Miksi kannatan Donald Trumpia – pohdintaa toisesta kaudesta ja arvoista

       

Donald Trumpin uudelleenvalinta Yhdysvaltain presidentiksi on asia, joka herätti paljon tunteita ja mielipiteitä toteutuessaan keskiviikkoaamuna 6. marraskuuta 2024. Itse tunsin siitä tuona päivänä suurta iloa ja riemua. Jostain syystä tämän ilon ja riemun tunteen esiin tuominen ympärillä oleville ihmisille tuntui kuitenkin saavan aikaiseksi voimakkaita vihareaktioita tyyliin "miten sinä järkevänä pitämäni ihminen voit ajatella noin?" Ymmärrän kyllä, että kaikki tai siis enemmistö ihmisistä ei jaa tätä näkökantaani. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja Trumpin vahvat ja toisinaan ristiriitaiset piirteet eivät varmasti sovi jokaisen käsitykseen hyvästä johtajasta. Silti olen onnellinen hänen valinnastaan. Minulle Trumpin toinen kausi symboloi jotain tärkeää: kristillisten arvojen avoimuutta ja asettamista johtavan roolin ytimeen, myös nykyajan monimutkaisessa maailmassa.

Trump on tunnetusti showmies, ja hänen tyylinsä herättää usein hämmennystä ja vastareaktioita. On totta, että hänen retoriikkansa on toisinaan ollut jyrkkää ja herättänyt kritiikkiä. Mutta vaikka Trump ei ole täydellinen ja hänellä on omat heikkoutensa – kuten kaikilla meillä – koen hänen olevan ainutlaatuinen johtaja, joka avoimesti puolustaa kristillisiä arvoja ja pyrkii rohkaisemaan ihmisiä lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Tämä on harvinaista, sillä nykyään johtajat usein välttelevät uskonnollisia näkemyksiä tai arvojen esiintuomista politiikassa. Kun kuulen Trumpin puhuvan näistä asioista, tiedän, että hänen sanojensa takana on vilpitön vakaumus ja perinteiset arvot, joita hän pyrkii edistämään.

Merkittävä seikka Trumpin aiemmalla presidenttikaudella oli myös se, että hän oli ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka ei sotinut kertaakaan toimikautensa aikana. Tämä kertoo mielestäni siitä, että vaikka Trumpin tyyli voi olla suoraviivainen, hänen päätöksensä ovat harkittuja ja hän kunnioittaa ihmishenkiä. Lisäksi Yhdysvaltain talous nousi hänen aikanaan huomattavasti, mikä toi hyvinvointia monille tavallisille amerikkalaisille perheille.

Etenkin Suomen punavihreään taipuvainen media on tehnyt kaikkensa esittääkseen Trumpin lähes aina negatiivisessa valossa, ja ymmärrän, että tämä on vaikuttanut monien ihmisten käsitykseen hänestä. Median valta on valtava, ja valitettavasti suurin osa ihmisistä uskoo, mitä näkee ja lukee. Minulle on kuitenkin tärkeää muodostaa oma mielipiteeni siitä, mitä olen itse nähnyt ja kuullut Trumpin tekevän ja sanovan. Minua puhuttelee se, että Trump on rohkeasti tunnustanut Jeesuksen Herraksi, ja uskon vakaasti, että Jumala voi käyttää häntä suurissa tehtävissä, aivan kuten Jumala voi käyttää ketä tahansa meistä, myös epätäydellisiä ihmisiä.

Eräs esimerkki tästä tuesta on se, että jopa Pennsylvanian amishit lähtivät äänestämään Trumpia, vaikka he ovat perinteisesti hyvin varautuneita poliittiseen toimintaan. Tämä kertookin, että monille Trump edustaa jotain enemmän kuin poliitikkoa: häntä tuetaan, koska hänen takanaan nähdään Jumalan työ. Itse olen kokenut saman tunteen sydämessäni, ja uskon, että Trumpin valinta ei ole sattumaa, vaan osa suurempaa suunnitelmaa.

Lisäksi Trump on isänmaallinen ja tekee tekoja tavallisten ihmisten hyväksi. Hän on tunnettu siitä, että vie asiat loppuun ja pitää lupauksensa. Tämä sitoutuminen tehtäviinsä ja kansansa etujen puolustaminen ovat ominaisuuksia, joita arvostan suuresti – ja toivon, että Suomessakin olisi samanlaisia päättäjiä, jotka asettavat oman kansansa hyvinvoinnin etusijalle.

Trumpin virkaanastujaiset – hengellisten arvojen puolustusta politiikassa

Katsoessani Donald Trumpin virkaanastujaisia 20.1.2024, olin erityisen vaikuttunut, kuinka tilaisuuden hengellisyys ja isänmaallisuus nousivat siinä vahvasti esille. Juhlavuus, pastoreiden rukoukset ja Billy Grahamin pojan Franklinin puhe muistuttivat siitä, että kansakunnan johtajuus on järkevintä rakentaa hengelliselle perustalle. Tilaisuus oli kuin jumalanpalvelus, jossa korostettiin perinteisiä arvoja ja tervettä järkeä.

Huomionarvoista on mielestäni se, että Trump uskaltaa puolustaa oman kansansa etua ja kyseenalaistaa globalisaation kahleita. Silti tämänkin tilaisuuden osalta ainakin Suomen media keskittyi ainoastaan kritisoimaan ja nostamaan tilaisuudesta otsikoksi mitättömiä epäkohtia. Myös YLE:n raportointi herätti kysymyksiä, sillä toimittajat tuntuivat hämmentyvän hengellisestä sisällöstä, jota eivät osanneet pukea sanoiksi, ovathan he niin kaukana näistä asioista. Suomessa ilta huipentui A-Studioon, jossa oli saatu kasaan joukko Trumpin vastustajia ja "asiantuntijoita", jotka tuntuivat kilpailevan siitä, kuka onnistuu demonisoimaan Trumpia eniten ja luomaan synkimmät näkemykset hänen tulevalle hallintokaudelleen. Hullulta kuulosti myös näiden "asiantuntijoiden" pohdinta siitä, että näinkö vähiin sukupuolet nyt menevät Amerikassa. Trump nimittäin määräsi, että sukupuolia on jatkossa vain kaksi, kuten jo biologia ja tiedekin todistaa. 

Näemme siis yhä enemmässä määrin, kuinka median ja poliittisen eliitin linja irrottautuu perinteisistä arvoista ja Jumalan tahdosta. Sukupuolten biologinen todellisuus ja woke-ideologian haitallisuus ovat esimerkkejä asioista, joista Trumpin puheessa rohjettiin puhua – mutta Suomessa näiden teemojen esille nostaminen leimataan takapajuiseksi. Miten ihmeessä olemmekin joutuneet tässä maassa tilanteeseen, jossa terveen järjen puolustaminen vaatii jo tietynlaista rohkeutta?

Suomenkin väitetään vielä olevan kristitty maa, mutta missä ovat usko ja arvot päätöksenteossa? Olemmehan kääntäneet selkämme Jumalan sanalle ja hylänneet siunaavat periaatteet, mikä näkyy yhteiskunnan murenevissa rakenteissa. Tarvitsemme kipeästi paluuta hengelliseen perustaan, jossa usko, perhe ja kansallinen etu ovat keskiössä.

Rukoilen Donald Trumpin puolesta. Hän näyttää todeksi sen, että politiikka voi olla arvojen puolustamista. Hänen esimerkkinsä muistuttaa, että kansakunta voi menestyä, kun se asettaa Jumalan tahdon ja perinteiset arvot etusijalle. Toivon, että Suomessakin uskallettaisiin taas joskus puhua rohkeasti siitä, mikä on oikein – ja tehdä sen mukaisia päätöksiä.

On selvää, ettei Trump ole virheetön – mutta kukapa meistä olisi? Se, että hän on ihminen vajavaisuuksineen, on ehkä juuri se syy, miksi hänen toiminnassaan on jotain niin inhimillistä ja samaistuttavaa. Toivon ja rukoilen, että hänen tällä toisella kaudellaan Jumala johdattaa häntä entistä enemmän. Että hänen toimensa toisivat rauhaa ja vahvistaisivat kristillisiä arvoja tässä maailmassa, jossa niitä haastetaan yhä enemmän. 

Jumala siunatkoon Trumpia, Amerikkaa ja myös omaa maatamme, jos vain uskallamme kääntyä Hänen puoleensa! 

Miksi uskonnottomat ja jumalattomat ihmiset reagoivat niin ärhäkästi ja pilkkaavat Jumalaa?

