Minäkin olin suvaitsevainen!

  

Muistan, miten minua joskus 1990-luvulla närkästytti Päivi Räsäsen vanhoillisilta kuulostavat ajatukset perhearvoista. Hänen julistaessaan suureen ääneen, kuinka lapsi tarvitsee sekä isän että äidin minun päässäni suorastaan kihahti; voi kauhistus, miten joku poliitikko voikaan olla noin vanhanaikainen, tervetuloa vaan nykyaikaan – eletään jo 90-lukua.” Ajattelin tässä vaiheessa vielä, että paremminhan joku homopari lapsesta huolen pitää, kuin joutua kasvamaan esimerkiksi heteroparin muodostamassa alkoholistiperheessä. Vielä noin kolmekymppisenä olin ihminen, joka saattoi kertoa kaveriporukassa räävittömiä alatyylisiä juttuja, nautiskella alkoholia, kiroilla, imitoida paikallista pappiamme ja tehdä jopa pilkkaa uskonasioista. Jonkinlainen sija uskolla elämässäni silti oli. Muistan, kuinka tässä porukassa tuli kerran puheeksi, että hei, kuinkas moni meistä uskoo Jumalaan? Hämmennyin, kun selvisi, että olin meistä ainoa. Olin kuitenkin tässä vaiheessa hyvin kevyesti uskova. Olin valitettavasti hylännyt lapsuuteni ja nuoruuteni uskonnollisen kristillisyyden sekä sokeutumassa hiljalleen Idän uskontoihin ja muka nykyaikaiseen ajattelutapaan. Näin kehitin seuraavina vuosina oman yksityisen uskontoni. Eikä uskonnon merkitys elämässäni ollut suurikaan. Se ei pohjautunut Raamatun Sanaan, koska en suostunut allekirjoittamaan tiettyjä asioita sieltä. Ne eivät istuneet tuon aikaiseen ajatusmaailmaani. Enpä kyllä Pyhää Raamattua näihin aikoihin yhtään lukenutkaan. Tuntui paljon helpommalta asettaa oma järkensä Jumalan Sanan yläpuolelle. En tuntenut tarvitsevani Jumalan Sanaa ohjenuorakseni, vaan sen, mikä tuntui minusta itsestäni oikealta ja ennen kaikkea mukavalta.

Kun nämä suvaitsevaisuuskysymykset nousivat näkyvämmin esiin vuonna 2010 TV2:n surullisenkuuluisan homoillan myötä, muistan olleeni kahden vaiheilla. Päivi Räsäsellä oli merkittävä rooli sielläkin yhtenä kommentoijista. Sanoessaan ääneen Raamattuun pohjautuvat konservatiiviset mielipiteensä tästä asiasta, aiheutti se valtavan tunnemyräkän. Sitä seurasi valtava yleisökato evankelisluterilaisesta kirkosta. Tuntui käsittämättömältä, että kuinka yhden ainoan ihmisen mielipiteen perusteella noin 40 000 ihmistä ryntää kuin sopulilauma eroamaan kirkosta. Noinko ohut näiden ihmisten usko oli ollut, että yhden poliitikon mielipide määritteli, että kirkosta tuli näin uhka, josta oli päästävä mitä pikimmiten eroon. Tämä asia tuntui nyt jakavan ihmiset selvästi suvaitsevaisiin ja konservatiivisiin. Näihin aikoihin aloin ajatella enemmän näitä asioita. Itse tunsin olevani nyt ennemminkin samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa. Muistan julkaisseeni jonkun tähän liittyvän artikkelin Facebookissa, joka tuki tätä konservatiivisempaa näkemystä. Julkinen paine osoittautui kovaksi. Sain useamman kauhistelevan kommentin tyyliin "Miksi lyöt Raamatulla päähän?" No, siksi että minussa oli alkanut herätä tahto seistä Jumalan lakien takana. 

