Juoruilu kuriin!

 

Psalmissa 141:3 sanotaan: Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea. 

Yllä olevalla Raamatun lauseella olisi hyvä muistuttaa itseään joka aamu ennen ylös nousemista. Kysehän on siis juoruilusta. Eikä ollenkaan niin harmiton tapa kuin voisi luulla. Ja kuinka suosittua se on aina ollut saati tänään. Juoruilu mielletään helposti lähinnä naisten harrastamaksi. Jo ammoisista ajoista lähtien on puhuttu ”juoruakoista” tai ”kylän juorukelloista.” Ja siitä huolimatta on käynyt ilmi, että juoruilu nimenomaan miesten kesken on suuresti lisääntynyt. Mikä siinä muiden ihmisten asioiden vatvomisessa on niin hirveän mielenkiintoista? Esimerkiksi työkavereiden kesken kysellään, onko mitään uusia juoruja? Miten herkullista onkaan saada kuulla jostain tutusta työkaverista jotain, mitä ei työyhteisössä yleisesti vielä tiedetä. Kuinka houkuttelevaa onkaan saada kertoa tällainen mehevä juoru ensimmäisenä sekä jakaa sen jälkeinen mielihyvä toisen osapuolen kanssa. Mistähän johtuu, että nämä juorut ovat pääsääntöisesti negatiivissävytteisiä? Harvoin osataan iloita toisten positiivisista aikaansaannoksista. Luoko juorujen levittäminen jotain ihmeellistä paremmuuden tunnetta, kun saa tilaisuuden painaa toista kenties virheen tehnyttä tai elämänkoettelemuksen kokenutta lähimmäistään alas?

Juoruilu ei ole ollenkaan tavatonta myöskään uskovien kesken. Tiedän itsekin, että uskovat usein juoruavat tavattoman paljon keskenään niin muista uskonsisarista ja veljistä siinä missä uskosta osattomistakin. Sitä vielä perustellaan sillä, että ainahan nyt  vähän voi ja uskotellaan, ettei pienimuotoinen juoruaminen ole vielä pahasta. Kyllä se vain on, sillä jo vähässäkin tulee antaneeksi pirulle pikkusormen. Uskovien kesken on tyypillistä kritisoida etenkin toisten mielestään vääränlaista uskonelämää. Tärkeintä olisi tietysti pitää huoli siitä omasta vaelluksestaan. Ja kaiken tämän päätteeksi saatetaan sitten hurskaasti vielä alkaa rukoilla tämän ihmisen puolesta, josta juuri juoruiltiin. Verhoudutaan sen alle, että mehän ollaan vain niin "huolissaan" ja vastuuntuntoisia tästä veljestä tai sisaresta. Tokihan on tärkeä ottaa sisaret ja veljet rukousten alle, mutta ei tällä tavalla. Tällaisella ei todellakaan vähennetä omaa syntitaakkaa, vaikka kuinka tuntisi itsensä juoruilun jälkeisen rukouksen jälkeen kuinka vanhurskautetuksi.  

Nolointa tässä kirjoituksessani on se, että kerron noista edellä mainituista esimerkeistä täysin omien kokemusteni valossa itsekin tuota harrastettuani.

Kun ihminen utelee muiden ihmisen asioista, se nimenomaan ruokkii juoruilemista. Eihän juoruilu yleensä siihen jää, vaan kuulija levittää sen eteenpäin seuraaville kauhisteltavaksi. Paras lääke katkaista juoru, on olla lähtemättä siihen mukaan. Muiden ihmisten asioista ei tulisi kysyä kuin asianomaiselta itseltään. Jokaisella on oltava oikeus paljastaa itsestään itse vain sen, mitä tahtoo tai olla kertomatta asioistaan mitään. 

Juoruileminen ja huhujen levittäminen ei ole Jumalan silmien alla ollenkaan vähäpätöinen juttu. 

Ei ole lainkaan yllättävää, että tämä maailma ja tiede yrittää väittää toista. On tehty paljon eri tutkimuksia, joissa on päädytty uskottelemaan, että juoruilu on vain inhimillistä ja jopa pitää meidät elossa. Netti on tulvillaan erilaisia muka hauskoja testejä ”millainen juoruilija olet? ja niin edelleen. Jopa tiede kannustaa juoruamiseen väittäen sen tuottavan tutkitusti suurta mielihyvää. Tätä ei tarvitse lainkaan ihmetellä, sillä tieteeseen turvaava ihminen luonnollisesti vastustaa Jumalan lakeja. Jos ihmisellä ei ole Jumalaa elämässään, ei hänelle yleensä aiheudu juoruilusta minkäänlaista synnintuntoa. Paavi Franciscus on siteerannut juoruilua jopa ruttoakin pahemmaksi vitsaukseksi.  

Uskovina meidän tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota tähän ikävään tapaan sekä pyrkiä riisumaan tällainen itsestämme. Tämä koskee tietysti ihan kaikkia. Meidän tulee pyrkiä olemaan valveilla kielemme kanssa ja hallittava mielemme, niin houkuttelevalta kuin tuntuisikin juoruta. Kun seuraavan kerran tekee mieli kertoa joku mehevä juoru, kannattaa kuulostella herkällä sydämellä omatuntoaan. Juoruilu on nimittäin niitä vanhan lihan metkuja, joista tulee päästä eroon. Juorun kertominen vahingoittaa lopulta kolmea eri henkilöä; juorun kertojaa, sen kuulijaa sekä juorun kohdetta itseään. Eteenpäin levitessään tämä vain toistuu.

Täytyy muistaa, että olemme ihmisinä kuitenkin vajavaisia. Jeesus antaa onneksi meille jokaiselle aikaa elämän korjaamiseen. Tässä yksi niistä asioista, jossa ainakin omalla kohdallani on hirveän paljon parantamisen varaa…