                     

Olen usein miettinyt, miksi uskonnottomien ja jumalattomien reaktiot uskoon liittyviin asioihin ovat niin voimakkaita ja jopa pilkallisia. Kun lehdessä on vaikka joku tähän elämän tärkeimpään asiaan ja pelastussanomaan liittyvä artikkeli, niin kommenttikentät täyttyvät ärhäköistä kommenteista, jossa jumalattomat näkevät suorastaan punaista, että tällainen asia on tuotu esiin. Ateistit aloittavat yleensä ensimmäisenä keskustelun kertomalla, kuinka uskovaiset ovat tyhmiä, jopa mielisairaita uskoessaan jonkin satukirjan oppeihin. Näinhän se vain aina menee.   

Mielestäni tämä johtuu siitä, että nämä ihmiset tuntevat todellisuudessa sisimmässään syvää hätää ja epävarmuutta – he kokevat levottomuutta sekä suorastaan uhkaavana sen, että toisilla on taas jotain, mitä heiltä itseltään puuttuu. Heidän mielestään uskovaiset olisi saatava hiljaisiksi hinnalla millä hyvänsä. He ovat valitettavasti vahvasti tämän maailman ruhtinaan talutusnuorassa. Vaikka he eivät myönnä sitä, uskon, että jokaisella ihmisellä, myös vakaalla ateistilla, on kuitenkin syvimmällä sydämessään tietoisuus siitä, kuka heidät on luonut. Tämä Jumalan jättämä jälki meissä voi herättää tunteita ja ajatuksia, jotka saavat aikaan torjuntaa ja vastustusta, kun aihe tulee esille.

Kun ihminen kääntää selkänsä Jumalalle, hän tekee päätöksen, joka vaatii jatkuvaa oikeutusta itselleen ja muille. On helpompi pilkata kuin kohdata se mahdollisuus, että Jumala olisikin todellinen ja että yksin Hän voi tarjota jotain, mitä ihminen ei voi itse omassa voimassaan saavuttaa. Tämä sisäinen konflikti voi nostaa pintaan vihan, pelon ja hyökkäävän asenteen, joka näkyy erityisesti väittelyissä uskovien kanssa. Tällainen keskustelu ei valitettavasti johda sillä hetkellä mihinkään. Sanotaan kuitenkin, ettei Jumala sana kuitenkaan tyhjänä pala. 

On toki totta, että osa ihmisistä pitää loppuun asti kiinni siitä, etteivät he halua uskoa Jumalaan, ja valitsevat tietoisesti elämän ilman Häntä. Tämä on hyvin surullista, sillä kun tällainen ihminen jättää tämän maallisen telttakankaansa, niin hän ymmärtää silloin heti, että häntä odottaa kadotus. Onneksi on myös heitä, jotka elämänsä loppumetreillä tajuavat tarvitsevansa Jeesusta. Kuoleman läheisyys voi tehdä ihmisestä rehellisemmän itselleen, ja juuri silloin evankeliumin totuus voi murtaa paatuneimmankin sydämen, erityisesti jos tämä ihminen on saanut olla jatkuvan esirukouksen alla. On siis näitä ihmisiä, jotka eivät uskallakaan kohdata kuolemaa ilman Jumalaa ja Jeesusta, vaikka olisivat vastustaneet uskoa koko elämänsä ajan.

Näiden ihmisten puolesta meidän tehtävämme on rukoilla. Vain Jumala voi avata heidän sydämensä ja johdattaa heidät totuuden rakkauden luo. Meidän tehtävämme on elää uskoa todeksi, olla valona ja suolana maailmassa ja jättää loput Jumalan käsiin. Pyhä Henki tekee työtään myös silloin, kun emme itse sitä näe. Siksi on tärkeää rukoilla rohkeasti ja luottaa siihen, että Jumalan rakkaus voi muuttaa minkä tahansa sydämen.

Millaiseen maailmaan jäljelle jääneet jäävät ylöstempauksen jälkeen?

Raamatun mukaan tulee päivä, jolloin Herran omat otetaan pois tästä maailmasta. Tämä ylösotto, jota monet odottavat, on suuri lohdun ja toivon hetki Jumalaan uskoville. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Millaiseksi maailma muodostuu, kun Jumalan lapset on otettu pois, ja vain ne jäävät, jotka ovat valinneet elää ilman Häntä?

1. Tessalonikalaiskirje 5:1-6 varoittaa meitä siitä, että Herran päivä tulee "kuin varas yöllä". Ihmiset sanovat: "rauha rauha", mutta äkkiä heidät kohtaakin tuho, josta ei ole pakotietä. Tämä kuvaa hyvin, miten humanistisuuteen taipunut maailma reagoi: suurta itsevarmuutta, illuusiota hallinnasta ja vakautta huokunutta maailmaa seuraakin odottamaton tuho ja sekasorto.

Jäljelle jääneiden maailma

Kun Kristuksen seurakunta on temmattu pois, jäljelle jäävä maailma tulee olemaan hengellisesti tyhjä ja moraalisesti rappeutunut. Pyhän Hengen vaikutus, joka toimii uskovien kautta, poistuu, ja pahuus pääsee valloilleen ilman estettä. On pelottavaa kuvitella, mitä tapahtuu, kun totuus, rakkaus ja oikeudenmukaisuus, jotka kumpuavat Kristuksesta, eivät enää lainkaan ohjaa ihmiskuntaa. Tässä on muutamia näkökulmia, joita Raamatun profetiat ja nykyiset merkit antavat meille:

1. Petos ja valheelliset lupaukset

Ihmiset etsivät epätoivoisesti johtajaa, joka voi tuoda järjestyksen kaaokseen. Tämä valmistaa tietä Antikristukselle, joka nousee valtaan valheellisilla lupauksilla rauhasta ja turvallisuudesta. Hänet otetaan iloiten vastaan ja häntä seuraavat ne, jotka eivät tunteneet totuutta, koska he hylkäsivät sen eläessään. (2. Tess. 2:9-12)

2. Luonnonmullistukset ja taloudellinen romahdus

Raamattu kertoo, että Herran vihan aikana maa kokee ennennäkemättömiä luonnonkatastrofeja. (Ilm. 6:12-14) Talousjärjestelmät kaatuvat, ja elämän perustarpeet muuttuvat ylellisyydeksi. Moni joutuu taistelemaan yksinkertaisesti selviytyäkseen.

3. Sosiaalinen ja moraalinen kaaos

Kun Jumalan varjeleva käsi poistuu, moraalinen rappio syvenee. Ihmisten välinen viha, kateus ja väkivalta lisääntyvät. Raamatun ennustukset kertovat ajasta, jolloin "ihmiset tulevat olemaan rakkaudettomia, kovasydämisiä ja vailla anteeksiantamusta" (2. Tim. 3:1-5).

4. Vainoa ja kärsimystä uskoville

Jotkut ihmiset tulevat ylösoton jälkeen tajuamaan, mitä he ovat menettäneet, ja kääntyvät Kristuksen puoleen. Heidän uskonsa maksaa kuitenkin paljon. Heitä vainotaan ja surmataan uskonsa tähden. (Ilm. 6:9-11)

Valo pimeydessä

Kaiken tämän keskellä Jumalan lupaukset ovat edelleen voimassa niille, jotka Häntä huutavat avuksi. Ne, jotka löytävät pelastuksen Jeesuksessa vielä jäljelle jäätyään, saavat toivon iankaikkisesta elämästä, vaikka maallinen elämä on täynnä ahdistusta.

Ylösoton jälkeen maailma tulee olemaan paikka, jossa "yö" hallitsee, mutta uskovien toivo on kirkas. Jumala ei hylkää niitäkään, jotka Häntä vilpittömästi etsivät – vaikka heidän tiensä on raskas.

Valmistautuneena hetkiin, joita emme voi ennustaa

Elämä on täynnä rutiineja, jotka luovat turvallisuuden tunnetta. Heräämme aamuisin, suunnittelemme päivämme ja käymme illalla levolle luottaen siihen, että huomenna kaikki jatkuu kuten ennenkin. Usein unohdamme, että jokainen päivä on Jumalan lahja – eikä seuraava päivä ole meille taattu. On helppoa elää suruttomasti, kiinnittää sydämensä maallisiin asioihin ja lykätä ajatukset iankaikkisuudesta tulevaisuuteen, joka ei ehkä koskaan koita.

Raamattu varoittaa tästä: "Mutta hänelle, joka ei valvo, Herran päivä tulee kuin varas yöllä" (1. Tess. 5:2). Tämä muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on elää joka hetki valmistautuneena – ei pelon, vaan odotuksen ja toivon hengessä.

Tämä maailma ei ole kotimme

Kristitylle maailma ei ole päätepiste, vaan väliaikainen koti. Jeesus itse sanoi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh. 18:36). Samoin me, Hänen seuraajansa, olemme täällä matkustajina, jotka odottavat paluuta todelliseen kotiimme – taivaaseen. Kun pidämme mielessä tämän totuuden, maalliset murheet ja saavutukset asettuvat oikeaan mittasuhteeseen.