Yksi kavereistani kysyi näihin aikoihin Facebookissa; Ajatteleeko siis joku ihan oikeasti tänä aikana vielä niin, että homous olisi syntiä?" Minusta tuon edellä mainitun kysymyksen olisi voinut muotoilla yhtä lailla näin: "Ajatteleeko siis joku ihan oikeasti tänä aikana vielä niin, että Raamatun kirjoitukset olisivat totta?" Olin kuitenkin vielä liian arka tuomaan esiin uskooni liittyviä mielipiteitä. Enhän minä mikään virallinen uskova vielä ollutkaan. Kuljin kahta tietä, jossa toinen puoli halusi turvautua Jumalan Sanaan, mutta toinen puoli halusi miellyttää ihmisiä asettumalla yleisen mielipiteen taakse. Siksi oli oltava myös suvaitseva tai ainakin antaa muiden ymmärtää sitä olevansa. Sisällä silti kihelmöi, että miksi menen massan mukana. Yksinkertaisinta oli piiloutua sen kliseen taakse, että usko on jokaisen yksityisasia, josta on viisaampi vaieta ja varoa närkästyttämättä sillä toisia.

Kaikkeen tuohon liittyy olennaisesti suvaitsevaisuus ja sen myötä esimerkiksi oma suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Minulla on ollut tavallista enemmän tähän ihmisryhmään kuuluvia ystäviä. Tai ainakin vielä tuohon aikaan oli. Homot tuntuivat olevan ihmisinä lempeämpiä, herkempiä ja suvaitsevaisempia kuin ihmiset yleisesti. Olen ollut itsekin aina erilainen, koulukisauksen myötä haavoitettu ja syrjitty, joten varmasti senkin vuoksi jaoimme samoja tuntemuksia. Pidimme samanlaisesta musiikista ja elokuvista. Tunsin tulevani paljon paremmin juttuun homojen kanssa, kuin näin stereotyyppisesti ajateltuna sellaisten heteromiesten seurassa, joita kiinnostaa miehiset jutut kuten kaikki pärisevä. Menin tässä vaiheessa itsekin virran mukana sen sijaan, että olisin tietoisesti pyrkinyt elämään Jumalan mielen mukaista elämää. Se tilanne oli oikeastaan hyvin kaksijakoinen. Pelkästään toiselle puolelle kallistuminen olisi tiennyt selänkääntöä niin ystäville kuin monille rakastamilleni asioille, mistä en ollut valmis luopumaan. Halusin kyllä uskoa ensisijaisesti Jeesukseen, joten olin muodostanut Hänestäkin itselleni sopivan suvaitsevaisemman kuvan. Tätä varten oli kätevää irrottaa Raamatusta jakeita tyyliin ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi,” "Jumala on rakkaus" jne. Hengasihan Jeesuskin syntisten seurassa. Tähän kuulee viitattavan erityisen paljon nyt, sillä sellaisena ja huumoriveikkona Messias haluttaisiin tässä maailmanajassa mieluiten nähdä. Samalla unohtuu se tosiasia, että Raamatun Jeesus ei koskaan kannustaisi syntiin. Hänhän kehotti aina parannuksen tekoon. 

Minä keräsin näinä vuosia paljon väärää tietoa, jota kokosin monista eri uskonnoista ja uushenkisistä new age-kirjoista. Nämä opit puolsivat ehdottomasti enemmän suvaitsevaista maailmaa, jossa kaikki on sallittua. Raamatun kurissa ja nuhteessa eläminen oli aikansa elänyttä. Elin vielä muutenkin maailmassa, missä olin läheisessä yhteydessä musiikkiteollisuuden kanssa. Toimiessani näihin aikoihin freelancetoimittajana ja tiedottajana eri musiikkitapahtumissa, tuli se maailma sitä kautta hyvin lähelle. Ja siellä vallitsee todella maailman henki. Kun ihmiset lähtevät festareille, niin biletys ja alkoholin nauttiminen ovat itsestään selvä osa sitä. Ei siihen maailmaan kristilliset arvot uppoa millään tasolla. Ennemminkin kyseessä on kaksi täysin toisensa poissulkevaa asiaa.  

