä oli hymy huulillaan. Osa kulki kepin kanssa ja toisella saattoi olla rollaattori. Seniori-ihmisiä joka tapauksessa suurin osa. Ja minut valtasi suunnaton ilon, onnen ja rakkauden tunne näitä ihmisiä kohtaan. Miten hyvältä tuntui nähdä heidän tulevan täyttämään tuo sali. Teki mieli halata heitä ja toivottelinkin jo ulko-ovelta tervetulleeksi, pidin ovea auki ja autoin huonommin liikkuvia sisälle ja istumaan paikoilleen. Saliin ei lopulta jäänyt ainuttakaan tyhjää paikkaa. Viimeiset istuivat pöydillä. Silloin mielessäni tunsin sen olleen vastaus rukoukseeni.

Konsertin artistikaartia

Tämän päivän aikana minä sain tuntea ensimmäistä kertaa vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon! Sitä on vaikea sanoin selittää, mutta se oli jotain ainutlaatuisen hyvää oloa, joka jatkui myös seuraavina päivinä. Ajattelin, että jos jotain näin ihanaa on olemassa, niin en kyllä enää muuta halua. Eikä se ollut vain minun kuvitelmaani, sillä seuraavalla viikolla Eija Merilä, joka oli yksi konsertin esiintyjistä, soitti minulle. Hän kiitti upeasta illasta ja kertoi kokeneensa miehensä Einon kanssa tuon illan olleen erittäin tunteikas ja koskettava. Eija sanoi iloitsevansa siitä, että kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja että hänestä oli ilo tutustua uusiin ihmisiin. Hän sanoi hyvän olon näkyneen ihmisten kasvoilta ja olemuksesta. Hän sanoi siellä olleen paikalla paljon ihmisiä, jotka eivät olleet vielä ehkä riittävän sisällä hengellisissä asioissa. Vaikka emme pitäneet tilaisuudessa saarnoja, niin Eija muistutti evankeliumin olleen hyvin esillä koko ajan, joten hän uskoi meidän saaneen parhaassa tapauksessa johdettua satoa taivaan aittoihinkin. Mikä voisi olla tämän suurempaa? Eijan puoliso Eino Kymäläinen on hyvin herkkä tällaiselle ja hän kertoi jälkeenpäin tunteneensa tuolla Laukaan seurakuntatalolla sen päivän aikana hyvin voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Siitä kieli sekin, että kaikki tuolla paikalla olleet ihmiset sanoivat, että heidän oli niin hyvä olla siellä. Se oli hyvin siunaava ja puhdistava tilaisuus. 

Pyhän Hengen läsnäolo on sellainen, että se lepää tietyn alueen yllä tai tässä tapauksessa tämän rakennuksen sisällä. Se antaa meille voimaa ja vetää ihmisiä puoleensa. Se on jotain mitä ei voi sanoin kuvata, mutta jonka pystyy tunnistamaan. Pyhä Henki ei ole mikään vaikea tavoiteltava, vaan lähellä meitä ja meissä. Sen yhteydessä voi tuntea Jumalan läheisyyden, maistaa sitä sekä tuntea sen luissa ja ytimissä. Koko sen viikonlopun ja pitkälle seuraavan viikonkin koin sellaista niin sanoin kuvaamatonta ja taivaallisen hyvää oloa joka henki kaikesta koetusta. Minun vanhempani kertoivat myös sen jälkeen, etteivät he muista, milloin heillä olisi ollut viimeksi näin ihanaa. Ihmiset olivat pettyneitä, että konsertti vain loppui heidän mielestään liian aikaisin. He tulivat kyselemän mahdollista cd-äänitettä tai dvd-tallennetta saadakseen palata näihin tunnelmiin uudestaan. Ei se siis voinut olla muuta voinut kuin Pyhän Hengen läsnäoloa, jotka olimme noiden seinien sisällä kokeneet sen. Kaikkien esitykset menivät niin hyvin. Yksi esiintyjistä oli Helinä Ilkka, joka hermoili vielä valtavasti sekunteja ennen lavalle nousemistaan. Olin jo varma, ettei hän tulisi suoriutumaan esityksestään. Mutta kun hän sinne lavalle meni, niin näin omin silmin, kuinka Pyhä Henki otti hänetkin valtaansa. Niin seesteisesti ja hillitysti Helinä lauloi Siipeni murtuneet ja Katso Kristus kadulla kulkee. Vieläkin voin palata noihin tunnelmiin. Suurta ihastusta konsertissa herätti nuori Tuuli Piltonen, joka esitti siellä minun kappaleeni Let The Years Go By sekä ruotsiksi kappaleen Jag har hört om en stad ovan molnen.  

Olin niin iloinen, että konserttimme oli siunattu yleisöllä ja vastaanottavaisella tunnelmalla. Kun oli ollut syksystä asti niin lähellä sitä kaikkea, niin tuntui niin hienolta, kun se kaikki eskaloitui tällä tavalla puolentoista tunnin konserttiin. Tuntui todella hienolta, että tuo konsertti myös televisioitiin ja se meni valtakunnalliseen levitykseen. Taivaan värit konsertti tuli ensimmäisen kerran televisiosta 28.4.2019. Sen jälkeen siitä on esitetty ks. kanavalla toiveuusintoja. Heinäkuuhun 2019 mennessä sen oli nähnyt jo yli 132 000 television katsojaa. Konsertti on edelleen nähtävissä AlfaTV:n permannossa. Konsertin jälkipuinti oli niin positiivista, joka kertoo juuri siitä, että konsertti oli tavoittanut tarkoituksensa; herättänyt kuulijaa ajattelemaan siitä, että hengellinen musiikki ajaa paikkansa varsin hyvin. Ainakin itselleni tämä koettu herätti niin sellaisen tunteen, että ihmiset haluavat tällaista sielunravintoa. Koin, että Jumala haluaa käyttää minua tällä tavalla osatekijänä.

Aloin rukoilla Jumalalta entistä enemmän, että Hän ohjaisi minut oikealle tielle. Vielä tuon kevättalven aikana sainkin kokea, miten Jumala puhuikin minulle kahtakin eri reittiä. Siitä kerron seuraavalla kerralla lisää…