Moni kuitenkin unohtaa tämän, koska elämän kiireet ja nautinnot pitävät meidät kiinni ajallisessa. Voi olla houkuttelevaa ajatella, että on aina huominen hetki tehdä asiat toisin, mutta todellisuudessa emme tiedä, milloin päiviemme määrä täyttyy tai milloin Herran paluu tapahtuu.

Valmiina lähtemään milloin tahansa

Ajatus siitä, että jokainen hetki voi olla viimeinen, ei ole tarkoitettu lamauttamaan meitä pelkoon, vaan herättämään meidät elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Valmistautuminen tarkoittaa sydämen puhtautta ja jatkuvaa yhteyttä Jeesukseen. Se tarkoittaa myös sitä, että suhtaudumme elämään luottavaisesti ja kiitollisesti, tietäen, että kaikki on Hänen käsissään.

Kun tiedämme, että tämä maailma ei ole lopullinen kotimme, pystymme luopumaan siitä, mitä emme voi viedä mukanamme: omaisuudesta, asemasta ja jopa elämän itsekkäistä suunnitelmista. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan Häntä ja kantamaan ristin, joka valmistaa meitä iankaikkiseen elämään.

Herätyksen hetki

Ehkä tärkein kysymys on tämä: Jos Jeesus tukisi tänään tai ensi yönä, kun nukut, olisitko valmis? Onko sydämesi levossa Herrassa? Oletko antanut elämäsi Jeesukselle ja varmistunut pelastuksestasi? Jos vastaus on epävarma, tänään on oikea hetki kääntyä Hänen puoleensa.

Raamatun mukaan meidän ei tule elää unessa, vaan valvoa ja olla valmiina: "Olkaa te siis valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee" (Matt. 24

Nyt, kun elämme armon aikaa, meillä on mahdollisuus valita Jeesus ja valmistautua Hänen paluuseensa. Jeesus sanoi: "Ei yksikään tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14:6). Tämä hetki, tämä päivä on annettu sinulle, jotta voisit varmistaa, ettet ole yksi niistä, jotka jäävät jäljelle.

Jumalan viha tässä ajassa: varoittava esimerkki ja seurakuntien suunta

Raamattu varoittaa meitä selvästi: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." (Gal. 6:7) Tämä periaate näyttää toteutuvan myös nykyajassa, kun tarkastelemme viimeaikaisia tapahtumia.

Golden Globe -gaala 2025: Jumalan pilkka ja seuraukset

Tammikuun 5. päivänä 2025 pidetyssä 82. Golden Globe -gaalassa Beverly Hillsissä juhlistettiin elokuvateollisuuden saavutuksia. Illan suurimpiin voittajiin kuuluivat "The Brutalist" ja "Emilia Pérez". 

Kuitenkin, gaalan juontaja Nikki Glaser tunnetaan provokatiivisesta huumoristaan, ja illan aikana esitettiin useita uskontoa ja Jumalaa pilkkaavia vitsejä, jotka saivat yleisön nauramaan. Tällainen käytös heijastaa yhteiskunnan kasvavaa välinpitämättömyyttä hengellisiä arvoja kohtaan.

Los Angelesin tuhoisat palot: Jumalan vihan ilmentymä?

Vain muutama päivä gaalan jälkeen Los Angelesia kohtasivat tuhoisat maastopalot, jotka polttivat useita alueita, mukaan lukien Hollywoodin alueen. Monet näyttelijöiden miljoonatalot tuhoutuivat liekeissä. Kuitenkin, keskellä tätä tuhoa, eräs kristillinen kirkko säilyi vahingoittumattomana, mikä herätti monissa ajatuksia Jumalan suojeluksesta.

Seurakuntien suunta Suomessa: Raamatun sanan hylkääminen

Suomessakin olemme todistamassa monella tapaa huolestuttavaa kehitystä, kuinka luopumus on saanut monessa suhteessa vallan. Esimerkiksi jotkut seurakunnat vihkivät jo samaa sukupuolta olevia pareja vastoin Raamatun opetuksia. Piispojen ja liberaalisten pappien perustelut ihmisen moninaisuudesta eivät voi kuitenkaan ohittaa Jumalan sanan selkeitä ohjeita. Kirkon ja erityisesti kirkkoherran tulisi kirkastaa ja korottaa Jeesusta, joka on se kulmakivi, jonka varaan kirkko ja jokaisen ihmisen elämä tulisi rakentaa.

Tämä ei ole ainoa merkki luopumuksesta. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan vuonna 2023 enää 19 % suomalaisista ylipäätään uskoi Jumalaan. Sen sijaan henkisyys, New Age -liikkeet, tarot-kortit ja erilaiset energiaparannukset ovat kasvattaneet suosiotaan. Kaikki muu näyttää olevan hyväksyttyä paitsi elävä usko Jeesukseen. Tällainen kehitys heijastuu myös seurakuntien jäsenmäärään, joka vähenee vuosi vuodelta, kun ihmiset hakeutuvat pois kirkon piiristä kohti sekulaaria elämäntapaa tai epämääräistä henkisyyttä.

Lisäksi yhteiskunnan yleinen moraalikäsitys on hämärtynyt. Aborttilain löyhentäminen vuonna 2023, sukupuolen juridisen itsemäärittelyn helpottaminen ilman lääketieteellisiä perusteluja, ja perinteisen perhekäsityksen hylkääminen ovat esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan luomisjärjestykselle ei anneta arvoa. Julkinen keskustelu nostaa esille yhä enemmän arvoja, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, ja kristittyjä saatetaan syrjiä tai halveksia heidän uskostaan johtuvien vakaumusten vuoksi.

Näemme, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee ajatus, että jokainen voi luoda oman totuutensa. Tämä relativismi vie ihmisiä yhä kauemmas siitä ainoasta Totuudesta, joka on Jeesus Kristus. Ilman paluuta Raamatun totuuksiin suuntaus kohti hengellistä ja moraalista rappiota vain kiihtyy.

Jeesus: ainoa turvamme

Kun yhteiskunta ja seurakunnat etääntyvät Raamatun opetuksista, asetamme itsemme alttiiksi Jumalan tuomiolle. Elämme aikaa, jolloin armon aika alkaa olla lopuillaan. Ainoa turvamme on pysyä Jeesuksessa, joka on tie, totuus ja elämä. Hän on pelastava arkki, johon meidän tulee astua sisälle ollaksemme turvassa Jumalan vihalta. Uskova saa omistaa pelastusvarmuuden ja iankaikkisen elämän ilon sekä jälleennäkemisen toivon. Usko on luja luottamus siihen, mitä ei voi nähdä; se täytyy omistaa henkilökohtaisesti ja elää todeksi.

Nyt on aika palata Raamatun sanan äärelle ja elää Jumalan tahdon mukaisesti. Vain näin voimme välttää Jumalan vihan ja kokea Hänen siunauksensa elämässämme. 

Maranatha! Tule, Herra Jeesus!

Elävä toivo Herran paluusta

On olemassa eräs Raamatun kohta, joka sykkii paljon toivoa ja lohdutusta meille, jotka elämme tämän maailman murheiden ja haasteiden keskellä. Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä (1. Tess. 4:15–18) apostoli Paavali kirjoittaa:

"Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla."

Tämä on itselleni rakkaimpia kohtia koko Raamatussa. Miksi? Koska se antaa toivon ihan kaikelle, mitä on edessä. Se muistuttaa meitä ensisijaisesti siitä, että kuolema ei ole todellakaan kaiken loppu. Ne autuaat, jotka ovat nukkuneet ikuisuuteen Kristuksessa eivät ole koskaan menettäneet toivoaan eikä tulevaisuutta, sillä Herran palatessa heidät herätetään ensin. Sen jälkeen myös meidät, jotka olemme elossa Herran tullessa, temmataan hänen luokseen. Tämä on ihana Jumalan lupaus, joka rohkaisee meitä pysymään uskollisina ja valmiina hänen paluuseensa.

Kuitenkin tämä toivoon kietoutunut lupaus muistuttaa myös siitä, että tuon päivän ja hetken, jolloin Herramme tulee takaisin, tietää yksin Jumala. Monet erityisesti amerikkalaiset pastorit ja raamatunopettajat ovat vuosien varrella yrittäneet ennustaa Jeesuksen paluun ja tempauksen ajankohtaa. He ovat tukeutuneet erilaisiin laskelmiin, profetioihin ja jopa astrologisiin ilmiöihin. Kerta toisensa jälkeen nämä ennusteet ovat kuitenkin osoittautuneet vääriksi, mikä ei ole yllättävää, sillä Raamattu tekee selväksi, että tuon päivän ja hetken tietää vain Jumala.

Jeesus itse sanoi: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin" (Matt. 24:36). 

