Miksi kävin kasteella?

”Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matteus 28:19)

Torstai 10. syyskuuta 2020 oli päivä, jolloin minä kävin kasteella. Se tulee aina olemaan elämäni ikimuistoisimpia päiviä. Olin puhunut ystäväni Kirsin kanssa jo aikaisemmin siitä, että mitä mieltä itse olen, olisiko minun tarpeen käydä kasteella. Aihe ei ollut siihen mennessä täysin selkeä vielä minulle, joten en ole ollut ihan varma. Olimme kylläkin hieman aikaisemmin suunnitelleet matkaa Israeliin erään toisen ystävän kanssa. Meillä oli ajatuksena päästä sen yhteydessä menemään kasteelle Jordan-virrassa. Paikassa, missä Jeesuskin aikoinaan sai kasteen. Israelin matka on kuitenkin nykyisessä maailman tilanteessa mahdoton ajatus. Niinpä hiljennyin rukoukseen, jonka myötä mielessäni vain voimistui ajatus, että kyllä minun olisi tarpeen tulla kastetuksi.

Kerroin tästä kaste-asiasta syyrialaiselle uudestisyntyneelle ystävälleni Mohamadille, jonka olen nähnyt johdattavan useita muslimeja kristinuskoon sekä kastavan heitä. Kaste-asia tuli puheeksi hänen piipahtaessaan Jyväskylässä paria viikkoa ennen kastettani. Tapasimme maanantaina 31.8.2020 työpaikkani lähellä olevalla huoltoasemalla. Meillä oli tuolloin hyvä keskustelu siitä, miten voisimme toimia Jumalan valtakunnan parhaaksi. Sen perusteella, miten Jumala on minulle puhunut, olen nimittäin halunnut auttaa tätä veljeä hänen työssään muslimien pelastamiseksi. Ohimennen puhuimme myös kasteesta ja esitin toiveen, jos Mohamad voisi joskus kastaa myös minut. Hän sanoi tekevänsä sen mielellään ja mahdollisimman pian.

Todellinen syy, miksi Mohamad halusi tavata minut tuona päivänä oli se, että hän oli palannut hiljattain evankeliointimatkalta Lesbokselta. Hänellä oli minulle sieltä joku ”tuliainen”, jonka halusi henkilökohtaisesti antaa. Loppujen lopuksi hän unohti antaa minulle tuon sieltä saarelta kiikuttamansa oliiviöljypullon. En viitsinyt edes muistuttaa häntä asiasta, ja vasta kotonaan Helsingissä hän huomasi, että pullo oli yhä hänellä. Tällä asialla oli kuitenkin tarkoitus; nimittäin se, että tapaisimme pian uudelleen. Lohdutin häntä kertomalla, että tulisin seuraavalla viikolla Espooseen kuntoutukseen, mikä on lähellä hänen kotiaan. Samalla tajusin, että tässä olikin Jumalan käsi välissä. Meidän oli tarkoitus tavata pian uudelleen hoitaaksemme samalla tämän kaste-asian. Elettiin vielä kauniita loppukesän päiviä. Siinä ympäristössä Espoossa, missä viettäisin tuon viikon, on lähistöllä toinen toistaan kauniimpia metsä- ja kalliolampia. Ymmärsin silloin, että jokin niistä voisi antaa puitteet kasteelle, jonka voisimme suorittaa siellä. Paikaksi valikoitui Kaitalampi, jossa olin edellisenä kesänä jo käynyt polkupyörällä. Näin nimittäin jo sieluni silmin sen poukaman, missä olin ensimmäisen kerran käynyt vuotta aikaisemmin uimassa. Halusin, että kaste toteutettaisiin juuri siinä. Niinpä me tapasimme tuona syyskuisena torstaina Espoossa. Rukoilimme sitä ennen yhdessä, jonka jälkeen lähdimme Kaitalammelle. Tänne siis johdatin tämän seurueen, jossa olivat Mohamadin lisäksi kaksi muuta uskon veljeä Kimmo ja Mikael sekä Mohamadin vaimo sekä heidän pieni tyttärensä.

Kasteen toteutus oli hyvin mieleenpainuva tapahtuma. Mohamad hoiti sen Mikaelin kanssa ja minä olin heidän keskellänsä. Mohamad kysyi nämä asiat englanniksi, jotka Mikael käänsi:

- Uskotko Jumalaan ja Pyhään kolminaisuuteen?

- Uskotko, että Jeesus on ainut tie Jumalan luokse?

- Uskotko, että Pyhä Henki on kanssamme ja johtaa meitä?

Näihin kaikkiin minun tuli vastata Tahdon, jonka jälkeen Mikael sanoi: Olet nyt tunnustanut uskosi ja nyt tämä usko on perustana kastamiselle Isän, Pojan Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä.

Sitten se tapahtui; Mohamad ja Mikael upottivat minut kokonaisuudessaan veden alle. Oli kylmä päivä ja ajatus hyiseen veteen menosta ensin puistatti. Ihmeellistä oli kuitenkin se, ettei upottaminen paleltanut lainkaan. Kuten Mohamad Facebook-päivityksessään samana iltana totesi:

 ”Tänään juhlimme veljemme Petrin kastetta. Kunnia Herralle, että Hän ei käytä minua vain muslimien keskuudessa vaan myös täällä kotimaassani Suomessa. Tämä päivä oli tuulinen ja kylmä, mutta Jumala on aina uskollinen ja Hän lämmitti meitä, ja kaste tapahtui ulkona lammessa. Hallelujah!”

Miksi halusin siis käydä kasteella? Kuten Raamattu sanoo: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen." Kaste on sellainen asia, joka on jakanut kristillisiä piirejä enemmän kuin mikään muu asia. Minäkin sain jo saman tien kuulla ihmettelyä, että eikö sinua ole jo vauvana kastettu. Kaste on kuitenkin päätös lähteä seuraamaan Jeesusta. Olin tullut siihen tulokseen, että upotuskaste on minulle tarpeellinen. Hyväksyn silti täysin ihmiset, jotka ovat ottaneet Jeesuksen sydämeen aikuisena ja ovat sitä mieltä, että lapsikaste on riittävä. Eihän sekään rikollinen, joka riippui Jeesuksen vieressä ristillä, ollut käynyt kasteella. Tästä huolimatta hän pääsi taivaaseen. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä mitä ajatella, jos joku sanoo ettei ilman kastettakin voisi pelastua.

Tässä One Way Missionin videossa Markus Sainio kertoo todella kattavan tiivistetysti, mistä kasteessa on oikein kysymys. Nämä hänen esiintuomat asiat on referoitu seuraavassa alle;

Kaiken pohjana on ensinnäkin Jeesuksen kaste. Raamattu kertoo, kuinka Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes hämmästyi suuresti huomattuaan Jeesuksen olevan seuraavana jonossa.

- Minä tarvitsen kasteen sinulta ja nyt sinä tulet minun luokseni, Johannes esteli.

- Salli se nyt, koska näin meidän tulee täyttää koko vanhurskaus, Jeesus vastasi hänelle.

Silloin Johannes suostui siihen. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi vedestä. Samalla taivaat aukenivat ja Jeesus näki Jumalan hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkysen. Ja taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani johon olen mieltynyt.”

Jeesus on siis esikuvamme kaikessa eli myös kaste-asiassa. Jeesus oli noin 30-vuotias, kun Hänet kastettiin Jordan-joessa upotuskasteella. Jeesus tiesi mitä teki ja tuli itse kasteelle. Kasteessa Jeesus tuli julkisesti kasteelle jättäen myös meille esikuvan kasteesta.

Kenet kastetaan? Uusi testamentti antaa selkeän kuvan tästä. Kasteen selkeä tarkoitus on se, että ihminen on kuullut evankeliumin ja hän haluaa tehdä parannuksen synneistänsä ja uskoo evankeliumin. Raamattu puhuu uskoon tulleiden kasteesta, ei aikuisten tai lasten kasteesta.

Milloin kasteelle? Tähän Raamattu vastaa selkeästi; ”Ja nyt mitä viivyttelet. Nouse ja huuda avuksi Herran nimeä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Kasteen tulisi siis tapahtua mahdollisimman pian uskoon tulon jälkeen. Minä katson uskoontuloni tapahtuneen jo kevättalvella 2019, mutta nyt katsoin ajankohdan olevan sopiva. On kuitenkin tärkeää olla varmistunut siitä, että ihminen todella on uudestisyntynyt, saanut opetusta ja ymmärtää, mitä on tekemässä. Kasteessa lähdemme vaeltamaan Jeesuksen seuraajana.

Kaste tapahtuu upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Uskovien kaste on julkista tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi.  Se on myös kuuliaisuuden askel seurata Jeesusta kaikessa, myös kasteasiassa. Uskoon tullessamme me kuolemme tälle maailmalle ja haluamme elää jatkossa täysillä Jeesukselle ja Hänen opetukselleen. Omakohtaisesti koin kasteen jälkeisenä yönä seuraavan asian. Näin voimakkaan unen, jossa olin jonkun hiljakseen virtaavan joen partaalla. Huomasin, että siitä ohitseni lipui ruumis siellä veden alla. Silloin tajusin sen olevan entinen minäni, vanha kuori, joka siellä lipui pois ja josta sain nyt päästää irti. Kuinka ihanan vapauttava tunne!

Tilanne on siis sama, mitä tapahtuu kuolleille ihmisille; heidät haudataan. Kun ihminen kasteella upotetaan veteen, se kuvaa Jeesuksen kanssa haudatuksi tulemista. Kun nousemme vedestä, se kuvaa Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Kasteessa samaistumme Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Raamattu sanoo: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Jeesukseen Kristukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?” Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin meidänkin pitää uudessa elämässämme vaeltaman.

