Kirja-arvostelu: ULOSKUTSUTUT (Perussanoma 2021)

Sopanen, Tapani

ULOSKUTSUTUT

(Perussanoma Oy 2020), 392 sivua.

Tällaista romaania et ole koskaan aikaisemmin lukenut eikä se jätä lukijaansa ennalleen. Näin luvataan Tapani Sopasen kirjoittaman kirjan ULOSKUTSUTUT takakannessa. Ja totisesti, kun tämän kirjan on saanut eteensä, ei sitä malta laskea käsistään ennen kuin kaikki liki 400 sivua on luettu. Niin erinomaisesti tämä kirja lupauksensa lunastaa. En todellakaan muista koskaan lukeneeni tällaisesta kristillisestä näkökulmasta kirjoitettua kirjaa.

Eletään siis jo joitain vuosia edellä tästä ajasta. Koronavirus, terrori-iskut, ilmastonmuutos ja uskovien maallistuminen ovat vahvasti pinnassa. Kirkko ja valtio ovat jo erotettu toisistaan, mikä on aiheuttanut padon murtumisen. Romaanin keskiössä on keski-ikäistynyt pariskunta Tero ja Anne Skog. Sivuhenkilöinä mukana ovat heidän tyttärensä Sari ja tämän irakilainen poikaystävänsä Ali. Jännitettä asetelmaan aiheuttaa se, että Ali kertoo kääntyneensä muslimista kristityksi. Hän on menossa Sarin kanssa naimisiin, mutta Sarin poliisivoimissa työskentelevällä veljellä Larilla herää epäilys, onko Ali varmasti sitä, mitä hän sanoo olevansa – se selviää vasta myöhemmin. Alin ja hänen irakilaisvanhempiensa osuus tarinassa nouseekin merkittävämmäksi kirjan loppupuolella. 

Tero ja Anne Skog ovat kuuluneet jo pitkään KirkasSali-nimiseen seurakuntaan, mutta  ovat kokeneet sen toiminnan koko ajan vieraammaksi eri uudistusten ja maallistumisen myötä. Skogin perhe jääkin hieman taustalle sivulta 53 lähtien, jolloin mukaan astuu 45-vuotias tätä KirkasSali-seurakuntaa johtava pastori Sam Latila. Hänen osuus tarinan draamankaaressa nouseekin varsin keskeiseksi. Sam johtaa seurakuntaa yhdessä seurakuntapastori Ville Viinimaan ja nuorisopastori Tatu Melkkosen kanssa. Kullakin miehistä on omat ongelmansa ja kipupisteensä niin seurakunta- kuin yksityiselämässäänkin. Samin avioliitto vetelee viimeisiään ja hän on alkanut tuntea vetoa seurakunnan toiminnassa mukana olevaan parikymppiseen Siriin. Tämä asetelma ei tietenkään lupaa hyvää. Pornoriippuvuudesta kärsivällä nuorisopastori Tatulla on hänelläkin omat ongelmat selätettävänä perhe-elämässään. Konservatiivinen Ville kauhistelee epätoivoisena, kuinka heidän ennen vielä elävä seurakuntansa on kadottanut alkuperäisen sanomansa. Sisäiset ristiriidat johtavat siihen, että Sam saa lopulta yksin vetovastuun KirkasSali-seurakunnan asioista. Ei jää paljoakaan sen syntimäärän ulkopuolelle, mihin tämä lihallisille mielihaluilleen antautunut pastori ei tulisi syyllistyneeksi. Sam on myös päättänyt päivittää seurakuntansa uudelle vuosituhannelle. Hän saa houkuteltua siihen uusia nuoria jäseniä hyväksymällä muun muassa kristillisen joogan, kirkkodiskon, savukoneet, ylistyksen ja homoparien vihkimiset osaksi toimintaansa. Kaiken tämän kirkkoviihteen myötä seurakunnan nimikin päivitetään kansainvälisemmäksi BrightHall Churchiksi. Tämä vie seurakunnan toiminnan kohti vääjäämätöntä tuhoa ja hajoamista aiheuttaen lopullisen pesäeron suvaitsevaisten ja konservatiivijäsenten välille. Maallistuminen, ihmisten miellyttäminen sekä sisäiset ristiriidat kalvavat yhä pahemmin seurakuntaa. Suuri osa jättääkin Samin johtaman seurakunnan ja Ville perustaa oman elävään Jumalaan turvaavan kotiseurakuntansa. Tässä vaiheessa selviääkin, mitä kirjassa tarkoitetaan näillä ns. ”uloskutsutuilla.” Lopulta KirkasSali-seurakuntaa kohtaakin järkyttävä tragedia, mikä tuntuu tämän päivän uutisten valossa pelottavan ajankohtaiselta.

Tapani Sopanen kuuluu Suomen menestyksekkäimpiin kristillisiin kirjailoihin. En ole aikaisemmin lukenut hänen kirjojaan, mutta tämän jälkeen luulen, että monta hyvää kirjaa on saattanut jäädä lukematta. Ainakin Uloskutsutut -kirjassa Sopanen onnistuu kuljettamaan lukijaa hyvin mielenkiintoisella tavalla eri tapahtumien ja tämän ajan ilmiöiden läpi. Kerran jos toisenkin tulee ajateltua omaa hengellistä elämäänsä ja tätä myllerrystä, missä parhaillaan elämme. Kyseessä on ilmiselvä henkimaailman taistelu totuuden ja valheen kesken. Vahvasti kirjassa on läsnä uhka Lähi-Idästä, jolta moni tuntuu ummistaneen silmänsä. Tämä korostuu kirjan loppupuolella. Kaiken taustalla näkyy maallistuminen ja kristillisyyden alasajo. Siinä missä lait ja asetukset nojasivat vielä ennen kansankirkkoon, niin nyt ne ovat menettäneet sen jalustan, minkä päällä seisoa. Kaiken tämän esiintuominen kristillisen romaanin muodossa on erinomainen muistutus tästä viimeisen kutsun aikakaudesta, jota parhaillaan elämme. Onhan monissa pyhissä kirjoituksissa sanottu, että ihmiset tulevat jakautumaan jatkossa selkeämmin Jumalan omiin ja jumalattomiin. Tässä on vielä meillä kaikilla suuri mahdollisuutemme saadessamme valita, kummalle puolelle itse kukin asetumme. Onneksi Jumala haluaa antaa ihmiskunnalle vielä mahdollisuuden valita. Ja kuten tämän kirjan viimeisenkin luvun otsikko sanoo; Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu....En tiedä, miten tämä kirja avautuu uskosta osattomalle, mutta annan vahvan lukusuosituksen – oli lukijalla sitten sitä omaa uskontokuntaa tai henkilökohtaista suhdetta Jumalaan tai ei.