Tämä muistuttaa meitä siitä, että ihmisen ei tule yrittää ottaa Jumalan paikkaa tai tavoitella tietoa, joka kuuluu yksin Hänelle. Sen sijaan, että käyttäisimme aikamme ja energiamme spekulaatioihin, meidän tulisi keskittyä elämään Jumalan tahdon mukaan, valmistautuen Hänen paluuseensa päivittäin.

Lopulta kyse ei nimittäin ole ajankohdan tietämisestä, vaan sydämen valmiudesta. Kysymys kuuluu: jos Jeesus tulisi tänään, olisimmeko valmiita? Tässä maailmassa ei saa olla mitään tärkeämpää, joka sitoisi meidät tänne, sillä tämä on vain väliaikainen asuinsijamme. Eläkäämme siis uskossa, toivossa ja rakkaudessa, pitäen katseemme Jeesuksessa – ajankohdan tuntemisen sijaan luottaen Hänen täydelliseen ajoitukseensa.

Pelasta kuolemaan vietävät

Sananlaskujen kirjan 24. luvun jakeessa 11 sanotaan: "Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat." Mitä se tarkoittaa ja mikä on sen sanoma nykyajalle? 

Tämän Raamatun jakeen käsky kuuluu painokkaasti ja iskee suoraan sieluun meille, jotka tunnemme hätää sielujen pelastumisen puolesta. Tämä kehotus ei jätä tilaa epäröinnille tai neutraalille sivusta seuraamiselle. Ei, vaan se haastaa meidät, tässä hetkessä elävät ihmiset, toimimaan aktiivisesti toistemme puolesta – erityisesti niiden puolesta, jotka ovat matkalla kohti tuhoa ja kadotusta. Mutta miten tämä ajaton viisaus soveltuu nykyhetkeen? 

Maailma, joka tarvitsee pelastajia

Elämme maailmassa, jossa kuolema voi tulla monessa muodossa. Fyysinen kuolema on ilmeisin, mutta monilla on elämässä toisenlaista hätää – hengellistä, henkistä tai sosiaalista kuolemaa. Päihteet, yksinäisyys, välinpitämättömyys ja epätoivo vievät yhä useampia ihmisiä reunalle. Tämä Sananlaskujen kohta muistuttaa meitä siitä, ettei kenelläkään ole varaa sulkea silmiään silloin, kun näemme ihmisiä kärsimässä.

On helppoa ajatella: "Eihän se minulle kuulu." Mutta Raamattu tekee selväksi, että meillä kyllä on vastuu toisistamme. Tämä jae kutsuu meidät toimimaan aktiivisesti – ei vain puhumaan hyvää, vaan todella puuttumaan tilanteisiin.

Pelastus alkaa arjessa

Mitä voimme tehdä konkreettisesti, kun näemme jonkun "kuolemaan vietävien" joukossa?

1. Kuuntele ja näe – Jokainen kohtaamamme ihminen kantaa omaa tarinaansa, ja joskus pelkkä kuunteleva korva voi olla ensimmäinen askel heidän pelastuksensa tiellä. Kysy, miten he voivat, ja niin, että todella tarkoitat sitä.

2. Toimi siellä, missä olet – Emme voi pelastaa kaikkia, mutta voimme tehdä paljon läheistemme ja paikallisyhteisömme hyväksi. Ehkä tunnet jonkun, joka tarvitsee apua päihderiippuvuuden voittamiseen, tai jonkun, joka kaipaa toivoa vaikeassa elämäntilanteessa. Ole rohkea ja tarjoa apua.

3. Rukoile ja luota Jumalan johdatukseen – Vaikka meillä ei aina ole vastauksia tai ratkaisuja, Jumala näkee ja tietää kaiken. Kun rukoilemme ihmisten puolesta, Hän voi käyttää meitä välikappaleinaan auttamaan heitä.

Sanoma ajankohtaisempi kuin koskaan

Tässä individualismin aikakaudessa, jossa jokainen keskittyy "omaan elämäänsä", Sananlaskujen 24:11 on todellinen herätyskello. Se muistuttaa, että jokaisella on vastuu – ei vain omasta elämästään, vaan myös toisten. Kuolemaan vietyjä voivat olla yksinäiset vanhukset, mielenterveydestään kärsivät nuoret tai jopa hengellisesti eksyneet ystävät.

Mieti hetki: Kenet sinä voisit tänään "pelastaa"? Ehkä joku lähelläsi tarvitsee rohkaisua, käytännön apua tai yksinkertaisesti tunnetta siitä, ettei hän ole yksin.

Tämä jae ei ole vain muinaisen ajan viisaus; se on ohje elämäämme varten tänään. Jumala kutsuu meidät olemaan Hänen käsiään ja jalkojaan maailmassa, jossa liian monet kulkevat kohti turmiota. Olkaamme valmiit pysäyttämään heidät ja näyttämään tien elämään, jonka vain Kristus voi antaa.

"Lähimmäisesi hätä on sinun kutsusi." Mitä sinä aiot tehdä?

Etsi Jumalan kasvoja – Löydä voimaa ja rauhaa arkeesi

Me kaikki kaipaamme elämäämme voimaa ja merkitystä, varsinkin silloin, kun arki tuntuu raskaalta tai epävarmalta. Psalmi 105:4 tarjoaa yksinkertaisen mutta syvällisen neuvon:

"Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan."

Tämä lyhyt raamatunkohta kutsuu meidät pysähtymään ja suuntaamaan katseemme sinne, mistä saamme todellista apua ja rauhaa. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Turvautuminen Herran voimaan

Jumalan voima on rajaton – toisin kuin meidän vajavainen omamme. Kuinka usein sitä aina yrittää selviytyä kaikesta omin voimin, vain huomatakseen, että uupuu. Jumala kutsuu meitä nojaamaan kaikessa Häneen sekä tuomaan meidän huolemme ja tarpeemme Hänen eteensä rukouksessa. Turvautuminen ei ole suinkaan merkki heikkoudesta, vaan luottamusta siihen, että Hän kykenee kantamaan meitä silloinkin, kun itse emme jaksa.

Etsikää alati Hänen kasvojaan

Jumalan kasvojen etsimisen tulee olla aktiivista. Se ei tarkoita vain jotain hätäistä rukousta kiireisen päivän keskellä, vaan aitoa halua oppia tuntemaan Jumala. Hänen kasvojensa etsiminen voi olla päivittäistä hiljentymistä, Raamatun lukemista tai ylistämistä. Se on ajatusten suuntaamista kohti Jumalaa – sydämellisesti ja päättäväisesti.

Kun etsimme Hänen läsnäoloaan, saamme paitsi vastauksia, myös kaiken ymmärryksen ylittävää rauhaa. Jumalan kasvojen etsiminen on tie Hänen siunauksiinsa ja antaa meille voimaa kohdata arjen haasteet.

Mitä on alati etsiminen?

Psalmin 105 ja 4 muistuttaa meitä siitä, että kyseessä ei siis ole vain kertaluonteinen teko. Jumalan kasvojen etsiminen on jatkuva prosessi. Meitä kutsutaan elämään Jumalan yhteydessä jokaisena päivänä – niin hyvinä kuin vaikeinakin hetkinä. Tämä jatkuvuus syventää suhdetta Jumalaan ja vahvistaa luottamusta Häneen.

Miten voit aloittaa?

1. Varaa aikaa rukoukseen. Poista kaikki mahdolliset häiriötekijät. Vain sinä ja Herra! Älypuhelin on pahin vihollinen tässä asiassa, joten varmista että se on suljettuna. Aloita päiväsi yksinkertaisella rukouksella, jossa kiität Jumalaa ja pyydät Häntä johdattamaan sinua.

2. Lue Raamattua. Esimerkiksi psalmit ovat hyvin siunaavia ja täynnä rohkaisua ja lohtua – mikset aloittaisi jo aamuasi niiden lukemisella?

3. Hiljenny Hänen läsnäolossaan. Kuuntele hengellistä musiikkia tai vietä aikaa luonnossa ja avaa sydämesi Jumalalle. Esimerkiksi metsän siimeksessä saat olla rauhassa, missä ulkoiset ärsykkeet, kuten teknologia, pääse keskeyttämään sinua.  

4. Pidä Hänen lupauksensa mielessäsi. Muistuta itseäsi siitä, että Hänen voimansa on kanssasi joka hetki.

Jumalan etsiminen ei loppujen lopuksi ole lainkaan monimutkaista. Se vaatii kuitenkin päättäväisyyttä ja halua kääntyä kokosydämisesti Hänen puoleensa. Kun teet sen, huomaat pian, kuinka elämäsi täyttyy Hänen rauhallaan ja voimallaan.

Miksi et siis aloittaisi jo tänään – turvaa Herraan, etsi Hänen kasvojaan, ja löydä elämäsi todellinen suunta!