Raamattu sanoo, että kasteessa kastettava pyytää hyvää omaa tuntoa Jumalalta. Kasteessa myös pukeudumme Kristukseen. Kaste on Jeesuksen esimerkin seuraamista ja toteuttamista. Miksi siis mennä kasteelle? Se on Jeesuksen antama esimerkki. Jeesuskin meni kasteelle täyttääkseen Isä Jumalan tahdon. Toiseksi, Jeesus opetti opetuslapsiaan kastamaan uskoon tulleita. Kolmanneksi; se oli käsky, sillä Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän kastaa uskoon tulleet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Neljänneksi, alkuseurakunta kastoi uskoon tulleet.

Kasteen kautta liitytään yleensä paikallisseurakunnan yhteyteen. Ne, jotka tulivat kasteen yhteyteen, kastettiin. Minulla ei ole varsinaista omaa paikallisseurakuntaa. Oikeaa seurakuntaa voi olla vaikea löytää, koska ne koostuvat aina ihmisistä. Kuulun yhä evankelilais-luterilaiseen kirkkoon enkä ole nähnyt mitään syytä erota. Huolimatta minkään kirkkokunnan jäsenkirjoista, minä tunnen kuuluvani Jumalan seurakuntaan. On myös tärkeää saada olla uskovaisten ystävien kanssa tekemisissä ja tuntea Hengen yhteyttä. 

Kun ennen kasteeni hetkeä rukoilimme yhdessä Mohamadin, Mikaelin, Kimmon ja Teijan kanssa, niin rukouksen yhteydessä minua muistutettiin, että ennen kastetta tai sen jälkeen voi joutua kohtaamaan kovia taisteluita. Paholainen nimittäin vihaa sitä, että otamme tällaisia kuuliaisuuden askeleita uskon tiellämme. Minä en ole toistaiseksi tuntenut kokeneeni suuremmin tällaista, mutta tiedän tällaista olevan odotettavissa, mitä enemmän uskon tiellä kasvamme. Uskovan elämä tässä maailmassa ei ole helppoa. Muutama ihminen poisti minut saman tien Facebook-kavereistaan nähtyään videon kastetoimituksestani. Tämähän kertoo siitä, että nämä ihmiset ovat tunteneet jonkinlaisen piston sydämessään ottaessaan asian näin raskaasti. Jos he kokisivat olevansa oikealla tiellä, niin uskon asiat eivät silloin koskettaisi heitä tällä tavalla. Kasteella käyntini suurin motiivi oli siis kuuliaisuuden osoitus Jumalaa sekä Herraani Jeesusta Kristusta kohtaan. Halusin saada pelastusvarmuuden lähtiessäni seuraamaan Jeesusta. Haluan olla myös siunaukseksi omalle perhekunnalleni, että hekin pelastuisivat. Tämä asia on niin sydämelläni eikä mene päivääkään, etten rukoilisi rakkaiden perheenjäsenteni kuin muiden elossa olevien sukulaisteni ja ystävieni puolesta.

Irti peliriippuvuudesta!

KUVA: RAY

Olin arviolta 12-vuotias, kun lähdin nuoremman veljeni kanssa jouluostoksille Jyväskylän tavarataloihin. Minulla oli noin 20 markkaa rahaa kukkarossani. Puolet markan kolikkoina ja yksi kympin seteli. Ei kovin paljoa, vaikka se tuolloin 80-luvun alussa isolta rahalta tuntuikin. Satuimme kulkemaan Sokoksen kahvilassa olleen pajatson ohi ja hetken mielijohteesta päätin kokeilla sitä. Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni. Löin sinne ensimmäisen hopeanvärisen markan ja mitä ihmettä?!!!! Se singahti suoraan pajatson keskimmäisestä kolosta sisään. Seurasi noin sekunnin hiljaisuus ja sitten päävoitto – huikeat 12 markkaa kilisivät ryöppynä pajatson alaosassa olevaan lokerikkoon. Kahvilan asiakkaiden päitä kääntyili rahankilinästä aiheutunutta ääntä kohti, ihmiset taputtivat ja taisi sieltä jotkut huikata bravotakin ”päävoitosta.” Minä seisoin siinä pajatson edessä häkeltyneenä ja siitä voiton tunteesta huumaantuneena! Voiko ihan oikeasti näin helpolla saada rahaa? Minulla oli ollut vain kaksi kymppiä matkassani, mutta yhdessä sekunnissa olin äkkirikastunut. Minulla oli nyt yli 30 markkaa käytettävissä jouluostoksiin. Rahat painoivat pienessä kukkarossani, joka oli ratketa nyöreistään kolikoiden tiukasta puristuksesta. Kunpa olisinkin osannut ajatella fiksusti ja lopettaa siihen paikkaan. Nyt olisi ollut mitä sopivin hetki lähteä tekemään niitä jouluostoksia, mitä varten olimme kaupoille tulleetkin. Päähän oli kuitenkin jo hiipinyt ajatus voittoni tuplaamisesta. Sehän näytti olevan hyvin helppoa takoa rahaa moisesta ihmesammosta. Niinpä pajatsoon sujahti uusi markka ja kohta toinen, mutta nyt tuli pelkkiä huteja. Oli siis yritettävä uudestaan. Sinne upposi seuraava markka ja taas uusi, mutta keskimmäinen kolo oli nyt kuin hylkivä magneetti, joka ei päästänyt markkojani lähellekään. Muuten markkani kyllä tuntuivat maistuvan tälle kapistukselle tosi hyvin. Nuorempi veljeni alkoi estellä ja kehotti minua jo lopettamaan tuon pelin sikseen. Mutta en vain voinut. Muistin, että minullahan oli vielä se kympin seteli pussissa, joten päätin käydä kahvilan kassalla vaihtamassa senkin markoiksi. Eihän tarvittaisi kuin uusi täysosuma, niin kaikki kääntyisi takaisin voitoksi. Kohta kilisisi taas. Sehän oli ollut ensimmäiselläkin kerralla niin helppoa, kun vain osaa sihdata tarpeeksi tarkasti. Aika nopeaan tahtiin oli kohta jokainen markka uponnut siihen masiinaan. Kun olin lyönyt viimeisen markkani koneeseen, oloni oli epäuskoinen. Miten näin oli saattanut käydä? Pajatso oli niellyt armoa tuntematta kaiken. Joululahjat jäivät sillä kertaa ostamatta. Muistan, miten olin tuon jälkeen pitkään tyrmistynyt ja surullinen. En kehdannut edes kertoa vanhemmilleni. Mietin vain, että miksi, miksi?

Toistamiseen onni potkaisi minua, kun ostin kotipaikkakuntani grilliltä Herkkuvakasta elämäni ensimmäisen Ässä-arvan. Silloin olin jo ehtinyt ylä-asteelle. Elämäni ensimmäinen Ässä-arpa tuotti minulle 200 markan voiton, jonka sain kassalta suoraan käteen. Kaksi lilansävyistä satasen seteliä J.V. Snellmanin kuvalla! Huh, se oli valtava summa ylä-asteikäiselle pojalle. En voinut uskoa todeksi, että olin voittanut niin paljon. Tälläkin kertaa voiton huuma sokaisi minut enkä ollut oppinut parin vuoden takaisesta pajatso-episodista yhtikäs mitään. Sen sijaan tälläkin kertaa uskoin löytäneeni uuden keinon ansaita helposti rahaa. Tuohon aikaan vhs-videot olivat suuri haaveeni. En halunnut mitään tuohon aikaan niin paljon, kuin että meillekin tulisi kotiin tällainen ihmelaite, jolla pystyi nauhoittamaan tv-ohjelmia ja katselemaan vuokravideoita. Niitä ei vielä joka kodissa silloin ollut. Naapurissa sen sijaan jo oli. Siitä katsottiin vaikka tv-uutisetkin, kunhan ne vain tulivat nauhalta ja niitä saattoi kelata eteen ja taaksepäin. Tarvittiin siis vain vielä isompi, mielellään nelinumeroinen Ässä-arpavoitto, niin haaveestani tulisi totta. Ostelin lisää Ässä-arpoja, jotka maksoivat kymmenen markkaa kappale. Raaputtelin niistä esiin lukuja sydän kihelmöiden. Raaputuspinnan alta paljastui näkyviin tonnia, kymppitonnia ja sataatuhatta. Aina pareittain, mikä sai toivon heräämään, että tulisi vielä kolmannen kerran se sama lukema, jolloin se olisi muutettavissa konkreettisesti rahaksi. Muutamassa viikossa olin varmasti ehtinyt ostaa niin monta uutta Ässä-arpaa, että kaikki voittorahani olivat uponneet niihin. Taisi mennä jo seuraavien viikkojen viikkorahatkin arpoihin. Ei sieltä kuitenkaan enää toista kertaa kolahtanut vastaavaa voittoa. Korkeintaan 10 markan lohdutuspalkinto joskus, mutta sehän piti vaihtaa saman tien uuteen arpaan. Masennuin, kun arvoilla ei enää voittanutkaan.

Jumalan kiitos, etten altistunut noiden kokemusteni myötä koskaan varsinaisesti peliriippuvuudelle. Vaikka jo tuon perusteella voin kuvitella, miten helposti tuo maailma voi salakavalasti täyttää ihmisen mielen. Minun tarinani on siis onnellinen, koska uhkapelit jäivät noihin varhaisnuoruuden kokeiluihin. Hedelmäpelejä tuli joskus kokeiltua, vaikka niissä olikin ikärajoitus. Niistä en erityisemmin koskaan innostunut. Lotto-arvonta kuului tietysti elämään joka lauantai. Ne olivat kuitenkin vähäisiä summia, mitä siihen sijoitettiin. Vain sen verran, että oli lauantai-illaksi jotain jännittämistä. Tämähän on ihan viatonta kansanhuvia. Minulle jäi kuitenkin noiden varhaisten kokemusten myötä jollain tapaa kielteinen suhtautuminen kaikenlaisia rahapelejä kohtaan. Nykyään en ole edes lotonnut enää vuosikymmeniin. Olen myös järjestelmällisesti kieltäytynyt kaikista porukkalotoista ja eurojackpoteista. En pysty siis kokemuksen syvällä rintaäänellä kirjoittamaan siitä, millaista on olla vaikeasti peliriippuvainen. 

