Älkää tuomitko toisianne

 

Olen oppinut omasta kokemuksestani, että yksi asia, joka aiheuttaa paljon onnettomuutta ja vie ilomme ja rauhamme, on muiden ihmisten tuomitseminen heidän erilaisen elämäntapansa takia. En tarkoita tällä Raamatussa määriteltyjä moraalisia periaatteita ja Jumalan käskyjä, sillä niitä totta kai tuleekin noudattaa. 

On kuitenkin monia asioita, joissa uskovaisina otamme hyvin tuomitsevan kannan toisia kohtaan. Tiedän esimerkiksi uskovaiseksi tunnustautuvia ihmisiä, jotka nauttivat esimerkiksi mielelle haitallisten elokuvien katselusta. Esimerkiksi väkivaltaa ja seksiä sisältävät elokuvat, joita esimerkiksi Netflix ja muut suoratoistopalvelut suoltavat. Itse vältän kaikkea tällaista, koska ne vaikuttavat negatiivisella tavalla omaan sisäiseen rauhaani. Aikaisemmin tunsin voimakasta tarvetta arvostella muiden ihmisten valintoja ja antaa heidän ymmärtää, kuinka he voivat katsoa tuollaista. Mutta vähitellen olen oppinut, että on tärkeämpää keskittyä ensisijaisesti omaan hengelliseen vaellukseeni. 

Ymmärrän nykyään, että jokainen ihminen päättää omasta elämästään ja kuinka hän elää hengellistä elämäänsä. En voi tuntea toisen ihmisen sydämen tilaa hänen ulkoisen habituksensa perusteella, miten hän esimerkiksi pukeutuu, millainen hiustyyli hänellä on tai onko hänellä paljon tatuointeja. Jokaisen ihmisen suhde Jumalaan on henkilökohtainen, ja minun tehtäväni on yrittää tukea toisia ja rakastaa lähimmäisiäni. Tuomitseva asenne vain varastaa ilon ja rauhan, ja estää elämästä rakkaudellisesti ja armollisesti. 

Olen huomannut, että joissakin seurakunnissa halutaan ikään kuin häätää pois ja hylätä ne, jotka eivät näytä samalta tai toimi samalla tavalla kuin "tosiuskovat." Uskon, että sen sijaan näille ihmisille tulisi opettaa enemmän Jumalan rakkaudesta ja auttaa heitä muodostamaan henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tämä ei tarkoita, että kaikki tulisi hyväksyä sellaisenaan, vaan että meidän tulisi rakastaa ja tukea toinen toisiamme uskon matkallamme. Kantaa toistemme kuormia, sillä usein toinen on heikompi toista.

Suvaitsevaisuus ei tietenkään tarkoita sitä, että kaiken tulisi olla sallittua. Suvaitsevaisuutta käytetään nimenomaan tänä aikana väärin perustein verukkeena, jonka nimissä halutaan kumota jopa Raamatun lait. Jumala kuitenkin varoittaa peukaloimasta Raamattua. Siihen ei saa lisätä mitään, eikä poistaa siitä mitään. Mutta tietyissä asioissa voi myös toimia toisin, kuten lakata esimerkiksi tuomitsemasta tupakoivia ihmisiä automaattisesti helvettiin. Sen sijaan voisi yrittää tarjota rakkaudellista tukea heille, jotka kamppailevat esimerkiksi tällaisten riippuvuuksien kanssa. Tällaiset asiat kuten tupakointi, viinanjuonti tai ylensyönti eivät ole tietenkään hyväksi kenellekään. Jumala haluaa meidän huolehtivan omasta ruumiistamme. Taivaassa tuskin on tupakkapaikkoja. On tärkeää muistaa, että meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja syntimme, ja toisia tulisi kohdella armollisesti ja rakkaudella, kuten Kristuskin teki. 

Negatiivinen, katkera ja vihamielinen asenne on kuitenkin kaikkein haitallisinta. Tällaiset asenteet voivat tehdä kristinuskosta vastenmielisen asian. Kun uskovaiset asettavat toisille ehdottoman tiukkoja sääntöjä ja määräyksiä, se voi saada monet kääntymään pois uskosta. Uskon, että tämän vuoksi Jeesus istui aterialle publikaanien ja syntisten kanssa, ei siksi että Hän hyväksyi synnin, vaan siksi että hän halusi tarjota näille ihmisille armoa ja rakkautta. Hän veti ihmisiä puoleensa jumalallisen kauneuden ja kirkkauden kautta. 

Vakavia tai vaikeita aiheita ei tietenkään tule lakaista maton alle. Näistä tulisi kuitenkin puhua varovaisesti ja harkitusti. Tuomitseva asenne ja syyttely voivat viedä ilon ja rauhan sekä itseltämme että muilta. On tärkeää keskittyä omaan vaellukseensa ja elää niin, että voimme olla esikuvia ja antaa rakkautta ja tukea niille, jotka ovat hädässä tai tarvitsevat apua, ilman jyrkän tuomitsevaa asennetta. 

Jos huomaa jonkun omaisen, ystävän tai kenen tahansa ihmisen olevan tekemässä syntiä Raamatun sanaa vastaan, voi aina rukoilla heidän puolestaan, että Jumala avaisi heidän silmänsä näkemään totuuden ja korvansa kuulemaan Hänen äänensä. Jos tilanne ja hetki tuntuu oikealta ja Pyhä Henki sen selkeästi avaa, niin tässä tilassa voi olla tarpeen myös nuhdella heitä rakkaudellisesti, jos se on tarpeellista. Esimerkiksi hyvän ystävän tapauksessa, joka on aikeissa tehdä aviorikoksen tai taistelee riippuvuuksiensa kanssa, voi olla suorastaan velvollisuus varoittaa ja auttaa. Tämä edellyttää kuuntelua Jumalan ohjauksesta ja jos sinulle annetaan ohjaus nuhdella tai varoittaa toista, tee se rakkaudella ja myötätunnolla, sillä parhaassa tapauksessa voit olla Jumalan kädenjatke auttaessasi lähimmäistäsi parempaan vaellukseen. 