Muistakaa Lootin vaimoa

"Muistakaa Lootin vaimoa." Näin Jeesus muistuttaa meitä Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 17:32). Tämä lyhyt lause kätkee sisäänsä varoituksen, joka on yhtä ajankohtainen tänään kuin tuhansia vuosia sitten. Lootin vaimon tarina ei ole vain kertomus muinaisesta onnettomuudesta, vaan syvä ja puhutteleva opetus siitä, kuinka kiintymys tähän maailmaan voi lopulta koitua kohtalokkaaksi.

Lootin vaimon tarina

Raamattu kertoo, kuinka Jumala päätti tuhota Sodoman ja Gomorran niiden synnin tähden (1. Moos. 19). Loot, oikeamielinen mies, asui perheineen näissä kaupungeissa. Jumalan enkelit tulivat varoittamaan Lootia ja hänen perhettään, että heidän oli paettava välittömästi, sillä tuho oli tulossa. He saivat yksiselitteisen ohjeen: "Älkää katsoko taaksenne älkääkä pysähtykö mihinkään tasangolla" (1. Moos. 19:17).

Kun Loot perheineen pakeni, hänen vaimonsa ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta. Hän käänsi katseensa taakseen – ja muuttui suolapatsaaksi. Miksi? Hänen sydämensä oli kiinnittynyt Sodomaan, siihen, mitä hän jätti taakseen. Hänen katseensa ei ollut tulevaisuudessa eikä Jumalan lupauksissa, vaan menneessä ja maallisessa.

Varoitus meidän ajallemme

Lootin vaimon kohtalo on vakava muistutus meille, jotka elämme tässä nykyajassa. Elämme maailmassa, jossa kiinnitymme hyvin helposti aineelliseen omaisuuteen, statukseen, mukavuuteen ja siihen, mitä ihanuuksia tämä maailma tarjoaa. On helppo unohtaa, että kaikki tämä on katoavaista. Jeesus sanoo: "Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen" (Luuk. 17:33).

Lootin vaimon tarina kehottaa meitä tarkistamaan, mihin suuntaan katsomme. Ovatko silmämme kiinnittyneet maalliseen – rahaan, omaisuuteen, sosiaaliseen hyväksyntään – vai iankaikkisiin Jumalan lupauksiin? Meitä kutsutaan vaeltamaan uskossa, luottaen siihen, että Jumalan tiet ovat parempia kuin mikään, mitä maailma voi tarjota.

Kuinka voimme välttää Lootin vaimon kohtalon?

1.Pidä Jumalan tahto etusijalla

On helppo antaa ajan kiireiden ja houkutusten viedä meidät mukanaan. Meidän tulee kuitenkin pysyä kiinni Jumalan sanassa ja rukoilla, että Hän ohjaa sydämemme oikeaan suuntaan.

2. Irtaudu maailmallisuudesta

Tämä ei tarkoita, että meidän tulisi hylätä kaikki elämän nautinnot tai mukavuudet, mutta meidän on varottava, ettemme anna niiden hallita elämäämme. Kaikki, mikä vie meidät kauemmas Jumalasta, on lopulta meille vahingollista.

3. Pidä katseesi taivaallisissa asioissa

Paavali muistuttaa: "Pyrkikää siihen, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen suuntautunut, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä" (Kol. 3:1–2). Tämä tarkoittaa, että meidän tulee elää toivoen ja odottaen iankaikkista elämää Jumalan luona.

Päätelmä

Lootin vaimon kohtalo on varoitus meille kaikille. Kun annamme sydämemme kiintyä liiaksi tähän maailmaan, saatamme menettää jotain paljon arvokkaampaa – iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Tämä maailma voi houkutella, mutta muistakaa: tämä maailma ei ole meidän kotimme. Me olemme matkalla kohti jotain paljon parempaa. Tämä maailma on vain varjo taivaan todellisuudesta. Taivaaseen me haluamme. Älkäämme siis kääntäkö katsettanne taaksepäin, vaan kohottakaamme se Jumalan puoleen, joka on lupauksissaan uskollinen.

Muistakaa Lootin vaimoa.

Rikas mies ja Lasarus: Todistus rajantakaisesta todellisuudesta

Luukkaan evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19–31) on yksi Raamatun pysäyttävimmistä kuvauksista tuonpuoleisesta todellisuudesta. Kyseessä ei sitä paitsi ole pelkkä vertaus, vaan ainutlaatuinen kertomus, jossa Jeesus kuvailee elämän jälkeistä todellisuutta tarkemmin kuin missään muualla. Kertomuksen yksityiskohdat, henkilöiden nimet ja syvällinen sanoma antavat vahvan todistuksen siitä, mitä meitä odottaa, jos emme vastaanota Jumalan rakkautta ja totuutta.

Mikä tekee kertomuksesta erityisen?

1. Ei vain vertaus

Toisin kuin Jeesuksen muut vertaukset, tämä kertomus sisältää tarkkoja yksityiskohtia ja nimeää henkilön, Lasaruksen. Jeesuksen vertauksissa ei koskaan mainita nimiä, ja siksi tämä erottuu joukosta. Lisäksi kertomus kuvaa yksityiskohtaisesti taivaan ja helvetin todellisuutta – paikkaa, jossa Lasarus saa lohdutuksen Abrahamin helmassa ja paikkaa, jossa rikas mies kokee tuskaa liekeissä. Jeesuksen vertaukset eivät koskaan viittaa mielikuvitusasioihin, vaan aitoihin, tunnettuihin ilmiöihin, mikä vahvistaa tämän kertomuksen vakavuuden.

2. Ainoa viesti tuonelasta

Tämä on Raamatussa ainoa kertomus, jossa henkilö viestii rajan toiselta puolelta. Rikas mies, joka kokee helvetin tuskat, anoo Abrahamilta, että Lasarus lähetettäisiin varoittamaan hänen veljiään. Hänen pyyntönsä torjutaan – ei siksi, ettei Abraham välittäisi, vaan koska Jumala on jo antanut riittävät varoitukset Mooseksen ja profeettojen kautta. Tässä piilee kertomuksen ydin: mikään yliluonnollinen todistus ei vakuuta ihmistä, joka ei halua uskoa.

Kertomuksen sanoma meille tänään

Kertomuksen vahvin viesti on yksinkertainen mutta musertava: ihminen, joka torjuu totuuden, tekee sen omasta valinnastaan. Rikkaan miehen veljet elivät edelleen, mutta he eivät kuulleet Moosesta ja profeettoja – Jumalan ilmoitusta, joka oli jo heidän ulottuvillaan. Kuinka usein mekin ajattelemme, että "jospa näkisimme ihmeen, uskoisimme"? Jeesus kuitenkin osoittaa, että totuuden torjuminen ei johdu todisteiden puutteesta, vaan sydämen kovuudesta.

Miksi kertomus on varoitus meille?

Tässä kertomuksessa ei ole pelkästään kyse kahden ihmisen erilaisista kohtaloista. Se on myös kuvaus siitä, mitä meitä odottaa, jos torjumme Jumalan kutsun. Helvetin todellisuus esitetään siinä koko karmeudessaan: tuska, eristyneisyys ja katumus ilman mahdollisuutta muutokseen. Mutta kertomus ei pysähdy tähän, vaan tarjoaa toivoa – Jumala on antanut meille kaiken tarvittavan ohjauksen Hänen sanassaan.

Jumalan rakkauden ja totuuden kutsu

"Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, eivät he ole vakuuttuneita, vaikka joku nousisi kuolleista" (Luuk. 16:31). Tämä Jeesuksen lopetuslause muistuttaa meitä siitä, että ratkaiseva kysymys ei ole todisteiden määrä, vaan sydämemme asenne. Jumala on rakkaudessaan antanut meille totuuden sanansa ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Se, miten suhtaudumme tähän kutsuun, ratkaisee iankaikkisen kohtalomme.

Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on kipeä, mutta armollinen muistutus. Se kutsuu meitä pysähtymään, kuulemaan Jumalan totuuden ja vastaamaan Hänen rakkauteensa, kun siihen on vielä mahdollisuus. Älä odota yliluonnollisia viestejä tuonpuoleisesta – Jumala on jo puhunut sinulle. Tänään on pelastuksen päivä.

Suvaitsevaisuus ja usko: Voiko Raamattu ja moderni arvomaailma kohdata?

Monet nuoret ja yhtä lailla aikuiset ihmettelevät sitä, miksi seurakunta näyttäisi olevan niin vihamielinen homoseksuaaleja kohtaan. Tämä on aihe, joka herättää paljon tunteita ja keskustelua. Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää se, ettei kyse todellisuudessa ole vihasta tai syrjinnästä. Kyse on ennemminkin siitä, miten Jumalan Sana ja sen muuttumattomuus asettuvat suhteessa ihmisen ajassa muuttuvaan ajatteluun ja arvoihin.