Peliriippuvuus tuntuu vain olevan tänä päivänä hirvittävä ongelma. Pelaaminen on nykyään entistä helpompaa. Enää ei tarvitse lähteä kauppaan tai pelihalliin pelaamaan, kun homman voi hoitaa netissä kotisohvalta käsin. Kaupoissakaan ei nykyään tarvita edes käteistä, kun maksamisen voi hoitaa niin vaivattomasti esimerkiksi lähimaksulla, luotolla tai vaikka MobilePaylla. Minua riipaisi suuresti katsottuani yhden Ylen Some Deep Story -ohjelman jakson. Se kertoi elämässään eksyneiden ihmisten elämästä, joita hallitsi peliriippuvuus ja sen aiheuttama velkaantuminen pikavippien myötä. Tämä jakso Rahapelit ajoivat itsemurhaan kertoi pysäyttävän tarinan miehestä, joka uhrasi elämänsä nettikasinoille ja velkaannuttuaan päätti oman käden kautta maallisen vaelluksensa. Puolisolleen hän jätti vain koruttoman viestin, jossa kiitti kaikesta. Mitä elämän haaskausta! Myös toinen  ohjelmassa esiintynyt mies lankesi pelaamiseen ja velkakierteeseen aina uudestaan. 

Monesti peliriippuvuus aiheuttaa valtavan suurta häpeää. Häpeä on suurimpia syitä sille, ettei riippuvuudesta kärsivä ihminen kehtaa lähteä hakemaan apua. Jos apua uskalletaan hakea, se tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo hyvin pahoja; on paljon velkaa ja elämä monin tavoin umpisolmussa. Miten tällaisesta peliriippuvuudesta voi ylipäätään päästä kuiville? Ulkopuolisen asiasta tietämättömän on tietysti helppo vain sanoa, että "lopeta ihmeessä pelaaminen!" Mutta missä ovat ajatuksesi, siellä on myös sydämesi. Kaikki voi alkaa hyvin viattomasti. Siinä vaiheessa kun uhkapelit alkavat hallita mieltä päätoimisesti, ei sijaa juuri muulle jää. Tärkeät ihmissuhteet saattavat menettää merkityksensä. Koko elämänlaatu kärsii, kun peliriippuvuus on hiipinyt salakavalasti ensisijaiseksi mielenkiinnon kohteeksi elämässä. Se on kuin olisi antanut paholaiselle pikkusormen. Se vie koko käden, ja lopulta sielun ja sydämen. Mieliala alkaa olla yhtä tunteiden vuoristorataa. Iltalehdessä haastatellun Pelirajat'onin päällikkönä toimivan Jari Hartikaisen mukaan peliriippuvuudessa on kysymys siitä, että pelaaja on totuttanut itsensä mielihyvähormoni dopamiinin jatkuvaan yliannostukseen nopeatempoisten pelien kautta. Hartikainen vertaa tästä irti pyristelyä kuin pyrkisi eroon ainekoukusta. Voitot kohottavat mielialan taivaisiin, kun taas häviöt voivat saada aikaan vaikka raivokohtauksia. Huolestuttava esimerkki on vaikkapa peliriippuvuudesta vakavasti kärsineen Axelin tarina. Monenlaista apua on onneksi tarjolla, kuten nimenomaan peliongelmaisia varten tehty auttava puhelin. Toiset, kuten nettipokeria pelannut Axelkin kertovat saaneensa avun peliriippuvuuteen terapian ja vertaistukiryhmien avulla. Joskaan Axelkaan ei ole pelaamista täysin jättänyt, mutta uskoo sen olevan tänä päivänä hallinnassa. 

Yhden neuvon haluan tämän kirjoituksen päätteeksi antaa, mikä valitettavan monelta jää käyttämättä. Miksi et antaisi koko asiaa Jumalan käsiin? Voit tunnustaa reilusti Herralle olevasi kiinni peleissä. Jos tämä kirjoitus osuu jonkun vaikka pienemmästäkin peliriippuvuudesta kärsivän ihmisen silmiin, niin huuda avuksesi Jeesusta. Hänellä on yhä kaikki valta taivaissa ja maan päällä! Jeesuksen avulla on mahdollista saada täydellinen vapautus kaikista siteistä kuten pelihimosta ja sen aiheuttamasta rahanhimosta. Onneksi tällaisiakin tarinoita löytyy, kuten virolaisen Arvisin tarina. Tämä nettikasinoiden syövereihin ajautunut mies vapautui riippuvuudestaan juuri uskon avulla.

Nöyrry siis Herran edessä ja kerro, että et pääse peleistä omin voimin irti. Voit rukoilla asian puolesta siinäkin tapauksessa, vaikka tilanteesi ei olisi kovin paha, mutta on häiriöksi elämällesi. Voit rukoilla esimerkiksi tämän alla olevan rukouksen tai omin sanoin:

Rakas Jeesus,

Sinä näet minun ongelmani.

Olen peliriippuvainen, enkä pääse siitä omin avuin irti!

Auta Jeesus, en voi omissa voimissa koskaan päästä irti.

Tule Jeesus minunkin sydämeeni asumaan!

Anna kaikki syntini anteeksi tässä ja nyt,

kadun niitä kaikkia!

Uudestisynnytä minut ylhäältä elävään uskoon!

Tule sydämeeni, pelasta minut tällaisena kuin olen,

Vapauta minut peliriippuvuudesta ja muista riippuvuuksista!

Kiitos Jeesus, aamen!

Kun rukoilet tätä Jeesukselta, voit saada lohdullisen vapautuksen. Sillä ihminen, joka sydämestään huutaa avukseen Jeesusta, saa kutsuun vastauksen sekä mahdollisuuden uudestisyntyä elävään uskoon ylhäältä. Pelaaminen voi loppua siihen. Rukouksiin vastataan joskus nopeasti, joskus hitaammin. Jeesuksella todella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä tehdä ihmeitä arkipäivän keskellä! On vain hyvä muistaa, että Jeesus haluaa sinun sydämesi kokonaan eikä vain kertaluontoisesti. Sataprosenttisen avun saat, kun käännyt hänen puoleensa koko sydämestäsi. Toki meidän tulee yleisestikin rukoilla peliriippuvuudesta kärsivien lähimmäistemme puolesta - niin tuttujen kuin tuntemattomien. 

Psalmi 34:7-9: ”Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikesta hänen ahdistuksestansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.”

Joh. 8. luvussa Jeesus lupaa myös: Jonka Poika tekee vapaaksi, se todella tulee vapaaksi. Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos!

Hengellisyyden ja rajatiedon rajamailla – Tie takaisin Jumalan luo

Särkynyt lapsenusko

Lapsena mummoni opit antoivat minulle vahvan pohjan uskolle. Hänen rukouksensa ja varoituksensa olivat aina läsnä elämässäni. Hän teroitti Raamatun opetuksia ja varoitti erityisesti menemästä meedion luo. Kuitenkin teini-iässä jokin minussa särkyi. Uteliaisuus vei minut tutkimaan mystiikkaa, rajatietoa ja yliluonnollista. Ahmin kirjoja ja lehtiä, jotka käsittelivät meedioita ja selvännäkijöitä. Minua kiehtoivat heidän väitteensä ja lupauksensa tuntemattoman tiedosta.

Eräänä päivänä otin jopa kirjeitse yhteyttä Vilho Raatikaiseen, kuuluisaan suomalaismeedioon. Kysyin lapsellisia kysymyksiä, kuten mitä oli tapahtunut lemmikkiharakalleni. Vaikka tällaiset asiat tuntuivat viattomilta, ne avasivat oven pimeille voimille, joita en silloin osannut pelätä. Mummoni rukoukset pysäyttivät minut monta kertaa, mutta en ymmärtänyt niiden todellista merkitystä.

Kauhuelokuvat ja mielen haavat

Nuorena minua kiehtoivat myös kauhuelokuvat, erityisesti Manaaja. Katsoin sen monta kertaa, mutta jokainen katselukerta jätti sieluuni syviä haavoja. Näin ahdistavia painajaisia vuosia. Aloin myös katsoa muita väkivaltaisia elokuvia ja ohjelmia. Näiden synkkien kuvien jäänteet pysyivät mielessäni, aiheuttaen masennusta ja ahdistusta.

Vasta uskoon tullessani ymmärsin, kuinka pahasti olin vahingoittanut itseäni. Tein tietoisen päätöksen: en enää antaisi pirulle pikkusormea. Lopetin väkivaltaisten ja okkultististen ohjelmien katsomisen kokonaan.

Eksytyksen syvässä suossa

New Age ja rajatieto houkuttelivat minua syvemmälle pimeyteen. Yksi kirja puhui jälleensyntymisestä, toinen yksisarvisista ja kolmas "universaaleista totuuksista". Yritin epätoivoisesti löytää vastauksia, mutta kaikki tuntui ristiriitaiselta ja tyhjältä. En löytänyt rauhaa, vaan eksyin yhä kauemmas.

Raamattu opettaa selkeästi:

"Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." (3. Moos. 19:31)

Tämä jae herätti minut viimein ymmärtämään, että kaikki yhteys henkimaailmaan on vaarallista ja vastoin Jumalan tahtoa. Tiesin, että minun oli tehtävä täysi pesäero menneisyyteeni.