Kevättalvi 2019 oli minulle merkittävä. Tein silloin henkilökohtaisen uskonratkaisun pyytämällä Jeesusta tulemaan elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Tämän jälkeen kaikki oli jotenkin selvää monen asian, kuten suvaitsevaisuuden osalta. En yksinkertaisesti pystynyt enää ajattelemaan samalla tavalla kuten ennen, että kaikki pitäisi sallia ja että Raamatun sanomaa pitäisi muuttaa tämän aikakauden mukaiseksi. Se, että minusta tuli uusi luomus Kristuksessa, vaikutti luonnollisesti myös ihmissuhteisiini. Ovathan ne merkittävä asia kenen tahansa elämässä. On hyvä muistaa, että kun ihminen tulee uskoon, niin suurin osa ympärillä olevista ihmisistä eivät ole uskossa. Uskovana joutuu elämään kaiken aikaa kuin kaksoiselämää. Hyvä kysymys onkin, että miten pystyä elämään maailmassa ilman, että maailma elää sinussa? Uskosta on vaikea puhua ihmisten kesken, koska uudestisyntymättömälle se on kuin vierasta kieltä. Tunnustaessasi uskosi oma suhtautumisesi toisiin ihmisiin muuttuu samoin kuin heidän suhtautumisensa sinuun. Tämä herättää suuren määrän kysymyksiä. Ensimmäisenä on hyvä pitää mielessä se, että kristitty ei ikinä halua tahallaan haavoittaa ketään eikä pahoittaa toisen lähimmäisensä mieltä. Yhtäkkiä kaikkea katselee vain eri silmin, jolloin tästä aiheutuu väistämättä seurauksia. Siksi on tärkeää tarkkailla ihmissuhteitaan tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti kristityn tulisi olla mielestäni avosydäminen, vieraanvarainen, mutta yhtä lailla optimistinen. Kristityn ei tulisi ainakaan ennakolta hyljätä ketään. Jos kuitenkin jollakin ihmisellä on ollut huono vaikutus, niin sen näkee nyt selvemmin. Haluanko tämän jatkuvan ja olla yhä tekemisissä tämän ihmisen kanssa? Nyt on aika arvioida ja koetella kaikki ihmissuhteet, sillä jotkut niistä saattavat olla vahingollisia hengelliselle elämälle. Pyhä Henki ohjaa kyllä tässä asiassa, kun näitä asioita rauhassa miettii Jumalan kanssa rukoillessa. Parasta on rukoilla Jumalaa päästämään irti väärien ihmisten vaikutuspiiristä. Sitä voi rukoilla suoraan esimerkiksi sanoin; Auta Jumala näkemään, kuka on oikea ystäväni ja kuka ei.

On aina tutkittava asia sen valossa, miten ystävät suhtautuvat siihen, että on uskossa. Itse lakkasin ajattelemasta, että usko olisi mikään yksityisasia. Päinvastoin, sehän on julkinen asia! Eihän Jeesus tarkoittanut lähetyskäskyllään sitä, että uskostaan tulisi vaieta salakuljettamalla se taivaaseen. Onhan kyseessä maailman paras sanoma kerrottavaksi. Minussakin heräsi voimakas tahto kertoa avoimesti uudesta kiinnostuksestani kristillistä uskoa kohtaan. Sain Jeesukselta myös rohkeuden tuoda uskoni avoimemmin esiin kokematta asian suhteen enää samanlaista ihmispelkoa. 