Jumalan Sana – muuttumaton perusta

Kristillisessä uskossa Jumalan Sana on pysyvä ja muuttumaton. Se, mikä on kirjoitettu Raamattuun, on tarkoitettu ohjeeksi ihmisen elämään kaikkina aikoina. Tämä periaate heijastuu myös kysymykseen seksuaalisuudesta. Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on synti, mutta tämä ei tarkoita, että homoseksuaaleja halveksittaisiin tai syrjittäisiin. Päinvastoin, jokainen ihminen on Jumalalle yhtä arvokas ja rakas, ja Jeesuksen sovitustyö koskee jokaista ihmistä, riippumatta hänen taustastaan tai elämäntavoistaan.

Kysymys kuuluu: pitäisikö Jumalan Sanan mukautua ihmisen haluihin ja tarpeisiin, vai pitäisikö meidän ihmisten mukautua Jumalan Sanaan? Uskon, että Raamatun auktoriteetti ei voi perustua ihmisen muuttuvaan käsitykseen moraalista. Jumalan Sana on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Eivätkö uskovaiset ole suvaitsevaisia?

Aihe herättää helposti syytöksiä suvaitsemattomuudesta. Monet ajattelevat esimerkiksi Päivi Räsäsen olevan homovastainen, vaikka todellisuudessa hän ei ole syrjinyt tai vihannut ketään. Hän on vain pitäytynyt Raamatun opettamassa näkemyksessä, mutta tästä johtuen hän on joutunut puolustamaan näkemystään jo eri oikeusistuimissa asti. 

Tällaisessa keskustelussa ongelmaksi nousee se, että suvaitsevaisuuden puolustajat eivät usein suvaitse toisinajattelevia. Näin heidän vaatimuksensa suvaitsevaisuudesta kääntyy paradoksaalisesti suvaitsemattomuudeksi.

Suomessa homoja ei ole syrjitty historiallisesti, kuten Teemu Keskisarjan tekemä tutkimus osoittaa. Silti kristillisiä arvoja puolustavia henkilöitä, jotka tuovat Raamatun opetuksia esiin, syytetään usein vihapuheesta. Tämä vääristää keskustelua ja tekee tilaa väärinkäsityksille.

Seksuaalivähemmistöt ja Raamatun näkökulma

Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on syntiä. Tämä sanoma löytyy useista kohdista, erityisesti Vanhan testamentin kirjoituksista (esim. 3. Moos. 18:22 ja 20:13). 

"Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistus", ja 3. Moos. 20:13: "Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat tehneet iljettävän teon. Heidän molempien on kuoltava; heidän verensä tulkoon heidän päälleen".

Uudessa testamentissa Roomalaiskirje 1:26–27 tuo esiin saman näkökulman ja laajentaa sitä koskemaan myös muita epäraamatullisia elämäntapoja. Erityisen merkittävä on kuitenkin jae Room. 1:32, jossa sanotaan:

"Vaikka he tietävät Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka tekevät sellaisia, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan myös osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä harjoittavat."

Tämä kohta muistuttaa, että Jumalan edessä syntiä ei ole ainoastaan itse teko, vaan myös sen tukeminen tai hyväksyminen. Tämä alleviivaa sitä, miten vakavasti Raamattu suhtautuu kysymykseen moraalista ja totuudesta.

Nykyään jotkut pyrkivät tulkitsemaan näitä kohtia käännös- tai tulkintavirheinä. Lisäksi on huolestuttavaa, että Vanhaa testamenttia kirjoitetaan parhaillaan uudelleen. Tässä piilee suuri vaara, että siitä jätetään pois kohtia, jotka eivät ole suosittuja tai päädytään muokkaamaan "lempeämmiksi" jakeita, joita pidetään "epämukavina". Tämä on vaarallinen suunta, sillä Jumalan Sana ei muutu, vaikka ihmiskäsitys muuttuisi. 

Lopuksi

Kristityn sydämessä ei ole tilaa vihalle, vaan siellä on aito halu nähdä jokaisen ihmisen pelastuvan ja löytävän iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Tämä on kristinuskon ydin: rakkaus, joka ilmenee totuuden esillä pitämisenä. Raamatun opetukset eivät ole tarkoitettu kenenkään syyllistämiseen tai arvostelemiseen, vaan ne ovat kuin majakka, joka ohjaa turvalliselle reitille. Siksi kristittyjen tehtävänä on rohkeasti kertoa, mitä Jumalan Sana opettaa – ei tuomiten, vaan rakkaudella kutsuen ihmisiä tekemään sovinnon Jumalan kanssa. Tämä ei ole vihapuhetta, vaan syvää välittämistä, jonka lähtökohtana on halu kaikille hyvästä, sekä tässä ajassa että iankaikkisuudessa.

Vaikka kristittyjen tehtävä on rakastaa kaikkia ihmisiä, niin rakkaus ei tarkoita Raamatun totuuden hylkäämistä. Se tarkoittaa rehellisyyttä ja halua ohjata kaikkia ihmisiä kohti Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Olkaamme siis kärsivällisiä keskustelijoita, jotka selittävät uskoamme avoimesti ja rakkaudella, mutta ilman kompromisseja totuuden suhteen.

Jumalan Sana pysyy. Se ei taivu meidän aikamme muotivirtausten mukaan, eikä sen tarvitsekaan. Meidän tehtävämme on nöyrtyä sen edessä ja löytää siitä elämä, valo ja totuus.

Missä vietät ikuisuutesi?

Kuolema on asia, joka koskettaa meitä kaikkia – joskus odottamatta, joskus pitkän elämän päätteeksi. Mutta mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kristinuskon mukaan vastaus on selvä: heti kun ihminen kuolee, hänen sielunsa tietää, missä hän viettää ikuisuutensa. Jokaisen ihmisen sielu siirtyy välittömästi joko paratiisiin Jeesuksen luokse tai tuonelan huonommalle osastolle odottamaan viimeistä tuomiota.

Raamattu tarjoaa tästä selkeitä todisteita. Jeesus itse sanoo: 

"Jos minä menen valmistamaan teille sijaa, minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen" (Joh. 14:3). 

Tämä lupaus tarkoittaa, että Jeesukseen uskovat pääsevät heti kuoleman jälkeen Hänen luokseen – eivät jää makaamaan hautaan odottamaan viimeistä ylösnousemusta. Paavali vahvistaa tämän, kun hän kirjoittaa: 

"Me tiedämme, että kun olemme poissa ruumiista, olemme kotona Herran luona" (2. Kor. 5:8).

Paratiisin ja tuonelan todellisuus

Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat eivät kohtaa kuoleman jälkeistä pimeyttä, vaan he astuvat välittömästi Herransa luokse paratiisiin. Tämä ei ole vielä taivaan lopullinen täyttymys, mutta se on täydellinen lepo ja ilo odottaessa Kristuksen toista tulemista ja uutta taivasta ja maata.

Sen sijaan ne, jotka ovat torjuneet Jeesuksen, joutuvat odottamaan viimeistä tuomiota tuonelan kärsimyksessä. Ilmestyskirja kuvaa tätä hetkeä järisyttävällä tavalla: 

"Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja jokainen tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema" (Ilm. 20:13–14).

Jokapäiväinen valinta

Jokainen meistä ottaa päivittäin askeleen joko taivasta tai helvettiä kohti. Jumala ei pakota ketään uskomaan, mutta Hän antaa jokaiselle mahdollisuuden. Meidän valintamme määrittää, vietämmekö ikuisuuden Jeesuksen kanssa vai ilman Häntä. Helvetti ei ole paikka, jonka Jumala on luonut kiusallaan, vaan se on seurausta ihmisen omasta päätöksestä kieltäytyä vastaanottamasta Jumalan armoa.

Jeesus varoittaa tästä vakavasti: 

"Jos he ovat vainonneet minua, he vainoavat myös teitä" (Joh. 15:20). 

Kristittyjen ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä heidän nimensä on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Tämä kirja ratkaisee lopulta sen, kuka pääsee ikuiseen elämään: 

"Jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, hänet heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20:15).

Aika on nyt

Kuoleman jälkeistä elämää koskevat kysymykset eivät ole vain teoreettisia. Ne ovat jokaisen ihmisen kohdalla henkilökohtaisia ja ikuisesti merkityksellisiä. Jeesus tarjoaa jokaiselle tien taivaaseen, mutta meidän on tartuttava siihen. Tänään on pelastuksen päivä – huomisesta ei ole lupausta. Valitse siis Jeesus tänään, ja löydä rauha Hänen läsnäolossaan.

Kristinuskon sanoma ei ole vain varoitus helvetistä, vaan ennen kaikkea kutsu paratiisiin. Taivas odottaa niitä, jotka ottavat vastaan Jeesuksen, mutta päätös on jokaisen oma. 