Henkivaltojen todellinen luonne

Pahat henget pyrkivät eksyttämään, satuttamaan ja lopulta tuhoamaan ihmisen. Ne esiintyvät rakkaiden vainajien sieluina tai lohduttavina voimina, mutta niiden todellinen päämäärä on vetää ihminen pois Jumalasta.

Sama koskee nykyään suosittuja enkelikanavointeja. Tunnetuimmista tapauksista esimerkkinä Lorna Byrne. Hänen enkeleillään ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Raamatun enkeleiden kanssa. Hänen opetuksensa on New Agea, jonka piirissä ei uskota Jeesukseen niinkuin Raamatussa sanotaan. Tässä yhteydessä Jeesuksesta on tehty vain kuhunkin tilanteeseen sopiva mieluinen versio, joka voi olla guru tai joku muu valaistunut "hyvä tyyppi!" Näissä opeissa Jeesus Kristus niputetaan New Age -profeettaluetteloon esimerkiksi Mooseksen ja Mohammedin rinnalle. Tähän palaan tulevissa kirjoituksissa. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää palauttaa mieleen seuraava Raamatun paikka: 

"Joka uskoo minuun niinkuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat."(Joh. 7:38)

Tämän opin kantapään kautta, kun aloin uudessa elämässäni torjua niitä rukouksin ja luottaa Jeesukseen kaikessa.

Tie takaisin valoon

Kun tulin uskoon, kaikki muuttui. Jeesus vapautti minut sidonnaisuuksistani ja antoi uuden alun. Raamatun totuus kirkastui:

"Joka uskoo minuun niinkuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat." (Joh. 7:38)

Jos kamppailet samojen asioiden kanssa, et ole yksin. Jeesus odottaa, että tulet Hänen luokseen ja annat Hänelle kaiken taakkasi.

Rukous henkivaltojen torjumiseksi

Jos sinulla on tällaisia kokemuksia tai olet tällä hetkellä tekemisissä joko tietoisesti tai tahtomattasi henkimaailman kanssa, niin ainut keino korjata tilanne, on rukoilla Jumalaa ja lähestyä Jeesusta! Vain tällä tavalla voit vastaanottaa Jeesuksen elämäsi Herraksi, saada syntisi anteeksi, Pyhän Hengen sydämeesi sekä ikuisen elämän Taivaassa. Silloin pahat henget eivät mahda asialle mitään. Jos uskot, että sinua riivaa jokin paha henki, niin voit käskeä sitä häipymään Jeesuksen nimessä. Paha henki ei siis ole kuolleen ihmisen henki, vaikka voikin esittää sellaista. Se voi esittää olevansa hyvä, koska se haluaa voittaa luottamuksesi. 

Pyydä siis rohkeasti Jeesusta elämäsi Herraksi! Tämä on tärkein asia missä tahansa elämäsi vaiheessa. Kiitä Jeesusta siitä, että Hän kuoli puolestasi ja pyydä Häntä sydämeesi. Hän kuulee sinua aina. Jos et ole uskossa, silloin sinulla ei ole valitettavasti valtaa käskeä pahaa henkeä tai demonia poistumaan. Tärkeintä uskossa olemisessa on riemu siitä, että Jeesuksen veri on sinut pelastanut.  

Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Johannes 14:6)

Jos luulet, että esimerkiksi kotonasi kummittelee, niin silloin siellä on avattu jossain vaiheessa ovi pimeydelle, mikä on houkutellut henkivallat paikalle. Henget viihtyvät parhaiten siellä, missä niitä kaivataan, missä käytetään alkoholia, rietastellaan, rellestetään, manataan ja niitä kohtaan osoitetaan kiinnostusta. Joten kun olet yksin kotona, voit toimia esimerkiksi seuraavasti: voit huutaa kovalla äänellä: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä HÄIVY!". 

Jeesuksen nimessä tämä henki lähtee varmasti! Jeesuksen Kristuksen nimen avuksi huutaminen on ainoa keino päästä turvaan henkivalloilta. Suosittelen rukousta ja Raamatusta erityisesti evankeliumien tutkimista. Jeesus haluaa auttaa ihmistä muutenkin kuin vain kertaluontoisesti. Jos ihminen pyytää apua, mutta ei vastaanota Jeesusta sydämeensä omana henkilökohtaisena Pelastajanaan, jää myös ovi hengille ja kaikelle väärälle edelleen auki. Siitäkin huolimatta, vaikka Jeesus kerran päästäisikin ihmisen jostain pahasta. Kääntyminen Hänen puoleensa koko sydämellään on siksi äärimmäisen tärkeää. Juuri sitä Jumala ihmiseltä haluaa, sillä ei Hän halua yhdenkään hukkuvan. Vain Jumalan suojassa me saamme olla turvassa iankaikkisesti uudestisyntyneinä. Uskoon tultuamme on tietysti tärkeää pysyä uskossa elämämme loppuun asti.

Tässä alla kaksi vahvaa rukousta, jotka tehoavat tässä tilanteessa:

RUKOUS HENKIVALTOJEN KARKOITTAMISEKSI!

Voit rukoilla vaikka näin:

Olkoon sidottu, murrettu ja menköön syvyyteen kaikki häiritsevät henget juuri nyt Jeesuksen Kristuksen Pyhässä nimessä! Kiitos Isä, että saan yhtyä Jeesuksen kanssa tähän esirukoukseen! Kiitos Jeesus Daavidin Poika rakkaudestasi ja siunaa meitä kaikkia rauhallasi! Aamen!

ISÄ MEIDÄN-rukous on samoin erittäin vahva! Senhän Jeesus meille itsekin opetti!

Kun rukoilet näin, luota siihen, että Jumala toimii. Hänen voimansa on suurempi kuin mikään muu, ja Hän pitää sinusta huolen.

Voit rukoilla myös toisten ihmisten puolesta, joiden tiedät olevan tekemisissä henkivaltojen kanssa. Voit käyttää aiempaa rukousta seuraavasti rukoillessasi esimerkiksi sukulaistesi tai ystäviesi tai kenen tahansa puolesta: 

Olkoon sidottu, murrettu ja menköön syvyyteen kaikki häiritsevät henget juuri nyt Jeesuksen Kristuksen Pyhässä nimessä! Kiitos Isä, että saan yhtyä Jeesuksen kanssa tähän esirukoukseen tämän ihmisen/ihmisten puolesta! Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. Vapauta hänet/heidät henkimaailman kahleista. Jääkää Herran Jeesuksen rauhaan. Kiitos Jeesus Daavidin Poika rakkaudestasi ja siunaa meitä kaikkia rauhallasi! Aamen! 

Myös minä rukoilen puolestasi!

Kuusi raamatullista totuutta taivaasta!

Olen ajatellut viime vuosina paljon taivasta. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Johtuisiko se siitä, että omaakin elämää alkaa olla jo enemmän takana kuin edessä? Minulla on usein tapana käydä kävelemässä kotipaikkakunnallani Laukaan hautausmaalla. Siellä hiljakseen kävellessä tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Tunnelma on niin rauhallinen tässä paikassa, minne ei tule kukaan rellestämään. Viime kesänä siellä käyskennellessäni mietin, kuinka monta entistä koulukaveriani onkaan jo haudattu sinne. Voin yhä muistaa hyvin heidät. Yksi koulukavereistani menetti henkensä 23-vuotiaana työpaikallaan tapahtuneen onnettomuuden yhteydessä. Siinä hänen haudallaan mietin sitä, kuinka hänen elämänsä päättyi siinä silmänräpäyksessä. Hän ei ehtinyt saada mitään "valmistautumisaikaa", että olisi ehtinyt edes miettiä kuoleman mahdollisuutta. Harvapa sitä noin nuorena edes miettii. Elämä vain otettiin pois kesken työpäivän. Ehtikö tämä koulukaverini tuntea Kristusta? Entä ne kolme tyttöä, joiden elämä luiskahti jo varhaisessa vaiheessa sivuraiteelle? Se varmasti vauhditti heidän varhaista lähtöään. Näiden aikanaan iloisten ja elinvoimaa täynnä olleiden koulukavereiden hautakivien äärellä mieleeni hiipi väistämättä ajatus, että mihin he kuoltuaan oikein menivät? On hyvin vaikea ymmärtää, mikä on Jumalan tarkoitus silloin, kun Hän sallii nuoren elämän päättyvän. Haluaako Hän kenties pysäyttää meidät vielä täällä olevat ajattelemaan kuolemaa ja sitä, olemmeko me siihen valmiita? Jumala on oikeudenmukainen ja kaikki on Hänen käsissään. Hän päättää ikuisesta kohtalostamme eikä se ole meidän ihmisten tehtävä. Usein lähtö voi tulla niin äkkiarvaaamatta, ettei ikuista kohtaloaan ole monikaan täällä maan päällä tullut pohtineeksi.    

Rakas mummoni ja ukkini jättivät tämän maailman jo lähes 30 vuotta sitten. He menivät läpi ahtaasta portista. Kumpikin olivat jo vanhoja ja valmiita lähtemään. Yli 50 vuotta kestäneen avioliiton lisäksi heitä yhdisti se, että he turvasivat kaikessa Jumalaan ja rakastivat sydämestään Jeesusta. Tämä kävi niin ilmi heidän sanoissaan ja teoissaan. Näin heidän rukoilevan paljon ja rukoilimme myös usein yhdessä. Jumalaan turvaamalla he saivat myös minut tuntemaan oloni turvalliseksi heidän seurassaan. Joskus olin heillä kylässä silloin, kun heillä kävi muita uskovaisia ystäviä vieraina. He rukoilivat palavasti yhdessä ja lauloivat virsiä. Niistä on säilynyt tallenteina c-kasetteja, joita kuunnellessa voin palauttaa mieleeni nuo hetket. Isovanhemmillani oli suuri merkitys elämässäni. Muistan heitä kaipauksella, mutta tiedän heidän olevan nyt taivaassa Jumalan hellässä huomassa. Siellä, missä ei ole enää maallisia kipuja, vaivoja, kyyneleitä tai kärsimystä. Mistä olen niin varma, että he ovat siellä nyt? Siitä, että he olivat elävässä uskossa ja nukkuivat ikuisuuteen Kristuksessa. Näinhän Raamattu opettaa. Joskus olen mielessäni ajatellut, että mitä he siellä taivaassa puuhailevat? Näkevätkö he sieltä meidät? Ajan myötä olen huomannut, että Jumalan Sanan jakeiden lukeminen ja taivaasta opiskelu on rauhoittanut sydäntäni sekä antanut minulle toivoa. Tämä kaikki selviää aikanaan meillekin. Sillä ihan parasta on usko ilman näkemistä!

