Usko on julkinen asia

 

Monet sanovat, että usko on ihmisen yksityisasia. Tämä ajatus uskon yksityisyydestä elää suomalaisessa kulttuurissa todella syvällä. Se ei tarkoita välttämättä sitä, etteivätkö monet meistä uskoisi. Silti jonkun puhuessa julkisesti uskostaan, pidetään sitä helposti epäkohteliaana ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävänä käytöksenä. Esimerkiksi Facebookissa ja muilla keskustelufoorumeilla se aiheuttaa monissa suurta ärtymystä, kun joku rohkenee siteerata Raamatun Sanaa. Miksi sitä uskoaan pitää aina olla tuputtamassa?

Usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan todella onkin jokaisen yksityisasia sinä päivänä, kun astumme tästä ajasta iankaikkisuuteen. Silloin vastaamme kukin itsestämme Jumalan edessä. Mutta nyt, kun olemme vielä täällä ja elossa, meidän on tehtävä tässä ajassa päätös siitä, missä vietämme iäisyytemme. Valitettavasti jos tälle ei korvaansa lotkauta, niin surkea on silloin iankaikkisuus, joka ei ikinä pääty. 

Tämän takia me, jotka olemme kristittyinä valinnan tehneet seurata Jeesusta, ja antaa koko elämämme hallinnan Hänelle, haluamme pitää tätä mahdollisuutta tarjolla myös toisille lähimmäisillemme. Siitäkin huolimatta, että se on ihmisten edessä halveksittu tie ja josta saamme osaksemme paljon vastustusta. 

Mutta kuten Raamatussakin sanotaan; 

Joka löytää elämänsä, kadottaa sen ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10: 39). 

Mitä tämä siis tarkoittaa? Se ei tarkoita tietenkään sitä, ettei omilla aivoillaan saisi enää ajatella. Sen sijaan elämänsä kadottaminen on suostumista ristin nostamiseen harteilleen. Se tarkoittaa kuolemantuomiota entiselle itsekkäälle elämälleen sekä tahtoa alkaa elää Jumalan mielen mukaista elämää. 

Laulavana poliisina tunnettu Petrus Schroderus sanoi taannoin Sana-lehdessä, että uskoa ei voi kutistaa yksityisasiaksi. Näkökantaansa hän perusteli seuraavasti: 

Sillä eivät opetuslapset joutuneet ilman syytä Roomassa leijonien kitaan tai kommunistimaissa vainon kohteeksi. Heillä oli vankkumaton usko, jota he eivät voineet kiistää. Kätketty vakaumus on pelkkää totena pitämistä, ei rakkautena vaikuttavaa uskoa.

Olen samaa mieltä, että uskoa ei voi kutistaa vain yksityisasiaksi! Jeesus ei lähetyskäskyssään kehottanut meitä salakuljettamaan uskoamme taivaaseen, vaan Hän käski kertoa siitä kaikille. Tämä tehtävä ei ole varattu vain enkeleille tai suurille Jumalan miehille, vaan se on annettu meille tavallisille ihmisille. Jeesuksen opetuslapsetkin olivat lähinnä kalastajia, eivät mitään oppineita tai ihmisviisauden edustajia.

Monet ihmiset ajattelevat, että pelkkien hyvien tekojen avulla voisi pelastua, eikä heidän mielestään Jumalalle ole tarvetta. Kuitenkaan tie taivaaseen ei avaudu vain hyviä tekoja tekemällä. Raamattu ei opeta näin, sillä; "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17).

On erityisen tärkeää, että tänä aikana tottelemme Raamatun ohjeita ihmisviisauden sijaan.

Ja vielä yksi asia: se, joka on antanut elämänsä Jeesukselle, ei ole ihmisenä sen parempi kuin muutkaan. Hän on vain armahdettu syntinen.

Minäkin olen yksi näistä tavallisista ihmisistä, jotka haluavat jakaa tätä sanomaa. Jospa vaikka yksikin uusi lukija uskoisi evankeliumin todeksi!

Kohtaammeko rakkaan puolisomme taivaassa? – Vain yksi tie vie perille

Tämä kuvaa esittää ensitapaamista taivaassa

Taivas on todellinen – mutta miten sinne päästään?

Raamattu ei paljasta meille kaikkea taivaasta, mutta se kertoo sen tärkeimmän: sinne pääsevät vain ne, jotka ovat uskossa Jeesukseen Kristukseen. Ilman Häntä ei ole pääsyä iankaikkiseen elämään. Tämä on perimmäinen totuus, joka jokaisen tulisi ymmärtää.

Ajatus siitä, että kaikki pelastuvat riippumatta heidän suhtautumisestaan Jeesukseen on kaunis, mutta valitettavasti se on yksi paholaisen pahimmista valheista, jolla hän haluaa estää ihmisiä tulemasta todelliseen pelastukseen.

Jeesus itse sanoi:

'Menkää sisään ahtaasta portista. Sillä avara on se portti, ja lavea on se tie, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta ahdas on se portti, ja kapea on se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.' 

(Matt. 7:13-14)

Kun rakas puolisomme kuolee, lohduttaako meitä tieto, että tapaamme hänet vielä? Kyllä – mutta vain jos hän on kuollut uskossa Jeesukseen. Taivaassa ei ole syntiä, kuolemaa eikä surua. Sinne eivät pääse ne, jotka ovat torjuneet Jumalan kutsun. Siksi tässä ajassa on ratkaisevan tärkeää, että me ja läheisemme otamme Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanamme.

Jeesuksen selvä vastaus avioliitosta taivaassa

Jeesus teki selväksi, että taivaassa emme elä aviopareina. Hän sanoi:

"Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle." (Luuk. 20:34–35)

Tämä voi tuntua vaikealta ymmärtää, koska avioliitto on meille täällä maan päällä syvästi merkityksellinen. Se on Jumalan asettama liitto, joka kuvastaa Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta. Taivaassa tämä kuva muuttuu todeksi: olemme Karitsan hääaterialla, Kristuksen morsiamena.

Rakkaamme ovat siellä meille edelleen rakkaita – mutta taivas ylittää kaiken ymmärryksemme

Voimmeko siis olla yhdessä puolisomme kanssa taivaassa? Kyllä – mutta emme avioparina, vaan vielä syvemmässä, puhtaammassa yhteydessä, jota maalliset suhteet eivät voi täysin kuvata. Rakastamme siellä täydellisesti, koska Jumala itse on rakkaus (1. Joh. 4:8).