Kesällä 2020 puhuin uskostani muun muassa AlfaTV:n haastatteluohjelmassa Astu tarinaan. Usko nakertaa kuitenkin väistämättä ystävyyssuhteita. Sen tulin itsekin huomaamaan, sillä toisille uudet arvoni tuntuivat olevan kauhistus. Muutamat ystävistäni etääntyivät elämästäni. Kaikkosivatko siis nämä ihmiset minun elämästäni vai minä heidän? Suurimman syyn uskon olevan siinä, että minä itse muutuin. Minussa syttyi halu etsiä intohimoisesti Jumalan ääntä. Kuten Raamatussa sanotaan, niin etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Näin tapahtui minullekin. Kun Jumala alkoi puhua minulle Raamatun kautta, tunsin joutuvani tekemään tiukkojakin valintoja tunteiden kautta. On nimittäin kaksi henkivaltaa; maailman henki ja Pyhä Henki. Sitä ihmistä, joka ei tahdo kuulla evankeliumia, johtaa maailman henki. Kun aloin ruokkia sieluani Jumalan Sanalla, niin maailman henki väistyi minusta. Se näkyi siinä, ettei moni asia tuntunut enää sopivalta. Esimerkiksi ne tavat ja tottumukset, joista mainitsin kirjoituksen alussa eivät tuntuneet enää sopivalta, vaan noloilta. En ollut myöskään sillä tavalla kiinnostunut enää esimerkiksi laulajien ja Hollywood-tähtien palvonnasta. Näin heidät nyt tavallisina kuolevaisina. Sen osatekijä olin ollut itsekin jotain ihmistä intohimoisesti fanittaessani. Yhtäkkiä tällainen tuntuikin epäjumalan palvonnalta. Suurin syy joidenkin ihmisten kaikkoamiseen elämästäni oli varmasti se, että emme jakaneet enää samaa arvomaailmaa ja mielenkiinnon kohteita. Ei tämä muutokseni kaikkia homoseksuaaleja karkottanut elämästäni, mutta he etääntyivät siitä kyllä.  

Ilahduttava ilmiö oli puolestaan se, että löytyi myös ihmisiä, joilta sain todella hyvää rohkaisua sekä ihmisiä, jotka halusivat vaihtaa ajatuksia näistä elämää suuremmista asioista. Moni asia puhuu sen puolesta, että tämä pandemia-aika on saanut osan ihmisistä miettimään niitä enemmän. 

En tarkoita tällä sitä, että haluaisin tieten tahtoen vieraantua niiden ihmisten elämästä, jotka eivät Jumalaa tunne. Enkä tarkoita olevani nyt itse toisia parempi ihminen. Olenhan vain armahdettu syntinen. Ihmissuhteet muuttuvat pitkälti sen mukaan, millaisia asioita missäkin elämämme vaiheessa pidämme tärkeinä. Asiaa on mietittävä myös siltä kannalta, että jotkut ihmiset voivat asettaa esteitä uskontielle tai houkutella vääryyteen. Jos siis joku ystävyys tuntuu olevan haitaksi uskolle, niin silloin on parempi antaa sen mennä. Vaikka ongelmaksi voi muodostua tietysti se, kuinka päättää tällainen sopimaton ystävyys. Kun samalla olisi pidettävä ovea yhteydelle auki, josko saisi johdatettua tämän ystävänkin Kristuksen luokse. Jos kokee epävarmuutta jonkin ihmissuhteen säilyttämisestä, on tärkeintä vaalia omaa hengellistä hyvinvointiaan. Tätä en pidä itsekkyytenä, vaan katson sen olevan hengellistä itsesuojelua. Jos joutuu käymään omaa Jaakobin painia sen välillä, tulisiko olla uskollisempi ystävälleen vai Jeesukselle, on hyvä muistaa, kumpi rakasti sinua niin paljon, että antoi henkensäkin vuoksesi? Tämän asian kohdalla kannattaa rukoilla sekä lukea ajatuksella Raamatusta Toisesta kirjeestä korinttolaisille kohdat 6:14–18, jolloin ajatukset voivat kirkastua. 