Kaikki on katoavaista eikä tämä maailma ole kaikki, mitä meillä on ja mitä näemme. Uskovina tiedämme, että esimerkiksi kuolema, syöpä, onnettomuudet, sairaudet, riippuvuudet...mikään näistä asioista ei ole lopullista. Sillä Jeesus Kristus voitti kuoleman ristillä. Hänen lahjansa vuoksi meillä on ikuisuus, jota odottaa. Suuri osa ihmisistä kuitenkin nukkuu ikuisuuteen tuntematta Kristusta eivätkä ole tästä lainkaan huolissaan. Se on sydäntä särkevää, mutta valinta on jokaisen oma. Voimme olla varmoja, että taivas on todellinen ja täynnä toivoa, koska Jeesus hallitsee siellä. 

Jos tunnet nyt olevasi synkässä elämäntilanteessa, ajattele sydämelläsi taivasta. Jumala tuntee kantamasi kivun. Hän ymmärtää kysymyksesi, jotka sinulla on sekä niihin liittyvän taistelun. Hän haluaa muistuttaa meille, että edessämme on kunnia. Kun katsomme, mitä Hän meille uskovina valmistaa, se antaa meille jokaiselle tarvitsemamme voiman, jonka avulla voimme rohkeasti jakaa Kristuksen totuutta ja valoa tässä koko ajan pimenevässä maailmassa.

Seuraavat kuusi asiaa Jumalan Sanasta ovat totta ja muistuttavat meitä taivaasta. On siis valtavasti toivoa:

1. Taivas on todellinen paikka, ja Jeesus valmistelee meille sijan asuaksemme Hänen luonaan.

Jeesus lohdutti opetuslapsiaan viimeisellä illallisella ennen matkaansa ristille. Näillä seuraavilla sanoilla on edelleen voima tuoda suurta lohtua ja rauhaa vaivaantuneisiin epävarmoihin sydämiimme tänään:

”Älä anna sydämesi olla levoton. Usko Jumalaan ja usko myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Joh. 14:2-3

Tämä kertoo meille, ettei meillä ole syytä olla peloissamme. Meidän ei tarvitse elää suru ja ahdistus sydämessämme ja taistella ajatustemme kanssa. Hän lupaa meille, että taivas on todellinen paikka ja se on todella iso. Se ei ole vain joku mielikuva, jonka olemme ehkä kuulleet tai nähneet. Se ei ole vain kuva taivaan pilvistä, jossa leijailemme ikuisesti tylsistyneinä harppuja soitellen. Jeesus on siellä ja työskentelee valmistellakseen myös meille asuinsijan sinne. Hän vakuuttaa meille, että Hän tulee jälleen ja että kaikki uskovat ovat siellä jonain päivänä. Ja jos Vapahtajamme on luonut meidät sellaisella ainutlaatuisuudella ja voimalla, voimme olla varmoja, että taivaallinen asuinpaikkamme on suurempi, mitä voimme ikinä kuvitella. Koska niin Hänkin on.

2. Taivas on hämmästyttävä, ja enemmän kuin mielemme ymmärtävät.

Jumalan Sana muistuttaa meitä hyvin selvästi siitä, että emme pysty yksinkertaisesti ymmärtämään sitä kaikkea. Se on jotain uskomattoman hyvää. Tässä maailmassa, joka voi usein tuntua pimeältä ja joka on täynnä kamppailuja ja huolia, tuota ajatusta voi olla vaikea edes alkaa kietoa mieliimme. Mutta Hänen Sanansa sanoo näin:

”Kenenkään silmä ei ole nähnyt, kenenkään korva ei ole kuullut, eikä kenenkään mieli ole kuvitellut, mitä Jumala on valmistellut heille, jotka Häntä rakastavat”. - Mutta Jumala on ilmoittanut sen meille hengellään…” - 1. Kor. 2: 9-10

Niille, jotka ovat luottaneet Kristukseen Vapahtajana ja Herrana, meille luvataan uskomaton tulevaisuus, ikuisuus Hänen kanssaan. Pelkästään tietoisuus siitä, että tämä elämä ei ole kaikki, voi antaa meille sinnikkyyttä jatkaa vaikeimpina aikoina. Meillä on niin paljon mitä odottaa! Raamattu puhuu paljon enemmän armolahjasta Kristuksessa ja anteeksiannosta. Uudesta elämästä, jonka yksin Hän voi tarjota. Emme saa tarkalleen tietää, mikä meitä odottaa taivaassa. Mielestäni tämä on meille selvä muistutus pysyä valppaana ja aktiivisena valon ja rakkauden jakamisessa maailmassa, joka tarvitsee Hänen toivoaan. Tämä elämä on lyhyt, aika kulkee nopeasti, joten meidän tulee käyttää päivämme viisaasti niin, että monilla muilla olisi mahdollisuus kuulla Jumalan totuus nyt ja saada nauttia jonain päivänä taivaan ihanuudesta.

3. Taivas on todellinen ilon ja vapauden paikka, jossa ei enää ole kuolemaa, kärsimystä tai kipua.

Tämä lupaus tuo meille niin paljon toivoa tässä maailmassa, jossa joudumme kokemaan suuria kärsimyksiä, menetyksiä ja kipua. On vaikea kuvitella edes yhtä päivää ilman vaikeuksia tai kipua, koska olemme niin inhimillisiä ja joutuneet synnin tai kamppailun kohteeksi. Emme voi edes alkaa ymmärtää sitä iankaikkisuutta, jossa kipua, surua, mitään katkeruutta, kateutta ja oman edun tavoittelua ei enää olisi. Wau, siis vain mielenrauhaa ja hyvää oloa. Eikö tämä ole jotain ihan käsittämätöntä? Jos olet joskus kärsinyt sairaudesta tai pitänyt kiinni rakkaasi kädestä hänen elämänsä lopussa kovissa tuskissa…jos olet joskus kokenut suurta sielun ahdistusta ja tuskaa tai kamppaillut riippuvuuksien kautta tai kävellyt tuskallista tietä trauman tai hyväksikäytön kautta...Sinulla on vielä toivoa edessä. Taivas on paikka, josta todella kaikki vanha on poissa ja uutta on tullut tilalle. Täällä kärsimämme taistelu ja tuska kaikkoaa. Meidät parannetaan. Saamme vapautuksen kaikista taakoistamme, jotka painavat meitä nyt.

4. Uusi taivas ja uusi maa

Näin sanotaan Raamatussa kohdassa Johanneksen Ilmestys, Ilmestyskirja 21, luvut 1-4;

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Näin, kuinka Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan. Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet."

Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.

Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.

5. Ei kuolemaa. Ei surua. Ei kipua.

Jumala on kanssamme ja Hän pyyhkii kyyneleemme viimeisen kerran. Taivas on ilo ja hyvyys, vapaus ja elämä. Taivas on kokonaan uusi ympäristö, kauniimpi kuin olemme koskaan tienneet, sillä Jumala asuu siellä ja uudistaa siellä kaiken.

Ilmestyskirjan lukujen kautta voimme löytää taivaan välähdyksiä ja sitä, mitä vielä on tulossa, kun Johannes paljastaa hänelle annetun näkemyksen. Ilmestyskirja 21 kuvaa yksityiskohtaisesti kaupungin kauneutta, sen portteja, muureja ja hämmästyttävää totuutta, että se on Jumalan asuinpaikka:

”Seinä oli tehty jaspista, ja kaupunki puhdasta kultaa, yhtä puhdasta kuin lasi. Kaupungin muurien perustat oli koristeltu kaikenlaisilla jalokivillä. Kaksitoista porttia oli tehty kahdestatoista helmestä, jokainen portti oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin suuri katu oli puhdasta kultaa, kuten läpinäkyvä lasi ... Herran kirkkaus antaa sille valon, ja Karitsa on sen lamppu. ” - Ilmestys 21: 18-19 , 21, 23

Jumalan voimakas läsnäolo on suurempi kuin mikään pimeys, jonka kohtaamme tämän maan päällä. Eikä siellä ole pimeyttä. Hänen sanansa kertovat edelleen, että ikuisuudessa portteja ei suljeta eikä siellä ole yötä. Siellä ei ole mitään epäpuhdasta, ei häpeää, ei petosta, vain niitä, joiden nimet on kirjoitettu Elämän kirjaan.

6. Taivas on todellinen, mutta niin on myös helvetti.

Jeesus vietti enemmän aikaa puhumalla taivaan todellisuudesta kuin kukaan muu Raamatun henkilö. Mutta hän puhui myös paljon helvetistä - ei pelotellakseen meitä tai aiheuttaakseen kiistoja. Hän kertoi meille taivaasta ja helvetistä, jotta voisimme tehdä parhaan mahdollisen valinnan, missä haluamme viettää ikuisuutemme. Ja se on todellakin meidän oma valintamme.

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. (1 Kor 6:9.)