Taivaassa emme sure menetettyjä asioita, koska siellä Jumala on täyttymyksemme. Uskossa kuolleet läheisemme ovat siellä kanssamme, mutta suurin ilomme ei ole enää toisissamme, vaan itse Kristuksessa.

Vain uskossa Jeesukseen tapaamme puolisomme uudelleen

Jos puolisosi on kuollut ilman Kristusta, häntä et enää koskaan tapaa. Tämä on totuus, jota ei voi kiertää. Siksi tärkein kysymys on: onko sinulla ja rakkaillasi usko Jeesukseen?

Raamattu sanoo:

"Jeesus sanoi hänelle: 'Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani'." (Joh. 14:6)

Taivaaseen ei mennä hyvien tekojen tai "kiltin elämän" ansiosta. Vain syntinsä tunnustava, Jeesuksen sovitustyöhön turvaava ihminen pääsee sinne. Jos siis haluat varmuuden, että tapaat puolisosi vielä, varmista ensin, että sinulla on elävä usko Kristukseen – ja että puolisollasi on myös.

Tee päätös tänään – älä siirrä huomiseen

Jos et vielä ole antanut elämääsi Jeesukselle, tee se nyt. Rukoile sydämestäsi:

"Jeesus, tunnustan, että olen syntinen ja tarvitsen Sinua. Uskon, että kuolit puolestani Golgatan keskimmäisellä ristillä ja nousit ylös kuolleista. Tule Herrakseni ja Vapahtajakseni. Anna syntini anteeksi ja johdata minut iankaikkiseen elämään. Aamen."

Tämä ratkaisu on tärkein, mitä voit koskaan tehdä. Älä lykkää sitä, sillä huomista ei ole meille luvattu. Jeesus kutsuu sinua tänään. Ota vastaan Hänen armonsa, jotta sinä ja rakkaasi voitte kohdata toisenne kerran taivaan kodissa – ikuisesti.

Tunnistatko etsikkoaikasi?

 

Minulla on ollut pitkään halu kirjoittaa etsikkoajoista, mutta en ole vain löytänyt oikeita sanoja. Nyt sain kuin Jumalan johdatuksesta innostuksen tähän, kun eräs ystäväni toivoi minulta kirjoitusta etsikkoajoista. Sain siihen myös lisäinspiraatiota alla olevan Hannu Melaluodon puheen myötä. Tuota puhetta päätin myös joltain osin referoida tähän artikkeliin. Kannattaa toki myös kuunnella tämä alla oleva puhutteleva puolituntinen, jossa tätä aihetta etsikkoajasta paremmin avataan.

Olen kuullut sanottavan, että Jumala kutsuu meitä elämämme aikana kahdesti tai kolmesti. On myös ihmisiä, jotka sanovat, ettei Jumala ole kutsunut heitä mielestään koskaan tai heitä, jotka sanovat Jumalan kutsuvan kaiken aikaa. Kysyin kerran eräältä saarnaajalta näkökantaa tähän, kuinka monta kertaa Jumala todellisuudessa kutsuu. Että pitääkö tuo kolmesti kutsuminen hänen mielestään paikkansa? Ei tämä saarnamieskään tähän osannut selkeästi vastata.  Ehkei tämä toteudu jokaisen ihmisen kohdalla tismalleen samalla tavoin. 

Joka tapauksessa etsikkoajalla tarkoitetaan sitä, että silloin Jumala etsii meitä. Tästähän on ihan raamatullinen vertaus tilanteesta, jolloin pyhiinvaeltajat saapuivat Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Nähdessään temppelin ensimmäisen kerran, he puhkesivat ylistyslauluun nähdessään kaupungin loiston ja temppelin kauneuden. Mutta kun Jeesus kaupunkiin tullessaan näki sen, Hän puhkesikin itkuun. Siinä missä ihmiset näkivät vain kaupungin ja temppelin kauneuden, niin tämä asia ei suinkaan inspiroinut Jeesusta kiitoslauluun, vaan Hänen reaktionsa oli päinvastainen. Jeesus näki jotain, mikä oli ihmisten silmiltä salattu. Hän itki, koska tunsi kaupungin asukkaineen hyvin rakkaaksi, mutta nuo ihmiset eivät ymmärtäneet omaa parastaan eivätkä sitä, missä heidän turvansa on. Jeesus näki tuon hänelle rakkaan kaupungin tuhoutuvan, koska tämä ei tajunnut etsikkoaikaansa.

"Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut." (Luuk 19: 41-44)

Torniolainen asianajaja ja saarnamies Hannu Melaluoto korostaa yllä jakamassani etsikkoaika-puheessaan sitä, kuinka ihmisillä on tänä päivänä liian paksut korvat todellista hengellisyyttä kohtaan. Suomessakin on paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka harrastelevat Jumalan nimessä, mutta se ei ole sama asia kuin pelastua. Se, että ihminen on vauvana kastettu ja kirkkoon kuuluva tapakristitty, ei tarkoita, että hän olisi sillä pelastunut. Se ei ole mahdollista ilman elävää uskoa. Raamatun mukaan ihminen pelastaa sielunsa vain sillä, että hän uudestisyntyy kääntymällä seuraamaan Jeesusta ja tekemällä parannuksen synneistään. Kysymys on sisäisestä muutoksesta, jolloin ihminen kääntää katseensa Jumalan puoleen Jeesuksen avulla.

Etsikkoajasta kertovassa puheessaan Hannu Melaluoto muistuttaa myös siitä, kuinka meillä on täällä länsimaissa ollut ihan liian hyvät oltavat. Ainakin tähän asti. Tästä voi päätellä sen, että jos joillekin ihmisille on etsikkoaikoja tullut, niin ne on ollut helppo sivuuttaa milloin minkäkin syyn varjolla. On niin paljon tärkeämmältä tuntuvia asioita, kuin antautuminen kokonaan Jumalalle. Täällä ei ole tarvinnut kokea mitään suurempia koettelemuksia, jolloin ihmisillä on ollut mahdollisuus keskittyä vain itseensä ja omaan viihtymiseensä. Jos katsoo vaikka sanomalehtien "lyhyet" -palstoja niin meillä on varaa valittaa ja nurista täysin mitättömistä asioista. Ja mihin nykyihminen mitään Jumalaa tarvitsisi - toimikoon vain jonain pehmoleluna, johon takertua silloin, kun tuntuu pahalta...

Miten Jumala sitten ilmaisee etsikkoajan olevan nyt päällä? Yhtenä esimerkkinä Melaluoto mainitsee puheessaan yölliset hankaluudet. Jos jokin asia valvottaa ja mietityttää, saattaa tällainenkin olla joskus Jumalan puhetta. Yleensä Jumala tuleekin mieleen juuri elämän kovemmissa koettelemuksissa, mutta sitten kun niistä on päästy yli, Hänet jälleen helpoiten unohdetaan.  

