Kutsuhuuto taivaaseen - ajatuksia ensimmäisestä vuodesta

 

On kulunut päivälleen vuosi siitä, kun aloin pitää tätä blogia. Sen vuoksi on aika hieman pohtia, mitä tämän blogin kirjoittaminen on minulle antanut, ja mitä se on saanut aikaiseksi.

Ensimmäinen kirjoitukseni Sunnuntailapsi kertoi rakkaan mummoni vaikutuksesta elämääni. Senkin jälkeen olen pohtinut asioita paljon nimenomaan omien kokemusteni valossa. Mielessäni on ollut myös saada julkaistua jopa kirja näiden kirjoitusten pohjalta. Minulla on aika lailla valmista tekstiä, jota on paljon enemmän ja syvällisemmin kuin mitä tämän blogini kirjoitukset sisältävät. Aika näyttää, onko Kutsuhuuto taivaaseen tarkoitettu ilmestyväksi myös kirjana. Sitä en tiedä vielä itsekään.

Joka tapauksessa Kutsuhuuto taivaaseen on tarjonnut minulle uuden kanavan ilmaista hengellistä ääntäni. Olin haaveillut tällaisen pitämisestä jo pidempään. Tätä ennen olin tuonut esiin hengellisiä ajatuksiani vain lyhykäisemmin esimerkiksi somejulkaisuissani. Jäätyäni vuosi sitten vuorotteluvapaalle, jäi aikaa enemmän kirjoittamiselle. Vuoden sisään olen ehtinyt julkaista tässä blogissa 44 kirjoitusta, joten tämä pohdiskelu on siis 45. kirjoitukseni. Se on oikeastaan aika paljon ottaen huomioon, että jotkut kirjoitukseni ovat aika pitkiä. Olen saanutkin palautetta liian pitkistä kirjoituksista, ettei niitä jaksa lukea kokonaan. Siksi yritän ainakin nyt olla kirjoittamatta liian pitkästi...

Eikö hengellisen blogin olettaisi oikeastaan tulvivan lähinnä uskon salaisuuden ihanuutta sekä lämpöä, rauhaa ja rakkautta siitä, ettei mitään tämän ihanampaa voi olla. Sen kutsuhuudon toitottamista, että tulkaa kaikki muutkin uskoon. Sitähän se suurelta osin onkin. Varmasti parhaita asioita ainakin omalla kohdallani on se, että sen myötä lakkasin murehtimasta eri asioista. On niin levollista antaa kaikki huolet Herran haltuun, joka pitää minusta huolen;

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi." (Filippiläisille 4:6)

Ja kuitenkin jo ennen blogini aloittamista mielessäni kaihersi eri asioita, mistä ainakin haluaisin kirjoittaa. Ikuisuuskysymykset olivat nousseet elämässäni arvoon arvaamattomaan uskoontuloni jälkeen. Kun olin ollut vielä hakoteillä new agessa, niin totuuksia oli tarjolla useita. Niistä sai valita mieleisimmän. Uskoontulon jälkeen löysin totuuden Raamatusta, jonka mukaan ihmisellä on tasan kaksi mahdollisuutta missä viettää tämän elämän jälkeen ikuisuutensa; joko taivaassa tai helvetissä. Tämä tunne tuli niin voimakkaana ja tiesin haluavani kirjoittaa näistä asioista, mistä ihmiset haluavat kaikkein vähiten kuulla. Elämme parhaillaan lopun aikoja, joten nyt jos koskaan on mielestäni tärkeää puhua esimerkiksi synnistä, kadotuksesta, helvetistä ja ennen kaikkea parannuksen tekemisestä. Asioista, joita ei tänä aikana juuri pidetä esillä edes kirkossa. 

Miten tällainen kirjoitustyylini sitten on vaikuttanut lukijoihin. Kuten monissa asioissa yleensä, niin toiset tykkäävät ja toiset ei. Esimerkiksi jotkut entisen minäni paremmin tunteneet ihmiset ovat olleet melko hämmentyneitä siitä, miten oma ajatusmaailmani on muuttunut eri asioiden suhteen. Se on tietysti aina Jumalan työtä, mitä Hän suuressa viisaudessaan saa aikaan ihmisessä. Ehkä tällä on siksi ollut tarkoituskin havahduttaa, että se olen todella minä näiden kirjoitusten takana. Minä, joka olen ollut esimerkiksi tunnettu suuresta rakkaudestani iskelmämaailmaan ja muutenkin vankkumaton viihteen kannattaja. Kuinka nyt sitten puhun tästä aiheesta melko ankarassakin sävyssä tuodessani esiin, miten paljon siinä maailmassa on väärää. En edelleenkään sano, että kaikki viihde olisi pahasta. Ehdoton lähtökohta on kuitenkin se, millaista musiikkia kuuntelee tai millaisia elokuvia ja tv-ohjelmia katsoo. 