Edellä mainitut sekä kaikki valheen orjat saavat Raamatun mukaan tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema. Jumalattomilla ihmisillä on usein oletus helvetistä, että siellä koittaisi jotkut ikuiset bileet. Eräs tunnettu suomalainen mediapersoona tokaisi hiljattain eräässä tv-ohjelmassa, että ei väliä, jos kuolen, sillä silloinhan lähden vain tuonne alakertaan nauttimaan hyvästä musasta. Todellisuudessa helvetissä ei ole mitään juhlia eikä musiikkia. Se on pelkkä ikuisen ahdistuksen ja vaivan paikka. Aivan kuten taivas on valon ja vapauden paikka, niin helvetti on pimeyden, epätoivon ja kärsimyksen paikka. Tämä aika yrittää uskotella meille, että kaikki siirtyisivät kuoltuaan jonnekin "pilven reunalle," mutta näin ei todellakaan ole. Taivaassa musiikkia sen sijaan on; siellä veisataan, lauletaan, soitetaan ja iloitaan musiikista! 

Jos luet tätä nyt, etkä ole varma, missä haluat viettää iankaikkisuutesi, keskustele muutaman minuutin ajan Jumalan kanssa ja ota asiat vastaan sellaisenaan kuin ne ovat. Älä vitkastele, sillä huomista meille ei ole luvattu. Jos et tahdo kerran taivaaseen, niin älä siinä tapauksessa pyydä Jeesusta sydämeesi. Sinulla ei olisi yhtään hauskaa taivaassa, jos sinne vastoin omaa tahtoasi kerran joutuisit. Jos siis tahdot viettää iankaikkisuutesi kadotuksessa, niin älä ota Jeesusta vastaan äläkä rukoile Herraa. Sillä kun sinä rukoilet Herraa, niin Hän vastaa sinun rukoukseesi ja pelastaa sinut. Ota tässä tapauksessa ykkösprioriteetiksi, että pääset taivaaseen! Tämä elämä maan päällä on vain lyhyt välivaihe, mutta ikuisuus - se onkin sitten loputon! 

Totuus on se, että Kristus tuli vapauttamaan meidät; Hän päätti kuolla ristillä, Hän oli halukas tekemään sen sinulle ja minulle, jotta meille voidaan antaa anteeksi syntimme ja voimme vastaanottaa iankaikkisen elämän lahjan. Se on todellinen vapaus. Pelastumisemme on Jumalan käsissä, kunhan vain päätämme seurata Jeesusta. Ei ole muuta tapaa, jolla voimme pelastua kuin Jeesuksen kautta. Kuten Jeesus itse asian ilmaisi; "Joka uskoo minuun niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat."

Jeesus sanoi myös: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani."

Vaikka Jeesus haudattiin, niin Hän ei pysynyt kuolleena. Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin ja on nyt taivaassa Jumalan kanssa, Hän voitti kuoleman ja Hän on antanut meille Henkensä auttamaan meitä tässä elämässä. Raamattu sanoo, että jos tunnustamme Hänet Vapahtajana ja Herrana ja uskomme sydämessämme, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, me pelastumme. Rukoile häntä tänään ja tiedä, että Hän on aina kanssasi, eikä koskaan päästä sinua menemään.

Elä ennen kuin kuolet!

 

Täytyy sanoa, että harva kirja on onnistunut inspiroimaan minua samalla tavalla kuin  Daniel Kolendan kirjoittama kirja Elä ennen kuin kuolet (KKJMK Oy, 2013). Daniel Kolenda on amerikkalainen lähetysevankelista, jonka kerrotaan johtaneen yli 10 miljoonaa ihmistä Kristuksen luokse. Hän on jatkanut saksalaisen evankelista Reinhard Bonnken työtä toimien puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana Christ for all Nations -järjestössä. Kolendan nimi ei sanonut minulle mitään entuudestaan enkä juuri tiedä millainen saarnamies hän on. Sen voin kuitenkin sanoa, että tämä hänen tekemänsä kirja on hyvä! Kyseinen nide osui käsiini selatessani paikallisen kirjaston hengellistä osastoa. Siellä kirjastossa tätä selatessani satuin aukaisemaan kirjan sivulta 24. Katseeni kiinnittyi lukuun, jonka alussa mainittiin muuan päivämäärä ja kaksi julkisuuden henkilöä, joiden kohtalot koskettivat monia ihmisiä tuona päivänä maailmanlaajuisesti: 

25. kesäkuuta 2009 on päivä, joka jäi monien mieleen siitä, että kaksi kuuluisaa ikonia kuoli samana päivänä vain muutamien tuntien sisällä toisistaan. Farrah Fawcett oli kaunis näyttelijä, joka muistetaan tv-sarjasta Charlien enkelit ja hän voitti People's Choice Award-palkinnon. Michael Jackson taas oli kiistaton popin kuningas. Molempien ennenaikainen kuolema järkytti maailmaa ja piti jokaisen uutiskanavan kiireisenä viikkokausia. Tuona päivänä katsoin varmaankin tuntikausia samaa kuvamateriaalia toivoen pääseväni irti musertavasta ajan väliaikaisuuden tunteesta, joka teki minut hieman tavallista mietteliäämmäksi ja tunteellisemmaksi. Farrah Fawcettin ja Michael Jacksonin elämät olivat suuria, tärkeitä ja julkisia, mutta kuitenkin ne asiat, joista heidät parhaiten tunnettiin, olivat hyvin merkityksettömiä ikuisuuden valossa.

Vähättelemättä näiden kahden edellä mainitun julkisuuden henkilön elämää, niin tässä kirjassa lähestytään asiaa nimenomaan ikuisuusnäkökulmasta. Kuten tiedetään, Michael Jackson teki kaikkien aikojen myydyimmän albumin. Jacksonista tehty tuore kirja Bad – An Unprecedented Investigation into the Michael Jackson cover-up kertoo hänellä olleen vielä viimeisinä kuukausinaan kunnianhimoisia ajatuksia loppuelämänsä varalle; Michael Jacksonia vainosi ajatus kuolemattomuudesta. Hän janosi pääsevänsä Charlie Chaplinin tai Walt Disneyn legendaluokkaan. Jackson oli järkeillyt, että ainoa tapa kohota samalle tasolle, olisi päästä vielä tähdittämään suosittuja elokuvia. Tätä kautta hän ajatteli saavuttavansa vielä ikonisemman aseman, mihin pelkkä pop-muusikkous ei riittänyt. Hän hamusi pääsevänsä käsiksi messeviin 20 miljoonan dollarin viikkoansioihin ja pohti mahdollisuutta esiintyä Las Vegasissa Cirque du Soleilin ja Celine Dionin kanssa. Mutta mikä on tilanne tänään? Jacksonin maine ja kunnia ovat suurelta osin mennyttä – myös Cirque du Soleil kuuluu hakeutuneen konkurssiin. 

Filmitähdet, maailman johtajat ja suurliikemiehet luulevat kaikki olevansa erittäin tärkeitä. Joka päivä uutiset yrittävät uskotella meille, että maailma pyörii näiden ihmisten ja heidän vaikutusvaltansa, voimansa ja rikkauksiensa ympärillä. Jumalan näkökulmasta se kaikki on kuitenkin mitätöntä ja turhaa. Kaikki heidän ponnistelunsa kohota tikapuiden ylimmälle askelmalle ovat arvottomia.

Näin Daniel Kolenda toteaa kirjassaan ja on mielestäni hyvin oikeassa. Median uutisvirtaa selatessa näkee, kuinka kaikki todella pyörii niin näiden kuin monien muiden tyhjäpäisten mitättömien somevaikuttajien elämän ympärillä. Entä vaikkapa Kardashianit, Osbournet tai avioliittojensa myötä äkkirikastuneet miljonääriäidit. Heitähän niin ihaillaan ja kadehditaan. Mutta mitä merkitystä tuollaisella elämällä loppujen lopuksi on ikuisuuden valossa? Kuten Jeesus sanoi; "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."  

Kolenda nostaa kirjassaan pintaan myös tämän ajan ”hyvän olon viisauden” kutsun, jota pursuaa joka tuutista niin median, valtavirtamusiikin tai lukuisten itseapuopasten kautta. Tässä pakkosyötössä voi tosissaan alkaa uskoa, että olemassaolomme päämäärä olisi vain onnellisuuden ja menestyksen saavuttaminen tässä maailmassa. Juuri tätähän nämä tuhannet itseapuoppaat pakkosyötöllä toitottavat: Taivas on rajana!, Voit saavuttaa tähdet ja tulla yhdeksi niistä!, Olet oman kohtalosi herra! Muistan, kuinka itsekin hain jossain vaiheessa inspiraatiota elämääni positiivisen ajattelun voimasta. Tankkasin näitä myönteisen ajattelun opuksia tyyliin löydä sisäinen voimasi. Apuna tuli monessa yhteydessä käyttää meditointia ja mielenhallintaa. Näistä saattoi kyllä saada hetkellisesti hyviä tuntemuksia, mutta mitään konkreettista tai toteutettavissa olevaa näistä ei saanut. En minä ainakaan, vaikka moni muu on varmasti kokenut toisinkin. Nuo opukset tuntuivat vain toistavan sitä samaa mantraa siitä, kuinka pitää uskoa itseensä ja unelmiinsa. Että ne ovat kyllä kaikki toteutettavissa, kunhan vain jaksaa käyttää kyynärpäitään ja olla tarpeeksi sitkeä. Veikkaanpa, että tuhannet unelmat ovat positiivisesta ajattelusta huolimatta jääneet toteutumatta...