Mitä tulee homoseksuaalisuuteen, niin pastori Mikko Satama muistuttaa tässä kirjoittamassaan hengellisessä opetuksessa siitä, kuinka Raamattu osoittaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja Jumalan tahdon vastaista.

Mitä tulee homoseksuaalisuuteen, niin pastori Mikko Satama muistuttaa tässä kirjoittamassaan hengellisessä opetuksessa siitä, kuinka Raamattu osoittaa homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja Jumalan tahdon vastaista. 

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. Älä yhdy mihinkään eläimeen, ettet tulisi saastaiseksi. Älköön kukaan nainen paritelko eläimen kanssa, sillä sellainen on luonnonvastaista. Älkää saastuttako itseänne tällaisilla teoilla. Niiden takia ovat tulleet saastaisiksi ne kansat, jotka minä ajan pois teidän tieltänne." (3. Moos. 18:22-24) 

"Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa." (3. Moos. 20:13) 

Tiesin ulkoa muun muassa nämä Raamatun paikat, mutta lukiessani eri toimittajien kirjoittamia kolumneja, ne saatiin aina jotenkin kauniisti peitettyä. Luin tuohon aikaan paljon uushenkistä kirjallisuutta, joka niinikään kumosi nämä Vanhan Testamentin opit. Esimerkiksi enkelikirjailija Diana Cooper väitti eräässä kirjassaan "enkeleidensä" kertovan, kuinka suvaitsemattomuudesta ja ahdasmielisyydestä saa palkakseen ainoastaan "karmavelkaa", joka evää pääsyn taivaaseenkin. Yleisesti vedottiin siihen, että Vanha Testamentti on jo vanhentunutta tietoa sekä miten kirjoitukset ovat vain ihmisten kirjoittamia eri versioita. On myös heitä, jotka ovat vedonneet käännösvirheeseen edellä mainittujen Raamatun paikkojen osalta. Itse ajattelen tänä päivänä niin, että Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna. Jos turvaan Jumalaan ja Raamattuun, niin eivät nämäkään asiat ole millään toisella tavalla tulkittavissa. Ei, vaikka ihminen kuinka yrittäisi niitä väännellä ja käännellä. Jumalan Sana ei pala tulessakaan, joten sitä tulee kunnioittaa. Jumalaa tulee miellyttää eikä ihmisiä. Tästä muistuttaa muun muassa Psalmi 7. 

"Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin." (Room. 1:32) 

Edellä mainitussa kirjoituksessaan Mikko Satama korostaa sitäkin, kuinka syntiä on yhtälailla homoseksuaalisuuden hyväksyminen sekä siihen kannustaminen. Jumalaa vastaan rikkovat siis nekin, jotka itse eivät homoutta harjoita, mutta jotka sen kuitenkin hyväksyvät ja siihen kannustavat. Avioliitto on luomisjärjestyksen mukaan miehen ja naisen välinen. Jokaisella on toki oikeus elää valitsemallaan tavalla eikä meillä ihmisillä ole valtaa tuomita ketään. 

Jos homoseksuaalisuuden harjoittaminen yhdistettäisiin osaksi kristinuskoa, olisi Raamatun opit päivitettävä uudelleen vastaamaan ihmisten omaa oikeustajua. Näin on ikävä kyllä tänä päivänä paljon toimittukin. Niinhän esimerkiksi Mooseksen aikoihin ihmiset matkallaan luvattuun maahan turhautuivat. He luopuivat elävästä Jumalasta ja valoivat palvottavakseen kultaisen vasikan. Olen surullisena seurannut, kuinka kirkko on menettänyt suolansa. Minä en pysty mitenkään näkemään evankelisluterilaista kirkkoa enää kuin liberaalina kansaa kosiskelevana kaiken sallimana yhteisönä, joka pyrkii päivittämään Raamattua tälle vuosituhannelle. Se on väärin, sillä Jumalan Sana on muuttumaton. Se pysyy samana eilen, tänään ja huomenna! 