Toisten ihmisten tuomitsemisesta on erityisen hieno tämä kirjoitus Roomalaiskirjeiden 14. luvussa: 

Älkää tuomitko toisianne 

Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. (Room. 14:1-12)

Kaikki me olemme vajavaisia ja tarvitsemme Jumalan armoa päivittäin. Jumala kyllä tuntee meidät sydämestä sydämeen ja tietää, kuinka heikkoja ja epätäydellisiä olemme. Silti Hän pelasti meidät suuresta rakkaudesta ja armosta. Meidän vajavaisuutemme ja heikkoutemme eivät estä Jumalaa rakastamasta meitä ja ottamasta meitä omikseen. 

Kiitos Jeesukselle, että Hänen armonsa ja rakkautensa kautta voimme tulla vanhurskaiksi Jumalan edessä. Jeesuksen nimi on niin kallis ja rakas nimi. Hänen nimensä kautta me saamme tunnustaa pelastuksemme ja Jumalan suuren lahjan. Vaikka meissä ei ole mitään hyvää, niin uskon kautta voimme omistaa Kristuksen vanhurskauden ja elää Hänen armonsa varassa. Amen.

Huolestuttavaa maallistumista ja uskonnonvapauden kaventumista Suomen seurakunnissa

Nykyään Suomen seurakuntiin liittyvät uutisoinnit ovat täynnä yhä hätkähdyttävämpiä edesottamuksia koskien niiden maallistumista. Esimerkiksi Nurmijärven seurakunta uutisoi juuri lopettavansa iltapäivätoiminnastaan kaikki kristilliset perinteet vuoden 2024 alusta. Ensi vuodesta lähtien siellä ei enää toteuteta kristillistä kasvatusta. Moisen linjauksen on esittänyt johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja yhdessä seurakunnan kirkkoherran kanssa. Päätöstä on perusteltu halulla kunnioittaa perheiden ja lasten uskonnonvapautta. Seurakunnan järjestämässä iltapäivätoiminnassa ei siis jatkossa esimerkiksi enää rukoilla ruokarukouksia tai lauleta julistavia hengellisiä lauluja. Myöskään kirkkovuoden kulkua kristillisine tapahtumineen ei noteerata. 

Kaiken lisäksi Nurmijärven seurakunta esittää jo ennakoiden ajatuksen tasolla huolensa siitä, jos iltapäivätoiminnassa sattuisi olemaan jossain vaiheessa mukana muslimilapsi. "Silloin voisi olla mahdollista, että ryhmä tutustuisi myös islamin uskontoon", toiminnasta vastaava ohjaaja yksinkertaisesti toteaa. Eihän tästä voi todeta muuta kuin, että tässähän suorastaan kumarretaan muslimeille. Mitenkähän tilanne olisi jos jossain muslimimaassa iltapäivätoiminnassa olisi mukana kristitty lapsi...? Tekisivätkö he samoin? Epäilen...

Nurmijärven seurakunta on vain yksi esimerkki monien joukossa, miten eri tavoin seurakunnat ovat Suomessa maallistuneet. Huolestuttavaa on taas se, kuinka perinteisesti uskovien tilanne käy Suomessa kaiken aikaa ahtaammaksi. Siinä, missä Suomi on ollut vahvasti kristillinen maa, on rakas synnyinmaamme muuttunut nykyisellään pakanamaaksi vieraantuessaan koko ajan perinteisestä uskonnostamme. 

Onhan Raamatussa tosin monissa kohdissa ennustettu suurta luopumusta lopun aikoina, kuten esimerkiksi Matteuksen  24. luvussa. Näitä lopun ajan tapahtumia verrataan usein vedenpaisumukseen sekä Sodoman ja Gomorran tuhoamiseen, jolloin maailma oli jumalattomuuden vallassa. Huolestuttavimpia piirteitä on se, kuinka myös kirkolliset piirit näyttävät osallistuvan tähän luopumukseen, esimerkiksi queerpappeineen. 

Hannu Virta on taitavasti viitannut suvaitsevaisuuden kaksijakoiseen käsitteeseen kirjassaan Elian hengessä (TV7 Kustannus, 2020) seuraavasti: "Elian toimintaympäristö tuo mieleen jälkimodernin yhteiskuntamme, missä avainsana tuntuu olevan suvaitsevaisuus. Ihmiset suorastaan ylpeilevät näennäisellä avarakatseisuudellaan. Kuitenkin nämä humaaneina tasa-arvon puolestapuhujina esiintyvät arvoliberaalit osoittavat hämmentävän suurta suvaitsemattomuutta Raamattuun pitäytyviä kohtaan. He katsovat oikeudekseen hyökätä vihamielisesti Jeesuksen seuraajia vastaan ja pyrkivät leimaamaan heidät vanhanaikaisiksi fanaatikoiksi."

Toimittaja Aino Suhola puolestaan viittasi osuvasti Suomen pakanoituneeseen tilaan syyskuussa 2023 erinomaisessa kirjoituksessaan Laukaan kirkon 430-vuotisjuhlassa. Hän sanoi, kuinka nykyään neulankin voi löytää helpommin heinäsuovasta kuin Jumalan radion aamuhartauksista. Samaisessa kirjoituksessa Suhola viittasi siihen, kuinka Käärijä-huuma villitsi keväällä seurakunnissakin. Käärijän Cha Cha Cha esitys sovitettiin Vihdin konfirmaatiomessussa 2023 kirkkoon "sopivaksi" omilla sanoillaan ja naispappien hupaisalla koreografialla. On siis hyvin surullista havaita, kuinka kirkko sopeutuu yhä enemmän tämän maailman ajan vaatimuksiin.  