Missä SINÄ vietät ikuisuutesi?

Miten ihmiselämä jatkui Aatamin ja Eevan jälkeen? Raamatun mysteeri selitettynä

Monet ovat pohtineet tätä kysymystä: jos Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset ja heille syntyi kaksi poikaa, Kain ja Abel, joista toinen tappoi toisen, miten ihmiskunta oikein jatkoi elämäänsä? Tämä Raamatun kertomuksen yksityiskohta on herättänyt kysymyksiä sukupolvien ajan piilottaen samalla sisälleen kiehtovan tarinan ihmiskunnan alkuvaiheista.

Veljesmurha ja sen jälkeinen elämän jatkuminen

Kainin ja Abelin tarina tunnetaan laajalti. Siitä kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa, jossa tulee esiin ihmiskunnan ensimmäinen veljesmurha kuvaten syntiinlankeemuksen seurausta, miten synti vaikuttaa ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa. Raamatun mukaan Kain tappoi veljensä Abelin kateuden vallassa. Kainin kateus veljeään kohtaan liittyi siihen, miten Jumala suhtautui heidän uhreihinsa. Abel toi Jumalalle parhaimman osan lampaidensa esikoisista. Tämä osoitti hänen sydämensä vilpittömyyttä ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Jumala hyväksyi ja mieltyi Abelin uhrilahjaan, mikä osoitti, että Abel toimi uskossa ja oikealla tavalla. Kainin uhri sen sijaan hylättiin. Hän toi uhriksi maan sadon hedelmiä, mutta Jumala ei ottanut niitä vastaan samalla tavalla kuin Abelin uhria. Tämä johtui todennäköisimmin siitä, että Kainin sydämen asenne ei ollut oikea. Hänen uhraamisensa ei ollut aidosti vilpitöntä tai Jumalaa kunnioittavaa. Sillä Jumala näkee ihmisen sydämeen. Kainin reaktio oli hyvin voimakas. Hän suuttui ja katkeroitui, mikä johti siihen, että hän kadehti Abelia. Jumala myös varoitti Kainia kateuden ja synnin vaaroista, mutta Kain ei ottanut varoitusta huomioon. Kain kadehti veljeään, joka oli hurskaampi kuin hän. Kertomus opettaa sen, että Jumala katsoo ensisijaisesti ihmisen sydämen asennetta eikä pelkkiä tekoja. Kateus syntyy usein silloin, kun emme keskity omiin tekoihimme ja motiiveihimme, vaan vertaamme itseämme muihin. Se voi opettaa myös, että kateus ja viha voivat johtaa tuhoisiin seurauksiin, ellei niitä käsitellä oikealla tavalla. Tämä veljesmurha on ensimmäinen osoitus siitä, kuinka ihmisen rikkomukset vaikuttavat muihin.  Kertomus ei ole ainoastaan historiallinen, vaan se sisältää syvällisiä teemoja kateudesta, valinnoista, vastuusta ja Jumalan armosta.

Kuka meni naimisiin kenen kanssa?

Mutta mitä tapahtui veljesmurhan jälkeen? Kain pakeni Nodin maahan, joka sijaitsi Eedenin itäpuolella. Siellä hän asettui aloilleen, perusti perheen ja rakensi kaupungin, jonka hän nimesi poikansa Henokin mukaan (1. Moos. 4:16–17). 

Samanaikaisesti Aatami ja Eeva saivat lisää lapsia, joiden kautta elämän jatkuminen mahdollistui. Heidän kolmas nimeltä mainittu lapsensa oli Seet, jonka jälkeläiset muodostivat toisen sukulinjan.

Monia hämmentää se, miten ihmeessä Kain tai Seet löysivät itselleen puolisoita, jos koko ihmiskunta polveutui yhdestä perheestä. Raamatun mukaan Aatamilla ja Eevalla oli "poikia ja tyttäriä" (1. Moos. 5:4). Raamattu ei suoraan kerro, mistä Kain löysi vaimon tai mistä muut ihmiset ilmestyivät. Tämä on herättänyt paljon pohdintoja ja teologista tulkintaa. Selityksenä on pidetty sitä, että Kain nai todennäköisesti sisarensa tai muun lähisukulaisensa. 1. Mooseksen kirja kertoo, että Aatami ja Eeva saivat paljon lapsia, mutta kaikkien nimiä ei mainita. Näin Kain, Seet ja muut heidän sisaruksensa avioituivat todennäköisimmin keskenään. Tällöin läheisten sukulaisten väliset avioliitot olivat mahdollisia, koska ihmiset elivät lähempänä luomista ja geeniperimä oli oletettavasti puhtaampi kuin nykyään.

Jotkut teologit ovat myös katsoneet, että Raamattu ei välttämättä kerro yksityiskohtaisesti kaikista luomakunnan ihmisistä. On mahdollista, että Jumala loi muitakin ihmisiä Aatamin ja Eevan lisäksi, mutta Raamatun kertomus keskittyy vain heidän sukuhaaraansa, koska se johtaa Jeesuksen syntymään.

1. Mooseksen kirjan 4. luvun jakeet 16-17 kertovat, että Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui Nodin maahan. Siellä hän tunsi vaimonsa, ja he saivat pojan, Eenokin. Raamattu ei selitä, kuka Kainin vaimo oli, minkä vuoksi kysymys jää avoimeksi.

Seetin linja – uuden toivon alku

Seetin syntymä merkitsi puolestaan uutta alkua Aatamin ja Eevan perheelle. Hän syntyi Aatamille ja Eevalle sen jälkeen, kun heidän toinen poikansa, Abel, oli murhattu veljensä toimesta. 

"Jumala on suonut minulle toisen pojan Abelin sijaan, koska Kain tappoi hänet" (1. Mooseksen kirja 4:25)

1. Mooseksen kirjan 4. luvun 26 jae kertoo, että Seetin pojan Eenoksen aikana ihmiset alkoivat huutaa avuksi Herran nimeä. Tämä viittaa siihen, että Seetin sukulinja alkoi etsiä Jumalaa ja seurata Hänen tahtoaan. Seetin jälkeläisistä tuli uskovien sukulinja. Se erottui Kainin linjasta, jossa väkivalta ja kapina Jumalaa vastaan lisääntyivät. Sen sijaan Seetin sukulinja jatkui kohti Nooaa, jonka kautta Jumala puuttui rankalla kädellä maailman syntisyyteen. Seetin linja on myös erityisen tärkeä kristillisessä kontekstissa, sillä siitä polveutuu myöhemmin Jeesus Kristus.

Raamatussa Seetin merkitys korostuu sukuluetteloissa. Seetin sukulinja mainitaan suoraan Jeesuksen sukupuussa (Luuk. 3:23-38). Tämä tekee hänestä tärkeän hahmon Jumalan lunastussuunnitelmassa, sillä Jeesus, maailman pelastaja, syntyi juuri Seetin jälkeläisistä. Seetin syntymä merkitsi siis Jumalan armon osoitusta ja suunnitelman jatkumista siitä huolimatta, että synti oli tullut maailmaan. 

Elämän jatkumisen opetus

Raamatun kertomus Aatamista ja Eevasta on paljon muutakin kuin historiallinen tai mytologinen kuvaus. Se haastaa meidät pohtimaan elämän suuria kysymyksiä: ihmisen kykyä valita hyvä ja paha, syntiinlankeemuksen vaikutusta ja Jumalan suunnitelmaa ihmiskunnan pelastamiseksi.

Ihmiskunnan elämän jatkuminen Aatamin ja Eevan jälkeen muistuttaa myös toivosta – siitä, että synnin ja tragedian keskellä Jumala tarjoaa uuden alun. Tämä tarina elää yhä monien sydämissä, ja se inspiroi ihmisiä etsimään vastauksia ja tarkoitusta elämälleen.

Miksi sinun tulisi lukea Raamattua?

 

Mitä Raamattu sinulle merkitsee? Onko se sinulle vain yksi kirja muiden joukossa? Ehkä sait sen lahjaksi vihkimisen tai rippikoulun yhteydessä. Se oli kauniisti paketoitu ja juhlavassa tilanteessa ojennettu, mutta nyt se on unohtunut pöytälaatikkoon, jossa se on kerännyt viime vuosikymmenet itseensä vain pölyä. Ehkä et ole koskaan edes avannut sitä. Ehkä ajattelet, että se on vain vanhanaikainen teos, jolla ei ole mitään annettavaa tämän päivän ihmiselle. Mutta entä jos Raamattu onkin paljon enemmän?