Synnyin itse 1960-luvun lopulla vielä sellaiseen maailmaan, missä hallitsi Jumala ja arvot olivat tyystin erilaiset. Luopumuksen voi nähdä edenneen ja arvojen ropisseen huimaa vauhtia alas 1980-luvulta lähtien. Nykyään pintaan ovat nousseet niin ihmisoikeuksien korostaminen ja suvaitsevaisuus. Näiden osalta tuntuu olevan vallalla suorastaan julkinen paine osoittaa kunnioitusta ja kannatusta eri näkemyksille ja elämäntavoille. Näitä ovat esimerkiksi sukupuolineutraalit avioliitot, homoseksuaalisuuden valtaannousu, LGBTOL-väen korostaminen,  ns. kolmannen sukupuolen hyväksyminen, sukupuolen vaihtaminen, abortin ja eutanasian hyväksymisen kannattaminen ja niin edelleen. Nämä ajatukset herättävät voimakkaita tunteita. Jos rohkenee sanoa olevansa eri mieltä, saa helposti kuulla olevansa esimerkiksi suvaitsematon, ahdasmielinen, homofoobikko tai fundamentalisti. Tässä suvaitsevan ja suvaitsemattoman määritelmässä tulee kuitenkin aina seinä vastaan tietyssä vaiheessa,  jos rohkenet olla tietyissä asioissa eri mieltä heidän kanssaan, jotka vaativat kaiken suvaitsemista. On yksi tietty punainen vaate, jota ei suvaita; vakaumuksensa tunnustavat uudestisyntyneet kristityt uskovat. Meidän perinteisesti uskovien halutaan pysyvän vaiti. Se siitä suvaitsevaisuudesta...  

Palaan vielä Päivi Räsäseen. Viimeisten vuosien aikana olemme saaneet seurata hämmentyneinä tämän Kristillisdemokraatteihin kuuluvan kansanedustajan joutumista useampaan otteeseen poliisikuulusteluihin hänen puolustaessaan Raamatun sanaa. Olen seurannut tätä näytelmää surullisenakin, mihin tilanne on mennyt sananvapauden suhteen ja mihin kaikkeen Päivi on joutunut osalliseksi. Tämän tilanteen ollessa kuumimmillaan, kuuntelin erään haastattelun Radio Satakunnasta. Siinä haastattelija kysyi Päiviltä, että milloin tämä tilanne oikein meni tähän, että uskovista muodostui Suomessakin tällainen vähemmistö? Päivi muistutti, kuinka vielä vuosituhannen taitteessa monet olivat tunnustaneet Jeesuksen olevan Jumalan poika. Nyt hän totesi sen olevan enää vähemmistön näkemys. Edelleen kesken oleviin oikeusjuttuihin liittyen kävi kuitenkin ilmi, että kymmenet tuhannet ihmiset olivat tunnustaneet rukoilleensa Päivin puolesta ja kuinka hän on saanut tukea sananvapauteen liittyen jopa ateisteilta. Tuli tunne, että tällä asialla on tarkoitus herätellä ihmisiä. Itsekin päädyin kirjoittamaan Päiville rohkaisevan tervehdyksen sähköpostilla, johon hän myös itse vastasi kiittäen rohkaisevasta viestistäni. Onhan tämä Päivin tapaus saanut huomiota Amerikkaa myöten. Kaikella on tarkoituksensa ja ehkä kansan järjen äänikin alkaa hiljalleen nousta ja osa nähdä tämän hulluuden, mitä kohti tämäkin maa on menossa. Näinhän on ennustettukin, että jatkossa  ihmiset tulevat jakautumaan selkeämmin Jumalan omiin ja jumalattomiin. Nyt olisi armonaikaa vielä jäljellä ja mahdollista valita puolensa.