Sanotaan siis, että ihminen käy elämässään läpi kahdesta kolmeen voimakasta etsikkoaikaa. Jokaisen sopii miettiä, onko sellaisia ollut omalla kohdallaan? Tuleeko mieleen esimerkiksi kovempia koettelemuksia kuten sairauksia tai "läheltä piti" -tilanteita, jotka ovat saattaneet näin jälkeenpäin ajateltuna ollakin Jumalan puhetta? Jollekin ihmiselle tämä koettelemus on saattanut tulla kuolemanrajakokemuksen kautta.

Kun kelaan omaa elämääni taaksepäin, niin kaukaisin muistikuva todennäköisestä ensimmäisestä etsikkoajastani ajoittuu rippikoulukesääni vuonna 1983. Lapsen uskossa olin aina ollut, mutta rippikoulun käyminen ja kaikki siihen liittyvä tuntui silloin erityisen ihanalta. Silloin ymmärsin, että taivastiessä on jotain puoleensavetävää, josta en haluaisi jäädä osattomaksi. Rippikoulussa ei vain ollutkaan riittävästi tarttumapintaa. Pian sen jälkeen taivasasiat himmenivät mielestäni. Sen sijaan aloin etsiä totuutta rajatiedosta ja kaikesta yliluonnollisesta ymmärtämättä, että se oli täysin väärästä lähteestä... 

Toisen etsikkoaikani tunnen saaneeni vuoden 2009 tietämillä, jolloin eräs ystäväni oli tullut uskoon. Keskustelimme näistä asioista paljon ja hän lainasi minulle esimerkiksi kirjan Jumala puhuu. Sen lukeminen teki  minuun suuren vaikutuksen. Ystäväni kysyi, että miksi en haluaisi tehdä uskon ratkaisua, jonka avulla voisin pelastaa parhaassa tapauksessa koko perhekuntani. Niin, miksi en? Tässä maailmassa oli vielä liikaa sellaista, mikä veti puoleensa enemmän. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan eli vahvana, mutta en halunnut millään antautua kokonaan Jumalalle. New ageen liittyvä henkisyys ja idän uskonnot tarjosivat yhtä lailla kaikkea kaunista ja kiehtovampaa verisen Jeesuksen ristin sovitustyön sijaan. Halusin uskoa avarakatseisesti, että taivastielle on muitakin reittejä kuin Jeesus. Nyt tiedän, ettei taivaaseen johda kuin yksi tie.  

Kolmannesta etsikkoajastani tuli juuri kuluneeksi kolme vuotta. Vasta silloin antauduin kokonaan Jumalalle. Vasta silloin minulle vahvistui evankeliumin sanoma ja se, että on vain yksi tie taivaaseen;  ja Hänen nimensä on JEESUS! Usko on loppuelämän mittainen matka. Sanotaan, että ihminen on sitä mitä hän syö. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että uskoaan on kaiken aikaa ruokittava Jumalan Sanalla. Itse teen sitä muun muassa tapaamalla uskovia ystäviä, kuuntelemalla hengellisiä puheita, lukemalla Raamattua sekä kristillistä kirjallisuutta. Elämästä tulee siivota kaikki väärä pois ja elettävä rukouksessa kaiken aikaa.

Kunpa sinäkin rakas lukija tietäisit, mikä sinun rauhaasi sopii. Näin elämän Herra sanoo meille yhä tänäänkin. Jos siis tunnet Jumalan puhuttelevan sinua ja vetävän vaikka vastoinkäymisten kautta puoleensa tämän korona-ajan koettelemuksissa, niin sinun etsikkoaikasi saattaa olla juuri nyt. Silloin kannattaa todella tarttua kiinni pelastuslauttaansa eikä lykätä asiaa tuonnemmaksi. Niin moni tämän sivuuttaa eri syistä. Näitä voivat olla esimerkiksi rahanhimo tai vallanhimo. Taikka se, että rakastaa liikaa tätä maailmaa ja kaikkia niitä nautintoja, mitä täällä on. Liian paljon ajatellaan, että on vain tämä yksi elämä, että siitä on otettava sen aikana irti kaikki ilo ja nautinto, minkä voi. Sen pidemmälle ajattelematta. Sitäkin tärkeämpää olisi panostaa siihen, mihin on menossa, sillä ikuisuus on loputon. Valitettavan moni sivuuttaa etsikkoaikansa kavahtaen ajatusta, mitähän muut ihmiset siitä oikein ajattelisivat. Päätöstä ei kannata silti lykätä jonnekin sairasvuoteelle. Lähtö täältä voi tulla koska tahansa eikä kaikilla tule olemaan tuota sairaspetiä. Meillä kaikilla on toki valinnan vapaus, mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että kerran meidän kaikkien on nouseminen tuomiolle valkoisen valtaistuimen eteen. Silloin ei ole enää esimerkiksi yhtä ainoatakaan agnostikkoa tai ateistia. Silloin kaikkien polvet notkistuvat tullessaan tietämään totuuden sekä kumartamaan Jeesusta. Valitettavasti tässä vaiheessa etsikkoaikaansa tukeutuminen ei ole enää mahdollista. 

Haluatko nauttia nyt ja kärsiä myöhemmin? Vai kärsitkö mieluummin nyt ja nautit myöhemmin...?

Näin jälkeenpäin ajateltuna olenhan minä itsekin säveltänyt myös laulun, jonka voi tulkita kertovan etsikkoajasta. Se oli itse asiassa ensimmäinen oma sävellykseni. Tämä laulu Ettei yksikään hukkuisi kertoo nimittäin siitä, kuinka ihminen tulee synnintuntoon Jumalan vetäessä häntä puoleensa. Tämän seurauksena kertoja vastaanottaa elämäänsä valkokaapuisen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, minullahan oli itselläni tämän laulun syntymisen aikoihin juuri tuo elämäni toinen etsikkoaika menossa...

Rukoilen, että Jeesus saisi tulla mahdollisimman monen ihmisen sydämeen vielä nyt, kun armon aikaa on jonkin verran jäljellä. Jeesuksen takaisin tulo on nimittäin jo niin kovin, kovin lähellä...

    

 

 

 

 

Tämä maailma ei ole kotimme – taivas on!

                 

Raamatussa sanotaan: "Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän asti" (Room. 8:22). Tämä muistuttaa siitä, ettei maailma voi tarjota meille täydellistä täyttymystä. Vaikka elämässä olisi paljon iloa ja onnea, sydämessämme on paikka, jota mikään maallinen ei voi täyttää – se kuuluu yksin Jumalalle.

Monesti havahdun siihen, että olen ollut onnellinen, mutta jokin syvällä kertoo, että täydellistä onnea ei voi saavuttaa täällä. Tämä maailma on särkyneessä tilassa, eikä se ole tarkoitettu meidän lopulliseksi kodiksemme. Täällä olemme matkalla, läpikulkumatkalla kohti taivasta tai kadotusta. On ratkaisevaa, miten valmistaudumme tähän matkaan.

Taivaan kutsu – Ei pääsyä ilman elävää uskoa

Liian moni ajattelee, että taivas on automaattinen päätepiste. Mutta Raamatun mukaan sinne pääsee vain, jos nimi on Elämän kirjassa ja sydän on uudestisyntynyt. Tämä maailma houkuttelee meitä uskomaan, että riittää, kun elämme "hyvin" tai teemme hyviä tekoja. Kuitenkin Raamattu muistuttaa: "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja" (Ef. 2:8). Usko Jeesukseen on ainoa avain.

On surullista, miten helvetistä puhuminen on lähes kiellettyä nykypäivänä, mutta se on todellinen vaihtoehto niille, jotka eivät vastaanota Jumalan armoa. Elämä ilman Jumalaa johtaa ikuiseen eroon Hänestä – ja tämä on tärkein asia, jonka jokaisen tulisi kohdata.

Väärät ilot ja maallinen hamuaminen

Olen itsekin kokenut, miten helppoa on takertua maallisiin unelmiin ja tavaroihin. Ennen juoksin asioiden perässä, jotka kuvittelin tekevän minut onnelliseksi – työ, omaisuus, saavutukset. Mutta mikään näistä ei täyttänyt sitä sisäistä tyhjyyttä. Hetkellinen ilo muuttui pian uudeksi kaipuuksi. Kun opin asettamaan Jumalan etusijalle elämässäni, ymmärsin vihdoin, ettei mikään maallinen voi antaa todellista rauhaa. Vain Jeesuksen läsnäolo voi täyttää sydämen.

Kuinka elää Jumalan kunniaksi?

Kun tämä maailma ei ole meidän kotimme, miten voimme elää tavalla, joka tuo kunniaa Jumalalle? Kolme tärkeää askelta ovat auttaneet minua kasvamaan uskossa ja löytämään aitoa rauhaa:

1. Kerää aarteita taivaaseen: Älä haali maallista omaisuutta tai tunnustusta. Tee hyvää hiljaisesti ja Herran kunniaksi. Jumala näkee salatutkin teot ja palkitsee ne aikanaan.

2. Rukoile eksyneiden puolesta: Esirukous on voimakas työkalu. Rukoile, että ihmiset tulisivat tuntemaan Jeesuksen, tekisivät parannuksen ja löytäisivät pelastuksen.

3. Etsi oikea yhteys: Uskovien yhteys on elintärkeä. Varmista, että ympärilläsi on Pyhällä Hengellä täyttyneitä ihmisiä, jotka tukevat sinua uskossa ja auttavat pysymään taivastiellä.

Taivaan toivo – Aarre, joka ei katoa

Kun alat nähdä tämän maailman varjona taivaan todellisuudesta, sydämessäsi syttyy uusi toivo. Täydellinen onni ei tule täältä, mutta voimme silti elää elämää, joka loistaa Jumalan kunniaa. Jeesuksen sanat muistuttavat: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämä muukin" (Matt. 6:33).

Jokainen meistä on kutsuttu taivaaseen, mutta tie sinne on kaita. Pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi: minne olen matkalla? Onko elämäni suunta kohti ikuista kotiani taivaassa?

Tämä maailma ei ole kotimme – taivas on.

Tämänhetkiset ja tulevat tapahtumat

 

Minulla on ollut pitkään mielessä kirjoittaa tästä aiheesta. Tämä hetki tuntuisi nyt siihen sopivalta. Onhan tämä kulunut puolitoista vuotta herättänyt paljon hämmennystä siitä, mitä ihmettä tässä maailmassa tällä hetkellä oikein tapahtuu? Kuuntelin jo useampi kuukausi sitten YouTubesta tämän puheen, jossa haastatellaan Juha Ahviota. Tuo haastattelu on tehty jo yli vuosi sitten, mutta siinä puhuttiin jo ilmiselvästi tästä ajasta, mitä viime kuukaudet on eletty ja jota eletään parhaillaan. 

Minäkin uskoin aluksi, että korona olisi lähtenyt liikkeelle vain vahingossa pilaantuneesta lepakosta Wuhanin torilta. Tänä päivänä uskon enemmän sen leviämiseen joko vahingossa tai vielä todennäköisemmin tarkoituksella wuhanilaisesta laboratoriosta. Koronapandemian alkuvaiheissa seurasin intensiivisesti lääkäri Pekka Reinikainen TV7:lla luennoimia koronapandemia-infoja. Tunsin saavani niistä paljon enemmän tietoa, mitä valtamedia antoi koskaan ymmärtää – ja vieläpä kristillisessä valossa. Näissä infoissaan Reinikainen totesi alkuun, ettei rokotteet tule olemaan ratkaisu ongelmaan, koska virus muuntuu niin paljon koko ajan. Sitten hänen koronapandemia-infoihin tuli pidempi tauko. Seuraavaa jaksoa saimme odottaa kuukausia - kunnes hän puhuikin yhtäkkiä rokotusten puolesta kehottaen ainakin viiteen otteeseen ohjelman aikana kaikkia katselijoita ottamaan rokote niin nopeasti kuin mahdollista. Tässä vaiheessa tuntui, että hän veti maton ainakin minun altani. Ei, en silti ajattele Pekka Reinikaisesta huonoa - onhan hän hyvällä tapaa tuonut esiin paljon tärkeää infoa niin tähän aiheeseen kuin ylipäätään maailman luomisen syntymiseen. Uskon edelleen hänen olevan Jumalan miehiä, vaikka tuo äkillinen takinkäännös ja rokotekäsky todella hämmästyttikin. 

Yllä linkittämässäni Juha Ahvion haastattelussa nostetaan esille monia pelottavia skenaarioita, joista hän kertoo viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan. Pohjana kaikelle nähdään globalismi, jonka tavoitteena olisi saavuttaa tähän maailmaan parempi keskitetty maailmanlaajuinen yhtenäinen hallintotapa, joka olisi samalla ratkaisu moniin ongelmiin. Haastattelusta käy ilmi muun muassa miljardööri Bill Gatesin merkittävä osuus tässä kaikessa. Onhan hän todellisuudessakin ilmaissut olevansa hyvin huolissaan liikakansoituksesta, että olisi tarpeen vähentää väestöä. Hän on myös todistettavasti sanonut haluavansa tehdä jotain tämän asian eteen. 

Joka tapauksessa valtamediakin on jo myöntänyt koronaviruksen lähteneen liikkeelle joko vahingossa tai tarkoituksella kiinalaisesta laboratoriosta. Herää kysymys, miksi? Onko oikeasti kyseessä globaali tarkoitus vähentää väestöä ja ajaa uutta maailmanjärjestystä sisään? Pelottava ajatus on tietysti se, että virus on vaarallinen vanhemmalle väestölle, niin silloin tämä skenaario palvelisi oikeasti tätä systeemiä osana suunnitelmaa. Konservatiivinen kristillisyys tuntuu myös olevan tätä edistystä hyvin paljon hidastava tekijä. Mitä enemmän konservatiivisista vanhemmista ihmisistä päästäisiin eroon, sitä paremmin nämä globaalit tavoitteet ja päämäärät etenisivät. Jäljelle jäävä ei-konservatiinen nuoriso on tietysti se, joka tulevaisuudessa äänestää. Näin tämä eliitti siis olisi alkanut ajaa tätä maailmaa kohti todellista kontrolliyhteiskuntaa. Gates on alusta lähtien ajanut eteenpäin koronarokote-asiaa. Hän on sanonut, että kun kaikki maailman ihmiset on saatu piikitetyksi, niin vasta sen jälkeen tämä koronapandemia on ohi. Pakkorokotukset ovat joissain maissa jo todellisuutta ja Suomessakin sote-ala joutuu jo tämän tilanteen eteen. Näyttää pelottavan todelliselta, että meilläkin on kohta oikeasti tällainen kontrolliyhteiskunta. Ihmisten vapaus viedään ja meidät totutetaan tällaiseen kontrolloituun pakkojärjestelmään, josta ohjeet sanellaan esivallan taholta ylempää.

Olen paljon ajatellut tätä, että onko tämä rokote jokin Jumalan varoitus tai merkki? Onko se osa tulevaa todellisuutta, jonka luku on 666? Itse en ajattele koronarokotteen olevan vielä varsinainen pedon merkki, mutta alustava osa sitä. Nyt ikäänkuin totutetaan tähän koronapassiin, joka tulee pitää vihreänä ottamalla tietyin väliajoin uusi piikki. Se voi hyvin olla siis  välivaihe tulevaa mikrosirua varten. Jossain vaiheessa koronapassi muuttuu ranteeseen otettavaksi mikrosiruksi, jota ilman ei voi ostaa eikä myydä. Jos näin on, niin järjestelmä on rakennettu tosi ovelasti totuttamalla ihmiset siihen nyt ensin tällaista kautta hyppäämättä suoraan mikrosiruun. En usko, että Jumala antaisi minkään kauhean tapahtuman kohdata ilman varoitusta. Raamatun ajan merkkien valossa olemme menossa kovaa vauhtia kohti ahdistusta, jota kohtaamme jo nyt. 

Maailmassa on tällä hetkellä kahdenlaisia ihmisiä; heitä, jotka uskovat, että rokote on lääke covidille sekä heitä, jotka uskovat, että Jumala on heidän varjeluksensa covidilta, ei rokote. Joukkoon mahtuu toki paljon heitäkin, jotka eivät turvaa Jumalaan, mutta kieltäytyvät koronarokotteesta. Joka tapauksessa tämä asia on saanut ihmiset erittäin vahvasti jakautumaan eri puolille ja riittelemään. Tällä hetkellä riidellään etenkin koronapassista, joka Suomessakin otettiin valitettavasti käyttöön. 

Tällaisten rajoitusten myötä meille nyt ikään kuin "opetetaan" ja totutetaan olemaan kuuliaisia ylhäältä tulevien neuvojen noudattamiselle. Tällaiset pakkokontrollit ovat selkeä uhka ja esivaihe ennen edessä olevaa antikristuksen aikaa. Tätä perustellaan yleisellä turvallisuudella; luodaan ryhmäpainetta sekä lietsotaan pelkoa, että kaikkien tulee näin toimia. Jos et sitten tuohon lähde mukaan, niin menetät yhteiskuntakelpoisuutesi. 

Valtaosa luulee, että jos me kaikki vain kuuliaisesti rokottaudumme, niin sillä päästään eroon covidista, mutta se ei ole ratkaisu. Sillä maailma ei palaa enää normaaliksi, sen sijaan Jeesus palaa. 

Suurimman turvan itselleni antaa se, että olen vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Olen turvassa Hänen verensä alla eikä tämän vahvempaa suojaa voi olla. Ei, vaikka valtamedia rummuttaisi kuinka astraa, modernaa, pfizeria jne. ihmelääkkeinä. Meidän tulee sen sijaan turvata Herraan ihan kaikessa. Hän on kyllä luvannut pitää meistä huolen. Hän on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti, ennen kuin tulee noutamaan meidät täältä pois, kuten Raamatussa on kirjoitettu. 2. Tess. 2. luvussa on myös kerrottu näin.   

Mitä tulee pedon merkkiin – tähän ranteseen tai otsaan laitettavaan mikrosiruun, niin on vaikea sanoa, miten pitkälle se on jo kehitteillä. Tämä pedon merkki on täydellinen vastakohta Pyhän Hengen kasteelle, jossa ihminen vihkiytyy Jeesuksen omaksi. Mikrosiru tulee ajankohtaiseksi silloin, kun Antikristus nousee valtaan. Tätä edeltää tapahtuma, joka on tavallaan kuin rukousvastaus globalisteille. Nimittäin seurakunnan ylöstempaus. Se on raamatullinen tosiasia, jonka yhteydessä Jeesus tulee hakemaan täältä omansa tuuliin ja pilviin. Ylöstempauksen tarkan ajankohdan tietää vain ja ainoastaan Isä. Raamattu kertoo kuitenkin, että siinä vaiheessa laittomuuden ihminen on jo täällä. Voimme siis joutua menemään vielä kovankin seulan läpi. Uskosta osattoman näitä asioita on mahdotonta ymmärtää. Miten pystyä uskomaan todellisessa elämässä tapahtuvaksi, että osa ihmisistä katoaisi silmänräpäyksessä kuin jossain Star Trekissä? Raamatun mukaan uskovat on kuitenkin luvattu pelastaa vihan ajalta. Ajan merkkejä ja Ilmestyskirjaa tulkitsemalla voi todeta myös sen, että Jumalan kello on jo todella paljon. Raamatussa kerrotaan hyvin selvästi, että Jeesus tulee hakemaan omansa täältä pois. Kun Jeesuksen omat on temmattu taivaan tuuliin, sitä seuraa maailmanlaajuinen hirvittävä kaaos. Raamatussa sanotaan, että Vanhurskas hukkuu eikä kukaan pane sitä sydämelleen. Tätä on selitetty niin, että hurskaat otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä. Ihmiset eivät tule ymmärtämään tapahtunutta, mihin katosi ihmisiä. Toisaalta tätä jaetta on perusteltu myös sillä, että konservatiivisesti ajattelevien uskovien katoaminen olisi vain helpotus, koska sellaisia ei nykymaailmassa kaivata. Tästä on kuitenkin kerrottu ja profetoitu hyvin pitkään. Siksi tuntuu surulliselta, että miksei kaikilla voisi olla tästä samaa selkeää näkyä kuin uskovaisilla? Kaikkea emme tiedä, milloin ja miten se tapahtuu. Tänne jäljelle jääneet tulevat ainakin toteamaan, että olisi kannattanut ottaa Jeesus Kristus vastaan elämänsä Herrana ja uskoa evankeliumi. Sehän on mahdollista tehdä vielä vaikka tänään ennen tätä tapahtumaa! Sen takia itsekin haluan puhua näistä asioista ja pitää evankeliumia esillä. En halua salakuljettaa uskoani taivaaseen. Eri asia sitten miten saada lähimmäisensä uskomaan, ymmärtämään ja ottamaan nämä asiat todesta? Helppoa se ei todellakaan tänä aikana ole.  

Ylöstempauksesta on tehty useitakin eri elokuvia, joihin kannattaa tutustua viimeistään siinä vaiheessa, jos on yksi jäljelle jääneistä. Näitä ovat mm. Kadotettu maailma - Left Behind, josta tehty 3-osainen elokuvasarja 2000-luvun alussa sekä uusin versio Left Behind - Kadotettu maailma (2014), jonka pääosasssa Nicolas Cage. Muita vastaavia elokuvia ovat The Moment After (1999) sekä eskatologiaan ja tempausoppiin perustuva Apokalypsi (1998), joka on julkaistu myös Suomessa dvd;nä ja jolle on kaksi jatko-osaa. Näitä elokuvia katsomalla ymmärtää selkeämmin sen, mitä oikein tapahtui. Ylöstempauksen jälkeen on edessä noin seitsemän vuoden mittainen vihan aika. Tämä tulee olemaan hirvittävän ahdistava heille, jotka kieltäytyvät ottamasta pedon merkkiä eli ranteeseen tai otsaan asennettavaa sirua. Sillä jossain vaiheessa vain enää sen avulla voi ostaa ja myydä. Mutta Jumala suojelee vielä silloinkin heitä, jotka tulevat tänä aikana uskoon. Suuri lohtu onkin se, että pelastua voi vielä näiden suurten mullistusten keskelläkin, jos ei  päässyt mukaan tempaukseen. Olavi Syväntö sanoi eräässä saarnassaan; jos sydämeen on kylvetty Jumalan Sanan siemen, niin siinäkin tilanteessa voi huutaa avuksi Herran nimeä. Tämä osoittaa Jumalan todellista ja ihmeellistä rakkautta. 

Kunpa kaikilla olisi hengellinen näkökyky nähdä tätä maallista aikaa pidemmälle. Esimerkiksi minä en voi kehua olevani ihmisviisauden osalta ollenkaan sieltä kärkipäästä. En ymmärrä esimerkiksi tämän päivän nasevaa stand up-huumoria saati televisiossa puhuvien ihmisviisaiden älyköiden fiksua satiiria, mille siinä oikein pitäisi nauraa. Jos jotain noista puheista erottuu korvaani, niin jumalanpilkka ja kirosanat niissä on ainakin vahvasti läsnä. Ja minun ei todellakaan tarvitse sitä ymmärtää. Ihmisviisaus ei tietenkään ole huono asia, mutta siinä vaiheessa se on, kun ihminen luulee olevansa viisaampi kuin Jumala. Jos jostain olen tänä päivänä kiitollinen, niin tästä hengellisestä viisaudesta ja näkökyvystä. Enkä tarkoita haluavani jotenkin korottaa tällä itseäni muiden yläpuolelle. Me uskovat emme ole yhtään sen parempia kuin muutkaan ihmiset, mutta olemme armahdettuja kristittyjä. Minä en ainakaan turvaudu lainkaan omaan ymmärrykseeni, koska haluan olla Jumalan johdatuksessa. Hän tietää, mikä minulle on parasta. Tämän myötä on myös hengellinen näkökykyni voimistunut. Annettuani kastaa itseni syyskuussa 2020, oli se kuin vedenjakaja monella tapaa tehtyäni sen vielä melko julkisesti. Hengellinen näkökyky on saanut minut katsomaan tätä maailmaa nimenomaan kristillisten silmälasien läpi. Valitettavasti niiden läpi paljastuva näky on hyvin lohduton; niin moni näkyy kulkevan kohti kadotusta; näkevät vain tämän maallisen ajan piittaamatta pelastuksestaan. Se on jokaisen oma valinta, joka tässä ajassa on tehtävä. Jumala ei haluaisi kenenkään ihmisen hukkuvan saati joutuvan kadotukseen. Siksi rukoilen kaiken aikaa, että Hän vetäisi ihmisiä puoleensa ja mahdollisimman moni vielä kääntyisi ja tekisi parannuksen tässä armotalouskauden ajassa, jota vielä nyt elämme.

Suosittelen jokaista opettelemaan tuntemaan henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen. Kun oppii tuntemaan Hänet ja Hänen tahtonsa, antaa se ymmärryksen siihen, mitä Raamatun kirjoitukset tästä ajasta puhuvat. Näin voi saada hengellisen näkökyvyn siihen, mitä oikein on meneillään. Ja kuinka meille valehdellaan täällä kaikesta pahuuden kautta. Sitähän nämä kaikki hallinnat, eristykset, käskytykset ja ohjailut tarkoittavat. Entinen normaali elämä on siis tukahdutettu valheen alle ja ihmiset ajetaan konkurssiin.  En usko, että mikään täällä palaa enää entiselleen. Onhan uusi maailmanjärjestys Raamatussakin ennustettu väistämätön tosiasia. 

Toisaalta ei lainkaan ihmetytä, että ihmiskunta tulee saamaan osakseen tämän kurituksen. Onhan vitsaukset Raamatussakin, että ne tulevat. Olemmehan kadottaneet Jumalan Sanan ja muuntaneet Hänen lakinsa. Jumala halutaan kaikin mahdollisin tavoin poistaa. Olen kuullut sanottavan, että Jumalan Sanan muuttaminen merkitsee samalla turvan pois ottamista ihmiseltä. On todella vaarallista mennä muuttamaan muuksi jotain sellaista, mitä Jumala ei ole sanonut.

Ihmisten tulisi herätä valvomaan ja ymmärtää tämä tilanne, millaiset henkivallat tässä on takana. Niin monet uskovaisetkin ovat lähteneet kiltisti tähän pakkojärjestelmään mukaan. Onhan se monien vanhempien ihmisten kohdalla ihan ymmärrettävää. Ei tulisi kuitenkaan uskoa täysin sokeasti valtiovaltaa saati valtamediaa, jotka eivät ajattele parastamme. Eihän koko kristillisellä uskolla ole muuten merkitystä? Minä en ainakaan  usko tuohon, mitä valtamedia pakkosyöttää – etenkin kun kaikki muualta tuleva info halutaan piilottaa. Täytyy tietysti muistaa, että Jumala on ohjaimissa kaiken aikaa eikä mitään tapahdu Hänen sallimattaan. 

Me olemme kuitenkin turvassa Kristuksessa. Uskovina meidän ei tarvitse pelätä tulevaa, koska Jumala suojelee ja varjelee Psalmin 91 sanoin. Kuunnelkaa tämä laulu, joka on lohduksi sekä muistuttaa, että ei tarvitse pelätä kurjuutta eikä kulkutautia.

Korkeimman suojelus

Se, joka asuu Korkeimman suojassa

ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

sanoo näin:

»Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.

Jumalani, sinuun minä turvaan.»

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta

ja pahan sanan vallasta.

Hän levittää siipensä yllesi,

ja sinä olet turvassa niiden alla.

Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

Et pelkää yön kauhuja

etkä päivällä lentävää nuolta,

et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,

et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä

ja ympäriltäsi kymmenentuhatta,

sinä säästyt.

Saat omin silmin nähdä,

miten kosto kohtaa jumalattomia.

Sinun turvanasi on Herra,

sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

Onnettomuus ei sinuun iske,

mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

Hän antaa enkeleilleen käskyn

varjella sinua, missä ikinä kuljet,

ja he kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn,

tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

Herra sanoo:

»Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun.

Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

Kun hän huutaa minua, minä vastaan.

Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,

pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä,

hän saa nähdä, että minä autan häntä.»

Lähteet: YouTube:  Ahvio Juha - Koronavirus globalismi ja pedon merkki

Lue myös aiemmat kirjoitukseni, jotka pohjautuvat tähän aiheeseen eli kirjoitukseni Ylösnousemus on totta ja Hän tulee pilvissä. 

Alussa Hän oli: Kolmiyhteisen Jumalan luomistyön salaisuus

 

Tämän kirjoituksen myötä sukellan syvälle Jumalan salaisuuksiin – sellaisille vesille, joissa ihminen ei purjehdi kevyesti. Kolmiyhteisen Jumalan luomistyö, joka on koko maailmankaikkeuden alku, on aihe, joka ylittää pienet mielikuvamme ja ymmärryksemme rajat. Kuitenkin Raamattu avaa meille välähdyksiä tästä ihmeellisestä todellisuudesta, ja juuri näiden tekstien äärelle pysähdyn.

Jeesus – Luomisen Arkkitehti

Usein ajattelemme luomista tapahtumana, jossa Jumala yksin loi kaiken. Mutta Raamatun tekstien valossa näemme, että Isä, Poika ja Pyhä Henki olivat kaikki mukana tässä suunnattomassa työssä. Hepreankielisen Raamatun alkuteksti 1. Mooseksen kirjan alusta voidaan kääntää sanoilla: Esikoisessaan Jumala loi taivaat ja maat. Tämä ajatus avaa uuden näkökulman: Jeesus, Jumalan Poika, ei ollut vain passiivinen sivustakatsoja, vaan kaiken luomisen keskeinen toimija.

Apostoli Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeessä näin:

"Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät... kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen." (Kol. 1:16)

Jeesus ei siis ole vain osa luomakuntaa, vaan Hän on se, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Hän oli ja on kaiken yläpuolella, kaiken alku ja kaiken ylläpitäjä.

Jumalan viisaus henkilönä

Sananlaskujen kirjassa Jeesus itse puhuu viisauden hahmossa:

"Minä olin Herran tykönä hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua." (Sananl. 8:22)

Tämä henkilöitynyt viisaus – Jeesus Kristus – oli mukana, kun Jumala veti piirin syvyyden ylle ja asetti meren rajat. Hän ei ollut vain osa suunnitelmaa, vaan suunnittelija itse. Jumalan viisaus ei ole luotu ominaisuus; se on ikuinen, osa Hänen olemustaan.

Kolmiyhteisen Jumalan salaisuus

Kolminaisuuden käsite on kristinuskon ydinkysymyksiä – ja myös yksi vaikeimmin ymmärrettävistä. Kolmiyhteinen Jumala ei ole pelkästään Isä, vaan Isä, Poika ja Pyhä Henki yhdessä. Tämä käy ilmi jo 1. Mooseksen kirjan ensimmäisistä jakeista, joissa Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Jeesus, Poika, oli kuitenkin läsnä jo ennen tätä, kuten käy ilmi useista Raamatun kohdista.

Miksi tämä on tärkeää?

Kun ymmärrämme, että Jeesus oli mukana luomisessa, näemme Hänen yhteytensä kaikkeen luotuun aivan uudessa valossa. Maailmankaikkeus ei syntynyt sattuman tai alkuräjähdyksen seurauksena, vaan Jumalan täydellisen tahdon ja rakkauden tuloksena. Jeesus ei ole pelkästään historian hahmo, joka ilmestyi kahden tuhannen vuoden takaisessa Palestiinassa, vaan Hän on ollut alusta asti – kaiken luodun esikoinen ja ylläpitäjä.

Rakkauden suunnitelma

Kun ajattelemme, kuinka valtava ja ikuinen Jumala loi meidät – pienet ja vajavaiset ihmiset – rakkaudellaan, ymmärrämme, että meillä on erityinen paikka Hänen suunnitelmassaan. Tämä rakkaus huipentui Jeesuksen ristinkuolemaan, jonka kautta Hän lunasti meidät synnin orjuudesta. Kolossalaiskirjeen sanat tiivistävät tämän kauniisti:

"Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen." (Kol. 1:13-14)

Lopuksi

Kolmiyhteisen Jumalan luomistyö on salaisuus, jota emme täysin kykene ymmärtämään. Mutta sen heijastukset luomakunnassa, Raamatussa ja Jeesuksen rakkaudessa puhuvat siitä, kuinka suuri Hän on. Nikean uskontunnustus kiteyttää tämän upeasti:

"Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua... jonka kautta kaikki on saanut syntynsä."

Olkoon tämä totuus meille voimaksi ja iloksi, kun kuljemme Jumalan mielen mukaista elämää, tietäen, että Hänen viisautensa ja rakkautensa ovat kanssamme alusta loppuun.

Miksi täytyy kestää kipua?

 

Vuojärvi aamuvarhaisella 11.5.2021

Kiersin tänään jo varhain aamulla paikallisen järvilenkin, kuten minulla on usein tapana tehdä. Se on noin kuuden kilometrin mittainen, johon menee aikaa noin tunti. Nämä aamuiset hetket ovat minulle usein samalla kohtaamisia Jumalan kanssa. Muita ihmisiä ei siihen aikaan juuri näe, joten on aivan mahtavaa  kuunnella vain luonnon ääniä, kuten tälläkin hetkellä niin heleää linnunlaulua. Auringonnousu oli tänä aamuna taas pysähdyttävän kaunis. Otin siitä kuvan, vaikka se ei teekään sille täyttä oikeutta. Kävelylenkkien aikana tykkään kuunnella korvakuulokkeilla puhuttelevia saarnoja. Tuntuu, että siinä raikkaassa luonnossa kävellessä kiinnittää kuulemaansa tavallista enemmän huomiota. Tänä aamuna kuuntelin Raamattu kannesta kanteen -sovellusta ja sieltä Sananlaskujen kirjaa. Erityisen puhutteleva olikin tuo tämän aamun sana otsikolla Kuritus käy kipeäksi. Tämä puhe sai minut miettimään omakohtaisesti sitä, kun olen kärsinyt elämäni aikana paljon migreenistä. Minulla on nykyisellään pää oikeastaan suuremman osan ajasta kipeä kuin terve. Tosin tänä aamuna satuin voimaan erityisen hyvin, mikä johtuu siitä, että sain eilen helpotusta tähän vaivaan hieronnasta. Tämän Sanan sain tänä aamuna Jumalalta: 

”Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.” (Sananlaskujen kirja 3: 11-12) 

Tuossa kurituksesta kertovassa luvussa tarkentui se, että Jumala itse tietää mihin käyttöön Hän meitä suunnittelee. Meissä ihmisissä on paljon riisuttavaa, jonka vuoksi Jumala karsii meitä. Perään tuli toinen Sana Jobin kirjasta tähän liittyen: 

”Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa, älä väheksy kaikkivaltiaan kuritusta…” (Jobin kirja 5: 17-18). 

Jumalan kurituksessa ei ole siis kyse rankaisemisesta. Rikolliset ovat niitä ihmisiä joita rangaistaan. Jumalan kurituksessa on kyse ihmisen luonteen ohjaamisesta oikeaan suuntaan. Tämä on parantavaa toimintaa. Uskovaksi kääntyminen ei tarkoita myöskään sitä, että elämä olisi siitä eteenpäin jotain ruusuilla tanssimista ja vailla ongelmia. Siksi ei pidä yllättyä kohdatessamme elämässämme vaikeita aikoja. Kun elämässä tulee vastaan vaikeuksia ja huolia, niin ei pidä pettyä. Jumala panee ihmisen näihin tilanteisiin, jolloin on pyrittävä olemaan sitäkin rohkeampi ja kärsivällisempi, enemmän kuin olisi osannut uneksiakaan. Me ihmiset olemme ikuisuusolentoja eikä meillä ole edes aavistusta siitä, miten ihmeellisiä olentoja Jumala aikoo meistä tehdä. Tässä Jumalan koulutuksessa on tärkeänä vaiheena oma kuolemamme. Se täydellisyys, jota kohti olemme matkalla, saavutetaan sitten vasta rajan toisella puolella. 

Kristityn loppuelämä on siis yhtä koulun penkillä istumista. Lohtuna on kuitenkin, se, että meillä on koulumestarina paras mahdollinen opettaja. Kun kuritoimenpiteet ovat meneillään, tuntuu elämä joskus vain niin äärimmäisen raskaalta. Kivuntäyteisinä hetkinä ja sen aina vain jatkuessa on joskus hyvin vaikea uskoa, että Jumala todella on hyvä ja että Hän tahtoo ihmisen parasta. Itsellänikin migreenin vallitessa ja pitkään jatkuessa tulee helposti mieleen epäilys, että kuinka tällaisen tuskan tuottaminen voi mitään rakkautta olla? Ja että onko tämä enää reiluakaan? Miksi ihmeessä kidutat tällä tavoin lastasi? Mikset anna armoa, koska olisihan Sinulla valta ja voima hetkessä parantaa minut? Onhan tällaisessa kivussa jo vaikeuksia selvitä niin arjestani saati jaksaa toimia valtakuntasi hyväksi. Näihinkin ajatuksiin sain vastauksen tänä aamuna. Se oli kehotus kääntää katse kohti ristin kärsijää; Taivaallinen Isä rakasti poikaansa ja kuitenkin antoi Hänen kärsiä, jotta hänen kärsimyksensä toisi tälle maailmalle elämän. Amen. 

”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” (Hebr. 12:11) 

Kärsittyäni migreenistä nyt jo yli 30 vuoden ajan, olen oppinut ainakin sen, ettei lääketiede – niin pitkälle kehittynyt kuin se nykyisellään jo onkin – ole pystynyt antamaan minun kohdalla tähän vaivaan helpotusta. Se pystyy antamaan korkeintaan hetkellistä lievitystä. Enemmän olen saanut apua löydettyäni oikeanlaisen hierojan. Pääkipu näyttää olevan minun ns. Paavalin piikki lihassani tässä ajassa, etten ylpistyisi. Yhtä lailla tiedän, että ennemmin tai myöhemmin koittaa sekin päivä, jolloin uskovana saan olla autuaan vapaa tästä alennustilan ruumistani. Mikä voisi olla parempaa kuin päästä eroon tästä maallisesta kivusta ja vaivasta ylösnousemusruumiissani. Tämä jos mikä antaa voimia tähän maanpäälliseen vaellukseen!