Kolenda palauttaa lukijan maanpinnalle muistuttamalla seuraavasti: Todellisuudessa kuitenkin se, miten paljon rahaa ansaitset, kenet tunnet tai millaisen maineen saavutat, ovat itsessään hyvin merkityksettömiä asioita. Eräänä päivänä kaikki keräämäsi aineellinen omaisuus, jonka saamiseksi olet taistellut, jaetaan sukulaistesi kesken tai myydään pikkurahalla kirpparilla. Jos olet useimpien ihmisten kaltainen, niin eräänä päivänä nimesi on oleva tuntematon ja kasvosi tunnistamattomat. Kuolevainen elämänvoimasi putoaa eräänä päivänä pois ja katoaa unohduksen mereen.

Edellä mainittu kuulostaa tietysti hyvin lohduttomalta ja väistämättömältä. Mutta tämän kirjan lohdullinen sanoma kuuluukin, että tämä ei ole kuitenkaan tarinan loppu! Kirjassa meitä rohkaistaan sanoen; vaikka elämämme eräänä päivänä päättyykin, niin Jumalan valtakunta jatkaa kulkuaan kohti voittoaan. WAU! Nimittäin tässä meillä on suurin mahdollisuutemme! Me voimme kuolevaisilla käsillämme auttaa Jumalan valtakunnan rakentamisessa ja se on suurin etuoikeus mikä kenelläkään voi olla. 

Kuuluisuuksien sijaan kirja nostaa esiin muutamia henkilöitä, jotka ovat ansioituneet Jumalan valtakunnan rakentamisessa hyvällä tavalla. Nimet John ja Charles Wesley tuskin sanovat paljoa? Eivät minullekaan, mutta kirja kertoo, että nämä englantilaiset veljekset perustivat 1700-luvulla kristillisen ryhmän. Heidän tarkoituksenaan oli edistää kristillistä elämää ja johtaa ihmisiä tekemään hyvää. Nämä veljekset lukivat ahkerasti Raamattua, rukoilivat ihmisten kanssa yhdessä perustamassaan ryhmässä sekä auttoivat köyhiä ja sairaita sekä vankeja. Wesleyn veljekset ovat olleet kuolleina jo monen sukupolven ajan, mutta tuo heidän perustamansa hengellinen yhteisö voi yhä hyvin ja on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Westminster Abbeyn eteläisen kuorikäytävän seinältä löytyy Wesleyn veljeksille omistettu pieni muistolaatta, jossa sanotaan: Jumala hautaa työmiehensä, mutta jatkaa työtään. Jumalan iankaikkinen valtakunta kulkee siis edelleen eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä tämä Wesleyn veljesten tekemä pieni osa tässä Jumalan heille antamassa hankkeessa, joka teki heidän elämästään arvokkaan ja merkityksekkään. Herää ikuinen ajatus siitä, miten tärkeää ikuisuutemme kannalta onkaan pitää huoli siitä, että nimemme ovat kirjoitettuna elämän kirjassa. 

Tässä kirjassa ei ole kyse omien unelmien saavuttamisesta tai tähdeksi tulemisesta, koska loppujen lopuksi millään sellaisella ei ole merkitystä. Ennen kuin tämän kirjan sisällöllä voi olla elämällesi mitään merkitystä tai arvoa, sinun on ymmärrettävä, että olemassaolosi tarkoitus ei ole oman onnellisuutesi tai menestyksesi saavuttaminen. Tehtäväsi on viedä eteenpäin asiaa, joka on itseäsi suurempi. Elämäsi aikaansaamat väreet jatkavat vaikutustaan maailmassa hyvässä tai pahassa pitkään maallisen olemassaolosi jälkeenkin, mutta elämäsi on vain yhtä merkityksellistä, kuin se mitä se kuljettaa eteenpäin. Ja kuten Jeesus sanoi: ”Sillä, joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.” (Mark, 8:35)

Mitä meidän pitäisi sitten tehdä, jos menestys ja rikastuminen eivät olekaan elämässä tärkeintä? Tähän Kolenda antaa kirjassaan selkeän vastauksen: Jos todellakin haluat tehdä elämästäsi merkittävän, voit tehdä sen vain yhdellä tavalla: sinun on heitettävä se pois. Sinun on luovutettava elämäsi palvelemaan Häntä, joka antoi sinulle elämän alkaenkin. Mieti siis: 

– Minkä vuoksi sinä elät?

– Mikä tekee elämästäsi merkityksekkään?

– Mitä kuljetat eteenpäin ajallasi, energiallasi, varoillasi ja intohimollasi?

Kolenda muistuttaa, että kristinuskossa ei ole arvoasemia tai luokkaeroja. Olemme siis kaikki pappeja ja meidän kaikkien odotetaan tekevän työtä Jumalan valtakunnan hyväksi. Jumala haluaa elämämme olevan osa Hänen valtakuntaansa maan päällä. Hän haluaa juuri sinun olevan valtakuntansa lähettiläs kaikkialla, minne menetkin ja mitä teetkin. Siinä merkityksessä meidät kaikki on kutsuttu hengelliseen työhön.

Ura, elämänkumppani, varallisuus, raha, asuinpaikka tai koulutus eivät saisi olla koskaan huomiomme ensisijaisina kohteina. Kaikki nämä asiat selviävät ja meille kyllä annetaan, jos pidämme Jumalan valtakunnan ensisijaisena kiinnostuksen kohteenamme. Jos kiinnität katseesi Jumalan valtakuntaan, ja asetat sen ykkössijalle, sitä kohti kulkiessasi löydät automaattisesti kaiken muun mitä tarvitset.

Tähän sopii osuvasti kirjassa mainittu Raamatun paikka ja Jeesuksen opetus: ”Älkää huolehtiko siitä, mitä söisitte tai pukisitte päällenne. Teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä asioita ja Hän pitää teistä huolen. Etsikää sen sijaan Jumalan valtakuntaa, ja nämä kaikki teille annetaan (Matt. 6:25 – 33)

Kolenda nostaa kirjassaan esimerkkinä Maslowin tarvehierarkian, jonka Jeesus kiepsauttaa täysin päinvastaiseksi. Jeesus kehottaa asettamaan Jumalan valtakunnan ykköseksi, jonka jälkeen kaikesta muusta kyllä huolehditaan – fyysiset, henkiset ja emotionaaliset tarpeet mukaan lukien. Jos siis haluamme tietää, mikä tehtävä Jumalalla meille on, tulee meidän etsiä Hänen valtakuntaansa ja löydämme kutsumusammattimme.

Nimittäin monet ihmiset ovat asettaneet rahan ensimmäiseksi elämässään. Kun kaikki on sanottu ja tehty, he tulevat tuntemaan totuuden Matteuksen evankeliumin jakeessa 6:24: 

Kun asetamme jotain elämässämme Kristuksen ja Hänen valtakuntansa edelle, kuljemme paitsi Jumalan tahdon, myös kaikkien muiden aarteiden ohi. 

Jumala ei myöskään etsi hengellisiä ”kullankaivajia,” jotka käyttävät Häntä tai Hänen valtakuntaansa rikastuakseen tai saadakseen suosiota tai valtaa. Sen sijaan Jumala etsii ihmisiä, jotka ovat kiinnittyneet Häneen, etteivät he edes näe mitään toisarvoisia houkutuksia. Emme etsi Jumalan valtakuntaa voidaksemme toteuttaa itseämme tai saavuttaa jotain. Etsimme valtakuntaa, koska rakastamme kuningasta. Asiat asettuvat oikeaan järjestykseen vasta sitten, kun rakkaudestamme kuninkaaseen tulee suurin kannustimemme. Jos meitä ajaa eteenpäin jokin ideologia tai filosofia tai se, että haluamme tehdä maailmasta paremman paikan tai nähdä uuden järjestyksen syntyvän, silloin pyrkimyksemme kuuluvat samaan kommunismin, marxismin tai muiden ”ismien” kanssa. Jumalan valtakunnan etsiminen on aivan omassa luokassaan, koska se kumpuaa kaikkia tämän maailman motiiveja syvemmästä lähteestä – jumalallisesta, yliluonnollisesta rakkaudesta kuninkaaseen. Tämä rakkaus on Jumalan valtakunnan perusta ja käyttövoima – joka kestää senkin jälkeen, kun kaikki muu on hajonnut tomuksi.

”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room 14:17).

Tämä sisäinen tila vallitsee niissä ihmisissä, jotka ovat alistuneet Jumalalle. Se on taivas maassa. Meidän tulisi siis ajatella ennemminkin näin: ”Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan Sinun.”

Maailma opettaa meille, että tässä maailmassa nopeat syövät hitaat ja jos haluamme edetä, meidän täytyy taistella oikeuksistamme, osoittaa vahvuutemme ja kukistaa kilpailijat tarpeen vaatiessa. Kuitenkin Psalmissa 75: 7 – 8 meille kerrotaan: ”Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta, vaan Jumala on se, joka tuomitsee; yhden hän alentaa, toisen hän ylentää.”

Kirjassa on viljelty Raamatun kohtia sopivasti ja mikäpä tähänkään kohti sopisi paremmin kuin seuraavat kolme Raamatun paikkaa:

–  Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. (Matt. 5:5)

–  Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. (Jaak. 4:10.)

– Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.” (2. Kor. 10:18)

Oletko siis valmis toteuttamaan Jumalan suunnitelman elämällesi? Ikuinen, kaikkivaltias Jumala teki sinut omin käsin. Jo ennen kuin synnyit, Hänellä oli unelma elämällesi! Joskus on kuitenkin vaikea tietää, mikä tuo unelma on tai miten seurata sitä.

Tässä piilee Elä ennen kuin kuolet kirjan suuri ydinkysymys. Pelkän takakansitekstin lukeminen saattaa tuoda mieleen ajatuksen, että tässä on taas yksi itseapuopas lisää. Uskon itsekin siihen, että Jumalalla on olemassa suunnitelma meille kaikille. Kenenkään ei kuitenkaan ole mahdollista yhden kirjan avulla löytää omaa tehtäväänsä eikä se ole tämänkään kirjan tarkoitus. Sen sijaan Daniel Kolenda auttaa lukijaa Raamattuun ja omiin kokemuksiinsa pohjautuen löytämään Jumalan kutsun ja halun alkaa seuraamaan sitä. 