Saatana on valitettavasti vallannut esimerkiksi juuri euroviisut. Vaikka en ole seurannut niitä enää vuosiin, on mahdoton välttyä niiden voimakkaalta mediarummutukselta. Vielä hyvinä aikoinaan Euroviisut oli ihan kauniisti toteutettu eri kansat yhdistävä laulukilpailu. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi, kuinka 1979 kilpailun voitti Israelin upea rauhanlaulu Hallelujah. Nykyisellään Saatana marssittaa tälle areenalle esitettäväksi vuosi vuodelta jumalattomampia ja karmeampia esityksiä. Niin kuin tänäkin vuonna saimme ihan suomalaisittain todistaa saatanallisen Käärijän esitystä. Tosin paholaisella on kiire toimia, sillä se tietää, ettei sillä ole enää paljoa aikaa.

Kaikkeen edellä mainittuun sekä tulevaan on Jeesus viitannut myös samaisessa Matteuksen 24. luvussa 9. jakeessa, kuinka tulee vielä aika, jolloin uskovia myös murhataan. : 

"Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden." 

Mitä Jeesukseen uskomattomalle ihmiselle tapahtuu kadotuksessa?

 

”Hän oli hyvä ihminen”, muistellaan monista ihmisistä heidän kuolemansa jälkeen. Muistellaan, kuinka hän oli niin hyvä ihminen, joka teki paljon hyviä tekoja. "Ihan varmasti se ainakin meni taivaaseen, koska oli niin hyvä ihminen." Näin yleisesti ajatellaan uskosta osattomien kesken. Heidän, joita on kuitenkin enemmistö ihmisistä. Ihmisten ajatusmaailma ei valitettavasti riitä siihen asti, että olemalla hyvä ihminen ja hyvien tekojen tekeminen ei vie taivaaseen.

Entä jos ajateltaisiin asiaa tästä näkökulmasta, että pääsylipuksi taivaaseen riittäisi vain se, että joku oli hyvä ihminen ja tuli tehneeksi hyviä tekoja. Uskoi ehkä myös Jumalaan tapauskovaisen tavoin ja tuli käyneeksi joskus vaikka joulukirkossa sekä tietysti häissä, hautajaisissa tai rippijuhlissa. Miksi Jeesus Kristus sitten kuoli? Turhaanko? Ei tietenkään. Jeesus kuoli puhdistaakseen meidät synneistämme. Se, mitä meidän tulisi ihmisinä tehdä, niin panna kaikki uskomme ja luottamuksemme siihen, mitä Jeesus teki meidän hyväksemme. On syytä hyväksyä tämä tosiasia. Kaikki muut yritykset saada hyväksyntä ja kelvollisuus Jumalalta on yrittämistä pelkässä omassa voimassaan. Me ei voida tehdä mitään omin voimin tullaksemme Jumalan eteen. Sillä vain Jeesuksen ristin uhri on Jumalalle otollinen.

Miten siis käy ihmisille, jotka eivät ota vastaan Jeesusta Kristusta? He menevät kadotukseen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin yhtä lailla kuin taivaassa on erilaisia voittopalkintoja, niin myös helvetissä on eri rangaistustasoja. Voisi ainakin olettaa, että esimerkiksi Hitlerillä olisi helvetissä toisenlaiset olot kuin siivosyntisellä hyvällä ihmisellä. Sanoihan Jeesuskin Juudaksesta, että olisi ollut parempi, jos se ihminen ei olisi koskaan syntynytkään. Tällä Jeesus viittasi Juudaksen hirveään iankaikkisuuskohtaloon. Ehkei hyvät ihmiset siis kärsi kadotuksessa yhtä paljon, mutta ei siellä ole millään tasolla hyväkään olla. On kuitenkin hyvä muistaa, että valinta on ollut jokaisen ihan oma. Kenenkään ei olisi tarvinnut mennä kadotukseen.

Raamattu opettaa selkeästi, että helvetti on todellinen surun ja kivun paikka, jonne jumalattomat ja epäuskoiset lähetetään kuolemansa jälkeen. Uudestisyntyneet uskovat menevät ahtaan portin ja Jeesuksen kautta Jumalan valtakuntaan Vapahtajansa luo. Kaikki muut kuuluvat Saatanan valtakuntaan.

Miten siis välttää helvetti? Pelastus tulee yksin armosta. Yksin uskon kautta Kristukseen. (Joh. luku 3). Sinun täytyy siis uudistua uskossasi ja syntyä uudesti. Muuttua mieleltäsi, tunnustaa syntisi ja tehdä parannus. Ei riitä, että vain uskoo Jeesukseen.

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef. 2:8-9)

Edellä mainittu tunnettu Raamatun paikka tekee selväksi sen, etteivät hyvät ihmiset voi ansaita tietään taivaaseen. Iankaikkinen elämä on ilmainen lahja hyväksymällä Jeesus Kristus omaksi Herrakseen ja Vapahtajakseen.”

Entä jos joku kuuli evankeliumin perusasiat, ymmärsi sen ja jatkoi vaellustaan siinä samassa epäuskossa, kuten ennenkin? Miksi tällainen ihminen vaivautuisi edes yrittämään astumista Jumalan eteen perustellen olleensa niin hyvä ihminen? Miten tällainen ihminen voisi kaivata Jumalan läsnäoloa, jonka tunsi vastenmieliseksi ja jota hän vältteli kaikin tavoin koko elämänsä ajan.

Meidän on siis päätettävä, haluammeko kulkea Jeesuksen polun läpi vai yrittää päästä taivaaseen omilla ansioillamme. Tätä kysymystä pohdiskellessa kannattaa miettiä tarkasti, että jättääkö kaikki sen varaan, että luottaa vain ja ainoastaan itseensä…

Kirja-arvostelu: ETTEI TARVITSE PELÄTÄ (Karas-Sana)

 

Keväällä 2023 ilmestynyt kirja Ettei tarvitse pelätä (Karas-Sana) sukeltaa marginaaliin sekä arkaluontoiseen aiheeseen, josta on Suomessa vähemmän kirjoitettu; kuuluuko opetus henkivalloista evankelisluterilaisen kirkon piiriin. 