Tämä aika ja sen myötä pitkälle edennyt teknologia suorastaan tihkuu kaikenlaisia turhia ärsykkeitä. Niitä ovat muun muassa älypuhelimet, tabletit, pelit jne. Koko ajan pitäisi imeä netistä tietoa. Kaikki se, mitä sieltä tulee, vaikuttaa suuresti ihmisen mieleen. Kaikki nämä alkavat ottaa suuresti sijaa ihmisen elämässä, jos niiden valtaan vain kietoutuu. Maailmallinen materialismin henki on saanut monet tavoittelemaan elämäänsä viihdettä Jumalan tuntemisen sijaan. Jos jostain asiasta tulee elämässä tällä tavalla hallitseva, niin pikkuhiljaa se saa paljon suuremman vallan kuin Jumalan etsiminen. Jumalan ääntä ei enää kuule eikä yhteyttä Häneen saa kaiken tuon hälyn alta, jolle on antautunut.

Jos avaa radion ja sieltä tulee valtavirran nykymusiikkia, niin omien ”kristillisten korvakuulokkeideni” kautta minulle tulee niin levoton olo, että tekee mieli sulkea se saman tien. Siinä kaikessa kuuluu maailman henki ja sanoituksissa on hyvin paljon eksyttävää. New age on siinä vahvasti mukana samoin kuin haureuden henki. Tämä maailman henki houkuttelee suuressa määrin haureuteen, joka johtaa helposti uskonnollisiin vääristymiin. Niin kuin seksi on kauneimpia Jumalan ihmiselle antamia lahjoja mitä voi olla sekä suuri rikkaus oikealla tavalla toteutuessaan. Tämä aika on vain vääristänyt tämänkin perusteellisesti. Maailman henki yrittää monin eri tavoin houkutella vääriin asioihin, kuten hekumointiin, irstauteen ja irtosuhteisiin. Silloin kun seksuaalisuutta toteutetaan muutoin kuin Jumalan hyvän suunnitelman mukaan, joutuu väistämättä tekemisiin vihollisen kanssa. Raamatussakin varoitetaan haureuden hengestä, jolla on pääsy syvälle tunne-elämän eri kerrostumiin;

"Haureuden henki on eksyttäväinen henki.” (Hoosea 4:12 ja 5:4).

Minun ensisijainen tahtoni on elää Jumalan mieliksi eikä ihmisten. Tunnen, että Jumala haluaa käyttää minua näin. Koen tärkeänä olla yksi heistä, jotka omalla äänellään kertovat näistä asioista toisille. Vaikka näitä totuuksia Raamatun valossa ei olisi mielekästä kuulla, niin ainakin itse olen kiitollinen, jos olen saanut olla siunaukseksi toisille sekä toimia siunausten välikappaleena. Sehän oli yksi niitä perimmäisiä ajatuksiani, miksi halusin alkaa kirjoittaa. Kerroin jo alkuvaiheessa, että toivoisin voivani olla siunaukseksi muille. Ainakin tämä rukoukseni kuultiin, sillä minua lähestyi eräs ihminen yllättävältä taholta, jonka kanssa olimme entuudestaan vain kasvotuttuja. Kirjoitettuani blogiani noin puolen vuoden ajan, hän otti minuun yhteyttä ja kertoi lukeneensa paljon näitä kirjoituksiani. Rohkaisevinta minulle oli hänen tunnustuksensa siitä, että tekstini olivat toimineet hänelle sysäyksenä pitkälle etsikkoajalle, jonka myötä hän löysi Herran ja tuli uskoon. Näin Jumala toimii. 

Mielestäni meidän uskovien tuleekin toimia tällä tavalla lamppuina tässä maailmassa ja näyttää oikeaa tietä toisille. Siitäkin huolimatta, että siitä saa monesti osakseen vihaa ja halveksuntaa. Kyse on kuitenkin Pyhän Hengen voimasta ihmisen elämässä eikä sen tärkeämpää voi olla.