Omalla kohdallani tärkein tästä kirjasta saamani anti oli nimenomaan havahtua ja herätä. Se sai miettimään omaa elämääni ja unelmiani. Niitä toiveitani, jotka eivät saaneet täyttyä. Olenhan itsekin ehtinyt haaveilla esimerkiksi tähtitoimittajan, lauluntekijän tai kirjailijan työstä. Olin pitkään ajatellut olevani enemmän kuin joku harmaa valtion virkamies. Tunsin sydämeni sykkivän enemmän viihteelle ja kulttuurille. Että eikö minun kuuluisi olla kaiken sen loiston keskellä, mille sydämeni eniten sykkii? No, olen kyllä saanut tehdä kaikkea tuotakin ihan sopivassa määrin. Luulen kuitenkin, että siihen kuvioon hiipi salakavalasti mukaan halu menestyä ja saada itselle nimeä. Siinä vaiheessa kun ihminen tulee uskoon, moni entinen asia ei tunnukaan enää hyvältä, vaan pikemmin nololta. Ensimmäisenä tökkäsi kaikki tällainen; halu pröystäillä sillä, ketä julkkiksia olen tavannut, ketä tunnen saati esitellä somessa selfieitä, joihin olen tunkenut itseni jonkun julkkiksen kanssa. Filmitähtien tai kenenkään tavallisen kuolevaisen julkkiksen palvonta ei kuulu uskovaisen elämään.  

En tietenkään halua tappaa minussa olevaa luovuutta, sillä kirjoittaminen ja lauluntekeminen ovat minulle yhä rakasta. Jatkossa haluan kuitenkin kuulostella herkällä korvalla, onko näissä tekemisissäni Jumalan henki mukana. Että onko se, mitä kulloinkin teen kunniaksi Hänen valtakunnalleen? Tämän blogin kirjoittamisen osalta esimerkiksi tunnen, että se on. Tällaisen koen olevan sitä nöyrtymistä Jumalan tahtoon. Nyt jotenkin ymmärrän, että minähän olen jo pitkään ollut osa Jumalan tekemää hienoa suunnitelmaa. Ensinnäkin Hän on antanut minulle maailman ihanimman puolison, jonka kanssa olen saanut elää onnellisena jo liki 30 vuoden ajan. Viisaudessaan Hän on antanut minulle myös vakaan ja turvallisen työn valtion leivissä eikä missään epävakaassa viihdemaailmassa. Työni on mahdollistanut säännöllisen toimeentulon ja muun muassa oman asunnon. Vieläpä paikassa, missä ei ole toistaiseksi yt-neuvotteluita tarvittu ja joka lienee työnantajista vakaimpia. Työni on ollut asiakkaiden palvelua ja päivittäistä ihmisten kohtaamista joko kasvotusten tai puhelimessa. Olen saanut siinä lukuisia onnistumisen tunteita saatuani auttaa monia vaivaantuneita sieluja solmuun menneiden veroasioiden kanssa. Saanut heidät lähtemään toimistosta sydän ja mieli paljon keveämpänä, kun ihminen on tajunnut, että eihän tässä ollutkaan maailmanloppu kysymyksessä. Tätä me tuolla toimistossa teemme. Muun muassa tässä kohtaa tunnen olleeni Jumalan käytössä silloinkin, kun en aina itse ole sitä tajunnut. Niin paljosta saan Jumalaa kiittää, kuten myös matkoista, kun olen saanut nähdä maailmaa ja levätä. Ja ne elämän onnellisimmat hetket voi löytää hyvin läheltä kauniin suomalaisen luonnon helmasta, missä ne voi päivittäin jakaa rakkaimpansa kanssa. 

Kun aloin rukoilla Jumalaa kertomaan selkeämmin suunnitelmastaan, mitä muuta minä voisin omalta osaltani tehdä Hänen valtakuntansa eteen, niin kyllä noita erilaisia toimeksiantoja on sen jälkeen tullutkin. Olen saattanut saada selkeän toimeksiannon tehdä jotain jonkin ihmisen puolesta. Ne ovat saattaneet olla myös esirukouksia joidenkin asioiden tai ihmisten puolesta, yhteydenottoja tiettyihin ihmisiin ja toimia heille rohkaisijana. Tai sitten vain yksinkertaisia huokauksia eri asioiden puolesta. Ja juuri sopivassa määrin. Ei Jumala tarkoita, että Hänen tahtonsa noudattamisen pitäisi olla jotain suorittamista ja ansiopisteiden keruuta. Ei, vaan Hän tarvitsee meitä ihan tavallisia taapertajia viljapelloilleen kantamaan omat kortemme kekoon. Meidän tulee auttaa muita! Jeesuskin kehotti meitä menemään auttamaan sairaita ja heikkoja.

Kokonaisuutena tämä kirja käynnisti sisäisen prosessin, joka on huomattavasti tärkeämpää kuin se, että se olisi yrittänyt antaa suorat vastaukset kaikkeen. Suorien vastausten saaminen olisi sitä paitsi mahdotonta, koska me ihmiset olemme niin erilaisia. Erityisesti pidin tässä kirjassa siitä, että se pohjaa uskollisesti Raamattuun ja inspiroi lukemaan sitä entistä hanakammin. Tärkeitä asiayhteyksiin sopivia paikkoja on tiuhaan ja käytännönläheisesti siteerattu.

Viepä matkasi sinut lähetyskentälle tai lääketieteelliseen, tuleepa sinusta sitten rakennustyöntekijä, kotiäiti, liikemies, opettaja, kokki tai pastori – sinä voit kokea Jumalan tahdon ihmeen elämässäsi ja elää todeksi sitä seikkailua, joka Hänellä on sinua varten. Kutsuupa Jumala sinut sitten kokoaikaiseen kutsumustyöhön tai Hänen lähettilääkseen liikemaailmaan, tiedemaailmaan, hallitukseen, viihdealalle tai minne tahansa, periaatteet ovat samoja, avaimet Jumalan tahdon löytämiseen ovat samoja, haasteet ja sudenkuopat ovat samoja, ja lopuksi palkka on oleva sama. 

Vastoin monien ihmisten käsitystä Jumala ei palkitse meitä sen perusteella, miten monta ihmistä johdatamme Jeesuksen luokse. Hän palkitsee meidät sen perusteella, miten kuuliaisia olemme Hänen kutsulleen ja tahdolleen. Ole uskollinen ja kuuliainen sillä alueella, minne Hän sinut kutsuutkin niin, että lopuksi saat kuulla nämä sanat: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.” (Matt. 25:21, Kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Kolenda symboloi kirjassa meitä särkyneiksi saviruukuiksi. Olemme sitä siinä vaiheessa, kun olemme nöyrtyneet Jumalalle ja päättäneet alkaa toteuttaa Hänen tahtoaan. Olen aina rakastanut kappaletta Särkynyt saviruukku ymmärtämättä oikeastaan, miten upea sanoma tässä kappaleessa onkaan. Aikaisemmin ymmärsin särkyneellä saviruukulla tarkoitettavan jotain mieleltään särkynyttä ihmistä, joka vasta särkyneenä on valmis kokoamaan itsensä uudestaan kasaan Jumalan avulla. Nyt ymmärrän, että nöyrryttyämme Jumalan tahtoon ja pyrkimällä Kristuksen kaltaisiksi meistä todella tulee näitä murrettuja saviastioita. Silloin Jumalan voima loistaa meistä ja kaikki kunnia kuuluu Hänelle. Jumala rakastaa käyttää Hänen tahtoonsa murtuneita saviastioita, koska heidän kautta Hän saa suurimman kunnian.

Eräästä tärkeästä seikasta Kolenda myös muistuttaa kirjassa: Älä tee sitä virhettä, että yrität pakottaa kaikkia ympärilläsi olevia tekemään sitä, mitä Jumala on kutsunut sinut tekemään, äläkä halveksi heitä sen vuoksi, että he tekevät jotain muuta kuin sitä, mitä itse pidät tärkeänä. Tähän huomaan itsekin usein syyllistyneeni odottaessani toisilta ihmisiltä samaa. Olen saattanut sanoa vaikka rakkaimmalleni arvostelevaan sävyyn, että miksi et lahjoita enemmän hyväntekeväisyyteen, vaikka hän on niin monella muulla tapaa siunaukseksi muille. Meidän tulisi siis käsittää, kuten jo Paavali aikoinaan sanoi: ”Kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7)

Elä ennen kuin kuolet oli huikea lukuelämys ja inspiraation lähde. Omiin ajatuksiini se sai aikaiseksi vipinää alkaa toimia ja ryhtyä kuulostelemaan entistä herkemmällä korvalla omaa kutsumustani. Vaikka tämä kirja on ilmestynyt jo seitsemän vuotta sitten, on se onneksi edelleen melko hyvin saatavilla. Itsekin sen juuri hankin omaksi, sillä sen tunnelmiin on aika ajoin mielenkiintoista palata. Jos siis tämän genren kristillinen kirjallisuus kiinnostaa, tämä kannattaa lukea! Vaikka olenkin sitä mieltä, että uskonelämään kuuluu ensisijaisesti päivittäinen Raamatun luku, niin tämä kirja sisältää kuitenkin tervettä ja puhdasta Raamattuun pohjautuvaa opetusta. Sellaista, joka on hyvin sovellettavissa ihan tavalliseen arkeen.  

Daniel Kolenda (kuva: Facebook)

Kursivoidut kohdat Daniel Kolendan kirjasta Elä ennen kuin kuolet (KKJMK Oy, 2013)

Lihavoidut kohdat Raamatusta