Pätkiikö rukousyhteys?

 

Aurinko on vaipunut mailleen ja päivän päätteeksi olen päättänyt pyhittää loppuiltani rukoukselle. Ristin käteni ja aloitan, mutta hupsista, melkein heti mieli karkaakin omille teilleen. Joku muu ajatus hiipikin taka-alalle eikä suostu häipymään. Ohoh, puhelin kilahti? Keneltähän tuli viesti, sehän on tietysti katsottava tässä välissä. Sen jälkeen yritän palata rukoukseen. Hmm, mihinkäs jäinkään? Sitten huomaan, että nälkä jäikin vielä. Ei valitettavasti niinkään sanan nälkä, vaan vastanpohjassa vaan tuntuu tyhjältä. Niinhän mummollakin oli tapana sanoa, että ”ei nälkäistä nukuta.” On siis haettava vielä vaikka banaani ja mutusteltava se sängyssä. Sanotaanhan siinä olevan rauhoittavaa luonnonmukaista serotoniinia, joten sen ainakin luulisi olevan omiaan myös ajatusten hiljentymiseen ja rukousyhteyden palautumiseen. Hiukopalan nautiskelun jälkeen yritän uudestaan…ah ja voi, taas lähti ajatukset harhailemaan toisaalle. Mistä ihmeestä tuokin ajatus juuri nyt juolahti mieleen…? Yritän uudemman kerran luoda rukousyhteyttä Herraan, vaikka lukemalla pohjustukseksi uskontunnustuksen. Aamulla muistan sen jääneen kesken, koska olinkin nukahtanut. Herään tietämättä, missä vaiheessa oikeastaan nukahdin. Nyt kyllä nolottaa…

Kuulostaako tutulta? Uskon, että tämä on tuttu tilanne monelle. Yhtä lailla uskon, että sille on myös selitys: paholainen riemuitsee saadessaan huomiokykymme herpaantumaan ja rukousyhteytemme takkuamaan. Sielunvihollinen tietää meidän palvelevan Jumalaa tehokkaimmin silloin, kun meillä on elävä rukousyhteys Kaikkivaltiaaseen. Siksi se laittaa palvelijansa asialle ja tekemään kaikkensa asian eteen. Rukouselämän sabotointi on mitä parhain reitti imeä tehot hengellisestä palvelustyöstä. Mikä uskova se tällainen on? Olenko koko ajan paholaisen vallassa, kun ajatukset tämän tästä herpaantuu tai tulee ainakin joku ihana tekosyy, kuten nälkä, joka keskeyttää kallisarvoiset rukoushetket? Unohtaa ei sovi kuitenkaan sitä, että Jumala on aina sielunvihollista askeleen edellä. Jumala tietää sen aikeet, jonka vuoksi Hän haluaa antaa lastensa rukouselämälle tarvitsemamme suojan. Jumalan sota-asu, joka suojaa uskoa, on suunniteltu myös pitämään uskova lujana ja vahvana hänen puhuessaan Jumalalle. ”Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.” (Efesolaiskirje 6:11). Samassa efesolaiskirjeen luvun jakeessa 16 sanotaan, että vanhurskauden haarniska pitää mielen puhtaana ja uskon kilpi auttaa sammuttamaan pahan palavat nuolet.

Siksi käydessämme rukoukseen, meidän tulisi pyytää Jumalaa sovittamaan tämä taivaallinen sota-asu yllemme. Toki meidän pitää tehdä itse kaikkemme sen eteen, että rukouksen hetkellä olisimme mieleltämme mahdollisimman puhtaita muilta ajatuksilta. Tämä aika on täynnä ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä. Niitä tulee televisiosta, mutta eritoten älypuhelimelta ja tableteilta, jos vain olemme koko ajan niiden koukussa.  Yksi parhaita tilanteita, missä itse kohtaan Jumalan tapahtuukin usein luonnon hiljaisuudessa. Siellä saa todella tuntea olevansa kaksin Jumalan kanssa. 

Voimme luottaa siihen, että Jumala tahtoo varjella kallisarvoiset rukoushetkemme. Jos ajatukset siitäkin huolimatta tuntuvat karkailevan, niin ei pidä lannistua. Meidän Jumalamme on joka tapauksessa pitkämielinen odottaessaan, että saamme kootuksi ajatuksemme uudelleen. Vihollinen on kukistettu ja voitto annettu sinulle! Siksi voit rukoilla näin:

Kaikkivaltias Jumala, otan vastaan Sinun suojasi rukouselämääni. Kiitos vanhurskauden haarniskasta, uskon kilvestä, pelastuksen kypärästä ja totuuden vyöstä. Hengellisen taistelun voitto on jo annettu minulle!