Näitä asioita on nyt saattanut kirjan kansien väliin Lea Kujanpää, joka toimii Kansan Raamattuseuran koulutusjohtajana ja pappina sekä korostaa rukousta elämän kantavana voimana. Kirja alkaa mielenkiintoisesti Kujanpään pohdinnoilla, kun hän kertoo aprikoineensa ryhtyäkö tähän projektiin, missä hän tulisi sukeltamaan syvälle outoon maailmaan. Kujanpää kertoo, kuinka häntä sekä kannustettiin, mutta myös varoiteltiin. Hän kertoo törmänneensä urallaan tilanteisiin, joihin aikoinaan saamansa teologin koulutus ei ollut millään tapaa valmistanut. 

Jo alkuun kirjassa todetaan se tosiasia, kuinka kaikki kristityt eivät suinkaan usko persoonallisen Pahan olemassaoloon. Lukijana vapauttavalta tuntuu se, että tässä kirjassa kerrotaan suoraan niistä asioista, joista yleensä puhutaan vain kuiskutellen tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. "Meillä on loppujen lopuksi aika vähän Raamatun antamaa tietoa henkimaailmasta," Kujanpää toteaa kirjassaan. Hän on tässä enemmän kuin oikeassa. Siksi tämä kirja täyttää olemassa olleen tyhjiön sisältämänsä tärkeän sanoman vuoksi.  

Kujanpää on kohdentanut teoksensa kolmelle eri kohderyhmälle. Ensinnäkin kristityille, jotka kokevat outoja ilmiöitä ja pelkäävät. Toiseksi kristityille, joille nämä ilmiöt ovat tuttuja ja jotka eivät pelkää sekä kolmantena kristityille, joilla nämä ilmiöt ovat vieraita. Yhtä lailla sanoisin, että tämä kirja on yhtä tärkeä niin uskossa oleville kuin uskosta osattomille. Tärkeää on se, että Kujanpää kehottaa kirjassaan turvautumaan kaikessa ensisijaisesti Jeesukseen sekä varoittaa liiasta kiinnostuksesta henkivaltoja kohtaan. Moni asia tänä aikana nimittäin ruokkii mielenkiintoa pimeää puolta kohtaan houkutellen ihmisiä kurkistamaan sinne. 

Noin puoleen väliin kirja paneutuu historiaan valottaen näiden asioiden taustoja ja perusasioita hamasta alusta aina tähän päivään saakka. Tässä ykkösosassa voi osalle lukijoista olla myös ihan vierasta asiaa, jos ei ole aiemmin tähän aiheeseen paljoa perehtynyt. Eihän evankelisluterilaisen kirkon piirissä suoriteta esimerkiksi manauksia, jotka ovat tutumpia katolisen kirkon piirissä. Kirjassa käydään lyhyesti läpi muun muassa saatanan pitkä historia, oppia demoneista ja niiden vaikutuksesta ihmisiin sekä näkemystä taikauskosta ja okkultismista.  

Kirjan sivulla 56 muistutetaan mielestäni hyvin tärkeästä asiasta: "Kristittyjen tehtävänä ei ole arvioida toisensa hengellisyyden määrää. On mahdollista ja suorastaan todennäköistä, että kristityn oma kokemusmaailma ei ole koko totuus. Mutta parasta on se, että vaikka kristitty olisi kuinka pinnallinen tai sekopäinen tahansa, Jeesukseen uskova on joka tapauksessa pelastettu Jeesuksen sovitustyön tähden." Niin juuri. Amen. Rohkaiseva on myös samassa kappaleessa oleva toteamus: "Kristitty saa nauttia täysillä tästä elämästä, eikä hänen tarvitse kantaa huolta henkimaailmasta. Sen kanssa ei tule hankkiutua tekemisiin, mutta jos kristitty joutuu joskus kokemaan jotain yliluonnollista pahaa, hän voi turvautua Jumalan sanaan: "Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua" (Jer. 1:8)" 

Kirjan mielenkiintoisin osuus alkaa noin puolivälissä, jolloin siirrytään tapauskertomusten pariin. Siinä puheenvuoron saavat henkivaltoihin liittyviä asioita kohdanneet evankelisluterilaisen kirkon työtekijät. Nämä lyhyet luvut seurakunnan eri tehtävissä toimivien ihmisten omista kokemuksista tuntuvat hyvin elämänmakuisilta ja todellisilta. Heistä paljastuu joidenkin kohdalla se, kuinka monet ovat joutuneet kokemaan näitä henkimaailmaan liittyviä kokemuksia tahtomattaan - tapahtui niitä sitten työssä tai vapaa-ajalla. Toiset heistä ovat aistineet esimerkiksi eri rakennuksissa olevan pahan läsnäolon herkemmin sekä demonin läsnäolon joskus jopa kirkossa. Heistä monia yhdistää tismalleen sama asia: se, kuinka nämä asiat ovat tabuja evankelisluterilaisen seurakunnan piirissä ja kuinka niistä pääsääntöisesti vaietaan. Huolestuttavaa on se, kuinka kirkko vaikenee näistä asioista ja etenkin piispat ovat täysin hiljaa. Esimerkiksi piispat mielistelevät enemmän ihmisoikeuksien ja sellaista asioiden puolesta, mitä ihmiset nykyään haluavatkin kuulla. Lopputulemana voi tämän kirjan perusteella todeta, että kirkko ei auta ihmistä pääsemään pahasta. Kirkko on kadottanut sanomastaan niin henkivalloista kuin ylipäätään helvetistä kertomisen. 

