Miksi täytyy kestää kipua?

 

Vuojärvi aamuvarhaisella 11.5.2021

Kiersin tänään jo varhain aamulla paikallisen järvilenkin, kuten minulla on usein tapana tehdä. Se on noin kuuden kilometrin mittainen, johon menee aikaa noin tunti. Nämä aamuiset hetket ovat minulle usein samalla kohtaamisia Jumalan kanssa. Muita ihmisiä ei siihen aikaan juuri näe, joten on aivan mahtavaa  kuunnella vain luonnon ääniä, kuten tälläkin hetkellä niin heleää linnunlaulua. Auringonnousu oli tänä aamuna taas pysähdyttävän kaunis. Otin siitä kuvan, vaikka se ei teekään sille täyttä oikeutta. Kävelylenkkien aikana tykkään kuunnella korvakuulokkeilla puhuttelevia saarnoja. Tuntuu, että siinä raikkaassa luonnossa kävellessä kiinnittää kuulemaansa tavallista enemmän huomiota. Tänä aamuna kuuntelin Raamattu kannesta kanteen -sovellusta ja sieltä Sananlaskujen kirjaa. Erityisen puhutteleva olikin tuo tämän aamun sana otsikolla Kuritus käy kipeäksi. Tämä puhe sai minut miettimään omakohtaisesti sitä, kun olen kärsinyt elämäni aikana paljon migreenistä. Minulla on nykyisellään pää oikeastaan suuremman osan ajasta kipeä kuin terve. Tosin tänä aamuna satuin voimaan erityisen hyvin, mikä johtuu siitä, että sain eilen helpotusta tähän vaivaan hieronnasta. Tämän Sanan sain tänä aamuna Jumalalta: 

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sananlaskujen kirja 3: 11-12) 

Tuossa kurituksesta kertovassa luvussa tarkentui se, että Jumala itse tietää mihin käyttöön Hän meitä suunnittelee. Meissä ihmisissä on paljon riisuttavaa, jonka vuoksi Jumala karsii meitä. Perään tuli toinen Sana Jobin kirjasta tähän liittyen: 

”Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa, älä väheksy kaikkivaltiaan kuritusta…” (Jobin kirja 5: 17-18). 

Jumalan kurituksessa ei ole siis kyse rankaisemisesta. Rikolliset ovat niitä ihmisiä joita rangaistaan. Jumalan kurituksessa on kyse ihmisen luonteen ohjaamisesta oikeaan suuntaan. Tämä on parantavaa toimintaa. Uskovaksi kääntyminen ei tarkoita myöskään sitä, että elämä olisi siitä eteenpäin jotain ruusuilla tanssimista ja vailla ongelmia. Siksi ei pidä yllättyä kohdatessamme elämässämme vaikeita aikoja. Kun elämässä tulee vastaan vaikeuksia ja huolia, niin ei pidä pettyä. Jumala panee ihmisen näihin tilanteisiin, jolloin on pyrittävä olemaan sitäkin rohkeampi ja kärsivällisempi, enemmän kuin olisi osannut uneksiakaan. Me ihmiset olemme ikuisuusolentoja eikä meillä ole edes aavistusta siitä, miten ihmeellisiä olentoja Jumala aikoo meistä tehdä. Tässä Jumalan koulutuksessa on tärkeänä vaiheena oma kuolemamme. Se täydellisyys, jota kohti olemme matkalla, saavutetaan sitten vasta rajan toisella puolella. 

Kristityn loppuelämä on siis yhtä koulun penkillä istumista. Lohtuna on kuitenkin, se, että meillä on koulumestarina paras mahdollinen opettaja. Kun kuritoimenpiteet ovat meneillään, tuntuu elämä joskus vain niin äärimmäisen raskaalta. Kivuntäyteisinä hetkinä ja sen aina vain jatkuessa on joskus hyvin vaikea uskoa, että Jumala todella on hyvä ja että Hän tahtoo ihmisen parasta. Itsellänikin migreenin vallitessa ja pitkään jatkuessa tulee helposti mieleen epäilys, että kuinka tällaisen tuskan tuottaminen voi mitään rakkautta olla? Ja että onko tämä enää reiluakaan? Miksi ihmeessä kidutat tällä tavoin lastasi? Mikset anna armoa, koska olisihan Sinulla valta ja voima hetkessä parantaa minut? Onhan tällaisessa kivussa jo vaikeuksia selvitä niin arjestani saati jaksaa toimia valtakuntasi hyväksi. Näihinkin ajatuksiin sain vastauksen tänä aamuna. Se oli kehotus kääntää katse kohti ristin kärsijää; Taivaallinen Isä rakasti poikaansa ja kuitenkin antoi Hänen kärsiä, jotta hänen kärsimyksensä toisi tälle maailmalle elämän. Amen. 

”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hebr. 12:11) 

Kärsittyäni migreenistä nyt jo yli 30 vuoden ajan, olen oppinut ainakin sen, ettei lääketiede – niin pitkälle kehittynyt kuin se nykyisellään jo onkin – ole pystynyt antamaan minun kohdalla tähän vaivaan helpotusta. Se pystyy antamaan korkeintaan hetkellistä lievitystä. Enemmän olen saanut apua löydettyäni oikeanlaisen hierojan. Pääkipu näyttää olevan minun ns. Paavalin piikki lihassani tässä ajassa, etten ylpistyisi. Yhtä lailla tiedän, että ennemmin tai myöhemmin koittaa sekin päivä, jolloin uskovana saan olla autuaan vapaa tästä alennustilan ruumistani. Mikä voisi olla parempaa kuin päästä eroon tästä maallisesta kivusta ja vaivasta ylösnousemusruumiissani. Tämä jos mikä antaa voimia tähän maanpäälliseen vaellukseen!