Ikuinen koti

 

Olen katsellut olohuoneemme avarasta ikkunasta toinen toistaan upeampia auringonlaskuja. Tätä kaunista ja rauhoittavaa maisemaa katsellessani mieleni on täyttänyt syvä kaipaus – siellä taivaanrannan takana on ikuinen kotini. Olen tehnyt tästä aiheesta laulun nimeltä Ikuinen koti, joka pohjautuu ystäväni Markku Aallon kirjoittamaan runoon. Tuo runo pukee niin hyvin sanoiksi nämä ajatukseni. Ikuinen koti on tällä erää viimeisin säveltämäni laulu. Se on toisaalta ensimmäinen koskaan tekemäni laulu, sillä sain tämän pelkän sävelaihion päähäni jo joskus 1990-luvulla. Heräsin vain kerran aamulla ja tämä sävel soi kirkkaana päässäni. Silloin en edes mielessäni ajatellut, että tekisin joskus itse lauluja. Nyt Ikuinen koti laulun on myös levyttänyt hengellinen isoveljeni Kyösti Kytöjoki. Syksyllä 2021 tämä laulu näki päivänvalon Kyöstin kauniina levytyksenä ja hänen esityksensä kuullaan tämän syksyn aikana myös TV7:lla. 

IKUINEN KOTI

Koditonna täällä vielä kuljen,

tunnen, että tänne kuulu en.

Rintaa vasten Raamattuni suljen,

siinä on tuo Sana ikuinen.

Sana lupaa kodin jokaiselle,

joka uskoo poikaan Jumalan.

Turhia on teot ihmiselle,

armosta saan paikan oikean

 

Mä katselen illoin taivaanrantaa

siellä kotini on ikuinen

Poika Jumalan sen mulle antaa

kiitän että kerran löysin sen.

 

Siellä saamme olla luona Herran

Jeesus mulle käden ojentaa

sylihin kun pääsen hänen kerran

kiitän siitä levon antajaa.

 

Ikuinen on koti myöskin sulla

rajan yli kerran siirrytään.

Syliin Jeesuksen voi aina tulla,

toivon myöskin että sinut nään

 

Silloin onkin kaikki vasta juhlaa

valkeuteen kerran mennä saa

Jeesus meille rakkautta tuhlaa

Hänessä on mistä ammentaa.

 

Mä katselen illoin taivaanrantaa

siellä kotini on ikuinen

Poika Jumalan sen mulle antaa

kiitän että kerran löysin sen. 

Suurin toiveeni on, että tämä blogi herättäisi sinut lukijani miettimään, millainen suhde sinulla on Jeesukseen? Toivon, että miettisit, onko suhteesi Jeesukseen oikea vai onko sinulla ollenkaan suhdetta Häneen? Jeesus saattaa olla sinulle vain Raamatusta tuttu historiallinen henkilö, jonka uskot eläneen aikoinaan maan päällä, mutta jolla ei ole sinulle suurempaa merkitystä. Jos kuolisit tänään, olisitko varma, että menisit taivaaseen Kristuksen luo? Oletko varma, että sinulla olisi ikuinen elämä Hänessä? Nämä ovat vakavia kysymyksiä, jotka on mahdollista ratkaista vielä tässä ajassa. Oletko ikinä kutsunut Jeesusta sydämeesi? Tai ehkä olet, mutta et elä tänä päivänä Hänen mielensä mukaista elämää.

Kannattaa opetella tuntemaan Jeesus henkilökohtaisesti kutsumalla sekä vastaanottamalla Hänet sydämeensä. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen tarkoittaa sitä, että lukee ja kuuntelee Jumalan Sanaa. Kun lukee Raamatun Sanaa, niin paholainen pakenee. Se tarkoittaa sitä, että alat puhumaan rukouksessa Jeesukselle kuin parhaalle ystävällesi. Sillä mitä enemmän ihminen lähestyy Jeesusta, sitä syntisemmäksi hän tuntee itsensä Vapahtajan puhtauden ja pyhyyden ilmapiirissä. Näin ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja samalla vanha minä heitetään kuolemaan. Samassa yhteydessä saat Pyhän Hengen, joka ohjaa sinua. Jeesuksen tunteminen henkilökohtaisesti tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki on silloin tullut sinuun ja seurustelet Jeesuksen kanssa henkilökohtaisesti.

Jos ihminen pyytää Jumalalta anteeksi syntejään ja tekee parannuksen, hän pelastuu. Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että pahoittelee vain kerran Jumalalle tekemisiään ja kaikki olisi tämän jälkeen kunnossa. Uskossa oleminen tarkoittaa pysyvää elämää Jumalan yhteydessä. Se toteutuu Jumalan Sanaa eli Raamattua lukemalla ja rukoilemalla. Sinun tulee tuoda kaikki syntisi Jumalan eteen päivittäin, mutta voit luottaa, että ne on anteeksiannettu.

Jeesus kutsuu sinua. Jos haluat vastata tähän myöntävästi, niin pyydä Jeesusta sydämeesi tai palaa takaisin hänen luokseen. Voit rukoilla tätä seuraavasti: 

Isä, kiitos, että lähetit Jeesuksen kuolemaan ristillä syntieni edestä.

Kiitos, että herätit hänet kolmantena päivänä kuolleista.

Tänään tunnustan, että Jeesus Kristus on Herrani ja Vapahtajani.

Anna anteeksi syntini!

Kirjoita nimeni Elämän kirjaan ja anna minulla uusi alku.

Jeesuksen nimessä. Amen!

Sijoita elämäsi oikein

 

Kuinka hirvittävä onkaan tämä Jeesuksen kertoma totuus:

”Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Joh. 8:24)

Ydinperheeseen sisältyy usein hieno auto, hulppea asunto, kesämökki ja luksusmatkat unelmalomakohteisiin. On toki tavoittelemisen arvoista perustaa perhe, luoda ura, hankkia oma koti, kerryttää varallisuutta sekä panostaa henkiseen hyvinvointiin. Mutta jos ihminen kuolee synneissään, joutuu hän ikuiseen kadotukseen, jos on päättänyt elää elämänsä itselleen omissa himoissaan ja haluissaan. Näinhän Raamattu sen opettaa. 

Vaikka kaikki voi olla ulkoisesti kunnossa; on terveyttä ja hyvinvointia sekä riittävästi rahaa. Jonain päivänä elämän lanka kuitenkin katkeaa ja se voi tapahtua ihan yllättäen ja äkkiarvaamatta. Sen jälkeen totuus räjähtää silmille. Rajan toisella puolen kaikki synnit, pahat teot ja salatut rikkeet levitetään auki. Silloin ei enää ole ateisteja eikä mahdollisuutta huutaa armoa Herran puoleen. Mikä kamalinta, se on siinä vaiheessa lopullinen tila vailla toivoa. Eikä sitä kestä ainoastaan tuhansia vuosia, vaan koko  ikuisuuden ajan itkua ja hammasten kiristystä omien pahojen tekojen painaessa päälle. Ei enää iloa, rauhaa ja rakkautta. Ei enää iltoja ystävien kanssa, jolloin parannettiin maailmaa. Vain loputonta tuskaa. Kaikista pahinta on tietoisuus siitä, että pelastus Jeesuksessa Kristuksessa olisi ollut mahdollinen, mutta et halunnut kääntyä.

Oliko tähän syynä ystävät vai puoliso? Oliko työkavereiden paine niin kova, että se ajoi ihmispelkoon? Sekö laittoi lopullisen ansan ja loukun, mistä ei ollut koskaan pääsyä pois. Pelkäsitkö, mitä ihmiset ajattelisivat, jos kääntyisit?

"Mutta minähän olen hyvä ihminen. Tosi hyvä tyyppi ja pidetty ihmisten keskuudessa. Teen paljon hyviä tekoja ja olen suvaitsevainenkin," saattaa moni ajatella. Tie taivaaseen ei kuitenkaan aukene vain hyviä tekoja tekemällä. Sillä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. 

Rukoilen, että sinä ystäväni sijoittaisit hyvin elämäsi. Älä valitse sitä helppoa elämää, jossa Jumalaa ei tarvita. Älä kulje laveaa tietä, mitä suurin osa vaeltaa ilman Kristusta. Kulje Jeesus-portin kautta Isän luo taivaaseen. Sinne, missä ei ole enää kuolemaa, tuskaa tai kärsimystä. Vain ikuinen ilo ja rakkaus. Eikö se jos mikä ole tavoittelemisen arvoista. Anna elämäsi Jeesukselle.   

Tätä taivaallisen Isän tuomaa iloa, rauhaa ja rakkautta sinun on mahdollista kokea jo tässä ajassakin, jos vain annat Jeesuksen puhdistaa sydämesi sekä kadut syntejäsi etkä enää peittele niitä.

Siunatkoon Herra Jeesus jokaista armollaan, ettei yksikään joutuisi ikuiseen kadotukseen, vaan kaikki saisivat tulla osalliseksi Sinun valtakunnastasi Isä taivaassa. Sinä olet valmistanut niin ihmeellisiä asioita omiasi varten.

Ole siunattu, Jeesuksen nimessä!

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1. Johannes 1:8-9)

Perhekuntien pelastuminen

 

"He vastasivat:" Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut - sinä ja perhekuntasi."

(Apostolien teot 16:31)

Tämä on yksi puhuttelevimpia Raamatun paikkoja. Jos perhekunnassa on vain yksi uskova, onko hänen todella mahdollista pelastaa koko perhekuntansa, kuten vaimo, lapset, vanhempansa ja muut siihen kuuluvat pelastumattomat omaisensa? Uskomattoman puolison ja lasten pelastumisen puolesta puhuu myös seuraava Raamatun paikka;

"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen kautta, muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." (1. kirje korinttilaisille 7:14)

Erityisen toivoa antava on myös seuraava Raamatun paikka, joka on osoitettu vaimoille, mutta toimii yhtä lailla toisin päin.

"Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin." (1. Pietarin kirje 3:1)

Nämä Raamatun paikat liittyvät läheisesti toisiinsa, joten siksi niputin nuo kolme eri yhteyksistä poimittua kohtaa yhteen. Olen miettinyt ja yrittänyt tulkita näiden Raamatun paikkojen merkitystä tavallista enemmän, mutta aivan täysin ne eivät ole avautuneet. En siis pysty antamaan tähän täydellistä selitystä, mutta olen tullut niiden osalta seuraavanlaisiin johtopäätöksiin;  

Jos esimerkiksi Apostolien teot 16:31 kohdan "Usko Herraan Jeesuksen, niin sinä pelastut - sinä ja sinun perhekuntasi" irrottaa omaksi lauseeksi, saa tämä jae helposti uskomaan, että koko perhe pelastuu automaattisesti. Juutalaisuudessa alkuseurakunnan aikaan perhekuntaan katsottiin kuuluvaksi kaikki saman katon alla asuvat eli myös orjat ja muu palvelusväki. Perhekunta tarkoitti siis yhtä kuin ruokakunta. 

Edellä mainittu korinttilaiskirjeen kohta lupaa puolison saavan pyhityksen uskoon tulleen puolison kautta. Kuitenkaan se, että puoliso on pyhitetty, ei ole suoranaisesti sama asia kuin pelastuminen. Pelastettu ja pyhitetty eivät voi olla yksi yhteen sama asia. Jumalan mukaan avioparit ovat kuitenkin tulleet samaksi lihaksi, jolloin pelastunut puoliso voi omalla uskollaan pyhittää pelastumatonta. Pelastunut puoliso rukoilee ja on hyvä esimerkki pelastumattomalle. Lopullinen toivo on siinä, että myös pelastumaton puoliso pelastuisi. Pelastuneen puolison tulee joka tapauksessa käyttäytyä Jumalan mielen mukaisesti. Jos hän ei toimi näin, niin tämä estää Pyhää Henkeä vaikuttamasta epäuskoista vaimoa muuttumaan uudestisyntyneeksi. Ja sama tietysti päinvastoin.

Henkilökohtaisesti uskoisin, että kun me uskovina olemme tehneet ratkaisumme seurata Jeesusta, niin vastaavaa ratkaisua tekemättömän puolison tai lasten pelastumisen mahdollisuudet ovat joka tapauksessa paljon suurempia. Pelastunut henkilö näyttää näin esimerkkiä ja pitää luonnollisesti perhekuntansa jatkuvan esirukouksen kohteena.

Uskon myös, että uskovana meidän kotimme on suojattu. Tähän sopii esimerkkinä se tilanne Mooseksen kirjoista, jolloin Jumala lähetti viimeisen ruton. Merkki Karitsan verestä ovipylväässä piti kaikki sisällä olevat turvassa. Kuoleman enkeli ei katsonut jokaisen ihmisen sisälle, mutta jos ovenpielessä oli Karitsan verta, niin koko perhekunta pelastui.

Se, mitä voimme siis tehdä, on rukoilla lakkaamatta omaistemme puolesta ja kertoa heille ristin työstä, sillä usko tulee nimenomaan kuulemisesta. (Room. 10:17)

Tähän yhteyteen sopinee vielä nämä sanat:

Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.

Mutta että tekin tietäisitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siitä kaikesta tiedon. Minä lähetän hänet teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää meidän tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne. Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta — katoamattomuudessa. (Efesolaisille 6: 11-24)

Usko on julkinen asia

 

Monet sanovat, että usko on ihmisen yksityisasia. Tämä ajatus uskon yksityisyydestä elää suomalaisessa kulttuurissa todella syvällä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, etteivätkö monet meistä uskoisi. Silti jonkun puhuessa julkisesti uskostaan, pidetään sitä helposti epäkohteliaana ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä käytöksenä. Esimerkiksi Facebookissa ja muilla keskustelufoorumeilla se aiheuttaa monissa suurta ärtymystä, kun joku rohkenee siteerata Raamatun Sanaa. Miksi sitä uskoaan pitää aina olla tuputtamassa?

Usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan todella onkin jokaisen yksityisasia sinä päivänä, kun astumme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Silloin vastaamme kukin itsestämme Jumalan edessä. Mutta nyt, kun olemme vielä täällä ja elossa, meidän on tehtävä tässä ajassa päätös siitä, missä vietämme iäisyytemme. Valitettavasti jos tälle ei korvaansa lotkauta, niin surkea on silloin iankaikkisuus, joka ei ikinä pääty. 

Tämän takia me, jotka olemme kristittyinä valinnan tehneet seurata Jeesusta, ja antaa koko elämämme hallinnan Hänelle, haluamme pitää tätä mahdollisuutta tarjolla myös toisille lähimmäisillemme. Siitäkin huolimatta, että se on ihmisten edessä halveksittu tie ja josta saamme osaksemme paljon vastustusta. 

Mutta kuten Raamatussakin sanotaan; 

Joka löytää elämänsä, kadottaa sen ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10: 39). 

Mitä tämä siis tarkoittaa? Se ei tarkoita tietenkään sitä, ettei omilla aivoillaan saisi enää ajatella. Sen sijaan elämänsä kadottaminen on suostumista ristin nostamiseen harteilleen. Se tarkoittaa kuolemantuomiota entiselle itsekkäälle elämälleen sekä tahtoa alkaa elää Jumalan mielen mukaista elämää. 

Laulavana poliisina tunnettu Petrus Schroderus sanoi taannoin Sana-lehdessä, että uskoa ei voi kutistaa yksityisasiaksi. Näkökantaansa hän perusteli seuraavasti: 

Sillä eivät opetuslapset joutuneet ilman syytä Roomassa leijonien kitaan tai kommunistimaissa vainon kohteeksi. Heillä oli vankkumaton usko, jota he eivät voineet kiistää. Kätketty vakaumus on pelkkää totena pitämistä, ei rakkautena vaikuttavaa uskoa.

Olen samaa mieltä, että uskoa ei voi kutistaa vain yksityisasiaksi! Jeesus ei lähetyskäskyssään kehottanut meitä salakuljettamaan uskoamme taivaaseen, vaan Hän käski kertoa siitä kaikille. Tämä tehtävä ei ole varattu vain enkeleille tai suurille Jumalan miehille, vaan se on annettu meille tavallisille ihmisille. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat lähinnä kalastajia, eivät mitään oppineita tai ihmisviisauden edustajia.

Monet ihmiset ajattelevat, että pelkkien hyvien tekojen avulla voisi pelastua, eikä heidän mielestään Jumalalle ole tarvetta. Kuitenkaan tie taivaaseen ei avaudu vain hyviä tekoja tekemällä. Raamattu ei opeta näin, sillä; "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).

On erityisen tärkeää, että tänä aikana tottelemme Raamatun ohjeita ihmisviisauden sijaan.

Ja vielä yksi asia: se, joka on antanut elämänsä Jeesukselle, ei ole ihmisenä sen parempi kuin muutkaan. Hän on vain armahdettu syntinen.

Minäkin olen yksi näistä tavallisista ihmisistä, jotka haluavat jakaa tätä sanomaa. Jospa vaikka yksikin uusi lukija uskoisi evankeliumin todeksi!

Kohtaammeko rakkaan puolisomme taivaassa? – Vain yksi tie vie perille

Tämä kuvaa esittää ensitapaamista taivaassa

Taivas on todellinen – mutta miten sinne päästään?

Raamattu ei paljasta meille kaikkea taivaasta, mutta se kertoo sen tärkeimmän: sinne pääsevät vain ne, jotka ovat uskossa Jeesukseen Kristukseen. Ilman Häntä ei ole pääsyä iankaikkiseen elämään. Tämä on perimmäinen totuus, joka jokaisen tulisi ymmärtää.

Ajatus siitä, että kaikki pelastuvat riippumatta heidän suhtautumisestaan Jeesukseen on kaunis, mutta valitettavasti se on yksi paholaisen pahimmista valheista, jolla hän haluaa estää ihmisiä tulemasta todelliseen pelastukseen.

Jeesus itse sanoi:

'Menkää sisään ahtaasta portista. Sillä avara on se portti, ja lavea on se tie, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta ahdas on se portti, ja kapea on se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.' 

(Matt. 7:13-14)

Kun rakas puolisomme kuolee, lohduttaako meitä tieto, että tapaamme hänet vielä? Kyllä – mutta vain jos hän on kuollut uskossa Jeesukseen. Taivaassa ei ole syntiä, kuolemaa eikä surua. Sinne eivät pääse ne, jotka ovat torjuneet Jumalan kutsun. Siksi tässä ajassa on ratkaisevan tärkeää, että me ja läheisemme otamme Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanamme.

Jeesuksen selvä vastaus avioliitosta taivaassa

Jeesus teki selväksi, että taivaassa emme elä aviopareina. Hän sanoi:

"Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle." (Luuk. 20:34–35)

Tämä voi tuntua vaikealta ymmärtää, koska avioliitto on meille täällä maan päällä syvästi merkityksellinen. Se on Jumalan asettama liitto, joka kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta. Taivaassa tämä kuva muuttuu todeksi: olemme Karitsan hääaterialla, Kristuksen morsiamena.

Rakkaamme ovat siellä meille edelleen rakkaita – mutta taivas ylittää kaiken ymmärryksemme

Voimmeko siis olla yhdessä puolisomme kanssa taivaassa? Kyllä – mutta emme avioparina, vaan vielä syvemmässä, puhtaammassa yhteydessä, jota maalliset suhteet eivät voi täysin kuvata. Rakastamme siellä täydellisesti, koska Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8).

Taivaassa emme sure menetettyjä asioita, koska siellä Jumala on täyttymyksemme. Uskossa kuolleet läheisemme ovat siellä kanssamme, mutta suurin ilomme ei ole enää toisissamme, vaan itse Kristuksessa.

Vain uskossa Jeesukseen tapaamme puolisomme uudelleen

Jos puolisosi on kuollut ilman Kristusta, häntä et enää koskaan tapaa. Tämä on totuus, jota ei voi kiertää. Siksi tärkein kysymys on: onko sinulla ja rakkaillasi usko Jeesukseen?

Raamattu sanoo:

"Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani'." (Joh. 14:6)

Taivaaseen ei mennä hyvien tekojen tai "kiltin elämän" ansiosta. Vain syntinsä tunnustava, Jeesuksen sovitustyöhön turvaava ihminen pääsee sinne. Jos siis haluat varmuuden, että tapaat puolisosi vielä, varmista ensin, että sinulla on elävä usko Kristukseen – ja että puolisollasi on myös.

Tee päätös tänään – älä siirrä huomiseen

Jos et vielä ole antanut elämääsi Jeesukselle, tee se nyt. Rukoile sydämestäsi:

"Jeesus, tunnustan, että olen syntinen ja tarvitsen Sinua. Uskon, että kuolit puolestani Golgatan keskimmäisellä ristillä ja nousit ylös kuolleista. Tule Herrakseni ja Vapahtajakseni. Anna syntini anteeksi ja johdata minut iankaikkiseen elämään. Aamen."

Tämä ratkaisu on tärkein, mitä voit koskaan tehdä. Älä lykkää sitä, sillä huomista ei ole meille luvattu. Jeesus kutsuu sinua tänään. Ota vastaan Hänen armonsa, jotta sinä ja rakkaasi voitte kohdata toisenne kerran taivaan kodissa – ikuisesti.

Tunnistatko etsikkoaikasi?

 

Minulla on ollut pitkään halu kirjoittaa etsikkoajoista, mutta en ole vain löytänyt oikeita sanoja. Nyt sain kuin Jumalan johdatuksesta innostuksen tähän, kun eräs ystäväni toivoi minulta kirjoitusta etsikkoajoista. Sain siihen myös lisäinspiraatiota alla olevan Hannu Melaluodon puheen myötä. Tuota puhetta päätin myös joltain osin referoida tähän artikkeliin. Kannattaa toki myös kuunnella tämä alla oleva puhutteleva puolituntinen, jossa tätä aihetta etsikkoajasta paremmin avataan.

Olen kuullut sanottavan, että Jumala kutsuu meitä elämämme aikana kahdesti tai kolmesti. On myös ihmisiä, jotka sanovat, ettei Jumala ole kutsunut heitä mielestään koskaan tai heitä, jotka sanovat Jumalan kutsuvan kaiken aikaa. Kysyin kerran eräältä saarnaajalta näkökantaa tähän, kuinka monta kertaa Jumala todellisuudessa kutsuu. Että pitääkö tuo kolmesti kutsuminen hänen mielestään paikkansa? Ei tämä saarnamieskään tähän osannut selkeästi vastata.  Ehkei tämä toteudu jokaisen ihmisen kohdalla tismalleen samalla tavoin. 

Joka tapauksessa etsikkoajalla tarkoitetaan sitä, että silloin Jumala etsii meitä. Tästähän on ihan raamatullinen vertaus tilanteesta, jolloin pyhiinvaeltajat saapuivat Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Nähdessään temppelin ensimmäisen kerran, he puhkesivat ylistyslauluun nähdessään kaupungin loiston ja temppelin kauneuden. Mutta kun Jeesus kaupunkiin tullessaan näki sen, Hän puhkesikin itkuun. Siinä missä ihmiset näkivät vain kaupungin ja temppelin kauneuden, niin tämä asia ei suinkaan inspiroinut Jeesusta kiitoslauluun, vaan Hänen reaktionsa oli päinvastainen. Jeesus näki jotain, mikä oli ihmisten silmiltä salattu. Hän itki, koska tunsi kaupungin asukkaineen hyvin rakkaaksi, mutta nuo ihmiset eivät ymmärtäneet omaa parastaan eivätkä sitä, missä heidän turvansa on. Jeesus näki tuon hänelle rakkaan kaupungin tuhoutuvan, koska tämä ei tajunnut etsikkoaikaansa.

"Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk 19: 41-44)

Torniolainen asianajaja ja saarnamies Hannu Melaluoto korostaa yllä jakamassani etsikkoaika-puheessaan sitä, kuinka ihmisillä on tänä päivänä liian paksut korvat todellista hengellisyyttä kohtaan. Suomessakin on paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka harrastelevat Jumalan nimessä, mutta se ei ole sama asia kuin pelastua. Se, että ihminen on vauvana kastettu ja kirkkoon kuuluva tapakristitty, ei tarkoita, että hän olisi sillä pelastunut. Se ei ole mahdollista ilman elävää uskoa. Raamatun mukaan ihminen pelastaa sielunsa vain sillä, että hän uudestisyntyy kääntymällä seuraamaan Jeesusta ja tekemällä parannuksen synneistään. Kysymys on sisäisestä muutoksesta, jolloin ihminen kääntää katseensa Jumalan puoleen Jeesuksen avulla.

Etsikkoajasta kertovassa puheessaan Hannu Melaluoto muistuttaa myös siitä, kuinka meillä on täällä länsimaissa ollut ihan liian hyvät oltavat. Ainakin tähän asti. Tästä voi päätellä sen, että jos joillekin ihmisille on etsikkoaikoja tullut, niin ne on ollut helppo sivuuttaa milloin minkäkin syyn varjolla. On niin paljon tärkeämmältä tuntuvia asioita, kuin antautuminen kokonaan Jumalalle. Täällä ei ole tarvinnut kokea mitään suurempia koettelemuksia, jolloin ihmisillä on ollut mahdollisuus keskittyä vain itseensä ja omaan viihtymiseensä. Jos katsoo vaikka sanomalehtien "lyhyet" -palstoja niin meillä on varaa valittaa ja nurista täysin mitättömistä asioista. Ja mihin nykyihminen mitään Jumalaa tarvitsisi - toimikoon vain jonain pehmoleluna, johon takertua silloin, kun tuntuu pahalta...

Miten Jumala sitten ilmaisee etsikkoajan olevan nyt päällä? Yhtenä esimerkkinä Melaluoto mainitsee puheessaan yölliset hankaluudet. Jos jokin asia valvottaa ja mietityttää, saattaa tällainenkin olla joskus Jumalan puhetta. Yleensä Jumala tuleekin mieleen juuri elämän kovemmissa koettelemuksissa, mutta sitten kun niistä on päästy yli, Hänet jälleen helpoiten unohdetaan.  

Sanotaan siis, että ihminen käy elämässään läpi kahdesta kolmeen voimakasta etsikkoaikaa. Jokaisen sopii miettiä, onko sellaisia ollut omalla kohdallaan? Tuleeko mieleen esimerkiksi kovempia koettelemuksia kuten sairauksia tai "läheltä piti" -tilanteita, jotka ovat saattaneet näin jälkeenpäin ajateltuna ollakin Jumalan puhetta? Jollekin ihmiselle tämä koettelemus on saattanut tulla kuolemanrajakokemuksen kautta.

Kun kelaan omaa elämääni taaksepäin, niin kaukaisin muistikuva todennäköisestä ensimmäisestä etsikkoajastani ajoittuu rippikoulukesääni vuonna 1983. Lapsen uskossa olin aina ollut, mutta rippikoulun käyminen ja kaikki siihen liittyvä tuntui silloin erityisen ihanalta. Silloin ymmärsin, että taivastiessä on jotain puoleensavetävää, josta en haluaisi jäädä osattomaksi. Rippikoulussa ei vain ollutkaan riittävästi tarttumapintaa. Pian sen jälkeen taivasasiat himmenivät mielestäni. Sen sijaan aloin etsiä totuutta rajatiedosta ja kaikesta yliluonnollisesta ymmärtämättä, että se oli täysin väärästä lähteestä... 

Toisen etsikkoaikani tunnen saaneeni vuoden 2009 tietämillä, jolloin eräs ystäväni oli tullut uskoon. Keskustelimme näistä asioista paljon ja hän lainasi minulle esimerkiksi kirjan Jumala puhuu. Sen lukeminen teki  minuun suuren vaikutuksen. Ystäväni kysyi, että miksi en haluaisi tehdä uskon ratkaisua, jonka avulla voisin pelastaa parhaassa tapauksessa koko perhekuntani. Niin, miksi en? Tässä maailmassa oli vielä liikaa sellaista, mikä veti puoleensa enemmän. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan eli vahvana, mutta en halunnut millään antautua kokonaan Jumalalle. New ageen liittyvä henkisyys ja idän uskonnot tarjosivat yhtä lailla kaikkea kaunista ja kiehtovampaa verisen Jeesuksen ristin sovitustyön sijaan. Halusin uskoa avarakatseisesti, että taivastielle on muitakin reittejä kuin Jeesus. Nyt tiedän, ettei taivaaseen johda kuin yksi tie.  

Kolmannesta etsikkoajastani tuli juuri kuluneeksi kolme vuotta. Vasta silloin antauduin kokonaan Jumalalle. Vasta silloin minulle vahvistui evankeliumin sanoma ja se, että on vain yksi tie taivaaseen;  ja Hänen nimensä on JEESUS! Usko on loppuelämän mittainen matka. Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että uskoaan on kaiken aikaa ruokittava Jumalan Sanalla. Itse teen sitä muun muassa tapaamalla uskovia ystäviä, kuuntelemalla hengellisiä puheita, lukemalla Raamattua sekä kristillistä kirjallisuutta. Elämästä tulee siivota kaikki väärä pois ja elettävä rukouksessa kaiken aikaa.

Kunpa sinäkin rakas lukija tietäisit, mikä sinun rauhaasi sopii. Näin elämän Herra sanoo meille yhä tänäänkin. Jos siis tunnet Jumalan puhuttelevan sinua ja vetävän vaikka vastoinkäymisten kautta puoleensa tämän korona-ajan koettelemuksissa, niin sinun etsikkoaikasi saattaa olla juuri nyt. Silloin kannattaa todella tarttua kiinni pelastuslauttaansa eikä lykätä asiaa tuonnemmaksi. Niin moni tämän sivuuttaa eri syistä. Näitä voivat olla esimerkiksi rahanhimo tai vallanhimo. Taikka se, että rakastaa liikaa tätä maailmaa ja kaikkia niitä nautintoja, mitä täällä on. Liian paljon ajatellaan, että on vain tämä yksi elämä, että siitä on otettava sen aikana irti kaikki ilo ja nautinto, minkä voi. Sen pidemmälle ajattelematta. Sitäkin tärkeämpää olisi panostaa siihen, mihin on menossa, sillä ikuisuus on loputon. Valitettavan moni sivuuttaa etsikkoaikansa kavahtaen ajatusta, mitähän muut ihmiset siitä oikein ajattelisivat. Päätöstä ei kannata silti lykätä jonnekin sairasvuoteelle. Lähtö täältä voi tulla koska tahansa eikä kaikilla tule olemaan tuota sairaspetiä. Meillä kaikilla on toki valinnan vapaus, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että kerran meidän kaikkien on nouseminen tuomiolle valkoisen valtaistuimen eteen. Silloin ei ole enää esimerkiksi yhtä ainoatakaan agnostikkoa tai ateistia. Silloin kaikkien polvet notkistuvat tullessaan tietämään totuuden sekä kumartamaan Jeesusta. Valitettavasti tässä vaiheessa etsikkoaikaansa tukeutuminen ei ole enää mahdollista. 

Haluatko nauttia nyt ja kärsiä myöhemmin? Vai kärsitkö mieluummin nyt ja nautit myöhemmin...?

Näin jälkeenpäin ajateltuna olenhan minä itsekin säveltänyt myös laulun, jonka voi tulkita kertovan etsikkoajasta. Se oli itse asiassa ensimmäinen oma sävellykseni. Tämä laulu Ettei yksikään hukkuisi kertoo nimittäin siitä, kuinka ihminen tulee synnintuntoon Jumalan vetäessä häntä puoleensa. Tämän seurauksena kertoja vastaanottaa elämäänsä valkokaapuisen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minullahan oli itselläni tämän laulun syntymisen aikoihin juuri tuo elämäni toinen etsikkoaika menossa...

Rukoilen, että Jeesus saisi tulla mahdollisimman monen ihmisen sydämeen vielä nyt, kun armon aikaa on jonkin verran jäljellä. Jeesuksen takaisin tulo on nimittäin jo niin kovin, kovin lähellä...