Uskoville Raamattu ei ole vain kirja – se on Jumalan oma sana. Se on elämänohje, kartta, joka ohjaa läpi elämän mutkien ja vaikeuksien. Se on peili, joka paljastaa sydämemme tilan, ja samalla se on ovi, joka johtaa meitä kohti Jumalan valtakuntaa. Se on pohja kaikelle, mihin kristityn elämä perustuu. Ilman sitä uskon perusta murenee, ja elämän tarkoitus katoaa kuin hiekkaan rakennettu talo myrskyn keskellä.

Mutta onko Raamattu todella niin tärkeä? Voiko sen merkitys olla niin suuri? Mietipäs tätä: jos maailmankaikkeuden Luoja haluaisi puhua juuri sinulle, antaisitko Hänelle aikaa? Raamattu väittää juuri tätä – että se on Jumalan elävä ja hengittävä ilmoitus ihmisille. Se ei ole vain historiaa tai runoutta, vaan se sisältää elämän suurimmat vastaukset: miksi olemme täällä, mikä on elämämme tarkoitus ja mihin oikein olemme matkalla.

Ehkä on aika selvittää, mitä Raamattu sinulle merkitsee? Avaapa sen kannet ja lue; anna sen puhua ja katso, mitä siitä löydät. Se voi muuttaa elämäsi enemmän kuin osaat kuvitella. Sillä Raamattu ei ole vain kirja – se on elävä, hengittävä Jumalan sana, joka puhuu suoraan ihmisen sieluun. Mikään muu kirja ei kykene koskettamaan sinua niin syvältä, antamaan lohdutusta elämän myrskyissä ja näyttämään tietä, joka johtaa ikuiseen elämään. Raamatun lukeminen voi muuttaa elämäsi – mutta vain, jos tarttuu sen sivuihin.

Raamattu lohduttaa ja antaa toivoa. Elämässä tulemme kaikki kohtaamaan kipua, menetystä ja vaikeuksia. Raamattu ei kiellä näiden asioiden olemassaoloa, vaan tarjoaa niihin vastauksen. Psalmeista löytyy lohdutuksen sanoja, jotka voivat nostaa murtuneen sydämen uuteen toivoon. Jumalan uskollisuus näkyy kautta Raamatun, kuten 1. Korinttolaiskirjeessä (10:13):

"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."

Eikö tämä lupaus ole juuri sitä, mitä kaipaat silloin, kun olet heikko ja uupunut?

Raamattu ei ainoastaan lohduta, vaan myös varoittaa ja ohjaa oikealle tielle. Jumala puhui Moosekselle palavasta pensaasta, joka ei kulunut loppuun (2. Moos. 3:2). Tämä pensas oli paitsi Jumalan läsnäolon symboli, mutta myös kuva helvetistä – paikasta, jossa tuli ei sammu eikä se koskaan kulu loppuun. Jeesus, joka on Jumala, varoitti helvetistä useammin kuin kukaan muu Raamatussa. Hän puhui kadotuksesta vakavasti ja rakkaudella, kehottaen ihmisiä tekemään parannuksen ennen kuin se on liian myöhäistä.

Raamattu on enemmän kuin mikään elämänviisauksien kokoelma – se on tie pelastukseen. Sen sanoma on yksinkertainen: Jumala rakastaa sinua niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa, Jeesuksen, kuolemaan syntiesi puolesta, jotta sinä voisit elää ikuisesti (Joh. 3:16). Tämä sanoma voi pelastaa sinun sielusi. Mutta sitä varten sinun täytyy avata Raamattu ja antaa sen sanoman vaikuttaa sinussa.

Raamattu ei ole siis vanhentunut, eikä sen viesti ole pölyttynyt. Se on yhä ajankohtainen, koska sen kirjoittaja on ikuinen. Ja juuri siksi se on niin tärkeä. Miksi et sinäkin tarttuisi pyhään kirjaan? Raamatun lukeminen ei nimittäin vaadi erityisiä taitoja, vaan sydämen, joka on valmis etsimään totuutta. Se tarjoaa lohdutusta ahdistuneelle, voimaa heikolle ja pelastusta syntiselle. Ota haaste vastaan ja avaa Pyhä Kirja. Kenties se, mitä löydät, muuttaa elämäsi – ja ikuisuutesi. 

Kiitollisuuden voima

Raamattu kehottaa meitä kristittyjä 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:18:ssa seuraavasti:

"Kiittäkää kaikissa oloissa. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksessa Jeesuksessa." 

Tämä jae kutsuu meitä asennoitumaan elämään tavalla, joka ehkä tuntuu ihmisjärjellä haastavalta – kiittämään joka tilanteessa, niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Juuri tämä on Jumalan tahto meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Kun ymmärrämme tämän, näemme, että kiitollisuus ei ole vain tunne, vaan myös valinta, joka kumpuaa uskosta Jumalan hyvyyteen ja suunnitelmaan.

Roomalaiskirjeen 5:10 muistuttaa meitä: 

"Jos kerran, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, sovimme hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, sitä varmemmin pelastumme hänen elämänsä kautta, kun olemme sovussa." 

Tämä pelastus antaa meille pysyvän toivon, joka kantaa myös vaikeuksien keskellä. Jeesuksen elämän kautta meillä on lupa lähestyä Jumalaa kiitollisin sydämin, tietäen, että Hän kulkee kanssamme joka päivä.

Kiitollisuus vaikeuksien keskellä

Elämä tuo väistämättä mukanaan vaikeita aikoja: läheisten menetyksiä, odottamattomia sairauksia tai muita koettelemuksia. Itse kohtasin tänä vuonna useita terveydellisiä haasteita sekä uhan joutua menettämään vakituisen työpaikkani yt-neuvotteluiden johdosta. Kaksi sataa ihmistä menetti työnsä – joukossa monia tuttuja, joiden kanssa olin tehnyt töitä vuosikymmeniä. Se oli surullista ja tuntui epäreilulta.

Kun uutiset yt-neuvotteluista tulivat, olin melko varma, että minäkin olisin niiden joukossa, jotka joutuisivat lähtemään. Mutta suureksi hämmästyksekseni sainkin jäädä. Tämä oli minulle muistutus siitä, kuinka Jumala johdattaa tietämme ja asettaa meidät sinne, missä Hän haluaa meitä käyttää. Miten usein olin harmitellut sitä, että olen päätynyt väärälle alalle ja ihan vääriin tehtäviin. Toivonut pääseväni tekemään jotain luovempaa työtä, missä olisin mielestäni parempi. Silti nyt tunsin syvää kiitollisuutta, en vain työpaikkani säilymisestä, vaan myös siitä, että Jumalalla on suunnitelma, jota en aina itse ymmärrä.

Jumalan johdatuksessa kiitollisuus kasvaa

Kun katselen elämääni taaksepäin, ymmärrän, että koko urani Verohallinnossa on ollut Jumalan johdatusta. Olen saanut tehdä työtä, joka on tuonut vakautta elämääni ja mahdollistanut monia asioita, vaikka en olisi itse koskaan valinnut tätä polkua. Jumala on huumorintajussaan asettanut minut paikkaan, jossa numerot ovat osa arkea – vaikka koulussa matematiikka oli kaikkea muuta kuin vahvuuteni!

Kiitollisuuteni ei kuitenkaan rajoitu vain työelämään. Tänään olen syvästi kiitollinen rakastavasta vaimostani, kodistani, ystävistäni ja ennen kaikkea siitä, että minulla on sydämessäni ikuinen toivo. Saan kerran nähdä Jumalan kirkkauden ja rakkaan Jeesuksen. Tämä toivo antaa näkökulmaa elämään: vaikka täällä eletään vain lyhyt aika, ikuisuus odottaa meitä.

Kiitollisuuden lähde

Kiitollisuus ei synny meissä itsestään. Se kumpuaa Pyhän Hengen vaikutuksesta, kun elämme lähellä Jeesusta ja Hänen sanansa mukaisesti. Jumalan sana on voimakas ase masennusta, pelkoa ja murhetta vastaan. Kun täytämme mielemme Raamatun totuuksilla, kiitollisuus alkaa virrata sisimmästämme kuin lähde, joka ei kuivetu.

Meitä ei ole kutsuttu murehtimaan huomisesta, vaan luottamaan Jumalan huolenpitoon. Kuten Jeesus sanoi: 

"Älkää murehtiko huomisesta, sillä huominen pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa" (Matt. 6:34). 

Kun ymmärrämme, että kaikki, mitä meillä on, tulee Jumalalta, kiitollisuus täyttää sydämemme – myös vaikeina aikoina.

Olkaamme siis kiitollisia joka tilanteessa, sillä juuri sitä Jumala tahtoo meiltä Kristuksessa Jeesuksessa.

Raamatun opettaja Veli-Pekka Joki-Erkkilä on tehnyt tästä aiheesta myös hienon opetuksen, jota olen käyttänyt myös osin tämän kirjoituksen lähteenä: