Niinkuin oli Nooan päivinä...

 

Näinä aikoina kuulee hyvin paljon puhuttavan vertauskuvallisesti siitä, että elämme tänään ihan kuin elimme Nooan päivinä. Miten silloin siis elettiin? Se oli aikaa, jolloin ihmiskunta meni koko ajan huonompaan suuntaan ja pahuus maailmassa kaiken aikaa lisääntyi. Maa oli tullut täyteen väkivaltaa. Tuohon aikaan sisältyi paljon kärsimystä, turvattomuutta ja pahoinvointia. Raamatussakin sanotaan, kuinka ihmisen pahuus oli siihen aikaan suuri maanpäällä sekä ihmisten sydänten ajatukset ja taipumukset kaiken aikaa pahat. Jumala reagoi tähän tilanteeseen niin, että Hän tuli hyvin murheelliseksi katsellessaan luomaansa ihmiskuntaa. Jumala odotti aikansa, että ihmiskunta kääntyisi pois pahuudesta, mitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Niinpä Jumalalle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tuhota koko ihmiskunta. Yhteensä kahdeksan ihmistä pelastui, joista Jumala aloitti sitten uuden ihmiskunnan. Jumala sallii ihmisen tehdä myös vääriä valintoja, mutta Jumalan sydän murehtii pahuuden ja väkivallan vuoksi. 

Nooan tarina on todellakin kuin heijastus siitä mitä lopun aikoina tulee tapahtumaan ja mitä tässä maailmassa tällä hetkellä juuri nyt tapahtuu. Onhan maa tullut jälleen täyteen väkivaltaa ja haureutta. Jeesus kertoi meille tästä jo Raamatussa Matteuksen evankeliumin 24. luvun jakeissa 37-40. 

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 

Jeesus kertoi meille tässä siitä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan tismalleen samanlaista kuin Nooan päivinä. Ihmiset elävät elämäänsä vailla huolen häivää huomisesta. Todellakin, kun miettii tämän maailman menoa, niin ihmiset elävät elämäänsä ajattelematta ollenkaan Jumalaa tai ikuisuutta. Kuvitellaan vain elämän olevan ikuista. Tänäkin päivänä vain syödään ja juodaan (suorastaan mässäillen), ostetaan ja myydään, naidaan ja naitetaan, nautitaan menestyksestä ja suunnitellaan tulevaisuutta. Eihän tässä ole sinänsä mitään pahaa. Huolestuttavaa on kuitenkin se, kuinka ihmiset elävät tänä aikana niin maallisille asioille, että he sivuuttavat Jumalan puheen ja unohtavat koko hengellisen todellisuuden olemassaolon. Tällä hetkellä vallitseva hengellinen ilmapiiri on todella penseä, kylmä ja välinpitämätön näitä asioita kohtaan.  Näiden asioiden tilalle on tullut idän uskonnoista peräisin oleva uushenkisyys, jossa rukous on korvattu joogalla ja meditoinnilla.

Jos haluat tietää niistä asioista mitä tapahtuu näinä viimeisinä päivinä, on hyvä tuntea ja tietää Nooan tarina. Sillä kuten tuolloin, niin nytkin viimeisinä päivinä on kahdenlaisia ihmisiä; heitä, jotka pelastuvat ja heitä, jotka hukkuvat. Tätä asiaa ei voi mitenkään muuksi muuttaa. Siksi on hyvä esittää tässä kohtaa kysymys; kummassa joukossa sinä haluat olla?   

Nooan aikoina maailmassa rehotti synti ja vallitsi pahuus. Syntiä suorastaan ylistettiin ja hehkutettiin – aivan kuin tänäänkin synnin hallitessa tätä maailmaa. Myös Nooan aikoina ainoa asia mitä ihminen pystyi oikeastaan ajattelemaan, oli synti. Tämä ihan sama asia tapahtuu juuri nytkin meidän aikanamme synnin ollessa päällimmäisin asia tässä ajassa. Jos elät vanhurskaasti Jumalan mielen mukaista elämää Pyhän Hengen johtamana, niin silloin kuulut siihen ihmisjoukkoon, jotka ovat menossa arkkiin. Jos taas toimit toisin ja teet syntiä, niin tulet eksytetyksi ja vihollinen saa vallan elämässäsi. Monet kristitytkin elävät valitettavasti tänä aikana kuin jossain kuplassa ja heidän uskon elämänsä on hyvin laimeaa; saatetaan käydä tavan vuoksi kerran viikossa kirkossa ja käydään töissä, mutta ymmärtämättä miten suuressa määrin synti hallitsee tätä maailmaa.  

Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! (2. Timoteus 3:1-5) 

Ihmiset elävät siis elämäänsä piittaamatta hengellisyydestä tuon taivaallista. He ovat kiinnittäneet sydämensä ja huomionsa kaikkeen mahdolliseen muuhun, mitä tämä maailma tarjoaa. Televisio ja internet tarjoavat meille kaikenlaista viihdykettä, mikä koukuttaa ja minkä myötä voi laittaa aivot narikkaan; on loputon määrä tosi-tv:tä tai stand-up-komiikkaa. Isosti toteutettuja kulttuuri- ja viihdetapahtumia. Netflixin kaltaiset suoratoistopalvelut tarjoavat lukemattoman määrän tv-sarjoja muun muassa sarjamurhaajista tai muista rikollisista, joissa heistä on tehty kuin ihailtavia sankareita. Somettaminen ja jatkuva uutisvirran selaus koukuttaa. On myös monenlaisia tubettajia, joiden seuraaminen voi koukuttaa niin, että se saa vangittua ihmisten ajatukset. Heidän huomionsa kiinnitettyy kaikkeen muuhun mahdolliseen niin, ettei hengellisille asioille jää vuorokaudessa sekuntiakaan. Tämä on juuri se, mitä paholainen haluaakin.  

Nooa rukoili aikoinaan paljon sen puolesta, että ihmiset tekisivät parannuksen. Jumala antoi myös runsaasti aikaa parannuksen teolle – peräti 120 vuotta. Siitä huolimatta ihmiset pilkkasivat ja laskivat leikkiä Nooan kustannuksella, joka kasasi hartaudella arkkiaan. Ihmiset pitivät Nooaa höyrähtäneenä kahjona ja fanaatikkona, joka halusi vain pelotella. Tätä voi verrata siihen, kuinka täydellisesti ihmiset nykyaikana kieltävät evankeliumin pelastussanoman. On onneksi vielä jonkin verran ihmisiä ympäri maailmaa, jotka rukoilevat ja saarnaavat ääneen sen puolesta, että nyt tulisi tehdä parannus, kun se on mahdollinen ennen Jumalan tuomion tulemista maan päälle. Jumala on lähettänyt ihmisiä tänne tätä tehtävää varten, jotka kokevat tärkeäksi kertoa tästä televisiossa, radiossa, netissä tai sosiaalisessa mediassa. YouTubesta löytyy esimerkiksi valtavasti hyviä saarnoja ja erinomaisia puheita parannuksenteosta. Itse suosittelen etenkin One Way Missionin puheita. 

On kulunut yli 2000 vuotta siitä, kun Jeesus lähetettiin taivaaseen. Ihmiskunnalla on ollut näin pitkään aikaa tehdä parannus. Jumala oli niin Nooan päivinä kuin nytkin hyvin kärsivällinen ja pitkämielinen. Hän haluaisi kaikkien tulevan pelastukseen. Silti monet pilkkaavat Jumalaa kaiken aikaa, mutta jopa heillä olisi vielä mahdollisuus anteeksiannon kokemiseen. Jos joku tosissaan ja sydämestään pyytää anteeksiantoa, hän voi sen saada, sillä Jumala antaa anteeksi jopa murhaajille, avionrikkojille, valehtelijoille tai varkaille. 

Joka päivä, kun aamulla heräämme, olisi meillä uusi mahdollisuus ottaa Jumalan varoitukset tosissaan. Joka päivä on uusi mahdollisuus tehdä parannus. Mutta niin kuin oli Nooan päivinä, niin ihmiset eivät tunnu piittaavan pelastuksesta. Sen sijaan he käyttävät aikansa kaikkeen muuhun. He käyvät esimerkiksi ahkerasti kuntosalilla, sillä onhan fitness tämän päivän juttu. Ei sillä, että omasta kunnosta huolehtiminen olisi huono asia. Monilla ihmisillä on kuitenkin sitäkin suurempi tarve rakentaa fyysistä vartaloaan näyttääkseen hyviltä ulospäin ja esitelläkseen lihaksikkaita ja viimeisen päälle trimattuja runsaalla määrällä tatuointeja päällystettyjä vartaloitaan. Kuinkahan monen heistä päässä edes liikahtaa ajatustakaan Jumalalle, saati Ristin miehelle? Ihmiset menevät aamuisin töihin eikä heidän päähänsä mahdu ajatustakaan pelastuksesta tai siitä ovatko he ylipäätään pelastuneita. Suurin osa luulee olevansa pelastuneita, vaikka eivät sitä todellisuudessa ole. Jumalasta on haluttu tehdä joku kaiken salliva rakastava "iskä" ja Hänen pojastaan Jeesuksesta joku "Jesse", joka on kaikkien frendi. Halutaan uskoa, ettei heidän rakastava jumalansa tai heidän jeesuksensa tuomitse ketään saati heitä ketään helvettiin. Raamatussa sanotaan kuitenkin selkeästi, että Jumala, joka kylläkin on rakkaus, tulee myös tuomitsemaan jokaisen ihmisen tämän tekojen mukaan.

Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio. (Hepr. 9:27) 

Nyt olisi tärkeää kuulostella herkällä korvalla omaa elämäänsä, onko oma elämäntapa oikea. Olenko kiinnittänyt sydämeni liikaa yksinomaan tähän maailmaan. Raamattu opettaa esimerkiksi toistuvasti, että meidän tulisi antaa anteeksi ja pyrkiä rakastamaan jopa vihamiehiämme. Nyt olisi oikeasti tärkeää irrottaa katseensa yksinomaan tästä maailmasta, sillä tätä ei tule kestämään ikuisesti. Tuomio tulee meidän kaikkien osaksi. Haluatko olla se tavallinen normaalia elämää elävä ihminen, kuten ihmiset Nooan sukupolvessa? Meille on annettu viime vuosina jo hyvin paljon merkkejä lopun ajoista, joita tulisi seurata tarkasti. Ei voi siis sanoa, etteikö meille olisi kerrottu näistä tapahtumista ennakkoon, mitä tapahtuu lopun aikoina ja on jo tapahtunut. Suurin osa ihmisistä ei vain piittaa näistä varoituksista pätkääkään saati kuuntele varoituksia. Juuri näin oli Nooan päivinäkin. 

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. (Matt. 4:17) 

Ihmisten olisi korkea aika tehdä päätös. Nooan aikoina ihmiset tekivät päätöksensä, jonka seurauksena kahdeksan ihmistä pelastui ja loput valitsivat toisin. Vain kahdeksan ihmistä meni arkkiin eikä kukaan ulkopuolinen päässyt sinne enää siinä vaiheessa, kun vedenpaisumus oli alkanut. Kukaan ihminen Nooan perheen ulkopuolelta ei valinnut pelastusta, joten Jumala sulki arkin ovet. Varoitukset loppuivat eikä aikaa parannuksen tekemiselle enää ollut. 

Meilläkin on ollut hyvin aikaa ja on edelleen vielä jonkin verran tehdä päätös, missä me haluamme viettää ikuisuutemme. Arkin ulkopuolella vai sen sisällä? Haluatko pelastua vai tuhoutua? Kultaista keskitietä tämän asian suhteen ei valitettavasti ole. Jos valintaa ei tee, on toisena vaihtoehtona valitettavasti ainoastaan helvetti. Valinta on jokaisen tehtävä. Ei kannata ajatella niin, että teen sen vaikka huomenna tai minulla on kyllä aikaa tehdä se joskus myöhemmin, vaikka sitten kun olen jo vanha. Sillä huomista ei ole meille luvattu. 

Jeesus on se tie, jonka kautta voit astua sisään arkkiin nyt. Jeesus on pelastuslautta, johon Jumala kehottaa nyt takertumaan. Se päivä nimittäin tulee, että ovi sulkeutuu jälleen eikä ole enää mahdollista kääntyä Kristuksen puoleen. Sen jälkeen on myöhäistä eikä kukaan ihminen voi avata ovea enää. Silloin jälleen ne ihmiset vaikeroivat, jotka jäivät arkin ulkopuolelle. Se päivä tulee ja ihmiset toivovat, että kunpa he olisivat herkemmällä korvalla kuunnelleet varoituksia. Siksi uskovaisten tehtävä on pitää evankeliumia esillä ja elää muutenkin kaikin tavoin elämää, joka kirkastaa Jumalaa. 

Ei siis ollenkaan ihme, että tätä vertausta Nooan päiviin käytetään tänä päivänä todella paljon, koska tilanne on niin vastaava meidän aikana – joskaan vedenpaisumusta Jumala ei ole luvannut samalla tavalla kuin Nooan aikoina, mutta Poikansa tulemuksen Hän on meille luvannut. Siinä on suurin voittomme meille, jotka uskomme! Etkö sinäkin haluaisi mukaan tähän joukkoon? Ja miten se sitten tapahtuu? Aloita lukemalla pelastusrukous. Niin helppoa se on. 

Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. (Ilmestyskirja 22:12) 

Jeesus seisoo yhä ovellamme ja kolkuttaa. Hän toivoo, että avaisimme sydämemme ja antaisimme elämämme hänelle. Yksin Hän voi meidät pelastaa.  Sillä paratiisiin on vain yksi tie. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani’” (Joh. 14:6). ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap. t. 4:12). Se nimi on Jeesus Kristus, Nasaretilainen.

 

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. (Ilmestyskirja 3:20)

Kuningataräidin usko

 

Yksi aikakausi päättyi 8. syyskuuta 2022, kun kuningatar Elisabet II kuoli. Buckinghamin palatsi tiedotti tapahtumasta ja kertoi kuningattaren kuolleen rauhallisesti tuona syyskuisena iltapäivänä. 

Kuningatar Elisabet tunnettiin ensisijaisesti hänen velvollisuudestaan ja kuuliaisesta palvelutehtävästään. Hän oli Englannin kirkon pää, mutta hänellä oli myös oma aito kristillinen usko. Usko näkyi monin tavoin hänen sanoissaan ja teoissaan läpi koko hänen elämänsä ja valtakautensa ajan. Hänen uskonsa oli ilmeinen jo ennen kuin hänet kruunattiin. 

'"Rukoilkaa puolestani... että Jumala antaisi minulle viisautta ja voimaa toteuttamaan juhlalliset lupaukseni, jotka annan, ja että voisin palvella Häntä ja sinua uskollisesti kaikkina elämäni päivinä." 

Tämä oli kuningatar Elisabet II:n rukouspyyntö hänen ensimmäisessä joululähetyksessään vuonna 1952. Hänen isänsä, kuningas George VI, oli kuollut 6. helmikuuta 1952. Hänet kruunattiin kuningattareksi 18 kuukautta myöhemmin 2. kesäkuuta 1953 Westminster Abbeyssa Lontoossa. 

Joulupuheissaan Elisabetilla oli tapana todistaa aina sydäntä särkevästi. Hän kirjoitti nämä puheensa aina itse. Niissä hän viittasi usein Jeesukseen Kristukseen, kristinuskon perustajaan, jonka syntymää jouluna juhlitaan. Virallisen roolinsa ohella Englannin kirkon päämiehenä kuningatar ilmaisi aina henkilökohtaisen uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Esimerkiksi joulupuheessaan vuonna 2020 hän sanoi näin: 

"Minulle Kristuksen opetukset ja oma henkilökohtainen vastuuni Jumalan edessä tarjoavat puitteet, joissa yritän johtaa elämääni." 

Palvelemisen teema kulki läpi kuningattaren kruunaamisen kuin hänen pitkän hallituskauden aikana, jolloin häntä inspiroi aina Jeesuksen Kristuksen uhrielämä, joka sanoi itsestään: "hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan". 

 Vuonna 2008 kuningatar korosti puheessaan sitä, että aito inhimillinen onnellisuus ja tyytyväisyys piilevät enemmän antamisessa kuin saamisessa: 

 "Toivon, että, kuten minä, saat lohdutusta Jeesuksen Nasaretilaisen esimerkistä, joka onnistui usein suurten vastoinkäymisten olosuhteissa elämään ulospäin suuntautuvaa, epäitsekästä ja uhrautuvaa elämää…"

Raamatun vertaus, johon kuningatar viittaa, korostaa useimmiten tätä palveluteemaa. Neljässä joululähetyksessään hän puhui vertauksesta, jonka Jeesus kertoi laupiaasta samarialaisesta. Esimerkiksi vuonna 1985 kuningatar sanoi tarinan muistuttavan meitä velvollisuudestamme naapuriamme kohtaan; 

”Meidän tulee yrittää noudattaa Kristuksen selkeää ohjetta tuon tarinan lopussa: "Mene ja tee sinä samoin". 

Vuonna 1989 hänen viittauksensa tarinaan heijastelee hänen aviomiehensä, Edinburghin herttuan vaikutusta, joka jakoi käytännöllisen kristillisen uskonsa ja velvollisuudentuntonsa. Hän sanoi: 

'"Monet teistä ovat kuulleet kertomuksen laupiaasta samarialaisesta ja siitä, kuinka Kristus vastasi kysymykseen "kuka on lähimmäiseni?". 

”Jeesus kertoi matkustajasta, joka ryöstettiin ja jätettiin loukkaantuneena tien varteen, jossa useat tärkeät ihmiset näkivät hänet, ja meni ohi pysähtymättä auttamaan. Hänen naapurinsa oli mies, joka pysähtyi, välitti hänestä ja varmisti, että hänestä pidettiin hyvää huolta ennen kuin hän jatkoi omaa matkaansa. 

”Ei ole kovin vaikeaa soveltaa tätä tarinaa omaan aikaan ja selvittää, että naapurimme ovat ystäviämme tai täysin tuntemattomia, jotka tarvitsevat auttavaa kättä. Luuletko, että he voivat olla myös joitain eläviä lajeja, joita pilaantuneet joet uhkaavat, tai joitain lapsia sellaisissa paikoissa, kuten Etiopiassa ja Sudanissa, joilla ei ole tarpeeksi syötävää? Olisi hienoa ajatella, että 1900-luvun viimeisinä vuosina Kristuksen sanoma lähimmäisten rakastamisesta niin kuin itseämme voitaisiin vihdoinkin ottaa huomioon.”

Vuonna 2004 Elisabet palasi jälleen samaan vertaukseen sekä viimeksi vuoden 2020 lähetyksessään jouluaattona Windsorin linnasta, jossa hän oli eristäytyneenä prinssi Philipin kanssa Covid-19-pandemian vuoksi. Silloin hän sanoi: 

"Olemme edelleen inspiroituneita vieraiden ystävällisyydestä ja lohdusta, että jopa pimeimpinä öinä on toivoa uudessa aamunkoitteessa. Jeesus käsitteli tätä vertauksella laupiaasta samarialaisesta. Miehen, joka on ryöstetty ja jätetty tienvarteen, pelastaa joku, joka ei jaa hänen uskontoaan tai kulttuuriaan. Tämä ihana ystävällisyyden tarina on yhtä ajankohtainen tänäkin päivänä. Laupiaat samarialaiset ovat ilmaantuneet kaikkialle yhteiskuntaan, jotka osoittavat välittämistä ja kunnioitusta kaikkia kohtaan sukupuolesta, rodusta tai taustasta riippumatta, muistuttaen meitä siitä, että jokainen meistä on erityinen ja tasa-arvoinen Jumalan silmissä.” 

Edesmennyt evankelista Billy Graham on kertonut omaelämäkerrassaan ystävyydestään kuningatar Elisabetin kanssa. Grahamin mukaan kuningatar ei voinut asemansa vuoksi tukea häntä virallisesti. Graham teki kuitenkin jatkuvasti yksityisvierailuita kuningattaren luo. 

Billy Graham ja Elisabet

Vain tunteja Elisabetin kuoleman jälkeen nähtiin niin Buckinghamin palatsin kuin Windsorin linnan yllä jotain ihmeellistä. Sinne heijastui kolme sateenkaarta, joista kaksinkertainen kaari oli levittäytyneenä Buckinghamin palatsin ylle. Ihmiset kuvailivat tuon tapauksen olleen jotain ainutlaatuista. Jumala todisti tällä tavalla hänen liitostaan lähettämällä sateenkaaret. Elisabet oli nimittäin pyytänyt kruunajaisissaan 70 vuotta sitten, että hänet voideltaisiin Raamatun kuninkaiden mukaisesti öljysarvella. Voitelurituaali oli yksityinen hetki, jota kunnioitettiin niin, että paikalla olleet ritarit kääntyivät pois ja televisiokamerat pysyivät suljettuina. Tämä oli kuitenkin totta ja hiljattain tästä julkaistiin myös lehdessä kuva.  

Kun kuningattaren arkkua tuotiin maanantaina 12. syyskuuta ulos Holyroodin palatsista ja sitä lähdettiin viemään kohti St. Gilesin katedraalia, todisti Jumala koko kansalle häikäisevällä valollaan. Aivan yhtäkkiä sinä harmaana päivänä taivaasta laskeutui yksittäinen kirkas valonsäde suoraan autoon ja arkun päälle. Sillä hetkellä kadulla tuhannet ihmiset todistivat tätä hetkeä. Tämä oli valtava todistus, joka näkyi televisiossa, lehdissä ja kaikissa tiedotusvälineissä – jopa Suomessa Iltalehti tästä uutisoi. Tämä oli todistus, jota kukaan ei voi kumota – siitäkään huolimatta, että epäuskoiset ihmiset yrittivät sepittää kaiken olevan sattumaa tai kuvan olevan joku väärennös, joka olisi syntynyt kameran linssin heijastumilla. Entä ne tuhannet ihmiset, jotka näkivät tämän ilman kameroitakin? Selitykset ovat turhia. Jumala halusi ilmiselvästi näyttää kaikille, että Hänen uskollinen palvelijansa Elisabet oli saapunut kotiin.   

Tuhannet ihmiset Lontoossa jonottivat jättääkseen jäähyväiset Elisabetille ja kävivät tekemässä kunnianosoituksensa arkulla. Kuningattaren arkulle oli pisimmillään 8 kilometrin mittainen jono ja kohteeseen pääsy saattoi kestää 11 tuntia. Tämä tuntuu tietysti jo ihmispalvonnalta. Elisabet ei ollut tietenkään mikään yli-ihminen, vaan tavallinen kuolevainen ja syntinen, kuten me muutkin.  

Kuningataräidin hautajaisista muodostui maailmanhistorian katsotuimmat hautajaiset. Elisabet oli valinnut huolellisesti itse kaikki Raamatun jakeet, jotka hänen hautajaistensa yhteydessä luettiin. Niistä lähes kaikki koskivat ylöstempausta. Siitä kerrotaan Johanneksen evankeliumin 14. luvussa, joka oli hautajaisissa esillä. Tässä luvussa Jeesus sanoo, ettei meidän tarvitse olla huolissamme, vaan Hän kehottaa meitä uskomaan Jumalaan ja Häneen. Hän kertoo menevänsä valmistamaan meille sijaa ja lupaa tulla takaisin noutamaan meidätkin luokseen, jotta saisimme olla siellä missä Hän on. Samoin hautajaisissa kuultiin otteita 1. korinttilaiskirjeen 15. luvussa, jossa puhutaan vanhurskaitten ylösnousemuksesta. Nämä sanat meille halusi välittää muistutuksena kuningatar, joka tunnusti uskonsa Herraansa Jeesukseen. 

Voisikohan Elisabetin näkyvä palvelutehtävä saada meidätkin osaltamme miettimään asettumista esimerkiksi laupiaan samarialaisen rooliin, jollaisia tarvitaan tänä aikana enemmän kuin koskaan. Entä olisiko yhtä lailla tärkeää pitää osaltamme evankeliumia esillä eikä olla vain hiljaa maailman ehdoilla? Yhtä lailla voisi miettiä sitä, mitä me itse jätämme jälkeen itsestämme esimerkiksi omaisillemme ja ystävillemme? Itse toivon ainakin heidän muistavan minut aviomiehenä, poikana, kummisetänä ja ystävänä, joka uskoi Jumalaan ja kulki lähellä Jeesusta.

Norjalaisen naisen näky vuodelta 1968 oli todellinen

 

90-vuotias norjalaisnainen sai voimakkaan näyn vuonna 1968. Sen kirjasi ylös Emanuel Minos. Harkinnan jälkeen hän ei pitänyt soveliaana julkaista näkyä sen radikaalin sisällön vuoksi. Olosuhteet olivat aivan liian erilaiset siihen aikaan ja asia unohtui 25 vuodeksi. 

Sittemmin Emanuel Minos löysi kellastuneen paperin, johon oli kirjoittanut ylös näyn ja pelästyi lukiessaan mitä nainen oli nähnyt. Tästä eteenpäin näky on julkaistu useissa yhteyksissä samoin kuin otan sen nyt itsekin blogini aiheeksi.

Tässä tämä 90-vuotiaan naisen näky vuodelta 1968:

”Minä sain nähdä maailman karttana. Minä näin Euroopan – maasta maahan. Näin Skandinavian ja Norjan. Minä näin asioita, joita tulee tapahtumaan juuri ennen Jeesuksen paluuta, juuri ennen kuin suuri onnettomuus purkautuu ihmisten päälle. Onnettomuus, jonka vertaista emme koskaan ole kokeneet ja nähneet. Aivan ennen Jeesuksen paluuta ja koettelemusten alkua koemme liennytyksen ajan, jollaista ei koskaan ennen ole ollut. Tulee rauha ja tämä rauha kestää pitkään. Tänä rauhanaikana tapahtuu sotavarustusten supistamista monissa maissa, myös Norjassa. Kolmas maailmansota syttyy tavalla, jota kukaan ei ole odottanut ja odottamattomalta suunnalta, ja me olemme yhtä valmistautumattomia kuin olimme 9. huhtikuuta 1940.

Minä näin kristittyjen keskuuteen tulevan vertaansa vailla olevan välinpitämättömyyden, lankeemuksen tosi ja elävästä kristillisyydestä. Aikana ennen Jeesuksen paluuta kristityt eivät tule olemaan avoimia tutkistelevalle julistukselle. He eivät tule kuuntelemaan synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, katumuksesta ja parannuksesta. Tilalle tulee toista laatua oleva julistus, jonkinlainen onnellisuutta tavoitteleva kristillisyys. Pitää menestyä ja päästä eteenpäin. Kyseessä ovat aineelliset asiat tavalla, mitä Jumala ei koskaan ole luvannut. Kirkot, vapaakirkot ja rukoushuoneet tyhjenevät yhä enemmän. Ristin ottamisen ja Jeesuksen seuraamisen julistuksen sijalle tulee viihde, taide ja kulttuuri sinne, missä pitäisi olla herätys, hätä ja parannuskokouksia. Tämä tulee tapahtumaan suuressa määrin juuri ennen Jeesuksen toista tulemista ja onnettomuus murtautuu päällemme.

Norjaa kohtaa vertaansa vailla oleva moraalin hajoaminen. Ihmiset tulevat elämään niin kuin naimisissa olevat olematta naimisissa. Yhteen muuttaminen ennen avioliittoa lisääntyy suuressa määrin. Tämä tapa tulee hiipimään kristillisiin seurakuntiin ja tätä ei vastusteta aktiivisesti. Myös synti luontoa vastaan suvaitaan. Aivan ennen Jeesuksen paluuta näytetään TV-ohjelmia, joita emme ole koskaan ennen nähneet. TV tulee täyttymään niin hirvittävästä väkivallasta, että se opettaa kansaa murhaamaan ja tekemään lopun toisistaan. Kaduilla kävelemisestä tulee turvatonta. Kansa tulee omaksumaan sen, mitä he näkevät, eikä silloin tule olemaan vain yhtä vaihtoehtoa televisiossa, vaan tarjonta tulee olemaan laaja. Televisio tulee toimimaan juuri niin kuin radio. Voimme ruuvata ohjelmasta ohjelmaan, jotka tulevat olemaan täynnä väkivaltaa, ja kansa pitää tätä viihteenään. Pahimmat ajateltavat murha- ja väkivaltakäsikirjoitukset lavastetaan näytettäväksi ja tämä leviää yhteiskuntaan.

Sukupuoliyhdyntäkohtauksia tullaan näyttämään. Kaikista intiimimmät asiat, jotka kuuluvat avioliittoon, näytetään ruudussa. Tämä tulee tapahtumaan ja sinä tulet näkemään sen toteutumisen. Ne lait, jotka meillä nyt on, tullaan rikkomaan ja kaikista epäsiveellisintä tullaan näyttämään silmiemme edessä.

Kansaa köyhistä maista virtaa Eurooppaan. He tulevat myös Skandinaviaan ja Norjaan. Kansa ei pidä siitä, että he ovat täällä ja tulevat olemaan kovia heitä kohtaan. Heitä tullaan kohtelemaan yhä enemmän kuin juutalaisia ennen sotaa. Silloin meidän syntimme mitta on täyttynyt. Tämä tapahtuu aivan ennen Jeesuksen paluuta – ja ennen kuin kolmas maailmansota syttyy.

Siitä tulee lyhyt sota. Kaikki, mitä olen sodasta kokenut, on vain lastenleikkiä verrattuna tähän. Se alkaa tavallisena sotana, mutta se tulee leviämään ja se päättyy atomipommeihin. Ilma tulee saastumaan niin, ettei sitä voi hengittää, ja tämä kohtaa monta maanosaa. Amerikka, Japani, Australia – rikkaat maat. Vesi tulee pilaantumaan. Emme voi viljellä maata siellä. He, jotka ovat jäljellä rikkaissa maissa yrittävät paeta köyhimpiin maihin, jotka eivät ole vahingoittuneet. Siellä heitä kohdellaan niin kuin me kohtelemme heitä täällä, eivätkä ole halukkaita ottamaan meitä vastaan.

Minä olen iloinen siitä, etten tarvitse kokea tätä, mutta kun aika lähestyy, sinun on rohkaistava itsesi ja matkustettava ympäri ja varoitettava ja kerrottava kansalle mitä minä olen nähnyt.”

Kun peilaa tätä norjalaisnaisen näkyä 54 vuotta myöhemmin, ei voi kuin hätkähtäen todeta, miten todeksi se on muuttunut tänään.  Viihde, taide ja kulttuuri ovat todellakin tulleet sinne, missä pitäisi olla suuria herätyskokouksia. Näiden tapahtumien pitopaikkoina en tarkoita tietenkään yksinomaan kirkkoja. Suurimmilla areenoilla kuten stadioneilla ei nähdä enää julistajia julistamassa Jumalan Sanaa. Sen sijaan suuret pop ja rockfestivaalitapahtumat ovat vallanneet ihmisten huomion ja sydämet. Näissä tapahtumissa vilisee kyllä uskonnollista tematiikkaa ja elementtejä, mutta niissä ei palvota Jumalaa, vaan yleisön edessä esiintyvää bändiä tai artistia. Tällä hetkellä syksyn pimenevissä illoissa mainostetaan jo esimerkiksi näyttävästi loppuvuoden Raskasta joulua-konsertteja, jossa hevirokkarit karjuvat Jeesuksen nimeä. Tämän ovat metallimusiikkia rakastavat suomalaiset ottaneet riemuiten vastaan.

Viihteestä on muodostunut epäjumala, joka on mennyt vastenmielisyydessään liian pitkälle. Ennen kirkossa käytiin palvomassa Jumalaa ja kuulemassa Sanaa. Nyt jopa kirkoissa palvotaan artisteja ja bändejä, jotka ovat tulleet sinne kaikkea muuta kuin kunnioittamaan Jumalaa. Jumalattomilla on ympäri vuoden ja etenkin jouluisin tapana kerääntyä esiintymään kirkkoon esittämään omaa maallista ohjelmistoaan. Kirkot täyttyvät ja seurakunnassakin saatetaan iloita siitä, kuinka saatiin kerrankin kirkko täyttymään ääriään myöten ihmisistä. Mutta mitä merkitystä on saada ihmiset kirkon seinien sisälle palvomaan vain ihailemaansa artistia tai bändiä? Missä on Pyhän Hengen voima? En tarkoita, etteikö kirkossa saisi olla myös iloa ja riemua – sitähän esimerkiksi amerikkalaiset tummaihoisten jumalanpalvelukset ovat tulvillaan. Kyse on kuitenkin aina Herran huoneesta. Se, mitä siellä tehdään, tulee tapahtua Hänen kunniakseen.

Muistan lapsuudestani Jyväskylän kirkkopuistossa sijaitsevan Kaupunginkirkon. Se oli paikka, jonne mummolla oli tapana viedä minut ollessani lapsi. Tilanne oli oikeastaan kuin riparilaulusta Kirkossa, sillä leikkien keskeltä hiljentyminen tunniksi kirkossa oli pienelle pojalle hieman vaikeaa. Pappi saarnasi silloin kuitenkin tässä kirkossa palavasti ja mummo kyynelehti vieressäni papin kuvatessa yksityiskohtaisesti Kristuksen kärsimyksiä. Silti siitä kaikesta jäi sellainen hyvä ja rauhallinen olo, kuinka siinä on tärkeä pelastussanoma taustalla. Tätä mummokin minulle painotti, joten tiedostin sen jo lapsena. Viime aikoina olen kuitenkin saanut seurata hyvin hämmentyneenä asioita, mitä tämän samaisen kirkon seinien sisällä tänä päivänä harjoitetaan; muun muassa salsamessuja, sateenkaarimessuja, valoefektjejä sekä vierailevia hevibändejä. Ihmisten mieltymyksistä kertoo paljon se, kun tätä 140-vuotiasta Kaupunginkirkkoa on alettu juuri peruskorjata, niin Jyväskylän seurakunta järjesti verkossa avoimen kyselyn, millaisia ideoita ihmisillä olisi kirkon kehittämiseksi. Ja mitä ihmiset sitten kyselyn perusteella toivoivat. Useissa palautteissa sinne toivottiin runsaasti kukkia ja jopa kokonaista viherseinää viihtyvyyden lisäämiseksi. Yksi kannatusta saaneista toivomuksista oli koko Kirkkopuiston lisävalaistus, että valojen avulla voitaisiin luoda heijastuskuvia kirkon seiniin. Näinhän tapahtuikin Valon Kaupunki -tapahtuman hengessä jo syksyllä 2021, jolloin Kaupunginkirkon etuseinään heijastettiin paholaismaiset kasvot. Tätä perusteltiin sillä, että Kirkko on ollut perinteisesti taiteiden suojelija ja tässä olisi tapa suuntautua kirkon seinien sisältä ulkomaailmaan.

Daniel Besnyõn Ether-teokseen kuuluvat ihmiskasvot Kaupunginkirkon seinään heijastettuna Valon kaupunki -tapahtumassa 2021.

Hämmentävältä ihmisten palautteissa tuntuu mielestäni se, että ennen kaikkea he toivoivat kirkkoon musiikkia laidasta laitaan: heviä, bändejä, gospelia, klassista, barokkia, salsaa, perinteisiä virsiä unohtamatta. Yhtään palautetta ei ainakaan mainittu, jossa joku olisi toivonut kuulevansa kirkossa elävää sanaa. Lisäksi vain muutaman kilometrin päässä Kaupunginkirkosta olevassa Kuokkalan kirkossa alettiin noin vuosi sitten tarjota mahdollisuutta hiljaisuuden joogaan sekä meditaatioon. Kevättalvella 2022 aiheesta virisikin vilkas keskustelu Jyväskylän seurakunnassa. Kirkkovaltuustossa tehtiin tuolloin 11 luottamushenkilön allekirjoittama aloite, jossa seurakuntaa pyydettiin tarkistamaan, onko Kuokkalan kirkossa syksystä 2021 saakka harjoitettu Hiljaisuuden jooga linjassa seurakunnan strategian kanssa. Aiheesta kirjoitettiin seuraavasti tämän vuoden kevättalvella Lehteri-lehdessä. Lohdullista on tietysti huomata, että kristillisen joogan tarjoaminen kirkossa herättää sentään vielä joissakin ihmisissä kritisoimisen aihetta.   

Se, mitä Suomen kirkon seinien sisällä tapahtuu, voi tosin tuntua vielä kesyltä verrattuna siihen, mitä samanaikaisesti tapahtuu muun muassa Norjassa, Saksassa tai Englannissa. Sain kuulla esimerkiksi norjalaiselta ystävältäni, kuinka Oslon yliopiston hiljattain ilmestyneessä Universitas-nimisessä opiskelijalehdessä kirjoitettiin ylistävään sävyyn kirkossa järjestetyistä drag-juhlista – ja vielä kirkon toimesta. Jos tällaisessa ei mennä jo liian pitkälle, niin missä sitten? Hirvittää ajatellakin, mitä seuraavaksi keksitään?

Kyllä, tämä tapahtuu todellakin syksyllä 2022 norjalaisessa kirkossa

Valitettavasti tästä drag-taiteilijoiden ilmiöstä on jo jonkinlaisia merkkejä ilmassa Suomessakin, joskaan ei tiettävästi vielä kirkoissa. Drag-artistien lapsille vetämät satutuokiot nousivat puheenaiheeksi kesällä 2022, kun joukko mielenosoittajia yritti estää keskuskirjasto Oodissa drag-taiteilijoiden vetämän lapsille järjestetyn satuhetken. Huolensa aiheesta ilmaisi myös kansanedustaja Päivi Räsänen, joka sai tästä tietysti osakseen suurta julkista paheksuntaa tunnetulta drag-taitelijalta nimeltä Cristal Snow.  

Entä Frankfurtissa Kentuckyssa järjestettävä kirkon sponsoroima LGBTQ-pride tapahtuma, jonka järjestävä taho sanoo virkistävän lasten aktiviteetteja sekä drag-show'ta. Tapahtumassa lapsetkin saavat pyörähdellä lavalla drag-kuningatarten esiintyessä. Tätä syksyllä 2022 järjestettyä tapahtumaa oli tukemassa kolme eri kirkkoa. 

Englannissa on puolestaan yhdistetty paininäytökset osaksi kirkonmenoja sekä kastamista. Jälleen yksi keino saada ihmiset kirkkoon esittämällä siellä jotain sellaista, minkä parissa he varmasti viihtyvät tarvitsematta kuunnella ikäviä parannussaarnoja. Tapahtumassa esiintyvä Gareth sanoo ajatuksen painikirkon perustamisesta olevan todellisuuden yläpuolella. Hän sanoo kirkon voivan olla mitä vain sen tarvitsee olla, kunhan se vain on yleisölle sopiva. Ihmiset palaavat kuulemma kirkosta kotiin henkisesti ravittuina tuntien itsensä erinomaiseksi ja olonsa eläväksi. Voiko saatana enää suurempaa valhetta keksiä? 

Englantilainen kirkko on keksinyt yhdistää jumalanpalveluksen ja painin

Kuvassa aseksuaaliksi tunnustautuva sateenkaariviittaan pukeutuva Cris kertoo LGBTQ-painihahmonsa inspiroivan kannustajiaan heiluttamaan sateenkaarilippuja hänen näytöksensä ajan. 

Jos tästä kaikesta voi jotain todeta, niin blogin aiheena oleva norjalaisnaisen näky 54 vuoden takaa on ollut kaikessa karuudessaan hyvin aito ja puhdas sekä suurelta osin jo toteutunut. Siksi ei ole syytä epäillä, etteikö siitä toteutuisi loputkin. Oman erillisen lukunsa voisi kirjoittaa yhtä lailla koko ajan lähempänä olevista sodista tai siitä väkivallan ja seksin määrästä, mitä silmillemme näinä päivinä pakkosyötetään. Pääpointti tässä kirjoituksessani on selkeyttää, kuinka viihde, taide ja kulttuuri todellakin ovat tulleet sekä vallanneet ne paikat, missä tulisi kuulla parannuksen tekemisestä Raamatun Sanan kautta. Sellaista raitista ja tervettä saarnaamista ei haluta enää kuulla, koska sitä pidetään loukkaavana. Tämä maailma ei valitettavasti kestä kuulla Jeesuksen nimeä. Sen sijaan halutaan kuulla mieltä hiveleviä lempeitä sanoja, jollainen ruokkii ja kannustaa ihmisessä olevaa lihallisuutta. Korostetaan ikään kuin ihan väärällä tavalla armon merkitystä jonain ylenpalttisen ihanana asiana, jonka avulla voi saada päivittäisen armahduksen ihan kaikesta. Tehdään helpoksi todeta meidän kaikkien olevan kyllä syntisiä, mutta mitään asialle ei tarvitse tehdä. Armon avulla tehdään sallittavaksi pysyä synnissä ja jatkaa entistä elämäntapaa ilman minkäänlaista parannuksen tekoa. Niinkuin vanha norjalaisnainen näyssään kuvasi, tämä aika pitää yllä valheellista täynnä pelastusiloa olevaa onnellista kristillisyyttä, jossa pitää menestyä ja mennä eteenpäin.  Sen mukaan ei tarvita mitään uskoontuloa eikä mitään Jumalaa tarvita saati parannusta tarvitse tehdä, koska taivaaseen mennään muutenkin, että heilahtaa. Kehotetaan uskomaan unelmiimme sekä kurkottamaan tähtiä, mistä niiden luvataan olevan saavutettavissa. Jumala toimikoon korkeintaan jonain pehmoleluna, johon puristautua sitten, jos tuntuu oikein pahalta. 

Me asumme tällä hetkellä kuin Sodomassa ja Gomorrassa. Siinä missä kirkko oli joskus ennen muinoin pelastuslaiva, niin nyt siitä on tullut viihdelaiva. Hyvä ystäväni kertoi minulle, kuinka hänen äitinsä oli laulanut aikoinaan; Tuskin yksi, tuskin yksi sadastatuhannest pääsee taivaan portista sisään. Meidän pitäisi pysyä tänä aikana erityisen valppaana ja valvoa sekä pitää huolta kilvoittelustamme päästäksemme sisään ahtaasta ovesta. Se ei onnistu, jos me emme pysty erottamaan oikeaa väärästä. Se ei taasen onnistu ilman uudestisyntymistä, sillä ilman sitä ihminen on ja pysyy hengellisesti sokeana. Ihmisen on tehtävä parannus tunnustamalla olevansa syntinen sekä nöyrtymällä Jumalan edessä pyytäen Jeesusta tulemaan elämänsä Herraksi. Vasta tämän jälkeen muutos alkaa näkyä ihmisessä Pyhän Hengen kautta niin, että hän alkaa tuntea suurta inhoa kaikkea tämän maailman syntisyyttä kohtaan. 

Meidän tulee käyttää päivittäin laatuaikaa Kristuksen yhteydessä rukoilemalla ja lukemalla Sanaa. Kun Jeesus tulee takaisin, niin meidän on oltava valmiita, että hän varmasti tuntee meidät tänne palatessaan. Se ei onnistu, jos mukaudumme tämän maailmanajan mukaan olemalla tämän maailman viihteen ja synnin orjia. On oltava myös piittaamatta kaikista häiriötekijöistä uskon tiellä. Voi olla, ettei esimerkiksi puoliso, perhe, sukulaiset tai ystävät pidä uskosta ja pitävät sinua omituisena kummajaisena. Voit joutua uskosi takia pilkan kohteeksi ja silmätikuksi. Tämän ihmispelon takia monet joko luopuvat uskostaan tai eivät koskaan edes tee valintaa. Meidän tulee kuitenkin rakentua yksin Jeesukseen,  sillä vain Hän voi meidät pelastaa. Lisäksi meidän tulee rukoilla taukoamatta näiden rakkaidemme puolesta, jotka eivät vielä ole pelastuksessa. 

Soikoon tähän päätteeksi laulu Suomelle sen sisältämän tärkeän sanoman vuoksi;

PARANNUS TEHKÄÄ, HERRAN ETEEN NÖYRTYKÄÄ,

NIIN JEESUS SINUT UNESTA HERÄTTÄÄ 

.

Palvotaanko taas Baalia?

 

Baal oli Raamatun mukaan kanaanilainen sademyrskyn ja hedelmällisyyden epäjumala. Tuomarien kirjassa Baalin palvonnasta syytettiin nimenomaan israelilaisia. Baal oli epäjumala, jonka palavaan kitaan uhrattiin jopa lapsia niin, että olisi saatu hyvää satoa tai terveyttä.

Tämän päivän ilmiöitä tutkaillessa tulee helposti siihen johtopäätökseen, että tällaiset vuosituhansia vanhat uskomukset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä tässä jälkikristillisessä ajassa, jota parhaillaan elämme. Sitä sopii pohtia nyt 2020-luvulla, jolloin vastaavaa tematiikkaa tuntuu tulevan koko ajan suuremmassa määrin esiin.

Hyvänä esimerkkinä heinä-elokuun taitteessa Birminghamissa järjestetyt urheilukilpailut nimeltä Vuoden 2022 Commonwealth Games. Kyseessä on brittiläisen Kansainyhteisön jäsenille tarkoitettu kansainvälinen moniurheilutapahtuma. Kaikista maailman valtioista noin neljäsosa on yhteydessä tähän yhteisöön ja tapahtumalla on miljardiluokan katsojat. Seremonian aloituksena suurelle stadionille tuotiin 10 metriä korkea metallista rakennettu härkä, joka keskittyi naispuolisten ketjuntekijöiden ahdinkoon 1900-luvun alussa. Härkä-symboli oli näyttävästi toteutettu sisältäen kaikenlaista tekniikkaa – esimerkiksi härän silmät välkkyivät, se hyppi sekä alkoi raivota lavalla. Se oli nimettykin raivohäräksi. Härkä saatiin rauhoitettua, kun joku naishenkilö tuli taputtelemaan sitä. Sitten nainen nostettiin härän selkään ja saman tien kaikki ihmiset polvistuivat härän eteen ja alkoivat palvomaan sitä.  Birminghamin  härkä oli tietysti vain pieni episodi, mutta symboli oli täysin samantyyppinen kuin pakanoiden palvoessa aikoinaan Baal-jumalaansa.

Härkä riehumassa Commonwealth Games-tapahtuman avausnumerossa

Lisäksi Birmingham 2022 Commonwealth Gamesin virallisena maskottina toimi ystävällinen ja röyhkeä härkä, joka oli nimetty Perryksi. Eläimen kerrottiin toimineen Birminghamin synonyyminä jo vuosisatojen ajan. Lisäksi alueelta löytyi erillinen Pride House, joka toivotti tervetulleeksi LGBTIQ+ -fanit, urheilijat ja liittolaiset suurten kansainvälisten urheilutapahtumien aikana. 

Perry-maskotti

Mooseksen kirjassa kerrotaan kultaisesta vasikasta, jota ihmiset alkoivat palvoa matkallaan luvattuun maahan. Uskomattomalta tuntuu tietysti se, että nämä ihmiset olivat nähneet jo esimerkiksi Egyptin vitsaukset sekä kokeneet omin silmin Punaisen meren jakautuvan, jonka ansiosta he onnistuivat pelastumaan Faaraon hyökkäysjoukoilta. Raamatussa ei tosin ollut kultaista sonnia, vaan vasikka. 

Lieneekö pelkkää sattumaa, että härkä-symboli on alkanut putkahdella paljon muuallakin. Se on nähty esimerkiksi Euroopan unionissa merkittävien rakennusten edessä nainen selässään. Tämä nainen ja härkä-symboli on nostettu näin ikään kuin ikonin asemaan. Kyseessä on joka tapauksessa raamatullinen epäjumala sekä kristinuskoa tavalla tai toisella vastustava symboli. 

Hiljattain tämä vastaavanlainen raivohärkä nähtiin meillä Suomessakin poptähti Antti Tuiskun Bailantai-nimisissä stadionkonserteissa syyskuun puolivälissä.

Helsingin Sanomat kirjoitti nimittäin arvostelussaan seuraavasti:

"KEIKAN suurin erikoisuus oli alussa lavalla odottanut jättimäinen kultainen nautaeläin – viittaus Raamatun kultaiseen sonniin – jonka alta Antti Tapani asteli mustassa kaavussa siunaamaan meitä musiikillaan. Avauskappaleena kuultiin vuoden 2020 levyn nimikkobiisi Valittu kansa. Hetkittäin tuntui siltä, että Tuisku joutui tasapainoilemaan sen välillä, kuinka paljon keikan oli tarkoitus keskittyä nimenomaan Valittu kansa -levyyn ja sen uskonnolliseen tematiikkaan."

Antti Tuiskun keikalla oleva sonni näyttää saaneen mallinsa pitkälti New Yorkin Bull Market'ia kuvaavasta veistoksesta. 

Mikä tällaisen raamatullisen tematiikan tarkoitus sitten on? Ohjata ihmisten mielenkiinto toisaalle kristinuskosta? Sielunvihollinen eli paholainen kopioi Jumalaa kaikessa. Ja tämä aika on sille hyvin vastaanottavainen. Ennen kaikkea Jeesus halutaan sysätä pois. Tämänlainen suuntaus ja antikristillinen henki tuovat uutta ilmettä, jolla pyritään eksyttämään ihmisiä ja saamaan heidät kiinnostumaan edellä esitetyistä vanhoista epäjumalista. Edellä mainittu esimerkki Birminghamissa järjestetyistä suuresta urheilujuhlasta on suuressa ristiriidassa siinä, että Englantia on sentään pidetty raamatullisen kristinuskon kehtona. Voi vain miettiä, mitä haluttiin sanoa sillä, että tähänkin edellä mainittuun tapahtumaan haluttiin tuoda tällainen pakanasymboli.

Pekka Sartola kertoo tästä edellä mainitusta Birminghamin tapauksesta sekä härkäsymbolin merkityksestä ylle linkitetyssä puheessa, jota on myös tähän juttuun referoitu. Sartola painottaa puheessaan myös sitä, ettei kristillisyys saisi olla yksinomaan jotain hengellistä herkuttelua. Meidän ei tule pelkästään istua ja nauttia siitä tietoisuudesta, että ollaan pelastuneita ja kristittyjä taivaan valtakunnan kansalaisia. Herätys syntyy silloin, kun kristityt heräävät ymmärtämään, miksi he ovat kristittyjä ja pelastettuja. Tehtävämme on levittää ilosanomaa kaikkeen maailmaan sekä yhtä lailla  valvoa ja varoittaa lähimmäisiämme eksytyksistä. Evankeliumi on ilosanoma ennen kaikkea ikuisuutta varten. Jeesus on ainoa ovi taivaaseen. Vain Hänen kauttaan meillä on pääsy hääaterialle ja ikuiseen iloon.

”Saatte nähdä, että he pelastuvat”

 

Julkaistu helmikuussa 2002: 

Ingrid Johansson sai erikoisen kokemuksen eräänä päivänä tänä syksynä. Ingrid asuu nyt Skånessa, mutta on toiminut lähetyssaarnaajana Keniassa yhdessä miehensä Oven kanssa. Ingrid oli mansikkamaalla panemassa sitä talvikuntoon. Hän kertoo seuraavasti saamastaan kokemuksesta: 

Tuntui kuin vierelläni olisi seisonut joku, jolla oli jotakin asiaa minulle. Sitten yhtäkkiä kuulin äänen, joka sanoi: 

Aika, joka on jäljellä ennen tulemustani, on paljon lyhyempi kuin uskottekaan. Alkakaa sen vuoksi rukoilla tosissanne. Rukoilkaa lasten, rukoilkaa sisarusten, rukoilkaa vanhempien ja sukulaisten puolesta. Rukoilkaa naapureiden ja ystävien puolesta; rukoilkaa kaikkien puolesta, joista välitätte. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka haluatte mukananne taivaaseen. Sillä jäljellä oleva aika on erittäin lyhyt. Teidän on nyt pakko käydä esirukoukseen niiden puolesta, jotka haluatte mukaanne. Rukousta ei voi lykätä paljon myöhemmäksi. Jos odotatte myöhempään, se on liian myöhäistä. Tänään, juuri nyt, teidän tulee käydä rukoukseen niiden puolesta, jotka haluatte voittaa Minulle. 

Minusta tuntui, kuin Hänen minulle lausumiinsa sanoihin sisältyisi lupaus: 

Minä kuulen rukouksenne, Minä vastaan rukouksiinne. Jos te todella käytte vakavaan rukoukseen, syvään sydämentuskaan näiden ihmisten puolesta, jotka ovat menossa kadotukseen, silloin Minä vastaan rukouksiinne. Saatte nähdä, että rakkaimpanne, sukulaisenne, naapurinne ja ystävänne pelastuvat. Saatte nähdä, että maanne muuttuu. Saatte nähdä, että Minä olen Jumala, joka kuulee rukoukset. Saatte nähdä, että Minä olen se, joka sanon olevani. 

Minä en ole kylmä, tunteeton Jumala, joka en välitä, vaan Minä rakastan teitä. Rakastan rukousaiheitanne. Rakastan kaikkia ihmisiä ja kaipaan nähdä väkevän herätyksen. Minä olen se, joka voin parantaa sairaat ja Minä olen se, joka tahdon parantaa sairaat. Lakatkaa pitämästä itsestään selvänä, etten kuule rukouksia, etten paranna sairaita, etten pelasta niitä, joiden puolesta rukoilette. Uskokaa Minua kirjaimellisesti, ja saatte nähdä rukousvastaukset. 

Sanoma on kirjoitettu muistiin Vetlandassa 25. marraskuuta 2001 äänitetystä kokouksesta, jossa Ingrid Johansson saarnasi. 

Näin ollen meidän on aika toimia JUURI NYT. Aloitettava viivyttelemättä, viimeistään tänään. Mutta miten tuota esirukoustyötä käytännössä tehdään? Se on ollut hieman epäselvää minullekin, joten kasasin alle hieman ohjeita. Rukoillessamme meidän tulisi muistaa useita eri asioita, joista alla tärkeimmät; 

Ensiksi meidän tulisi rukoilla antaumuksella. Toisin sanoen, meidän tulisi varata rukoukselle tietty ajankohta ja ylläpitää kaiken päivää ylistyksen ja esirukouksen henkeä. Muista, että Pietari ja Johannes menivät yhdessä rukoilemaan temppeliin tiettyyn aikaan päivästä (ks. Apt. 3:1) 

Toiseksi meidän tulisi rukoilla palavasti. Kiihkeys vie sisälle valtakuntaan. Jack Hayford sanoo: ”Rukous on tunkeutumista sisälle mahdottomaan” Muista: ”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. (Jaak. 5:16) 

Kolmanneksi meidän tulisi rukoilla tarkkaan määrättyjen asioiden ja ihmisten puolesta. Meidän tulee pyytää ja rukoilla niiden puolesta, joiden haluamme pääsevän Kristuksen luokse. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että rukouksesi vaikuttaa niin elämää kuin kuolemaakin koskevissa asioissa?

Jeesus antoi meille mahtavan lupauksen: 

Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa. (Matt. 16:19?

 

USKON RUKOUS IHMISSIELUN PELASTUKSEKSI

 

Isä, tulen eteesi rukoillen ja uskoen. Sanassasi sanotaan, että Sinä haluat kaikkien ihmisten pelastuvan ja oppivan tuntemaan totuuden, ja siksi kannan tänä päivänä eteesi________________. 

Murran saatanan voiman ja teot______________ elämässä. 

Nyt kun saatana on sidottu, pyydän Sinua lähettämään tehokkaat työmiehesi kertomaan evankeliumin hyvää sanomaa niin, että ______________ kuuntelee ja ymmärtää sen. 

Kun totuus on julistettu, uskon, että ___________________ tulee järkiinsä, vapautuu saatanan vallasta ja ottaa vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi. 

Tästä hetkestä eteenpäin haluan ylistää Sinua______________ pelastumisesta. 

Uskontunnustukseni on: ”Jumala on aloittanut hyvän työn _____________ elämässä ja vie sen päätökseensä.” (Fil. 1:6). 

Jeesuksen nimessä. Aamen.

 

Älä ikinä puhu vastoin sitä, mitä haluat kyseisen henkilön elämässä tapahtuvan. Älä rukoile uskon rukousta vain alkaaksesi taas puhua epäuskon sanoja. Se ei johda toivottuun lopputulokseen. Puhu uskon sanoja tämän sinulle rakkaan ihmisen puolesta ja varmista, että Jumalan voima jatkaa työtään hänen elämässään.

 

Kirja-arvostelu: VAINOTUT (Perussanoma 2021)

 

Sopanen, Tapani

 VAINOTUT

 (Perussanoma Oy 2021), 383 sivua. 

Tapani Sopasen tulevaisuuteen sijoittuva romaani Vainotut on itsenäinen jatko-osa sitä aiemmin ilmestyneelle romaanille Uloskutsutut. Jatko-osassa ollaan edetty hurjaan maailmanaikaan. Ei kuitenkaan kovin monen vuoden päähän siitä, missä elämme juuri nyt. Niin monet asiat tulevat lähelle eikä vähiten viittaukset muutamien vuosien takaiseen koronapandemiaan, jonka jälkeen asiat ovat Suomessakin lähteneet huonompaan suuntaan. Antikristillinen henki on saanut entistä suuremman vallan. Raamatusta on tullut jo lain nojalla kielletty kirja, jonka sisältämän sanan julistamista pidetään jopa rangaistavana tekona. Joissain kohti tässä asiassa mennään kirjan eri vivahteissa niin pitkälle, että kylmät väreet hiipivät pitkin selkäpiitä. Voisiko tämä oikeasti olla mahdollista vielä Suomessakin? Ei kai sentään? Vaikka Suomessa ei voida puhua vielä varsinaisista kristittyjen vainoista, niin näinä vuosina on saanut kuitenkin jo nähdä huolestuttavia viitteitä kaikesta tästä. 

Vaikka Vainotut onkin itsenäinen jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Uloskutsutut-romaanille, niin kirjan henkilöt ovat entuudestaan tuttuja, jos on lukenut ensimmäisen osan. Uloskutsutut oli sekin hyvin mieleenpainuva lukukokemus. Sen myötä oli helppo palauttaa kirjan henkilöt ja aiemmat tapahtumat nopeasti mieleen. Kirjan kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja tapahtumien etenemistä odottaa sydän pamppaillen. Eletään siis aikaa, jolloin Raamatulle uskolliset kristityt ovat painuneet maan alle. On syntynyt tällaisia pieniä uloskutsuttujen kotiryhmiä, joissa vielä opiskellaan kielletyn kirjan sanomaa ja kunnioitetaan Raamatun sanaa. Yhtä lailla mielenkiintoisia henkilöitä ovat kirjan ”pahikset,” joiden teot ja motiivit saavat herkemmän haukkomaan happea. 

Se, millaisena Vainotut kuvaa maallistuneen Suomen tilannetta joitain vuosia koronapandemian jälkeen, on suorastaan pelottavan todentuntuinen visio. Eletään ajassa, jolloin koko maailma on huokaissut helpotuksesta, kun raakojen terroritekojen ja sotien jälkeen on koittanut rauha. Suomesta on kehkeytynyt moderni ja suvaitsevainen yhteiskunta. Korona-aikana pahoin velkaantunut Suomi on ajautunut pahaan ahdinkoon. Hyvinvointiyhteiskunnan pitkään nauttimat kulutusjuhlat ovat ohi. Jumalattomat poliittiset päättäjät ja viranomaiset ovat onnistuneet kitkemään kristinuskon pois suurimman osan ihmisten elämästä. Kirkot ovat tyhjentäneet. Sen sijaan sydämen tyhjyyttä ovat tulleet täyttämään kevyt hengellisyys, henkisyys ja enkeliopit. Synnistä puhumista ei tässä maailman ajassa enää tunneta, mutta armon suuruus on sen sijaan ääretön. Tämä rauha osoittautuu kuitenkin vain valheelliseksi.  

Jo ajatuksena tuntuu hirvittävältä joutua joskus mahdollisesti elämään tällaisessa maailmassa. Vainotut sisältää muun muassa hätkähdyttävän kuvauksen uuden vuoden juhlista Helsingin kansalaistorilta. Siinä ihmiset ovat ahtautuneet juhlavasti valaistun eduskuntatalon sekä keskustakirjasto Oodin alueelle. Esiintymislavalla oleva bändi soittaa rankkaa rokkia ja humaltuneet ihmiset elävät kuin viimeistä päivää tanssien ja hilluen. Se, että Senaatintorin juhlat ovat vielä joskus olleet arvokas ja hienostunut tapahtuma, on enää kaunis muisto vain. Nyt kaikki on pelkkää massoja myötäilevää hauskanpitoa, jonka yhteydessä tunnetut muusikot ja bändit sekä huulta heittävät stand-up-koomikot ja turhat julkkikset täyttävät ohjelma-ajan. Heidän puheissaan on tullut entistä enemmän tavaksi pilkata uskovaisia, Jumalaa ja Raamattua. Mukaan on tullut myös juutalaisvitsejä. Sitäkin hurjempaa on se, mitä tapahtuu kirjaston edessä. Siellä sadat ihmiset hyppivät hurjasti roihuavan tulen ympärillä ja heittelevät tuleen Raamattuja. Tässäkin kohtaa viitataan koronapandemian aikaan, jonka aikana valtamediassa nähtiin näytelmä, jonka hedelmiä nyt vuosia myöhemmin kerätään. Viitataan siis tapaukseen, jossa valtakunnansyyttäjä asetti kristityn kansanedustajan syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kansanedustajan Raamatun sanan pohjalta tuolloin pitämät puheet, kirjoitukset ja näkemykset oli katsottu niin suureksi rikokseksi, että syytekynnys ylittyi. 

Kirjassa nousee pintaan myös vaietumpi ja kipeä teema abortista. Kirjassa oleva nuori pari joutuu nimittäin vaikean tilanteen eteen naisen saadessa tietää esikoisensa olevan down-lapsi. Se, miten tähän eri tahoilla suhtaudutaan, herättää miettimään sitä, pitäisikö ihmisiä todella ajatella ainoastaan hyödyllisinä ja tuottavina kansalaisina? Vai onko elämä aina pyhä, jota ei voi mitata rahalla eikä muillakaan taloudellisilla mittareilla? Omassa mielessäni tämän teeman käsittely herätteli tunteen siitä, kuinka jokaisen elämä on yhtä arvokas, emmekä me ole kukaan parempi toinen toista. 

Vainotut-kirjaa lukiessa ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen. Nimittäin siihen, että sen kirjoittajalla on täytynyt olla tätä kirjaa tehdessään selkeä näky tulevasta. Tämä ajatus saakin vastakaikua luettuani kirjailija Tapani Sopasen haastattelun, jossa hän kertoo kirjan teeman pyörineen hänen mielessään jo vuosia. Haastattelussa hän kertoo kokonaisuuden pudonneen mieleensä lenkillä hölkätessään – niin kuin monet luovat ideat ja näyt voivat helposti tällaisessa tilanteessa syntyä. Kaiken taustalla on se, minkä kirjailija oli jo itsekin vuosien varrella nähnyt; nimittäin sen väistämättömän tosiasian, että maallistuminen ja ulkokohtainen kristillisyys kaikkine lieveilmiöineen on päässyt luikertelemaan kirkkoihin ja eri seurakuntiin. Kaiken pohjana ovat Jeesuksen omat sanat: "Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee." Nämä sanat kuljettavat tarinaa eteenpäin. 

Vainotut jättää vielä suuren määrän avoimia kysymyksiä asettaen suuret toiveet ja odotukset kolmannesta osasta. Kirjan ilmapiiristä voi miltei aistia, kuinka esimerkiksi antikristuksen tulo maailmaan on jo ovella. Jotain toivoakin Vainotut silti antaa. Kirjan loppupuolella puhkeaa pitkään ja hartaasti odotettu herätys suuren ihmisjoukon kääntyessä Jumalan puoleen. 

Toivottavasti tässä olisi kyseessä trilogia tai vaikka pidempikin kirjasarja. Ainekset elokuvaan tai koukuttavaan tv-sarjaan olisi myös olemassa. Mielenkiintoista vain se, että näitä Tapani Sopasen kirjoja on saatavilla kirjastoistakin melko niukalti. Se kertoo omaa kieltään siitä, että nykymaailma mieluummin väistää tällaista aihetta. Sen voin nähdä jopa itsekin siinä, ettei esimerkiksi omasta paikalliskirjastostani ole näitä Tapani Sopasen kirjoja saatavilla. Saadakseen ne lainattua, olisi tehtävä kaukolaina. Toivon todella, että tälle sarjalle tulee vielä jatkoa. Tällaista herättelevää ja puhuttelevaa kirjallisuutta nimittäin tarvitaan nyt jälkikristillisenä aikana. Vaikka lukijakunta jäisikin marginaaliin, niin aina löytyy heitä, jotka etsivät ja kolkuttavat – ja joille vastataan myös tällaista kautta.   

PETRI TUUNAINEN

"HÄN ON PAREMMASSA PAIKASSA" ei koske kaikkia

 

Jostain syystä toiseksi luetuin tämän blogini kirjoituksista on ollut tämä Hän on nyt paremmassa paikassa – vai onko sittenkään. Se on saavuttanut lähes tuhat lukijaa. Olen miettinyt syytä tähän. Onko se tämä raflaava kuva kirjoituksen yhteydessä vai hätkähdyttävä otsikko? Luonnollinen ihminen yleensä vastustaa Jumalaa ja pyrkii sivuuttamaan tällaiset ikuisuuskysymykset vastenmielisen kuvottavina ja loukkaavina. Kiinnostavatko nämä asiat kuitenkin, sillä uskon tämän kirjoituksen avanneen monen sellaisenkin ihmisen, joka ei usko...? 

Minulla on eräs erittäin rakas ystävä, jonka olen saanut tuntea noin 20 vuotta. Hän on tänä päivänä 93-vuotias. Tämä ystäväni on sanonut minulle lukuisat kerrat hämmästelevänsä niin suuresti sitä, kuinka monet hänen ikäluokastaan olevista ystävistään ovat sanoneet hänelle, etteivät he usko ollenkaan Jumalaan. Näin tuntuu todellakin olevan. Katselin Yleltä Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2022 tullutta tv-ohjelmaa Sadan vuoden sankarit. Siinä haastateltiin sadan vuoden merkkipaalun jo saavuttaneita tai sitä lähellä olevia naisia ja miehiä. Ohjelman teemana oli Elämä on valintoja täys! Nämä pitkän iän saavuttaneet ihmiset kertoivat ajatuksiaan elämästä, ja mikä heistä on siinä mahtavinta. Näistä ihmisistä pursusi intohimoinen suhtautuminen elämään, joka näkyi yhä siinä, että elämää eletään joka päivä ihan satasella. Esiin nousi vahvasti se, että tarpeeksi vanhaksi elettyään ymmärtää tehdä sitä mistä nauttii. Yksi mummo joogasi ja puuskutti hengitysharjoituksia. Toinen 95 vuoden iän saavuttanut mummo lausahteli elämän totuuksia kokemuksen syvällä rintaäänellä luvaten antaa tarvittaessa myös sukupuolivalistusta. Palopuheensa päätteeksi hän painotti; ”Enkä todellakaan usko mihinkään Jumalaan, joka rakastaa.” Elämä todella on valintoja täysi ja jokaisella oikeus tehdä omansa. En todellakaan tarkoita, että olisi väärin nauttia täysillä elämästä niinkuin tässä haastatellut virkeät vanhukset. Kuitenkaan en kuullut yhdenkään tässä ohjelmassa haastatelluista kertovan valinneensa Jeesusta ja iankaikkista elämää Hänessä. Tokihan heitäkin keskuudessamme on, vaikka tuntuu, että entistä vähemmän. Sitä paitsi olisihan Jeesuksen esiintuominen ja uskonsa jakaminen julkisesti epätrendikästä ja noloa.

Hän on nyt paremmassa paikassa, on helppo sanoa lohduksi läheisensä menettäneelle. Tätä lausahdusta joudutaan nyt käyttämään olosuhteiden pakosta entistäkin enemmän. Viime päivinä on uutisoitu, kuinka kuolleisuus on lisääntynyt Suomessakin enemmän kuin aikoihin. Edellisen kahden viikon aikana Suomessa on kuollut yli 300 ihmistä pelkästään koronan aiheuttamaan tautiin. Valtaosa tautiin kuolleista on yli 70-vuotiaita.

Tuo lohdunomainen lausahdus parempaan paikkaan pääsemistä ei valitettavasti koske kaikkia näitä kuolevia. On tärkeää kertoa ihmisille TOTUUS, jos rakastaa heitä. Karu  Raamatun totuus on nimittäin se, että eivät kaikki pääse taivaaseen eivätkä lepää rauhassa. Monet ihmiset ovat helvetissä, koska he eivät tehneet parannusta synneistään eivätkä hyväksyneet täällä eläessään sitä, että Jeesuksessa Kristuksessa on heidän Jumalansa ja ainoa Vapahtajansa. Raamatussa sanotaan, että Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra (Jesaja 48:22).

Kyllä, helvetti on todellinen ja ihmisiä menee sinne valitettavasti joka päivä.

Me voimme levätä rauhassa kuoltuamme, jos me KADUMME ja KÄÄNNYMME JUMALAN PUOLEEN. Hyväksy Jeesus Kristus sinun Jumalanasi ja Vapahtajanasi. Usko Hänen KUOLEMAANSA ja YLÖSNOUSEMUKSEENSA.

RUKOILE TÄMÄ RUKOUS:

Tiedän olevani syntinen ja tarvitsen pelastusta. 

Uskon, että Jeesus on sovittanut minunkin syntini. 

Haluan nyt vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajana ja nöyrryn sydämestäni parannuksen tekoon. 

Haluan tästä hetkestä lähtien seurata Jeesusta ja tunnustaa Hänet Herrakseni. 

Jeesus tule sydämeeni asumaan ja ota minut lapseksesi. 

Amen

...........................

Olkaa pelastetut, kun olemme vielä täällä ja elossa.

Nyt on Kristuksen pelastuksen päivä.

Huomista ei ole luvattu kenellekään...