Itseäni tuli erityisen lähelle kirjassa kokemuksistaan kertovan Pappi H:n maininta: "Monet kirkon työntekijät tietävät, että on olemassa asioita, joista puhuminen herättää Pahan vastustuksen. Koetapa julistaa Jeesusta maallistuneessa ilmapiirissä, niin opit tuntemaan sellaisen näkymättömän paineen. Kun puhumme Jeesuksesta, kuulijat voivat kokea vapautumista, mutta julistaja voi kokea vastustusta. Joskus se tulee ihmisten kautta esimerkiksi nälvimisenä ja ivaamisena. Usein näyttää siltä, että suuriin siunauksiin liittyy erityisesti Pahan häirintää. Se ulottuu toisinaan myös läheisiimme." Edellä mainittu asia kolahtaa mielestäni yhtä lailla itseeni. Vaikka en ole kirkon työntekijä, niin esimerkiksi ainoana uskovana omassa perhekunnassa voin hyvin allekirjoittaa joka sanan.

Kirjassa puhuvat papit, diakonit, nuoriso-ohjaajat ym. eivät puhu omilla nimillään eikä heidän henkilöllisyytensä tai paikkakuntansa kirjassa paljastu. Tämä on siinä mielessä hyväkin, sillä samalla pinnan alta nousee rohkeammin esiin kirkon maallistumisen aikaansaamia ongelmakohtia. Eräs työntekijä toteaa suoraan, kuinka etenkin Etelä-Suomessa perinteinen hengellisyys on laimentunut ja liberaalisuus vallannut alaa. Tämä haastateltu nuoriso-ohjaaja paljastaa esimerkiksi sen, kuinka osa hänen kollegoistaan on jopa todennut, ettei hengellisistä asioista puhuminen nuorten kanssa ole heidän juttunsa tai kuinka ei ole välttämättä yhtä totuutta. Kirjasta käy ilmi, kuinka nopeaa tämä muutos evankelisluterilaisen kirkon piirissä on ollut ja miten suuressa määrin uususkonnollinen henki on vallannut alaa. Ääneen ei tietenkään sanota sitä, että enkeliterapiat, tarot-kortit tai joogaaminen ovat vieneet ihmiset etäämmäksi kristinuskon Jumalasta. 

Kirjan viimeiset nelisenkymmentä sivua on omistettu käytännön toimintaohjeille henkivaltojen hyökkäyksiä vastaan. Näille sivuille on koottu tiivistetysti tehokkaita toimintaohjeita, joissa kehotetaan hakemaan kaikessa Jeesuksen nimen ja veren suojaa. Kirjan päätteeksi on koottu tärkeitä ja siunaavia rukouksia. 

Kirjan teksti on kauttaaltaan hyvin mielenkiintoista. Lea Kujanpää on tehnyt ansiokasta työtä nivottuaan kokonaisuuden ytimekkäästi kirjan kansien väliin. Ainakin itseltäni meni aikaa lukea tämä kirja, koska halusin tehdä sen ajatuksen kanssa. Uskoisin tämän kirjan kiinnostavan niin kristittyjä, kuin yhtä lailla uskosta osattomia tai näistä asioista kiinnostuneita. On erittäin tervetullutta tuoda esiin asioita tästä näkökulmasta tänä päivänä kaikenlaisen uushenkisyyden puskiessa pintaan eri muodoissaan sekä eksyttäen ihmisten ajatukset toisaalle kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen sovitustyön merkityksestä.  

 5/5

 Petri Tuunainen

 

Onko Freddie Mercury taivaassa...?

                     

Seurasin 80-luvulla hyvin aktiivisesti amerikkalaisen popmusiikin tuulia. Sehän oli aikaa, jolloin musiikkivideot tulivat hyvin suosituiksi. Kaikki nuorethan niitä seurasivat. Sen sijaan, että olisi kysytty, oletko kuullut sen tai sen uuden biisin, niin saatettiin kysyä, että oletko nähnyt sen ja sen uuden musiikkivideon. Yksi tämän ajan suosikkibändeistä oli uransa jo 70-luvun alussa aloittanut Queen. Se erottui persoonallisella tavalla muiden joukosta. Lähinnä muistan ensimmäisenä heidän kasarisaundein sykkineen kappaleen Radio Ga Ga. Se oli ylistyslaulu vanhalle kunnon radiolle, joka oli menettänyt merkityksensä television ohitettua sen suosion. Tämä erikoinen laulu jäi hyvin mieleeni. Yhtä lailla mieleen jäävä oli myös heidän samana vuonna tekemänsä kappale ja etenkin musiikkivideo I want to break free, jossa bändin jäsenet keikistelevät transvestiitteina eli naisiksi pukeutuneina. Vaikka laulu oli tehty huumorilla, niin Amerikassa se ei mennyt oikein läpi ja huononsi yhtyeen välejä rapakon taakse. Jotkut loukkaantuivat tästä, että miehiset miehet pukeutuivat naisiksi. Video nähtiin voimaannutuksena transvestiiteille. Kun tähän lisättiin vielä yhtyeen laulusolistin julkiseksi tullut biseksuaalisuus, niin lopulta video joutui suositussa MTV:ssä kiellettyjen listalle. Edellä mainitut kappaleet ovat tosin vain yksipuolinen otos tämän yhtyeen monipuolisuudesta, joka oli ollut hyvin aktiivinen jo 70-luvulla. 

Queenin laulusolistilla Freddie Mercurylla oli joka tapauksessa taivaallisen kaunis ääni. Erityisen vahvasti mieleeni on jäänyt duetto Barcelona, jonka Freddie levytti duettona vuonna 1987 espanjalaisen Montserrat Caballen kanssa. Siinä hänen äänensä on aivan uskomaton ja sen kuuleminen saa aikaan yhä vilunväreet. Monien 70- ja 80-luvun bändien tapaan myös Queenin jäsenet elivät sillä tavalla kuin rocktähtien maailmassa eletään – siihen elämään sisältyy paljon huumeita ja seksiä.   

Freddie Mercuryn oikea nimi oli Farrokh Bulsara. Hän oli kotoisin Tansaniasta Sansibarin saarelta. Jumala oli todellakin antanut hänelle lahjaksi upean lauluäänen. Jumalalla on myös meitä jokaista varten hyvä ja täydellinen suunnitelma. Hän valitsee meille myös parhaan mahdollisen aviopuolison, kun vain seuraamme Hänen tahtoaan. Freddielle Jumala oli valinnut puolisoksi Mary Austinin, josta tuli hänen nuoruuden rakkautensa. Pari seurusteli kuusi vuotta ja he ehtivät olla kihloissakin. Jossain vaiheessa Freddie pyysi Marya myös avioitumaan kanssaan. Freddie ei pystynyt kuitenkaan vastustamaan sitä, että hän tunsi vetoa myös miehiä kohtaan. Kiertueilla hän petti Marya ja antautui seksisuhteisiin eri kumppanien kanssa. Vuonna 1976 Freddie tunnusti Marylle olevansa biseksuaali. Mary oli hyvin musertunut kuulemastaan. Olisiko hänellä kuitenkin joku aavistus ollut, sillä tämän jälkeen hän oli sanonut; Ei Freddie, en usko, että olet biseksuaali. Luulen, että olet homo. Pari erosi, mutta heidän välinsä säilyivät loppuun asti hyvinä. Elämänsä loppuvaiheessa Freddien päihteiden käyttö sekä irtosuhteiden ja  homoseksuaalisuuden harjoittaminen vain lisääntyi. 

Kristillisestä näkökulmasta katsottuna homoseksuaalisuus ei ole Jumalan tahdon mukaista ja tämä aihe on hyvin kiistanalainen. On tietysti paljon muitakin asioita, jotka eivät ole linjassa Jumalan sanan kanssa. Niitä ovat esimerkiksi anteeksiantamattomuus, valehtelu, aviorikos, murhaaminen ja monet muut. Meistä kukaan ei ole synnitön, vaan kaikki me epäonnistumme jossain. Sen vuoksi elämme uuden liiton alaisina Jeesuksen Kristuksen kanssa (Matt. 26:28). Lopulta Freddie Mercury joutui kohtaamaan 1980-luvun pelätyimmän vitsauksen nimeltä HIV, joka vei hänet 45-vuotiaana. Puolet Freddien omaisuudesta peri Mary Austin. Hän sai myös tehtäväkseen haudata Freddien tuhkat. Hautapaikkansa Freddie halusi pidettävän salaisuutena eikä siitä tiettävästi tiedä muut kuin yksin Mary Austin.  

Vaikka Freddie Mercury jätti varhain tämän maailman, niin Queenin musiikki on jäänyt elämään. Kun kuuntelee yhtyeen laulujen sanoituksia, niin niissä voi kuulla myös hengellistä vaikutusta. Lauloihan Freddie paljon niin hyvästä, pahasta kuin rumasta. Hän lauloi myös elämän tuskasta ja ilosta. Kaikkihan me kohtaamme elämässämme koettelemuksia (Joh. 16:33) ja teemme virheitä. Lopulta sydämemme asenne ratkaisee sen, menemmekö taivaaseen (Room. 10:9-10,13). Kun ihminen valitsee tien, joka ei ole Jumalan mielen mukainen, siitä seuraa valitettavasti väistämättä hengellinen ja ruumiillinen sairastuminen. 

Myös Freddie Mercuryn valinnasta seurasi ennenaikainen kuolema. Kuolema ilman Kristusta on lopullinen kuolema. Se on matka totaaliseen pimeyteen, jossa paholainen hallitsee ja ihmiset kärsivät. Freddie Mercury sanoi eräässä viimeiseksi jääneistä haastatteluistaan, ettei hän edes haluaisi mennä taivaaseen. Nämä sanat ovat jääneet elämään yhtenä hänen tunnetuimmista kuuluisuuksien toteamuksista internetissä. Freddie sanoi, ettei häntä ole tehty taivasta varten. Hän sanoi valitsevansa mieluummin helvetin, jossa uskoo tapaavansa paljon mielenkiintoisempia ihmisiä. 

Olimmepa mitä tahansa mieltä Freddie Mercuryn elämänvalinnoista, meillä ei ole oikeutta julistaa kadotustuomiota kellekään ihmiselle. Onhan paljon heitä, jotka eivät hyväksy esimerkiksi tatuointeja ja lävistyksiä. En minäkään niistä pidä, mutta silti minun ei tarvitse todistaa heille mitään, saati alkaa tuomita heitä (Joh. 8:14). Jumala tuntee meidän sydämemme ja meidän tulisi parhaamme mukaan palvella Häntä pystyäksemme rakastamaan muita. Jeesus kohtaa jokaisen siellä, missä he ovat ja meidän jokaisen vaellus Hänen kanssaan on henkilökohtaista. Siksi minullakaan ei tämän blogitekstin kirjoittajana ole todellakaan tuomiovaltaa siihen, mikä Freddie Mercuryn eli Farrokhin ikuinen kohtalo lopulta oli – se on yksin Jumalan ja hänen välinen asia. Jumalalle on kaikki mahdollista, kuten antaa ihmiselle, vaikka vielä viime hetkellä oljenkorsi tarttua ikuiseen elämään taivaassa. Tämän varaan tätä päätöstä ei tietenkään kannata jättää. Eikä monet nöyrry edes kuolinvuoteellaan Jumalan tahtoon. Mutta kuten Raamatussakin sanotaan; ”Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: – Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10–12) 

Uskosta osaton julkisuuden henkilö Wallu Valpio tokaisi Maria Veitolan tv-haastattelussa, että hän ainakin siirtyy kuoltuaan vain tuonne "alakertaan" nauttimaan hyvästä musasta. Ehkä monet vilpittömästi uskovat näin, kuten toivoisivat asian olevan. Raamattu ei kuitenkaan opeta näin. Se tekee selväksi, ettei helvetissä ole todellisuudessa minkäänlaisia rock-festareita, ei musiikkia eikä mitään hauskanpitoa. Jeesus varoittaa Raamatussa lukuisia kertoja helvetistä, kuinka siellä on oleva ainoastaan itku ja hammastenkiristys. Se on ikuinen ahdistuksen ja vaivan paikka, jossa kärsitään täysin tietoisessa tilassa. Aivan siinä, missä taivas on valon ja vapauden paikka, niin helvetti on pimeyden, epätoivon ja kärsimyksen paikka. Helvetissä ei ole mitään sellaista, mistä voisi saada nautintoa tai tyydytystä mistään. Helvetillä pelottelua pidetään tänä päivänä täysin tähän aikaan sopimattomana. Evankelisluterilainen kirkkokin on kuin pyyhkinyt sen pyyhekumilla pois Raamatun sivuilta ja häivyttänyt helvetin ihmisten mielistä. Tämän ajan korvasyyhyyn halutaan toitottaa vain ja ainoastaan totuutta Jumalan rakkaudesta ja armosta. Samoin kuin kutsua ihmiset seurakuntaan "syntisten pöytään" juuri sellaisina kuin he itse haluavat olla tekemättä tarvitsematta tehdä parannusta synneistään. Nykyaika haluaa uskotella, ettei helvettiin joutumisesta tarvitse olla lainkaan huolissaan. On kuitenkin vastuutonta jäädä siihen uskoon, että taivaaseen vain mennään. Tämä on yksi paholaisen pahimmista valheista. Sillä paholainen haluaa sokaista ihmiset, ettei olisi ollenkaan tärkeää ottaa Jeesusta vastaan. Miksi kenenkään silloin tarvitsisi edes uskoon tulla? Uskoohan paholainenkin Jeesukseen niin, että se vapisee, mutta sillä onkin aikomus ryöstää taivasosuutemme. 

Helvetti ei ole juhlia ja rock-konsertteja ystävien kanssa. Siellä vietät ikuisuutesi yksinäisyydessä. 

Mitä tulee tämän kirjoituksen otsikkoon, onko Freddie Mercury taivaassa? En tiedä. Toivottavasti. Julkisesti emme tosin saaneet koskaan nähdä hänen ilmaisevan katumusta syntejään kohtaan. Sen perusteella, että hän esimerkiksi tuossa tunnetuksi jääneessä lausahduksessaan sanoi hyvin selkeästi tahtovansa mennä helvettiin, tekee mahdolliseksi, että hän voi hyvin olla siellä. Jumala yksin tietää. Jos kuitenkin Jeesus oli tämän miehen sydämessä ja hän otti ennen kuolemaansa Jeesuksen vastaan, niin silloin hän on taivaan kodissa. Toivoisin todella näkeväni hänet taivaassa, jos itse onnistun sinne kilvoittelemaan. Sitä meidän kaikkien tulisi tavoitella eli käydä hyvä uskon kilvoittelu. 

Kaikille kristityille haluan sanoa; antakaa Pyhän Hengen loistaa teidän kauttanne valona muille. Rakastakaa muita kuten Jeesus rakastaa sinua – ehdoitta riippumatta siitä, mitä teet! 

Minulle tuli muuten täydellisenä yllätyksenä, että ihan ensimmäisellä Queenin albumilla on laulu Jeesuksesta. Laulu Jesus kertoo ihmisistä, jotka menevät katsomaan Herraa Jeesusta, kuinka Hän parantaa ihmisiä. Ensin luulin, että onko tämä laulu jotain jumalanpilkkaa. Mutta ei se ole. Freddie Mercury oli kuulemma pitkälle lukenut ja ennakkoluuloton ihminen, joka sai inspiraationsa monista teksteistä, joita oli kirjoitettu häntä ennen. Jossain yhteydessä Freddie oli sanonut rakastaneensa gospel-musiikkia. Hän mainitsi Aretha Franklinin Amazing Grace albumin yhdeksi suosikeistaan. Hän kertoi halunneensa äänittää duona gospel-laulun Arethan kanssa, mutta odotti naisen lähestyvän ensin häntä. Olen iloinen, että löysin tämän laulun nyt vuonna 2023. Tarvitsemme nimittäin tänä päivänä Jeesusta enemmän kuin koskaan. Yksin Hänelle kuuluu kunnia!

Queenin Jesus -kappaleen sanat:

 Ja sitten näin Hänet joukossa

And then I saw Him in the crowd

 

Hänen ympärilleen oli kokoontunut paljon ihmisiä

A lot of people had gathered round Him

 

Kerjäläiset huusivat spitaalisia, jotka kutsuivat Häntä

The beggars shouted the lepers called Him

 

Vanhus ei sanonut mitään

The old man said nothing

 

Hän vain tuijotti ympärilleen

He just stared about him

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas

All going down

Sitten mies tuli hänen jalkojensa eteen, ja hän kaatui

Then came a man before His feet he fell

 

Epäpuhdas sanoi spitaalinen ja soitti kelloaan

Unclean said the leper and rang his bell

 

Tuntui kämmenen koskettavan hänen päätään

Felt the palm of a hand touch his head

 

Mene nyt mene nyt, sen sijaan olet uusi mies

Go now go now you're a new man instead

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas

All going down

Kaikki alkoi kolmesta viisasta

It all began with the three wise men

 

Seurasi tähti, joka vei heidät Betlehemiin

Followed a star took them to Bethlehem

 

Ja sai sen kuuluviin kaikkialla maassa

And made it heard throughout the land

 

Born oli ihmisen johtaja

Born was a leader of man

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas

All going down

Kaikki alkoi kolmesta viisasta

It all began with the three wise men

 

Seuraaja tähti vei heidät Betlehemiin

Followed a star took them to Bethlehem

 

Ja sai sen kuuluviin kaikkialla maassa

And made it heard throughout the land

 

Syntynyt oli ihmisen johtaja

Born was a leader of man

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas katsomaan Herraa Jeesusta

All going down to see the Lord Jesus

 

Kaikki menevät alas

All going down

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus

 

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Korinttolaiskirje 5:17)

Mitä tarkoitetaan sillä, kun ihminen tulee uskoon, niin hänestä tulee uusi luomus? Olen ymmärtänyt, että kun ihminen on tullut uskosta vanhurskaaksi ja syntynyt uudesti ylhäältä, hän alkaa sekä pelätä Jumalaa että rakastaa Häntä. Hän kääntyy jatkossa Jumalan puoleen pyytäen Häneltä apua. Kun elämässä tulee eteen esimerkiksi vaikeita valintoja, niin uskovan ei tarvitse enää yrittää epätoivoisesti etsiä niihin ratkaisua itse, vaan hän voi antaa nämä asiat Herralle. Kun elämässä tulee vastaan koettelemuksia, niin etenkin silloin uskova huutaa Jumalan puoleen. Kehotetaanhan Raamatussakin anomaan, ja etsimään, niin me löydämme sekä kolkuttamaan, niin meille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsiä löytää ja kolkuttavalle avataan. (Matt. 7:7-8). Tämä voi joskus koetella todella uskoa ja aiheuttaa epätoivon hetkiä etenkin hädän hetkellä, kun vastausta kaipaisi juuri siinä paikassa. Miksi Jumala vaikenee eikä vastaa? Vähätteleekö Hän hätääni? Tässä tilanteessa usko voi olla suurella koetuksella. Jumala vastaa ajallaan ja omalla tavallaan. Niin kuin sanotaan, että tuntemattomat ovat Hänen tiensä. Joskus Hänen tahtonsa on toinen kuin se mitä odottaisi. Tämä voi luoda joskus epäuskoa ja pahimmillaan luopumusta.  

”Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:18) 

Kun ihminen on tullut uskoon, Hän alkaa kiittää ja ylistää Jumalaa sekä olemaan kaikessa ahdingossa Hänelle kuuliainen. Hänelle tulee myös rakkaus ja huoli lähimmäisiään kohtaan, koska hänen sydämessään vallitsee nyt hengellinen ja pyhä mieliala. Ilman synnintuntoa evankeliumille ei ole kuitenkin sijaa ihmisen sydämessä. Ihmisessä on herättävä synnintunto, joka tuo mukanaan kaipauksen anteeksiannosta. Jumalan pelko on taas sitä, että ihminen välttää tekemästä sellaisia asioita, mitä Jumala vihaa. Jos kuitenkin hylkää Jumalan tahdon ja alkaa taas kulkea omia teitään, on se paluuta lähtötilanteeseen.   

Usko Jeesukseen Kristukseen tuo tullessaan ihan uudenlaisen Jumalan tuntemuksen, koska uskoon tulon myötä jokainen kristitty saa osakseen Pyhän Hengen. Pyhä Henki ohjaa häntä. Hän ei siis tarvitse toista ihmistä opettamaan häntä siinä, millainen Jumala on. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei uskovien yhteys olisi tärkeää, sillä se on. Uskon kautta Jeesus Kristus kuitenkin jo asuu ihmisen sydämessään. 

Kristityssä asuva Pyhä Henki synnyttää hänen sydämessään uuden elämän sekä syvän tahdon pyrkiä elämään Jumalan mielen mukaista elämää. Tekemään sitä, mikä hyvää on. Kristitty erottaa sen, mikä on syntiä ja mikä oikeaa Jumalan edessä. Kristityssä asuva Jumala hengestä syntynyt uusi ihminen rakastaa Jumalaa yli kaiken eikä häntä tarvitsee millään tavalla pakottaa tai kehottaa Jumalan tahdon etsimiseen. Hän tekee sen nimittäin täysin luonnostaan niin kuin Aatami ja Eevakin vielä ennen lankeemustaan.

Kumpaa tietä kuljet?

 

Osallistuin hiljattain miesten raamattupiiriin. Siellä mukana ollut mies kertoi kahdesta mielenkiintoisesta tapauksesta. Tapaukset liittyivät hänen vaimoonsa, joka on toiminut viime aikoina vapaaehtoistyössä saattohoitajana hoitokodissa. Siellä hän oli nähnyt hiljattain kaksi hyvin mielenpainuvaa, mutta erilaista kuolemaa. 

Ensimmäisessä tapauksessa uskossa oleva vanha nainen oli jättänyt tämän maailman rauhallisesti. Pidellessään naista kädestä hänen lähtönsä viime hetkillä, oli nainen kuvannut sen, mitä näki silloin edessään: hän oli nähnyt katetun juhlapöydän - juuri sellaisen millaiseksi Karitsan häät on aina kuvattu. Nainen oli ollut ihmeissään, kuinka uskomattoman hieno se näky oli. Sitten hän oli nukkunut rauhallisesti pois. 

Toisessa huoneessa teki puolestaan samoihin aikoihin kuolemaa vanha kärttyisen oloinen rouva. Siitä huolimatta, että hoitokodissa oli tuolla hetkellä ihan hiljaista, niin ennen kuolinhetkeään tämä nainen oli pidellyt korviaan ja kysynyt tuskaisena, että "Mistä tämä helvetinmoinen meteli kuuluu?" Sen jälkeen naisen viimeiset sanat olivat olleet: ”Missä se puukko on, antakaa se minulle. Tarvitsen sitä?” Sitten nainen oli vain äkillisesti kuollut. 

Niin...on todellakin kaksi puolta, joista meillä on mahdollisuus jo tässä ajassa valita. Kumpaa tietä sinä kuljet?