Elämme ajassa, jossa Jumalan olemassaolo on monille ihmisille täysin yhdentekevä. Uskonto nähdään vanhentuneena, turhana tai jopa vahingollisena. Ihmiset pilkkaavat Jumalaa avoimesti, ja monet julistavat ylpeästi, etteivät tarvitse häntä. Mutta pysähdytään hetkeksi tämän ilmiön äärelle: miksi Jumala – kaiken Luoja – herättää niin monessa nykypäivän ihmisessä torjuntaa, pilkkaa tai välinpitämättömyyttä?
Ihmisten sydämet paatuvat
Kristinuskon mukaan jokaisella ihmisellä on etsikkoaikoja – hetkiä, jolloin Jumala kutsuu heitä yhteyteensä. Sanotaan, että Jumala kutsuu kolmesti, mutta todellisuudessa ovi on aivan viime metreille asti auki. Nämä hetket ovat kallisarvoisia, mutta jos niihin ei vastaa, sydän voi paatua. Paatunut sydän ei enää kuule Jumalan kutsua eikä välitä totuudesta. Tämä ei kuitenkaan tee Jumalaa olemattomaksi eikä helvettiä mielikuvituksen tuotteeksi. On selvää, että ihminen saa valita, viettääkö hän iäisyytensä taivaassa vai kadotuksessa. Valinta tehdään tässä ajassa, ei sen jälkeen.
Valitettavasti monille helvetistä puhuminen ei enää kosketa. Helvetti on hylätty aihe monissa kirkoissa, myös evankelisluterilaisessa kirkossa, vaikka Raamattu on sen osalta hyvin selkeä. Ihmisiä ei haluta pelotella, mutta samalla heidät jätetään vaille totuutta. Mutta voiko olla mitään tärkeämpää kuin se, missä vietämme iäisyytemme?
Elämä ilman Jumalaa
Tämän päivän ihminen elää usein niin, että Jumala on täysin merkityksetön. Arki täyttyy työstä, viihteestä, somesta, itseilmaisusta ja kulutuksesta. Ajatus Jumalasta herää ehkä vain silloin, kun joku kuolee. Kun julkisuuden henkilö menehtyy, somessa toivotellaan "kevyitä multia" ja "hyvää taivasmatkaa." Mutta miksi taivasmatka olisi itsestäänselvyys, jos Jumala ja iäisyys eivät yhtään kiinnostaneet elämän aikana? Ei taivasta voi saada vain "oletuksena," että kaikille kävisi joka tapauksessa hyvin. Ei, sillä se on Jumalan lahja niille, jotka ovat vastanneet hänen kutsuunsa.
Monet ihmiset sanovat, että he eivät tarvitse Jeesusta. He elävät rohkeasti niin kuin kaikki olisi heidän hallinnassaan. Mutta entä sitten, kun elämä yhtäkkiä loppuu? Kun kuolema tulee lähelle, moni huomaa, ettei uskallakaan kohdata sitä ilman Jeesusta. On totta, että valinnan voi tehdä viime hetkelläkin – Jumalan armo ulottuu sinnekin. Mutta kuinka suuri menetys onkaan elää koko elämänsä ilman Jumalan rauhaa ja toivoa?
Uskon lahja rikastuttaa elämää
Itselleni uskovana kristittynä eläminen on ollut elämäni syvin siunaus ja rikkaus. Jumalan rauha, hänen ehtymätön rakkautensa ja lupauksensa iankaikkisesta elämästä ovat antaneet elämälleni tarkoituksen, jota en löytänyt mistään muualta. Ei ihmisviisaudesta, ei sielunvaelluksen ajatuksesta eikä mistään itse rakennetuista uskomuksista – vaan ainoastaan Raamatusta. Uskossa eläminen ei ole tehnyt elämästäni helppoa tai täydellistä, mutta se on tehnyt siitä merkityksellistä ja kantanut vaikeimpien hetkien yli.
Kristittynä eläminen merkitsee minulle toivoa, joka ulottuu yli tämän elämän rajojen – toivoa siitä, että kerran saan astua Jeesuksen luo taivaaseen. Tämä toivo ei perustu omiin voimiin tai ansioihini, vaan Jumalan lupaukseen ja armoon. Se on varmuus, joka ei järky, vaikka elämä olisi täynnä epävarmuutta.
Elämä on hauras eikä voi koskaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan. En voi koskaan tietää edes sitä, heräänkö enää aamulla. Kuolema voi tulla odottamatta, kuten aivoverenvuoro tai onnettomuus. Mutta uskon lahjan myötä minun ei tarvitse tätä pelätä, sillä tiedän, että olen valmis. Olen Jumalan armoon turvaten varma siitä, mihin olen matkalla silloin, kun tämä elämä päättyy. Siinä on rauha, jota mikään maallinen ei voi tarjota.
Älä pidä Jumalan armoa halpana
Jumalan armo on ääretön, mutta sitä ei tule pitää halpana. Kun Jumala kutsuu, kutsuun kannattaa vastata. Ei ole mitään tärkeämpää kuin elää yhteydessä Luojaansa ja tietää, että on tärkeintä olla valmis kohtaamaan hänet silloin, kun tämä elämä päättyy. Jumala ei kutsu meitä yhteyteensä vain iäisyyttä varten, vaan myös tätä elämää varten. Hänen rakkautensa on suunnaton, ja hän haluaa tarjota sinulle anteeksiannon, rauhan ja toivon.
Jos kuulet Jumalan kutsun, älä viivyttele. Tartu siihen tänään, sillä huomisesta ei ole kenellekään takeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti